Minun tarina..

Ajattelin kertoa teille oman tarinani.. Reilu 11v oltiin oltu ex-mieheni kanssa yhdessä ja kaksi lasta saatu.Ei vamaan voi edes sanoa että elettiin parisuhteessa vaan ennemminkin oltiin kämppäkavereita joilla oli yhteiset lapset. Arki pyöri samaa kaavaa, minä kotona lasten kanssa ja mies töissä.. Eikä meillä ollut juurikaan mitään muuta yhteistä ku lapset. Jotenkin siihen tilanteeseen oli vaan niin turtunut että ei osannut tuolloin edes muusta haaveillakkaan.. Yritti vaan pyörittää arkea lasten takia.. Miehellä oli välillä ryyppy putkia ja sitten masennusta.Tyhjiä lupauksia että "kaikki vielä muuttuu" tyyliin..Yritin uskoa parenpaan huomiseen. Tilanne kuitenkin jatkui samanlaisena. Kunnes eräänä maaliskuun päivänä lähdin kavereiden kanssa pitkästä aikaa ulos ja kuinkas kävikään! Tapasin illan aikana mielenkiiintoisen miehen.. Juteltiin koko ilta ja vaihdettiin puh.numeroita ja seuraavana päivänä puhuminen jatkui.. Puhuttiin ihan kaikesta.. Jotenkin tuntui että pystyin puhumaan hänelle ihan mistä vaan. Ihan kuin olisin tuntenut hänet jo kauan.. Ja kaiken lisäksi hän sai perhoset lentämään vatsassani! En edes muistanut sellaista tunnetta! Tässä vaiheessa muutettiin lasten isän kanssa erilleen ja otettiin tavallaan aikalisä.Ja se oli yhteinen päätös. Viikko ensi tapaamisen jälkeen ja tuntien puhelimessa puhumisen jälkeen lähdin ensi vierailulle tämän uuden miehen luo. Olimme jo viikon aikana nähneet kerran ja käyneet ajelulla.Hän kun asui eri paikkakunnalla. Jotenkin minulla oli sellainen tunne että nyt on kyseessä enemmänkin kuin pikku ihastus! Puolentoista kuukauden tuntemisen jäkeen muutin tämän miehen luo lasten kanssa ja sillä tiellä olen edelleen. Lasten isän kanssa välit on hyvät.. ei siis minkäänlaista taistelua lapsista vaan pystymme puhumaan asioista niin kuin ennenkin.Voisin oikeastaan sanoa että meidän välit on paremmatkin kuin silloin yhdessä olessamme. Nyt jäkeen päin kun ajattelen meidän suhdetta niin ihmettelen että kuinka olimme niinkin pitkään yhdessä!Kai sitä oli vaan tavallaan turtunut tilanteeseen että tälläistä elämäni nyt sitten on.Mutta onneksi tämä ihana mies tuli elämääni ja avasi silmäni!Nyt voin sanoa että olen todellakin rakastunut ja onnellinen! Ja asiat menevät parenmin kuin pitkiin aikoihin! Että näin minulle kävi! =)

 

kiitos kun jaoit tarinasi

mulla on vähän sama tarina tämän nykyisen kanssa, mutta aijemman miehjen kanssa olin vain alle 6kk.. mutta pystyn hyvin samaistumaan kuvailemaasi tunnetulvaan joka siitä tuli kun minä tapasin tuon gorillani

toivottelen teille pitkää yhteistä taivalta

 

ihana
mulla oli samanlainen tilanne päällä ja meillä 2 lasta.oltiin 2 viimeistä vuotta pelkkiä kämppä kavereita ja miehellä kanssa näitä ryyppyputkia.no nyt ollaan erottu ja tilanne vielä vaiheessa (saman katon alla)mutta eiköhän se tästä!
onnea sulle jatkossakin!!

 

Kyllähän se aluksi arvelutti että kuinka pojat suhtautuu äidin uuteen mieheen ja siihen että isi ei oo joka päivä heidän kanssaan. Mutta onneksi kaikki on menny paremmin kuin hyvin! Ja pojat ovat hyväsyneet uuden "perheenjäsenen" erittäin hyvin!Voisin sanoa oikeastaan että kaikki menee nyt paremmin kuin aiemmin!Pojat ovat jotenkin erilaisenpia kuin aiemmin.. Huomaavat kai että äitikin on paljon onnellisenpi nyt! =)