Minua pidetään kaveripiirissäni outona ja kummalisena, koska

[Outo(ko)?]

en ole vienyt lastani koskaan mihinkään hoitoon. Lapsi on nyt 1vuoden ja 8 kuukautta. En ole kokenut tarvetta todellakaan päästä vielä mieheni kanssa mihinkään kaksin, yhteistä aikaa olemme viettäneet lapsen nukkuessa. En tajua, osa kavereistani jo alle 6 kuukauden vanhan hoitoon. Isovanhemmat ovat kyllä tiiviisti lapsen elämässä mukana, mutten ole kokenut tarvetta lastani heillä hoidattaa. Isän kanssa lapsi on ollut kaksin joitakin iltoja, ja hetkiä kun olen ollut jossain, mutta meidänhän tuo lapsi on ei kai se mikään pakollinen homma ole kuskata lasta sukulaisissa hoidossa?

 

["niin"]

Eihän siinä mitään outoa ole, jos ei tosiaan koe minkäänlaista tarvetta laittaa lasta hoitoon.
Kunhan ei vain sitten moralisoi ja jauha paskaa vanhemmista jotka tekevät eri tavalla, se itselle paras ei aina ole sitä muille.

 

["vieras"]

Ei kai tuossa mitään outoa ole. Toisaalta, ei ole siinäkään, että vauva tai lapsi on isovanhemmillaan hoidossa. Meillä oli jo parin kuukauden ikäisenä imetysvälin isovanhemmillaan, lähinnä siksi että korvat sai levätä (vauvalla oli paha koliikki ja itki paljon).

 

[no anna pitää]

Anna pitää outona. Jos sinä hyväksyt heidän ratkaisunsa viedä vauva hoitoon, etkä siis arvostele heitä siitä päin naamaa, jätä toki kommentit omaan arvoonsa. Jos sinä ja miehesi ette ole kaivanneet kahdenkeskistä aikaa enempää kuin lapsen nukkuessa viettämänne, ratkaisu on teidän perheelle aivan sopiva.

Sen nyt kuitenkin sanoisin, että jos jossain vaiheessa tulee tunne, että haluatte mennä kahdestaan, älä tunne siitäkään syyllisyyttä siksi, että "omat lapset pitää hoitaa itse". Meillä on puolitoistavuotias, ja olemme joskus olleet muutaman tunnin miehen kanssa poissa jomman kumman vanhempien hoitaessa lasta (on ollut hupikeikkoja, kuten syömässä käymistä, mutta myös asuntokauppaneuvotteluja, tulevan lapsen ultria ym., joissa taaperon läsnäolo olisi ollut hankalaa). Aina on mennyt mukavasti, ja mitä olen tulkinnut, myös isovanhemmille on ollut ilo ja onnistumisen kokemus saada pitää huolta lapsenlapsestaan, meidän suvussa kun niitä ei ainakaan vielä ole ihan riesaksi asti.

Ihmetyttää ihmisten tapa tuomita muut tässä asiassa. Ei ole mitään The Ikää, johon mennessä on pakko jättää hoitoon (no, kouluun mennessä on ehkä hyvä, jos on joskus ollut äidistä vähän aikaa erossa ), ja toisaalta, jos nyt pienen vauvan hoidattaminen milloin kenelläkin ei ole ihan tapa, en näe tuomittavaa siinäkään, jos vanhemmat haluavat joskus tehdä jotain kahdestaan. Suvaitsevaisuudesta kyllä lässytetään kyllästymiseen asti, mutta annas olla, jos pitäisi hyväksyä, etteivät kaikkien ratkaisut ole samanlaisia, eivätkä tilanteetkaan, niin jo on vaikeaa.

 

[kukin tavallaan]

Jokainen tekee niin kuin itselle parhaiten sopii. Itse käyn töissä mutta kertaakaan en ole ollut yötä lapsestani erossa, lapsi 3v.

 

[Kahlemestari]

No et ole

Mulla on 1v10kk ollut kolme kartaa mummulassa ja oikeastaan vain siksi että he asuvat niin kaukana että muuten eivät olisi pahemmin ollenkaan saaneet viettää aikaa heidän ensimmäisen lapsenlapsen kanssa (eli suomennettuna ovat kerjänneet poikaa yöksi niin kauheesti että pakko ollut välillä suostua). Meillä olisi mahis kyllä laitta vaikka joka kuukausi poika sinne, mutta ei ole tarvetta. Miehen kanssa on sitten illalla aikaa ja en kaipaa mitään villejä viikonloppuja eikä nähtävästi mieskään

Monet kauhistelevat että olen varmaan ihan poikki kun ei ole ketään lähellä ottamassa hoitoon kokoajan ja voi voi kun on varmaan raskasta. No eipä oikeestaan Välillä kaipaisi jotakin ihan tunniksi ottamaan jos on vaikka lääkäri ja mies on töissä. Eipä muuten. Ihanaa kun on tuollainen pikkuveijari elämää piristämässä

 

[No en outo oo]

Mulla oli lapset ekaa kertaa hoidossa tätillään kun mieheni kanssa menimme lappiin häihin. Vanhempi on 3v9kk. Ei mullakaan oo tarvetta ollu hoitoon laittaa. Meillä ei isovanhemmatkaan pahemmin kuvioissa ole.. tää on meidän perhe-elämää, meille sopivaa ja hyvä niin.

 

["Lotta"]

Yötyötä nääs jotkut tekee.

 

["vieras"]

meidän poika 1v3kk, eikä sekään ole olllut kuin muutaman kerran mun vanhemmilla, pari tuntia. (käytiin laina-asioista puhumassa jne.)
en mäkään kaipaa, sen kummemmin mihinkään päästä ja miehen kanssa voidaan olla yhdessä iltaisin. mun mielestä myös lapsen kanssa voi mennä syömään jne. me ollaan perhe ja teemme asioita perheenä.
mutta jos joku kaipaa omaa aikaa, niin mikäs siinä kunhan lapsella hyvät hoitajat, eikä nyt jatkuvaa ole.

 

["Aleksia"]

Poika 2.vuotta
Oli ensimmäisiä kertoja yötähoidossa ollessaan 1kk ikäinen ja tämä johtui siitä, että itse olin sairas ja mies oli työmatkoilla.
Poika on tiiviisti mummon ja pappan kanssa, asuvat lähellä Ja muutenkin opettaa pojalle paljon, enkä näe sitä huonona.
Poika on myös yötä mummolla jos meillä molemmilla on yövuorot ja viettää viikonloppuja ja ''isovanhempi'' päiviä
Olen iloinen että he ovat elämässämme ja tarpeentullen oottaa pojan hoitoon

 

["a p"]

Just näin, en ole tuominnut heitä siinä olen vain kyselytkin koittanut ohitta olakohautuksella ja vastakysymyksellä että "miksi olisimme laittaneet, kun ei mitään sellaisia menoja ole ollut?" Kylläpä ne sitten hiljenee kyselytkin.

 

["a p"]

Eikä kyse ole sittä ettei isovanhemmat ottaisi, kaikkia nähdään vähintään kerran parissa viikossa, usein kerran viikossa ja mielestäni se riittää kyllä sekä lapselle että isovanhemmille.

 

["vai niin"]

No jos sut ap kutsutaan esim. kavereiden kanssa iltaa istumaan. Etkö mene vai otatko lapsen mukaan? Mulla on ainakin useamman kerran vuodessa "tyttöjeniltoja", jossain päin Suomea kun enää ei ole niin helppoa ex-tempore minnekään mennä. Ja kaikilla meistä on lapsia. Ja itse toivon, että kun kavereiden kanssa nähdään, niin kukaan ei raahaa lastaan mukanaan. Kyllä aikuisten seuraakin aikuinen kaipaa. Välillä ihan ilman lapsia. Jos ei, niin se on on minusta todellakin outoa.

 

["a p"]

Mutta eikös tuossa tapauksessa lapsen voi jättää isänsä kanssa, sehän ei tietenkään ole laskettavissa hoitoon viemiseksi ? Meillä ainakin mies hoitaa

 

["noh"]

ei kai siinä mitään jos ei sille ole tarvetta. Itse haluan käydä ilman lasta esim lääkärissä, kampaajalla ja hammaslääkärissä. Miehellä on sellainen työ, ettei päivisin ole kotona, joten isovanhemmat on olleet korvaamattomia. Enkä todella koe, että "hoidattaisin" lastani muilla, kuten aloituksessa annetaan ymmärtää.

 

[isoäiti mölykylästä]

ei siinä mitään outoa ole. mutta ei pidä tuomita niitäkään jotka vie lapsen hoitoon, hoitaakseen miehen kanssa parisuhdetta. mäkin ennen ajattelin, että kun lapset on tehty, niin ne hoidetaan itse, ja jos johonkin mennään mennään koko perhe. mutta sitten huomasin, että aikojen saatossa aloimme vieraantuvamme miehen kanssa toisistamme. alettiin kulkea molemmat omia reissujamme. ja siitä ei tullut kuin surua. nyt lapset menee silloin tällöin hoitoon ja me miehen kanssa vietetään yksi tai kaksi yhteistä yötä jossain esim. kylpylässä hemmoteltavan. ja meidän suhteelle tämä on tehnyt ainakin tosi hyvää

 

[Phoebsi]

Ei ole outoa tuossa, eikä ole outoa sekään että lapsi on ollut jo hoidossa.

Me käytiin teatterissa kun vauva oli 3kk. Juuri sen kesti olla imettämättä ja hauskaa oli! Sen jälkeen ollaan tasaisin väliajoin käyty syömässä tai elokuvissa. En tiedä tunnetaanko me varsinaista tarvetta siihen, mutta meillä ei esimerkiksi ole juurikaan aikaa lapsen mentyä nukkumaan: lapsi nukahtaa yhdeksän jälkeen, me vanhemmat käymme nukkumaan kymmenen aikoihin. Meillä on erilainen rytmi siis.

 

["kohta kahden äiti"]

Minulla on poika 2v ja 7kk. Hän on ollut ensimmäisen kerran yökylässä jo 2 vkon ikäisenä, minun sairastuessa niin pahoin, että jouduin sairaalaan ja isä oli silloin armeijassa kaukana kotipaikkakuntaamme leirillä, eikä päässyt poikaamme hoitamaan. Onneksi seuraavana päivänä olin jo sen verran paremmassa kunnossa, että poikamme tuli takaisin kotiin ja isäkin pääsi leiriltään kotiutumaan. Erosimme esikoisen isän kanssa lapsen ollessa vain 3kk, jolloin mies muutti takaisin vanhemmilleen ja niin on poikamme käynyt siellä joka toinen viikonloppu, saa samalla olla isänsä kanssa ja näkee isovanhempiaan. Muualla poika ei juurikaan hoidossa ole ollut, sillä omaa aikaa minulla on ollut riittämiin. Nyt toista lasta odottaessa olenkin miettinyt miten tulen ns. "pärjäämään" kun hän ei olekkaan säännöllisesti kenelläkään hoidossa (olemme avoliitossa tulevan lapsen isän kanssa) sillä olen todella nauttinut siitä että esikoiseni on poissa säännöllisesti,olen saanut levätä ja latautua taas täyspäiväiseksi äidiksi. Olen kotiäiti ollut alusta saakka, eikä siihen ole ainakaan puoleentoista vuoteen tulossa muutosta. Muut pitävät minua nyt varmaan aivan kamalana äitinä..