Minulla ei ole kavereita koulussa :( Miten voi aikuisiälläkin olla tällainen ongelma...

[yksin]

Jotenkin olin ajatellut, että aikuisiällä ihmiset ovat jotenkin fiksumpia ja huomaavaisempia ja ajattelevat toisten tunteita enemmän.... ja ettei opiskeluympyröissä olisi enää ns. bestiksiä, joiden kanssa nyhvätään kylki kyljessä joka tilanteessa ja ilman toista ei voi olla. Tai että on tietyt kaveriporukat, joihin ei ole ulkopuolisilla pääsyä.

Mutta näin on myös aikuisten maailmassa.

Olen koulussa todella yksinäinen. Nytkin on ruokatunti ja kaikki toiset lähtivät syömään, kuka minihinkin: koulun ruokalaan, kahvioon, kotiinsa, kaupungille... Vain minä jäin koneelle yksin istumaan. Kukaan ei kysynyt minua mukaan. Enkä kyllä itsekään tuppautunut.

Tänäkin aamuna yritin jutella luokkakavereille, mutta hekin joille juttelin häipyivät vähin äänin omille teilleen.

Osa luokkalaisista suunnitteli äsken yhteistä illanviettoa ja ketä kutsutaan. Minua ei tietenkään.

Oppitunneilla kyllä aina pääsen mukaan johonkin ryhmään, jos pitää tehdä ryhmätehtäviä. Mutta vapaa-ajalla, tai hyppytunneilla yms ei kukaan ole tekemisissä kanssani. Enkä oikeastaan kaipaakaan sellaista kylki kyljessä-kaveruutta, vaan edes juttelukavereita tai ihmisiä, joille voisi soitella vaikka edes vain kouluasioiden tiimoilta.

Olen ikäni ollut aika hiljainen ja ujo. Hyviä ystävyyssuhteita minulla on silti ollut muutamia. Koskaan ei ole kokenut olevani näin yksinäinen

Onneksi opiskelu loppuu vuoden päästä... kun nyt vaan saisin siihen asti kituutettua...

En kehtaa lähteä yksin syömään ruokalaan tai kahvioon. Joudun yksin istumaan pöydässä. Vaikka sinne tulisi luokkakavereita, eivät he koskaan tule samaan pöytään. Kerran menin eräiden luokkalaisten kanssa samaan pöytään ja heti melkein lähtivät pois... En ole kai toivottua seuraa.

Monesti otankin omat eväät (banaanin, energiapatukan tms) ja syön ne WC-kopissa. Ajatelkaa miten naurettavaa!! Aikuinen ihminen käyttäytyy näin!!

En tiedä miten saisin kavereita koulusta...

Itkettää taas melkein...

 

[-Jonttu-]

Minä taas olen ikäni ollut kauhea hölösuu ja tullut toimeen monelaisten ihmisten kanssa. Meillä oli ihan huippuhyvä luokka kauppiksessa. Sitten menin amk:hon. Meidän luokka oli kummallinen, joten 3,5 vuotta olin se "ujo ja hiljainen". En vain viihtynyt sen teennäisen väen kanssa.

Ei mullakaan oo paljon ystäviä, yksi vain. Ja kaksi aikuista sisarusta. Mun oma mies on mun paras kaveri.

 

[Longchamp]

Tollanen on tosi ikävää,mutta yleensä aikuisiällä kyse ei oo mistään syrjimisestä porukoista yms..vaan siitä että jos joku on arka niin ei haluta väkisin tunkeutua tän ihmisen seuraan. Tässä hommassa sun pitäisi vähän vilkaista peiliin kun ongelma on jatkunut noin pitkään..ei voi olla enää ihmisistä kiinni kun vielä aikuisiälläkin homma on noin. Mä uskon,tai oikeastaan tiedän että jos menisit näihin illanviettoihin yms mukaan niin pääsisit "porukkaan" aika nopeesti. Odotatko et ne ihmiset tulee hakemaan sua sieltä vessasta?

 

[v]

Kummallista, ettet kehtaa yksin mennä syömään?

 

[rohkeutta]

Häntä pystyyn
Ja erityisesti pää pystyyn nyt.Ehkä ujoutesi aiheuttaa jännitystä myös muissa.Ole sellainen kuin oikeasti olet.Koeta tutustua siellä ruokalassa muihinkin ihmisiin.Voi olla,että siellä ruokalassa istuu joku muukin yksin-seuraan vaan.
Oma asenne ratkaisee paljon,positiivisuutta kehiin

 

[OnniKeiju]

Todella kurjaa.

Mä oon sellanen hölösuu, että juttelen kaikille, nauran paljon ja oon melkeen aina ilonen. Jouduin koulukiusatuks nyt toisenasteen oppilaitoksessa 24 vuotiaana. Ajattelin oikeesti jo, että jos ei kiusaus lopu, en mee kouluun. Jopa opettajat oli sitä mieltä että kiusaaja vaan leikillään temppuilee, koska sattu olemaan luokan ainut miepuolinen... Onneks se on nyt rauhottunu vähän...

 

[mie]

Tiedan tunteen. Olin aina suosittu koulussa ja sitten menin vanhempana yliopistoon. En saanut kavereita, kun kaikki olivat paljon nuorempia ja elin siis yka yksinaisena ne vuodet. Kylla sa viela vuoden kituutat ja sitten se kakka on ohi! Tsemppia ja koitahan kestaa!

 

[rusina08]

Todella kurjaa. Niin se vain on että iästä viis noita inhottavia ihmisiä löytyy!

 

[ujo piimä]

Hei, ymmärrän sinua ja olen itse kokenut samantapaista parikymppisenä, kun aloitin yliopisto-opinnot. Lopetin ne kesken, osasyynä juuri kontaktien puute, suurin syy oli kuitenkin paikkakunnalla viihtymättömyys ja opiskelualan vääryys. Osaan silti todella hyvin eläytyä siihen, miltä sinusta tuntuu. Muistan, miten valtavia sosiaalisia paineita olen aina kokenut uuden opiskelun alussa, uudessa työpaikassa jne. Se on todella kuluttavaa. Kun tutustun, osaan kyllä ns. small talkin, mutta sen "jään" murtaminen voi olla todella vaikeaa aluksi. olen miettinyt, olenko jotenkin torjuvan näköinen/vihaisen näköinen, kun ihmiset eivät tule tekemään kontaktia ja omatkin yritykset jää usein lyhyeen.

Yritä päästä jotenkin yli tuosta, ettei tarvitsisi mennä "erakkopaikkaan" eväitä syömään. Voisitko kuvitella istuvasi vaikka jonkin porukan lähistölle ja pikkuhiljaa "ujuttautuvasi" keskusteluun mukaan, vaikka alkuun lyhyin kommentein. Ehkä saat vastakaikua! Tai etsi "aasinsiltoja" yhteisistä asioista, kuten opiskeluun liittyvistä asioista tms. , kehitä asiaa vaikka "tyhjästä", yritä rentoutua toisen seurassa, hymyillä ja vaikka hieman vitsailla, ilmapiiri kevenee kummasti. Tiedän, ettei tämä välttämättä ole helppoa, olen itsekin hyvin ujo ihminen pohjimmiltani. Nyt, nelikymppisenä, olen hieman rohkeammaksi tullut, mutta muistan silti kuin eilisen nuo tunteet... hirveää

Voimia sinulle paljon, lähetän sulle suuret sympatiarutistukset, voisinpa auttaa!

 

[anu]

ap, voimia!
oletko minkäikäinen? onko muut samanikäisiä?

 

[ap]

Hei, ymmärrän sinua ja olen itse kokenut samantapaista parikymppisenä, kun aloitin yliopisto-opinnot. Lopetin ne kesken, osasyynä juuri kontaktien puute, suurin syy oli kuitenkin paikkakunnalla viihtymättömyys ja opiskelualan vääryys. Osaan silti todella hyvin eläytyä siihen, miltä sinusta tuntuu. Muistan, miten valtavia sosiaalisia paineita olen aina kokenut uuden opiskelun alussa, uudessa työpaikassa jne. Se on todella kuluttavaa. Kun tutustun, osaan kyllä ns. small talkin, mutta sen "jään" murtaminen voi olla todella vaikeaa aluksi. olen miettinyt, olenko jotenkin torjuvan näköinen/vihaisen näköinen, kun ihmiset eivät tule tekemään kontaktia ja omatkin yritykset jää usein lyhyeen.

Yritä päästä jotenkin yli tuosta, ettei tarvitsisi mennä "erakkopaikkaan" eväitä syömään. Voisitko kuvitella istuvasi vaikka jonkin porukan lähistölle ja pikkuhiljaa "ujuttautuvasi" keskusteluun mukaan, vaikka alkuun lyhyin kommentein. Ehkä saat vastakaikua! Tai etsi "aasinsiltoja" yhteisistä asioista, kuten opiskeluun liittyvistä asioista tms. , kehitä asiaa vaikka "tyhjästä", yritä rentoutua toisen seurassa, hymyillä ja vaikka hieman vitsailla, ilmapiiri kevenee kummasti. Tiedän, ettei tämä välttämättä ole helppoa, olen itsekin hyvin ujo ihminen pohjimmiltani. Nyt, nelikymppisenä, olen hieman rohkeammaksi tullut, mutta muistan silti kuin eilisen nuo tunteet... hirveää

Voimia sinulle paljon, lähetän sulle suuret sympatiarutistukset, voisinpa auttaa!

Ihan samanlaisia ajatuk¨sia minullakin on, mitä kuvailit....

 

[ap]

ap, voimia!
oletko minkäikäinen? onko muut samanikäisiä?

itse olen pian 26v. Kaikki muut taitavat olla vähintää vuoden nuorempia, useat noin kolme-neljä vuotta nuorempia. Mutta ei nyt niin kauhea ikäero.

 

[sama vika rahikaisella]

olin kans nyt aikuisopiskelijana todella yksinäinen omassa luokassani. Siellä oli yksi päällepäsmäri jonka kanssa ei tultu toimeen, ja kaikki muutkin alkoivat "vierastaa" minua. Oon ihan normi tyyppi, en kuitenkaan mikään rääväsuu. Sitte oliki jo tosi vaikea enää päästä porukkaan, ja jotenkin aloin pelätä juurikin noita ruokiksia kun tiesin että kuitenkin saa istua yksin. Toinen tyttö oli uskovainen joka sai myös yleensä yksin istua, joten istuttiin yleensä sit hänen kanssaan samassa pöydässä, mikä oli mukavaa koska ihan mukava tyttö oli.

Seuraavan kerran opiskellessani oli onneksi eri meininki, ja ei ollut enää ongelmia. Sattui hyvät opiskelukaverit joitten kans tuli juttuun hyvin.

Ei nuo ongelmat tosiaan jää mihinkään yläasteelle, vaan samat asiat ovat aivan yhtälailla aikuistenkin kesken! Kamalaa miten yksi ihminen saa jätettyä jonkun toisen kokonaan jalkoihinsa...

 

[kk]

Tiedän miltä sinusta tuntuu. Mietin usein mikä minussa on vikana,kun työkaverit karttavat. Varmasti jotain täytyy olla,koska he jättävät minut ulkopuolelle. Jos tietäisin mitä,niin yrittäisin muuttua...Olen myös ujo ja kiltti.

Toivottavasti jaksat siellä koulussa,yritä olla vahva. Toivon koko sydämestäni,että sinun tilanteesi muuttuisi ja pääsisit porukoihin.

 

[miinis]

älä nyt sentään vessassa syö eväitä. Voithan sä mennä käytäville, missä on varmaan tuoleja/sohvia istumaan ja syömään evääsi? Näin minä ainakin tein kun en kehdannut yksin mennä ruokalaan istumaan. Mullakin oli korkea kynnys istua yksin ruokalassa. Enkä vieläkään mene 28vuotiaana yksin Heseen tms vaikka olis kuinka nälkä kaupungilla. Todella "noloa" mennä sinne yksin. Tyhmää ajatella näin. Mutta minkäs päälleen voi...

 

[Maria86]

Tiedän tunteen..aina on kiusattu koskaan ei loppunut.Pääsin ala-asteelta pois ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin ymmärrän,että sen jälkeen olisin tarvinnut mahdollisesti erityis/tukiopetusta..ei sen takia että olen jotenkin vammainen vaan sen takia koska olen erilainen käytöstavoiltani..alan esim itkeä liian helposti..tai helpommin kuin muut.Yläasteella yritin olla kuin ei mitään ja olinkin tunteeton,en pystynyt itkemään sillä olin harjoitellut sitä..vanhempiini jotka eivät tienneet koskaat miten paha olo mulla koko ajan oli ja he vittuilivat vielä päälle joka koulupäivän jälkeen vieläkin saa kuulla ettei minusta tule mitään tai etten käytökseni takia saa mitään töitä,koskaan.Ala-asteella ollessani vanhemmat sanoivat aina, "että sun pitää opiskella" tai "sun kaveriskin on noin hyvä koulussa,mikset sä voi olla?" tai,että"Oletko koskaan ajatellu,että voisit saada pelkkiä kymppejä"...ehkä tossa tilanteessa kun on muutenkin hitaampi oppimaan ja on vaikeeta niin olisin kaivannut rohkaisua,kannustusta ja tukea niin opettajilta kuin kotiväeltäkin.Minulla meni tehtävien tekemiseen ylensä koko ilta jua sain silti jonkun hikisen kasin kun kaverini ehti tekemään kaikki tehtävät parissa tunnissa ja sai aina ysejä ja kymppejä..et jee jee tekipä hyvää itsetunnolle.Peruskoulun sentään kävin loppuun,mutta sen jälkeen minusta ei ole olut mihinkään,pelkään kouluja ja ihmisiä,pelkään mennä sinne..nytkin mua itkettää kun kirjoitan tätä..olen yksin..mnäen sen tilanteen jo ennen kuin menen paikalle..tulen rakkennukseen olen aivan yksin,kaikilla muilla on joku,joudun syömään yksin,en ees käyny paljon syömässä ja vaihdoinlukio/amis aikoinani kouluja noin seitsemän kertaa, sain kokea kiusaamista,syrjintää,välinpitämättömyyttä,maseennusta,kärsin univaikeuksista ja loppujen lopuksi muistinikin alkoi heiketä niin paljon, että minusta oli jo turha edes yrittää keskittyä mihinkään,koskaan en siis valmistunut yhdestäkään koulusta..ja nyt olen jo niin vanha etten halua mennä pikkupentujen pällistelemäksi.Tämä siis koulusta/työelämästä.Kyllä minulla on muutama läheinen ystävä,mutta onhan se harmi jos aikuinen ihm,inen ei saa ystäviä koulusta,yhteisöllisyys mielestäni tukee opiskelua ja pitää mielen virkeänä ja hyvätuulisena,onnettomasta voi hetkesä tulla onnellinen kun vieras hymyilee tai ottaa muulla tavalla huomioon.Toivottavasti joku joka itse on saannut aina kaiken osaa antaa niille joilta sitä puuttuu, mielestäni sellaisten ihmisten pitäisi jakaa omasta onnestaan..ei se siinä vähene Toivottavasti saat ystäviä Onnea Sulle ja menestykkäitä opiskelu hetkiä!<3

 

[pienenhetken]

ihanko tosi ne muut lähtee ruokalan pöydästä pois kun sä menet siihen istumaan? vai ovatko jo olleet kauemmin siinä ja saaneet syötyä ja sen takia poistuvat...

 

[Maria86]

älä nyt sentään vessassa syö eväitä. Voithan sä mennä käytäville, missä on varmaan tuoleja/sohvia istumaan ja syömään evääsi? Näin minä ainakin tein kun en kehdannut yksin mennä ruokalaan istumaan. Mullakin oli korkea kynnys istua yksin ruokalassa. Enkä vieläkään mene 28vuotiaana yksin Heseen tms vaikka olis kuinka nälkä kaupungilla. Todella "noloa" mennä sinne yksin. Tyhmää ajatella näin. Mutta minkäs päälleen voi...

jep..tätä se just on..en käy missään yksin syömässä koska vanhat tunteet nousevat pintaan,yksinäisyys ja avuttomuus..vai mitä se oi olla..toinen on myöhästely,samasta syystä ei siksi,ettenkö kunnioita ihmisiä vaan siksi koska pelkään olla yksin jossain.

 

[-]

Ole vahva ja menet itsevarmana syömään sillä sulla on siihen oikeus. käyhän siellä muutkin syömässä... epävarmuus loistaa kauas. Näytä että olet varma itestäs eikä sua toisten tekemiset hetkauta. kyllä niitä kavereita alkaa tuleen ku huomaavat että olet omana itsenäsi vahva persoona.. ujot yleensä lasketaan myös nynnyiksi joten josko nämä muut eivät niitä "nynnyjä" joukkoonsa halua koska heidän "varmuus" siinä kärsii..

 

[miinis]

älä nyt sentään vessassa syö eväitä. Voithan sä mennä käytäville, missä on varmaan tuoleja/sohvia istumaan ja syömään evääsi? Näin minä ainakin tein kun en kehdannut yksin mennä ruokalaan istumaan. Mullakin oli korkea kynnys istua yksin ruokalassa. Enkä vieläkään mene 28vuotiaana yksin Heseen tms vaikka olis kuinka nälkä kaupungilla. Todella "noloa" mennä sinne yksin. Tyhmää ajatella näin. Mutta minkäs päälleen voi...

jep..tätä se just on..en käy missään yksin syömässä koska vanhat tunteet nousevat pintaan,yksinäisyys ja avuttomuus..vai mitä se oi olla..toinen on myöhästely,samasta syystä ei siksi,ettenkö kunnioita ihmisiä vaan siksi koska pelkään olla yksin jossain.

minäkin myöhästyn sovituista tapaamisista esim kaupungilla, ettei vaan tarvitsisi seistä yksin missään pällisteltävänä!

 

[jep jep]

älä nyt sentään vessassa syö eväitä. Voithan sä mennä käytäville, missä on varmaan tuoleja/sohvia istumaan ja syömään evääsi? Näin minä ainakin tein kun en kehdannut yksin mennä ruokalaan istumaan. Mullakin oli korkea kynnys istua yksin ruokalassa. Enkä vieläkään mene 28vuotiaana yksin Heseen tms vaikka olis kuinka nälkä kaupungilla. Todella "noloa" mennä sinne yksin. Tyhmää ajatella näin. Mutta minkäs päälleen voi...

jep..tätä se just on..en käy missään yksin syömässä koska vanhat tunteet nousevat pintaan,yksinäisyys ja avuttomuus..vai mitä se oi olla..toinen on myöhästely,samasta syystä ei siksi,ettenkö kunnioita ihmisiä vaan siksi koska pelkään olla yksin jossain.

minäkin myöhästyn sovituista tapaamisista esim kaupungilla, ettei vaan tarvitsisi seistä yksin missään pällisteltävänä!

Ja kai nää teidän kaverit tietää tän syyn vai joko ovat kyrsiintyneet jatkuvaan myöhässä oloonne...??
Mua ei hitto kyllä haittaa olla se eka paikalla... kyllä nyt ihmiset tajuavat että sä ootat jotakuta etkä tyhjänpanttina siinä seiso... ja sitäpaitti mitä se muille kuuluu mitä sä siinä tönötät.. niillä on aika pienet piirit jos jotaki se häiritsee... Että ei hyvää päivää!!

 

[Voin]

kuvitella miltä susta ap tuntuu Toi on mun pahin pelko jos kouluun vielä menen.. Mä en käy yksin oikeestaan missään ikinä ja tiedän ettei se oo normaalia Kärsin kauheesta jännittämisestä ja lapsuudesta jääny vissiin traumoja kun mua kiusattiin koulussa jonka seurauksena on niin huono itsetunto vieläkin kun voi vaan olla. Silti aina muita osaan neuvoa, että hei me ollaan nyt aikuisia ja sulla on ihan samanlainen oikeus tehdä asioita niin kuin muillakin jne ja ite oon tällänen

 

[lonelysoul]

itsellänikin sama. Usein piiloutuu kirjan tai kännkän taa että muut luulis e ttä mulla on jtn tärkeetä meneillä.

 

[huomio]

Vieläköhän vanhainkodeissakin ihmiset ryhmiytyvät ja syrjivät toisiaan. =) Mä tänään aattelin et muutan ulkomaille vanhuksena jos vain suinkin voin ei tarvii katella vanhoja koulukiusaajia ja työkiusaajia ja juoruajia vanhainkodeissa. =)
Musta toi on vaan typerää. Ite oon sitä mieltä et kaikki mukaan eikä ole outoa jos joku ujompi itsekin ujompi ja joutunut kiusatuksi. Hei ajattele et niillä on sua huonompi itsetunto jos ei voi sua mukaan ottaa mihinkään. Sä olet niitä parempi. Pää pystyyn ja tottakait meet ruokalaan ja änkeet samaan pöytään ja jos lähtee pois ni lähtee tai etit jonkun toisen yksinäisen ja meet sen seuraan aj rupeet juttelee niitä näitä. Toimisko?