Minulle ehdotettiin pelkosektiota - mitä mieltä olet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Epävarma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No tuossa on ongelmana juuri tuo sana "koen". Koska tilastollisestihan asia on päinvastoin. Mutta mielikuvat vaikuttavat näissä asioissa niin paljon ja se, kenen ja millaisia synnytyskertomuksia on sattunut kuulemaan. Juuri siksi olisi hyvä jos pääsisi ihan sinne paikan päälle katselemaan ja kyselemään ja saamaan ihan puolueetonta tietoa jossa ei perusteettomasti ihannoida kumpaakaan vaihtoehtoa.
 
On niitä, jotka pitävät alatiesynnytystä helvetillisenä. Ja on meitä, jotka pitävät sitä ihanana ja voimaannuttavana kokemuksena. Yhtä kaikki kokemuksemme ovat toissijaisia, sillä kukaan meistä ei osaa sanoa, kuinka aloittaja mahdollisen synnytyksensä tulee kokemaan tai kuinka synnytys ylipäätään etenee.

En osaa muuta kuin siteerata erään vanhan kätilön muistelmia: "Synnytys on naiselle vähintään yhtä paljon henkinen kuin fyysinenkin kokemus."

Eli rentoudu, meditoi ja hanki niin paljon asiallista tietoa kuin voit. Jos ajatus synnytyksestä alkaa kutkuttaa vatsassa hyvällä tavalla, tee toivelista ja mene synnytykseen ylpeänä itsestäsi ja lapsestasi. Jos pelko tuntuu edelleen halvaannuttavalta, mene sektioon ylpeänä itsestäsi ja lapsestasi.
 
Mä synnytin esikoiseni pelkosektiolla. Kaikki sujui hyvin :) Maito nousi hyvin 3.päivänä ja särkylääkkeet jäi pois 5.päivänä. Tokihan se kipeää teki, mutta kaipa se alatiesynnytyskin. Toinen on vasta haaveissa, mutta kyllä mä siitäkin sektioon menen ihan mielelläni. Toistahan ei kovin äkkiä saa sektion takia "tehdä", mutta meitä se ei haitannut sillä jonkinlaista ikäeroa oli toiveissa muutenkin. Nyt lapsi jo 2.5v. Kertaakaan en ole katunut synnytystapaani :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Neljän äii;25639296:
Kivuitta et tule sektiostakaan selviämään. Mun mielestä synntkseen liittyvä kipu on "hyvää" kipua, se tu vauvan lähemmäksi sua ja sillä on tarkotus. Sitä on paljon helpompi sietää kuin esim leikauksesta, jalan katkeamisesta tms, johtuvaa kipua.

Joo. Alatiesynnytyksen kipu oli hurjaa, mutta siinäkin vaiheessa, kun oksensin lattialla kivusta kaksinkerroin, päässä pyöri "antaa tulla vaan, saatana" ja "tulta päin" -tyyppisiä ajatuksia. Sektion jälkeinen kipu puolestaan vain lamautti ja teki heikoksi ja avuttomaksi. Teki mieli käpertyä nurkkaan uikuttamaan kuin haavoittunut eläin.
 
Hei!

Tämä on vanha ketju ja vihdoin muistin tulla kertomaan kuulumisia.

Synnytykseni käynnistettiin.
Olin salissa n. 10 tuntia aika kovien supistusten kanssa, sain 3 kertaa epiduraalin sinä aikana.
Synnytys ei kuitenkaan tuntemattomasta syystä edistynyt, joten vauva lopulta syntyi kiireellisellä sektiolla.
Toivuin sektiosta nopeasti, vuorokausi sektion jälkeen pystyin itse hoitamaan vauvan.
Kipulääkkeitä söin 7 päivää ja kotiuduimme neljäntenä päivänä vauvan syntymästä.

En siis kohdannut sitä "pahinta peikkoani" eli itse ponnistamisvaihetta.

Kiitän teitä vastanneita tuestanne!
 

Yhteistyössä