Minulla taitaa olla diabetes :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kurjaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kurjaa

Vieras
Kirjoittelin taannoin täällä (ja sain tosi hyviä ja informatiivisia vastauksia!), kun olin mitannut verensokerin 12,3. Olen lievästi ylipainoinen ja minulla on ollut yli 10v. jo verenpainetauti, joka alkoi jo nuorena hoikassa kunnossa (on meillä sukurasite). Minulla on ollut ongelmana matalatkin verensokerit ja niiden takia olen ollut kolme päivää sisätautiosastolla, kun tutkittiin insulinoomaa. Sitä ei onneksi ollut, mutta kolmesti poikkeavat sokerirasitusarvot. Nyt olen pudottanut painoa parin viikon takaisesta viestistäni tasaiseen tahtiin sen kilon ja normaalipainoon on matkaa vajaa 10kg.

Eilen illalla söin patonkia ensin salaatin, MiniLättan ja kurkun kera ja sitten vielä yhden palan pienen hillomäärän kera. Ei muuta. Kahden tunnin päästä olo oli hyvä ja olin ryhtymässä nukkumaan, kun mies pyysi tsekkaamaan sokerin, kun on näitä ongelmia ollut (mm. alapään kirvelyä, mikä saattaa viitata korkeisiin sokereihin, väsymystä, levottomat jalat). No, aiemmin olen AINA tunnistanut korkeat sokerit väsymyksenä, kuumotuksena tms. Nyt ei mitään oireita ja lukema 13,5! :( Koko yön janotti ja wc:ssä kävin vajaat 10krt liioittelematta.

Olen aika surullinen asiasta, koska ajattelin, että olisin vielä voinut saada asian hoitoon ruokavaliolla, mutta ei tämä nyt siltä näytä. Painonhallinnasta sen verran, että olen asiaan tosissani panostanut ja ennen nuorimmaista olin kolme vuotta normaalipainossa. Nuorimman imetyksen aikana sokerit tekivät syöksyjä alaspäin ja kompensoin sitä syömällä liikaa hiilihydraatteja ja seurauksena paino on jäänyt lievän ylipainon puolelle. En siis ole mitenkään hirveän lihava, mutta minun terveydelläni tämäkin on näköjään liikaa. Tuntuu erittäin kurjalta saada lisäsairaus alle nelikymppisenä :(. Suurelta osin varmasti oma vikani, mutta myös meillä tähänkin sukuperimää - tiedä sitten mikä sen osuus lienee.

Niin ja sisätautilääkärilleni on aika tulossa ja labralähete on valmiina (siinä pitkäaikaissokerit, sokerirasitus, rasva-arvot ym.).
 
Autoimmuunisairaus voi tulla vaikka olisit kuinka alipainoinen... Noilla sokereilla vaatisin heti lääkärille ajan, voi kehittyä ketoasidoosi äkkiäkin ja se on sitten hengenvaarallinen tila. Diabetes ei ole kuolemantuomio, sen kanssa oppii elämään -itse sairastuin 10 vuotiaana ja nyt 29 vuotta diabeetikkona takana. Minkäänlaisia elinmuutoksia ei ole -ja korkeat sokerit voivat altistaa mm. hiivatulehdukselle mutta ei varsinainen alapään kirvely liity asiaan. Samoin ns. levottomat jalat on oireyhtymä joka yleensä kehittyy vasta vuosien sairastamisen jälkeen eikä siis ole mikään ensioire.
 
voi sua toi on paha !olin pojalta odotusajan ruokavaliolla ja se ei ole herkkua kytätä koko ajan mitä suuhun laittaa ja ettei ole liian pitkiä katkoja syömises yms...toisaalta lääkitys voi auttaa ja poistaa oireet älä liikaa etukäteen murehdi :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja huppaloora:
Autoimmuunisairaus voi tulla vaikka olisit kuinka alipainoinen... Noilla sokereilla vaatisin heti lääkärille ajan, voi kehittyä ketoasidoosi äkkiäkin ja se on sitten hengenvaarallinen tila. Diabetes ei ole kuolemantuomio, sen kanssa oppii elämään -itse sairastuin 10 vuotiaana ja nyt 29 vuotta diabeetikkona takana. Minkäänlaisia elinmuutoksia ei ole -ja korkeat sokerit voivat altistaa mm. hiivatulehdukselle mutta ei varsinainen alapään kirvely liity asiaan. Samoin ns. levottomat jalat on oireyhtymä joka yleensä kehittyy vasta vuosien sairastamisen jälkeen eikä siis ole mikään ensioire.

Kiitos asiallisesta (joskin vähän pelottavasta) vastauksestasi. Epäilisin, että minulla saattaa nyt olla nimenomaan lievänpuoleinen hiivatulehdus, joita minulla on ollut aiemminkin. Samoin pakko sanoa, että levottomat jalat minulla on ollut koko 2000-luvun ajan ja nyt, kun asiaa mietin, niin oikeasti hirvittää... Olen kyllä käynyt koko ajan asianmukaisesti kaikissa tutkimuksissa, mutta hassua kyllä lähipiirissäni on niin paljon lääkäreitä, että oikein kukaan (siis hoitava ulkopuolinenkaan lääkäri, joka nämä läheiseni tuntee) ei ole sitten lopulta tehnyt päätöksiä, vaikka mitään en koskaan ole salannut tai kaunistellut. Nuo levottomat jalat olivat pahimmillaan kolmannen (eli tämän nuorimman) raskausaikana ja silloin se liitettiin korkeisiin verensokereihin. Insuliinia yritettiin, mutta minulle tuli niin hypoglykeemisiä sokeriarvoja, että sitä ei uskallettu sitten jatkaa. Vauva syntyi sektiolla täysiaikaisena normaalipainoisena, koska noudatin tunnollisesti hyvää ruokavaliota eikä paino noussut raskausaikana (vaan siis imettäessä). Ensimmäinen poikkeava sokerirasitus on 90-luvun alusta :(.

Paljon olen saanut informaatiota ja olen sitä onneksi kykenevä ymmärtämään, mutta kukaan ei ole oikeastaan tuosta ketoasidoosista puhunut, vaikka sana on tuttu hämärästi yliopistoajoilta. Kyllä minua nyt tietysti pelottaa, että mitä muutoksia kehossani mahdollisesti on tullut. Sisätautilääkäriaikaa en saa aikaistettua ja ylipäänsä täällä on vaikea saada lääkäriaikoja. Voin kuitenkin vielä yrittää.

 
Niin ja nyt korostan vielä, että koen minua hyvin hoidetun enkä mitenkään moiti lääkäreitä siitä, että täällä on lääkäreistä huikea pula. Ehkä itsekin olen yrittänyt viimeiseen asti toivoa voinnin kohentuvan painonhallinnalla, kun siitä oli noiden lasten syntymien välillä hieman viitteitä. Työterveyslääkäri sanoi joskus, että "voin pitää itseäni diabeetikkona näillä arvoilla", mutta sitten asia jäi siihen. Yritän nyt ottaa asian itse hyvin vakavasti (kuten kyllä aiemminkin) ja pyytää miettimään hoitoa uusiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ire:
voi sua toi on paha !olin pojalta odotusajan ruokavaliolla ja se ei ole herkkua kytätä koko ajan mitä suuhun laittaa ja ettei ole liian pitkiä katkoja syömises yms...toisaalta lääkitys voi auttaa ja poistaa oireet älä liikaa etukäteen murehdi :hug:

Kiitos :). Yritän hoitaa asiaa murehtimatta liikaa, mutta kyllä tämä tietysti huolettaa, kun on kuitenkin huolehdittava vastuullisena vanhempana omasta terveydestään hyvin. Mutta oikeassa olet, ei se murehtimisella parane :).
 
Linkki aiheeseen -ja sivuilla asiallista tietoa muutenkin: http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=805
Voihan asiat tuntua alkuun pelottavilta mutta silloin pitää vain ottaa asioista selvää niin että tietää minkä kanssa on tekemisissä. =)
Ja jaloista vielä: http://www.diabetes.fi/tiedoston_katsominen.php?dok_id=637
 

Kiitos. Katson nämä huolella ja ketoasidoosin ehdinkin jo googlettaa. Pelottavat kyllä, vaikka nyt, kun taaksepäin asioita tarkastelen, niin koen kyllä, ettei tämä tullut minulle mitenkään yhtäkkiä, vaan kyllä oireita on ollut jo vuosia. Nuo matalat arvot välillä ovat jotenkin sekoittaneet kokonaiskuvaa. Monesti, jos on katsottu vain paastoarvoa, se saattaa olla minulla aikalailla matalakin. Mutta nyt on tosiaan ryhdyttävä asian kanssa toimeksi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kiitos. Katson nämä huolella ja ketoasidoosin ehdinkin jo googlettaa. Pelottavat kyllä, vaikka nyt, kun taaksepäin asioita tarkastelen, niin koen kyllä, ettei tämä tullut minulle mitenkään yhtäkkiä, vaan kyllä oireita on ollut jo vuosia. Nuo matalat arvot välillä ovat jotenkin sekoittaneet kokonaiskuvaa. Monesti, jos on katsottu vain paastoarvoa, se saattaa olla minulla aikalailla matalakin. Mutta nyt on tosiaan ryhdyttävä asian kanssa toimeksi!
No Hba1c arvo voi näyttää hyvältä silloinkin jos sokerit pomppii huippulukemista hypoihin -tämän takiahan sitä sitten kotikokeita otetaan ja aika monesti myös hoitaja/lääkäri ne katsoo..

Toivotaan että löytyy sinulle sopiva hoitomuoto. =)
 
Mulla on tyypin 2 diabetes joka alkoi samalla tavoin kuin sinulla eli ruokailun jälkeen oli sokerit koholla ja paastoarvot normaalit. Mulla oli tuohon aikoihin ylipainoa n. 15 kg ja sen pudottaminen auttoi hiukan, mutta sokerit palasivat äkkiä taas korkeiksi ruuan jälkeen. Diformin retard on tällä hetkellä käytössä.

Niin ja kuten tuolta linkistä saatoit jo lukeakin että ketoasidoosin vaaaraa ei nyt sinulla ole näillä sokeriarvoilla, varsinkin kun paastoarvot vielä olleet hyvät.
 
No niin, tosiaan tuon ketoasidoosi-sivun luinkin. Ja jaloista: Nuo täsmäävät täysin :(. Jalkojani on hoidettu fysioterapialla ja enmg:kin on tehty jo kahdesti. Erilaisia lääkkeitä on kokeiltu ja Sifrolia ehdoteltu. Voi kökkö!!! Taitaa olla aika selvä tapaus... No, positiivista tuossa neuropatia-jutussa oli ainakin se, että alkoholia käytän hyvin vähän ekä koskaan ole tupakoinut (tämä jos mikä on sitä positiivista ajattelua ;) )
 
Hei vielä! Tänään sain sitten diabetes-diagnoosin ja lääkityksen Metformin (tms.). Sokerirasituksessa kahden tunnin arvo oli yli 15 :(. Myös pitkäaikaissokeri oli lievästi koholla. Sokerimittauksia pitäisi tehdä neljä krt/vrk. Kolmen kuukauden päästä uusi aika ja uusi tutkimus. Sokerirasitus oli vaikea, kun sokeri nousi pikapikaa, alkoi oksettaa ja nukuttaa. Eli on siis opeteltava elämään uuden asian kanssa. Painoa olen nyt pudottanut kaksi kiloa ja liikunnan aloittanut. Jotenkin surulliselta tuntuu vieläkin...
 
Ihan ymmärrettävää, että tuntuu surulliselta. Onhan siinä sairaudessa kaikenlaisia ikäviä juttuja ja riskejä. Mutta keskity siihen, miten hienosti olet jo ryhtynyt noita riskejä vähentämään laihtumalla ja liikkumalla. Monilla ihmisillä on jokin krooninen sairaus ja siitä huolimatta elää voi ihan normaalisti. Tsemppiä!
 
Kiitos ja tästä se elämä jatkuu. BMI 27 ja tavoitteena saada alle 25:n. Lääkityksen uskallan aloittaa, kun olen hakenut tk:sta lisää liuskoja mittariin, ettei tule yllätyksiä - minulla kun on ollut noita hypoglykemioitakin. Painon pudottaminenkin on muuten aiempaa haasteellisempaa, kun täytyy samalla taiteilla arvojen kanssa. Muutaman kerran olen jäänyt kävelyreitin varteen tutisevana, mistä oppineena kuljetan nykyään jotain pientä sokeria nostattavaa mukana lenkilläkin.
 

Yhteistyössä