Huomioi myös itse. Meen mun miehen lähelle vaikka hän olis vihanen, tympääntyny jne. Annan pusun ja hymyilen. Arjen touhujen keskellä annan pusuja, halauksia, kuiskaan/sanon jotain mistä tiedän miehelleni tulevan hyvä mieli, mikä saa miehen hymyilemään jne. Menen lähelle myös silloin, vaikka kokisin, että en ole muutamiin päiviin saanu mieheni puolelta kovin kummoista huomiota, silloin myös tiedän mieheni eniten kaipaavan läheisyyttä ja hellyyttä. Anna itse, silloin myös saat. Älä odota, koska todennäkösesti saat sitä odottaakkin.
Mä en ite perusta noista kynttilä illallis hommeleista yhtään, arkiromantiikka on se juttu, se avain joka on kannattava voima rakkaudessa, arjen keskellä, pienet irtiotot kaksin ilman lapsia ja sillonkin, me katotaan elokuvia miehen kanssa, ollaan lähekkäin ja tehään kaikkee mukavaa spontaanisti ja se on kummankin mielestä parasta. Koen noi kynttilä illallis touhut, viinit ja pukeutumiset yms sellaset tälläytymiset väkisin vääntämiseks. Aina on se hetki ainakin meillä, että toista voi koskettaa, halata, pussata, läpsästä takalistolle, sanoa jotain hyvää toisesta jne. Meillä on ollu tämmöstä alusta saakka ja uskon, että tuskin häviää kuhan muistan ite sen, että mä saan kun osaan ite antaa

. Ei voi olettaa, että toinen tekis aina alotteita joka asiaan, eikä toinen ihminen näe sun pään sisään jos, et osaa sanoa mitä haluat tai teoillasi et osaa näyttää mitä haluat. Toivottavasti kaikki järjestyy sinun ja miehesi välillä.