Anna pitää outona. Jos sinä hyväksyt heidän ratkaisunsa viedä vauva hoitoon, etkä siis arvostele heitä siitä päin naamaa, jätä toki kommentit omaan arvoonsa. Jos sinä ja miehesi ette ole kaivanneet kahdenkeskistä aikaa enempää kuin lapsen nukkuessa viettämänne, ratkaisu on teidän perheelle aivan sopiva.
Sen nyt kuitenkin sanoisin, että jos jossain vaiheessa tulee tunne, että haluatte mennä kahdestaan, älä tunne siitäkään syyllisyyttä siksi, että "omat lapset pitää hoitaa itse". Meillä on puolitoistavuotias, ja olemme joskus olleet muutaman tunnin miehen kanssa poissa jomman kumman vanhempien hoitaessa lasta (on ollut hupikeikkoja, kuten syömässä käymistä, mutta myös asuntokauppaneuvotteluja, tulevan lapsen ultria ym., joissa taaperon läsnäolo olisi ollut hankalaa). Aina on mennyt mukavasti, ja mitä olen tulkinnut, myös isovanhemmille on ollut ilo ja onnistumisen kokemus saada pitää huolta lapsenlapsestaan, meidän suvussa kun niitä ei ainakaan vielä ole ihan riesaksi asti.
Ihmetyttää ihmisten tapa tuomita muut tässä asiassa. Ei ole mitään The Ikää, johon mennessä on pakko jättää hoitoon (no, kouluun mennessä on ehkä hyvä, jos on joskus ollut äidistä vähän aikaa erossa

), ja toisaalta, jos nyt pienen vauvan hoidattaminen milloin kenelläkin ei ole ihan tapa, en näe tuomittavaa siinäkään, jos vanhemmat haluavat joskus tehdä jotain kahdestaan. Suvaitsevaisuudesta kyllä lässytetään kyllästymiseen asti, mutta annas olla, jos pitäisi hyväksyä, etteivät kaikkien ratkaisut ole samanlaisia, eivätkä tilanteetkaan, niin jo on vaikeaa.