A
Ap
Vieras
Olen varautunut että tulee paskaa niskaan, mutta kirjoitan silti.
Miehellä on ennestään kaksi lasta, kohta 14-vuotiaat kaksoset, tyttö ja poika. He ovat meillä joka toinen viikonloppu. Meillä on yhteinen muutaman kuukauden ikäinen lapsi.
En voi sietää mieheni tytärtä. Hän vain ärsyttää minua niin, etten kestä olla edes samassa huoneessa. Meillä ollessaan hän viettää viikonloput sohvalla katsoen telkkaria, aamusta iltaan. Ehkä klo 16-17 saa päivävaatteet päälle tai sitten ei koko päivänä. Yleensä saa tahtonsa läpi joka asiassa, on aika "jyrä" luonteeltaan. Kiusaa veljeään, ja kun tämä hermostuu, isä komentaa poikaa. Tyttöä harvemmin.
Saavat kuukausirahaa isältään. Tytön raha menee nettiyhteyden maksamiseen, ovat isänsä kanssa sopineet näin. Mutta eihän ilman rahaa tule toimeen. Kun haluaa ostaa jotain, "lainaa" isältään. Mummolta ja muilta sukulaisilta saa kyllä rahaa, mutta noita lainoja ei tarvi ikinä maksaa takaisin. Minusta pojalle pitäisi antaa lainoja vastaava määrä enemmän viikkorahaa, mutta viikkoraha on miehen mielestä viikkoraha ja enempää ei tipu. Ainakaan pojalle siis.
Silloin kun ei makaa sohvalla, tyttö valloittaa keittiön. Jos ei löydä jotain, kysyy isältään, en tiedä eikö uskalla minulta kysyä vaikka saisi ihan kohteliaan vastauksen kun ei mies meidän keittiöstä mitään löydä. Jos en ole kotona kun ovat meillä, vaatii päästä meidän sänkyyn nukkumaan isänsä kanssa, mikä on minulle se viimeinen pisara. Saunassa sentään käyvät eri aikaan.
Olenko vain mustasukkainen vai onko tähän ärsyyntymiseen jotain aihetta? Miehen kanssa tästä ei voi keskustella, ollaan yritetty ja hänen mielestään se, etten pidä hänen tyttärestään, on epänormaalia. Eikä tässä ole kyse siitä, etten ylipäänsä hyväksyisi hänen lapsiaan, koska hänen pojastaan pidän todella paljon ja haluan hänen kanssaan viettää aikaani ja nautin siitä.
Pikkuveljeensä suhtautuvat molemmat hyvin ja haluavat hoitaa mutta tytön osalta sekin ärsyttää, koska kysymykset ovat niin älyttömiä. "Mikä tuo ääni oli?" (vauva röyhtäisi). "Miksi se syö nyrkkejään?" (No eikö vauvat yleensä syö?) Ja muut kommentit puklauksista tai kakkavaipoista on huuto suureen ääneen "HYYYIIIIII!!!"
Lähinnä ärsyttää tuo lasten eriarvoisuus. Tyttö on parempi koulussa ja häntä kehutaan. Pojan tekemisiä ei suuremmin arvosteta. Poikaa tuo ei tunnu ihmeemmin häiritsevän, mutta minulle tekee pahaa katsoa sitä vierestä etenkin kun tyttö käyttää sitä hyväkseen kun tietää että kaikesta syytetään poikaa.
Mies on aikoinaan luvannut, että jos en halua hänen lapsiaan tavata, minun ei tarvitse. Mutta miten hoidellaan se, jos haluan tavata toista mutten toista?
Anteeksi pitkä kirjoitus, mutta tämä on vähän vaikea ja monimutkainen asia.
Miehellä on ennestään kaksi lasta, kohta 14-vuotiaat kaksoset, tyttö ja poika. He ovat meillä joka toinen viikonloppu. Meillä on yhteinen muutaman kuukauden ikäinen lapsi.
En voi sietää mieheni tytärtä. Hän vain ärsyttää minua niin, etten kestä olla edes samassa huoneessa. Meillä ollessaan hän viettää viikonloput sohvalla katsoen telkkaria, aamusta iltaan. Ehkä klo 16-17 saa päivävaatteet päälle tai sitten ei koko päivänä. Yleensä saa tahtonsa läpi joka asiassa, on aika "jyrä" luonteeltaan. Kiusaa veljeään, ja kun tämä hermostuu, isä komentaa poikaa. Tyttöä harvemmin.
Saavat kuukausirahaa isältään. Tytön raha menee nettiyhteyden maksamiseen, ovat isänsä kanssa sopineet näin. Mutta eihän ilman rahaa tule toimeen. Kun haluaa ostaa jotain, "lainaa" isältään. Mummolta ja muilta sukulaisilta saa kyllä rahaa, mutta noita lainoja ei tarvi ikinä maksaa takaisin. Minusta pojalle pitäisi antaa lainoja vastaava määrä enemmän viikkorahaa, mutta viikkoraha on miehen mielestä viikkoraha ja enempää ei tipu. Ainakaan pojalle siis.
Silloin kun ei makaa sohvalla, tyttö valloittaa keittiön. Jos ei löydä jotain, kysyy isältään, en tiedä eikö uskalla minulta kysyä vaikka saisi ihan kohteliaan vastauksen kun ei mies meidän keittiöstä mitään löydä. Jos en ole kotona kun ovat meillä, vaatii päästä meidän sänkyyn nukkumaan isänsä kanssa, mikä on minulle se viimeinen pisara. Saunassa sentään käyvät eri aikaan.
Olenko vain mustasukkainen vai onko tähän ärsyyntymiseen jotain aihetta? Miehen kanssa tästä ei voi keskustella, ollaan yritetty ja hänen mielestään se, etten pidä hänen tyttärestään, on epänormaalia. Eikä tässä ole kyse siitä, etten ylipäänsä hyväksyisi hänen lapsiaan, koska hänen pojastaan pidän todella paljon ja haluan hänen kanssaan viettää aikaani ja nautin siitä.
Pikkuveljeensä suhtautuvat molemmat hyvin ja haluavat hoitaa mutta tytön osalta sekin ärsyttää, koska kysymykset ovat niin älyttömiä. "Mikä tuo ääni oli?" (vauva röyhtäisi). "Miksi se syö nyrkkejään?" (No eikö vauvat yleensä syö?) Ja muut kommentit puklauksista tai kakkavaipoista on huuto suureen ääneen "HYYYIIIIII!!!"
Lähinnä ärsyttää tuo lasten eriarvoisuus. Tyttö on parempi koulussa ja häntä kehutaan. Pojan tekemisiä ei suuremmin arvosteta. Poikaa tuo ei tunnu ihmeemmin häiritsevän, mutta minulle tekee pahaa katsoa sitä vierestä etenkin kun tyttö käyttää sitä hyväkseen kun tietää että kaikesta syytetään poikaa.
Mies on aikoinaan luvannut, että jos en halua hänen lapsiaan tavata, minun ei tarvitse. Mutta miten hoidellaan se, jos haluan tavata toista mutten toista?
Anteeksi pitkä kirjoitus, mutta tämä on vähän vaikea ja monimutkainen asia.