Minulla on todella hatarat muistot omasta lapsuudesta ja nuoruudesta, miksiköhän?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitä sinä muistat?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mitä sinä muistat?

Vieras
Nyt olen siis 32 vuotias ja olen pidemmän aikaa ihmetellytkin, miksi muistan niin vähän nuoruudesta ja lapsuudesta. Onkohan siihen joku syy miksi en muista... tai että onko se ihan tavallista. Joskus olen jonkun kanssa jutellu ja se toinen on kyllä muistanut paljon enemmän.

Muistatteko te miten hyvin noita aikoja? Miten tarkasti?
 
Mä olen 40-vuotias, enkä muista paljon mitään. Nekin asiat mitä muistan, ei ole mitään onnellisia muistoja. Äitini käytti minua kohtaan henkistä väkivaltaa, vähätteli ja tuhosi täysin itseluottamukseni. Nyt aikuisiällä olen sen onnistunut jotenkin rakentamaan, silti (liian ) usein ajattelen, kuinka paska ihminen mä olen ja parempi olisi kaikille jos kuolisin pois. Että kiitos vaan, äiti, kun pamahdit 16-vuotiaana paksuksi ja päätit pitää mut! Koko lapsuuteni sain siitä virheestäsi kärsiä.

Joskus olen miettinytkin, miksi en muista iloisia ja onnellisia hetkiä sen paremmin, kun niitä kuitenkin oli. Saman olen huomannut, että monet muut muistaa paljon paremmin asioita kuin minä.
 
eka asia jonka muistan on ilta, jona veli kuoli (olin 7v). Sen jälkeen jotain ehkä sieltä täältä mutta tosi vähän. Tarkemmin muistan vasta teini-iästä..

oon kans ihmetellyt onko normaalia..
 
Itse muistan todella paljon, jo alle kouluiäisenä tapahtuneita asioita. TOSIN osa näistä asioista on sellaisia että olen muiden kertoman mukaan varmaankin luonut ne muistot (jo lapsena). Mutta on oikeitakin muistikuvia, sellaisia esim. mistä vanhemmat eivät ole olleet tietoisia ja eivät ole voineet minulle kertoa. Hyvän ystäväni olen tuntenut koko ikäni ja hänellä ei ole muistukuvaa kuin vasta kouluajoista. Minä taas muistan paljonkin myös häneen liittyviä asioita ja hän ei muista mitään. Kouluajoista olemme puhunbeet paljonkin ja yllättyneet, miten erilaisia asioita eri ihmiset muistavat. Me on kuitenkin olut kuin paita ja peppu nuorempana eli olemme paljon samoja asioita ja tilanteita kokeneet. Kaverillani ei ole mitään ongelmalapsuutta tms. mutta ei vaan muista mitään ennen kouluikää. Aina ei siis taustalla tartte olla mitään traumaa jos muisti ei pelaa..
 
Ei ole ihan normaalia, itse tajusin tämän vasta äidin terapian myötä jossa oltiin koko sisarusto koolla kerran. Sittemmin olen ottanut asiasta selvää ja uskon edelleen blokkaavani muistoja kun ei vielä ole voimavaroja kaikkea käsitellä, siihen asti ne ovat tuolla alitajunnassa ja niitä käsittelee tiedostamattoman toimintansa kautta.

Ei ole tarvinnut tpahtua mitään hirmu hurjaa, vaan jotain itselle traumaattista, minun tapauksessa avioero ja oma tempperamentti jota väsynyt äiti ei kyennyt kasvattamaan (ei rajoja, onneksi sentään paljon rakkautta), muistoja tulee joskus esiin, muiden kuuleminen on auttanut (kaverien, sisarusten, vanhan opettajan, reissuvihkojen luku jne.)
 

Kuumimmat

Yhteistyössä