Oletteko löytäneet hyvää miestä jos teillä ei ole kavereita?

["pöllö"]

Siis että hylkiikö ns. "hyvät miehet" sellaisia joilla ei kavereita paljoa ole ja on yksinäinen.
Mistä olette löytäneet? Siis jos ei työpaikalla ole esim.miehiä eikä kavereissa ja baariin tai mihinkään ei ole kavereita.
Siis ettei tule uudestaan narsistia tai muuten surkimusta..

 

[Aamuäree]

Täh? :O

Nyt meni neiselliset spekulaatiot taas niin yli mun hilseen että viuhahti vaan.....

 

[chef]

Mulla on kavereita, mutta miehellä ei. Ja mä löysin sen ja se on hyvä mies

En mä ensitapaamisella kysynyt miehen kaverien määrää, joten ei se olisi edes millään tavalla voinut vaikuttaa siihen että kiinnostunko vaiko enkö hänestä.

Toki toivoisin mieheni vuoksi, että hänellä olisi kavereita, mutta hän on luonteeltaan sellainen, ettei kavereita niin kaipaa. Ja hän kokee, ettei hänellä olisi nyt kavereille edes aikaa, sillä perhe ja harrastus vie niin paljon. Ja olen kyllä osittain samaa mieltä itsekin.

 

[voi vaikuttaa]

Mun olis vaikeaa kuvitella olevani miehen kanssa, jolla ei ole kavereita. Kyllähän se tekee ihmisestä vähemmän puoleensavetävän, ja toisaalta kun tykkään sosiaalisista ja avoimista ihmisistä, ja yksinäiset eivät yleensä tätä sitten ole.

Myös parisuhteessa häiritsee, jos toisen koko elämä pyörii mun ympärillä, kun itsellä kuitenkin kavereita on ja haluan heidän kanssaan olla (myös ilman miestä!), enkä halua olla vastuussa puolison koko sosiaalisesta elämästä... Ex aikoinaan vähensi kavereihinsa yhteydenpitoa huomattavasti, vaikka yritin kannustaa menemään. Eroon päättyi liitto (tosin tietty suurimmat syyt muualla).

 

["pöllö"]

Täh? :O

Nyt meni neiselliset spekulaatiot taas niin yli mun hilseen että viuhahti vaan.....

Niin mikä kohta. yritin olla selväsanainen. Ehkä vielä vähän aamuväsymystä. =)

Chef: niin mutta mistä löysit miehesi? ja mielummin kysyisin toiste päin eli naisista joilla ei kavereita, että voiko missään löytää hyvän miehen (ei narsistia)

Itse koen olevani hyvä nainen vaikka kavereita ei olekaan.

 

["pöllö"]

Mun olis vaikeaa kuvitella olevani miehen kanssa, jolla ei ole kavereita. Kyllähän se tekee ihmisestä vähemmän puoleensavetävän, ja toisaalta kun tykkään sosiaalisista ja avoimista ihmisistä, ja yksinäiset eivät yleensä tätä sitten ole.

Myös parisuhteessa häiritsee, jos toisen koko elämä pyörii mun ympärillä, kun itsellä kuitenkin kavereita on ja haluan heidän kanssaan olla (myös ilman miestä!), enkä halua olla vastuussa puolison koko sosiaalisesta elämästä... Ex aikoinaan vähensi kavereihinsa yhteydenpitoa huomattavasti, vaikka yritin kannustaa menemään. Eroon päättyi liitto (tosin tietty suurimmat syyt muualla).

Niin itse olen kyllä avoin ja tarpeen tullen sosiaalinenkin mutta vaikea kavereita saada enään aikuisena. Kaikilla omat kaverinsa. Lisäksi olen entinen koulukiusattu joten kouluaikaisia kavereita ei juuri ole.

 

[Motha]

Mä tapasin mieheni baarissa. Molemmat oltiin yksin liikenteessä. Mulle päin vastoin olis iso miinus jos miehellä olis paljon kavereita ja niiden kanssa haluaisi viettää aikaa. Ollaan molemmat yksinäisiä susia nääs.

 

[yyhoo]

Näitä on nyt viimepäivinä ollt useampia aloituksia ja jaksan vaan ihmetellä, että miten kumppanin saaminen on kavereista kiinni? Niin no, "ennen vanhaanhan" esim. tytöillä jopa kuului olla "esiliina" treffeillä, joka oli joku läheinen vanhempi nainen, joka valvoi, että kumppaniehdokas on "hyvä", mutta ei kai tuo enää nykyään päde? Vai onko tämäkin laitettava uusavuttomuuden piikkiin, ettei enää edes kumppania osata etsiä yksin? En minä ole koskaan tarvinnut kavereitani esim. baariin saattajaksi, vaan kyllä mä osaan sinne ihan itsekin kävellä, jos on tarvis tai jos ei kukaan satu lähtemään messiin sillon, kun itse oen menossa. Tosin nykyään en käy kun kerran tai kaksi vuodessa viihteellä, mutta silitkään lähteminen ei ole kavereista kiinni. Ja samalla tavalla mun silmät näkee mahdollisen ukkoehdokkaan MISSÄ VAAN - on kavereita tai ei, sillä voihan se "prinssi" löytyä vaikka kaupan maitohyllyn luota, enkä mä kaupassakaan kavereita mukanani raahaa...

 

[chef]

Mun olis vaikeaa kuvitella olevani miehen kanssa, jolla ei ole kavereita. Kyllähän se tekee ihmisestä vähemmän puoleensavetävän, ja toisaalta kun tykkään sosiaalisista ja avoimista ihmisistä, ja yksinäiset eivät yleensä tätä sitten ole.

Myös parisuhteessa häiritsee, jos toisen koko elämä pyörii mun ympärillä, kun itsellä kuitenkin kavereita on ja haluan heidän kanssaan olla (myös ilman miestä!), enkä halua olla vastuussa puolison koko sosiaalisesta elämästä... Ex aikoinaan vähensi kavereihinsa yhteydenpitoa huomattavasti, vaikka yritin kannustaa menemään. Eroon päättyi liitto (tosin tietty suurimmat syyt muualla).

Toki asia voi mennä kuvailemallasi tavalla, mutta ainakaan meillä tilanne ei ole tuollainen.

Se ettei ole kavereita, ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi yksinäinen. Olen kysynyt mieheltäni kokeeko hän yksinäisyyttä ja hän on vastannut, että ei. Hän kokee, että hänellä on niin kiireinen elämä, ettei siihen mahdu kavereita. 8 tuntia päivässä töitä, 8 tuntia unta ja 8 tuntia jää jaettavaksi lapsille ja harrastuksille. Kodin siisteystason ylläpitokin nielee oman aikansa, sekä vaimon loputtomat pihaprojektit

Mieheni elämä ei pyöri ympärilläni, sillä vaikka hänellä ei kavereita olekaan, hänellä on paljon muuta. Työ, lapset ja se harrastus. Harrastukseen menee 3-4 iltaa viikossa ja aikaa 1,5-3 tuntia kerrallaan. Lisäksi mies käy lenkillä ja treenailee kotona.

Mulla on kavereita, mutta koen samoin kuin mies, eli heille ei ole juurikaan aikaa. Onneksi suurin osa kavereistani löytyy harrastuspuolelta, joka takaa sen, että tapaan heitä säännöllisesti. Joskus myös kyläillään, mutta ne kyläilytkin kyllä liittyy siihen harrastukseen melko usein, sillä harrastus on elämäntapa.
Mies ei roiku mukanani, jos kyläilen kavereillani. Häntä ei voisi vähempää kiinnostaa akkojen kotkotukset Perheenä käymme jonkinvertaa sukuloimassa, lähinnä anoppilassa.

En koe olevani vastuussa puolison sosiaalisesta elämästä. Eikä puolisonikaan koe, että minun tulisi siitä vastuuta ottaa.

 

[chef]

[QUOTE="pöllö";24193385]Niin mikä kohta. yritin olla selväsanainen. Ehkä vielä vähän aamuväsymystä. =)

Chef: niin mutta mistä löysit miehesi? ja mielummin kysyisin toiste päin eli naisista joilla ei kavereita, että voiko missään löytää hyvän miehen (ei narsistia)

Itse koen olevani hyvä nainen vaikka kavereita ei olekaan.[/QUOTE]

Baarista löysin.

 

[yyhoo]

Näitä on nyt viimepäivinä ollt useampia aloituksia ja jaksan vaan ihmetellä, että miten kumppanin saaminen on kavereista kiinni? Niin no, "ennen vanhaanhan" esim. tytöillä jopa kuului olla "esiliina" treffeillä, joka oli joku läheinen vanhempi nainen, joka valvoi, että kumppaniehdokas on "hyvä", mutta ei kai tuo enää nykyään päde? Vai onko tämäkin laitettava uusavuttomuuden piikkiin, ettei enää edes kumppania osata etsiä yksin? En minä ole koskaan tarvinnut kavereitani esim. baariin saattajaksi, vaan kyllä mä osaan sinne ihan itsekin kävellä, jos on tarvis tai jos ei kukaan satu lähtemään messiin sillon, kun itse oen menossa. Tosin nykyään en käy kun kerran tai kaksi vuodessa viihteellä, mutta silitkään lähteminen ei ole kavereista kiinni. Ja samalla tavalla mun silmät näkee mahdollisen ukkoehdokkaan MISSÄ VAAN - on kavereita tai ei, sillä voihan se "prinssi" löytyä vaikka kaupan maitohyllyn luota, enkä mä kaupassakaan kavereita mukanani raahaa...

Sri, aamukahvi vielä juomatta... : / Niin siis ei se muutenkaan minuun vaikuta, kuinka paljon mahdollisella miehellä on kavereita, ennemmin se, millasia ne on ja mitä niiden kanssa mahdollisesti puuhaillaan yhdessäoloaikana. On niitä yksi tai sata, mutta jos ne on esim. jotakin joka ilta baanalla viihtyviä juoppoja ja veis mun ukkoani mukaan siihen touhuun, niin sillon sais uko tosiaan monoa. Mutta esimerkkinä toinen ääripää, eli jos taas harrastaa esim. jotakin kilpaurheilulajia tmv, missä joutuu treenaamaan joka ilta, niin sillon tietysti asia olis eri ja varmaan jopa kannustaisin.

 

["pöllö"]

Sri, aamukahvi vielä juomatta... : / Niin siis ei se muutenkaan minuun vaikuta, kuinka paljon mahdollisella miehellä on kavereita, ennemmin se, millasia ne on ja mitä niiden kanssa mahdollisesti puuhaillaan yhdessäoloaikana. On niitä yksi tai sata, mutta jos ne on esim. jotakin joka ilta baanalla viihtyviä juoppoja ja veis mun ukkoani mukaan siihen touhuun, niin sillon sais uko tosiaan monoa. Mutta esimerkkinä toinen ääripää, eli jos taas harrastaa esim. jotakin kilpaurheilulajia tmv, missä joutuu treenaamaan joka ilta, niin sillon tietysti asia olis eri ja varmaan jopa kannustaisin.

Niin lähinnä haluaisin vaan ettei tarvisi ottaa toista narsistia tai luuseria elämään. Ketään en lähe elättämään enään. Pitää olla itsenäinen. ja kavereita saa olla mutta yksinäinenkin kelpaa jos muuten ok, ulkonäkö ja luonne. =)
Niin ja baareista yleensä tapaa näitä ikisinkkuja tai sitten niitä jotka viettää joka vk-loppu jossain baarissa tai konsertissa ym. iltariennossa. Harrastukset on erikseen.
Itsekin harrastan mutta yksinäisiä lajeja. Lenkkeilyä,lukemista,musiikkia ja käsillä tekemistä. =)

 

[Horuksen silmä]

En nyt ymmärrä mihin niitä kavereita tarvitaan siinä miehen etsinnässä? Kaveritko etsisivät sinulle miehen? Vai miehen kaverit hänelle naisen?
Kyllä jokaisen pitää kyetä itse tutustua siihen mieheen/naiseen.
Anteeksi, nyt meni vähän yli ymmärrykseni.

 

[Beep]

[QUOTE="pöllö";24193306]Siis että hylkiikö ns. "hyvät miehet" sellaisia joilla ei kavereita paljoa ole ja on yksinäinen.
Mistä olette löytäneet? Siis jos ei työpaikalla ole esim.miehiä eikä kavereissa ja baariin tai mihinkään ei ole kavereita.
Siis ettei tule uudestaan narsistia tai muuten surkimusta..[/QUOTE]

Meillä kummallakaan ei ollut isoa kaveripiiriä, joten se meni hyvin yksiin. Musta kukaan hyvä mies, ei katso kieroon jos se ihan oikeasti on fiksu, sinusta kiinnostunut, ymmärtäväinen ihminen. Jos ihmettelee, eikä mitenkäänpäin ymmärrä, tulisiko sellaisesta suhteesta ylipäänsä mitään? Eli ole oma itsesi vaan, muuten et voi löytää aitoa juttua.

 

[idunnor]

Mulla ei ole koskaan ollut paljoa kavereita ja mieheni on täydellinen, minulle. Just sopivan erakko =)

 

[Nanna85]

Täh? :O

Nyt meni neiselliset spekulaatiot taas niin yli mun hilseen että viuhahti vaan.....

 

[Beep]

Mä luin eka et neitseelliset spekulaatiot ja repesin!

 

[häh]

Siis täh :O Meinaatkos että viet sen kaverin miehen sitten jos niitä kavereita olisi?

 

["katariina"]

Itsellä ei koskaan ole ollut paljoa kavereita. Olen sellainen erakko ja erittäin huono tutustumaan ihmisiin. Mutta siitä huolimatta mieheni on todella sosiaalinen ja tuntee suunnilleen kaikki ihmiset tältä kylältä ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Minua asia ei häiritse, mutta häntä tuntuu välillä häiritsevän erakkomaisuuteni.

 

["vieras"]

Jaa. No mulla ei hirveesti kavereita ole, kun olen vasta paikkakunnalle muuttanut. Mut on joitain kuitenkin. Ei se taida se kavereiden määrä olla se juttu, vaan se, että on kuitenkin omaa elämää. Ja on seurallinen muuten, ja avoin ja kiva ihmisten seurassa. Ei kukaan varmaan halua (tai en tiedä ehkä haluaa) jonkun nurkassa nössöttäjää, joka ei saa sanaa suustaan, tai joka on tosi riippuvainen sitten miehen seurasta kun sen jostain löytää.

Itse tapasin miehen netissä. Hänellä on paljon kavereita ja tuttuja, joihin minäkin sitten olen tutustunut. Kiva kun hänellä on oma elämänsä ja mullakin omani. Ja ensisijaisesti olen hänen kanssaan just hänen itsensä takia, enkä hänen sukunsa tai kavereidensa takia.