Minua on jo monena päivänä itkettänyt, kun ajattelen, että lapsi pitää laittaa hoitoon kahden viikon päästä... :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kova paikka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kova paikka

Vieras
Tulen ihan kauhean surulliseksi, kun ajattelenkaan sitä... :( Itkenyt olen jo monet kerrat. Helpottaakohan tämä ikinä? Sitten kun (tai JOS) lapsi tottuu alkuitkujen jälkeen hoitopaikkaan.. ?? Vai kestääkö tämä paha olo aina..??

Pidän itseäni huonona äitinä, koska ennen kuin minulla oli tämä lapsi, olin päättänyt, että haluan hoitaa lapseni kotona mahdollisimman kauan... Nyt lapsi vasta 1v, mutta olen jo viemässä hoitoon :(

Ajattelen myös, että entäs jos/kun saadaan toinen lapsi ja jos hänen pikkulapsiaikanaan on mahdollista jäädä kotiäidiksi... olenko sitten pettänyt tämän esikoisen, kun jäänkin kuopuksen (ja luonnollisesti samalla esikon) kanssa kotiin, mutta esikoista en voinut hoitaa pienenä kotona??

Hirveä syyllisyys... :( Aina kun katson lasta, ajattelen, etten halua antaa häntä hoitoon...
 
:hug: Tiedän tunteesi. Minua ahdistaa se, että olen näillä näkymin lähdössä työelämään vuoden vaihteen jälkeen. Eniten itkettää tuon sillooin 2,5v:n kohtalo, kun on ihan reppana, ujo ja arka. Hänen pikkuveljensäkin on jo nyt paljon sosiaalisempi ja reippaampi. :'( :'( :'( Sydän meinaa revetä liitoksistaan. Ja joka päivä puhun tuosta asiasta miehen/ihmisten kanssa. :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
mikset jää sit kotiin? :hug:

Taloudellisen tilanteen takia... :( TAi ensin minun oli tarkoitus palata koulunpenkille, mutta silloin tulot olisi olleet vielä vähemmän kuin nyt kotona ollessani -ja nytkin ollaan TOSI tiukilla... Ja nyt saatankin saada yhden työpaikan ja se olisi meidän taloudelle helpotus...

Mutta vaikka kuinka tätä asiaa järkeilen, en voi sille mitään, että minusta tämä on silti väärin lasta kohtaan... :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
mikset jää sit kotiin? :hug:

Taloudellisen tilanteen takia... :( TAi ensin minun oli tarkoitus palata koulunpenkille, mutta silloin tulot olisi olleet vielä vähemmän kuin nyt kotona ollessani -ja nytkin ollaan TOSI tiukilla... Ja nyt saatankin saada yhden työpaikan ja se olisi meidän taloudelle helpotus...

Mutta vaikka kuinka tätä asiaa järkeilen, en voi sille mitään, että minusta tämä on silti väärin lasta kohtaan... :(

miten olis joku osapäivätyöpaikka? muistaakseni saa tienata jonkun verran vaikka onkin kotona kotihoidontuella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
mikset jää sit kotiin? :hug:

Taloudellisen tilanteen takia... :( TAi ensin minun oli tarkoitus palata koulunpenkille, mutta silloin tulot olisi olleet vielä vähemmän kuin nyt kotona ollessani -ja nytkin ollaan TOSI tiukilla... Ja nyt saatankin saada yhden työpaikan ja se olisi meidän taloudelle helpotus...

Mutta vaikka kuinka tätä asiaa järkeilen, en voi sille mitään, että minusta tämä on silti väärin lasta kohtaan... :(

Teet mikä on parasta perheellesi ja sitten unohdat syyllisyytesi. Jos valitset parhaimman vaihtoehdon, niin syyllisyys on turhaa. Joskus on vaan valittava kahdesta huonosta vaihtoehdosta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heili Karjalasta:
:hug: Tiedän tunteesi. Minua ahdistaa se, että olen näillä näkymin lähdössä työelämään vuoden vaihteen jälkeen. Eniten itkettää tuon sillooin 2,5v:n kohtalo, kun on ihan reppana, ujo ja arka. Hänen pikkuveljensäkin on jo nyt paljon sosiaalisempi ja reippaampi. :'( :'( :'( Sydän meinaa revetä liitoksistaan. Ja joka päivä puhun tuosta asiasta miehen/ihmisten kanssa. :'(

Meidän 1v on kyllä aika reipas ja yleensä pienen alkuarkailun jälkeen innoissaan tutkii kaikkea kyläpaikoissa yms... Ja neuvolassakin sanottiin, että vaikuttaa sellaiselta, joka hyvin sopeutuu hoitopaikkaan...

..mutta SILTI teen mielestäni väärin...

Jos olisinkin mennyt sinne kouluun, niin tuntuis jotenkin oikeutetummalta laittaa lapsi hoitoon... mutta töihin meno... en tiedä miksi se tuntuu vielä pahemmalta :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
mikset jää sit kotiin? :hug:

Taloudellisen tilanteen takia... :( TAi ensin minun oli tarkoitus palata koulunpenkille, mutta silloin tulot olisi olleet vielä vähemmän kuin nyt kotona ollessani -ja nytkin ollaan TOSI tiukilla... Ja nyt saatankin saada yhden työpaikan ja se olisi meidän taloudelle helpotus...

Mutta vaikka kuinka tätä asiaa järkeilen, en voi sille mitään, että minusta tämä on silti väärin lasta kohtaan... :(

miten olis joku osapäivätyöpaikka? muistaakseni saa tienata jonkun verran vaikka onkin kotona kotihoidontuella.


Sellaista olen kysellytkin, mutta en tiedä miten käy. Kokopäiväinen työ olisi kyllä parasta taloudelle...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
mikset jää sit kotiin? :hug:

Taloudellisen tilanteen takia... :( TAi ensin minun oli tarkoitus palata koulunpenkille, mutta silloin tulot olisi olleet vielä vähemmän kuin nyt kotona ollessani -ja nytkin ollaan TOSI tiukilla... Ja nyt saatankin saada yhden työpaikan ja se olisi meidän taloudelle helpotus...

Mutta vaikka kuinka tätä asiaa järkeilen, en voi sille mitään, että minusta tämä on silti väärin lasta kohtaan... :(

miten olis joku osapäivätyöpaikka? muistaakseni saa tienata jonkun verran vaikka onkin kotona kotihoidontuella.


Sellaista olen kysellytkin, mutta en tiedä miten käy. Kokopäiväinen työ olisi kyllä parasta taloudelle...

Sinuna miettisin mikä on parasta LAPSELLE. Tiukkuuteen lapsi ei kuole mutta pienenä äidistä eroon joutuminen ei tee hyvää.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kotona oleva:
On meilläkin oikeasti TOSI tiukkaa myös ja olen silti kotona. Suosittelen! Rahaa saat myöhemminkin mutta menetettyä aikaa lapsen kaa et saa.

Tätäkin vaihtoehtoa olen miettinyt... Mutta tuntuu, ettei me toisinaan meinata pärjätä mitenkään! Monesti on viimeisetkin rahat saanut tarkkaan laskea tai visaa vinguttaa, että on saanut vaippoja ostettua! Ei tämäkään kivaa ole. Ja kiristää välejä ja tulee riitoja jne... Ei sekään lapsen etu ole, jos näin päin ajatellaan... :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja kova paikka:
Tulen ihan kauhean surulliseksi, kun ajattelenkaan sitä... :( Itkenyt olen jo monet kerrat. Helpottaakohan tämä ikinä? Sitten kun (tai JOS) lapsi tottuu alkuitkujen jälkeen hoitopaikkaan.. ?? Vai kestääkö tämä paha olo aina..??

Pidän itseäni huonona äitinä, koska ennen kuin minulla oli tämä lapsi, olin päättänyt, että haluan hoitaa lapseni kotona mahdollisimman kauan... Nyt lapsi vasta 1v, mutta olen jo viemässä hoitoon :(

Ajattelen myös, että entäs jos/kun saadaan toinen lapsi ja jos hänen pikkulapsiaikanaan on mahdollista jäädä kotiäidiksi... olenko sitten pettänyt tämän esikoisen, kun jäänkin kuopuksen (ja luonnollisesti samalla esikon) kanssa kotiin, mutta esikoista en voinut hoitaa pienenä kotona??

Hirveä syyllisyys... :( Aina kun katson lasta, ajattelen, etten halua antaa häntä hoitoon...

Mulla ihan sama juttu, poika 1v9kk alkaa parin viikon päästä harjottelun päiväkodissa ja kuukauden päästä alkaa mulla työt.
Oon jo monta kuukautta surkutellut ja valvonut öisinkin tuntitolkulla ja murehtinut pojan hotioonviemistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja kotona oleva:
On meilläkin oikeasti TOSI tiukkaa myös ja olen silti kotona. Suosittelen! Rahaa saat myöhemminkin mutta menetettyä aikaa lapsen kaa et saa.

Tosi tiukkaa ja mahdoton yhtälö, ovat kaksi eri asiaa :(

Onhan ne tähänkin asti saaneet ruuan pöytään kun äiti ihan hengissä on ja täällä kirjoittaa. Ja ihan kotihoidontuellakin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kotona oleva:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja kotona oleva:
On meilläkin oikeasti TOSI tiukkaa myös ja olen silti kotona. Suosittelen! Rahaa saat myöhemminkin mutta menetettyä aikaa lapsen kaa et saa.

Tosi tiukkaa ja mahdoton yhtälö, ovat kaksi eri asiaa :(

Onhan ne tähänkin asti saaneet ruuan pöytään kun äiti ihan hengissä on ja täällä kirjoittaa. Ja ihan kotihoidontuellakin.

Joo no mä tarkoitinkin lähinnä meidän tilannetta. Ei kaikki ole aina niin itsestäänselvää, tilanteet on erilaisia. Meillä ei tulis mitenkään päin onnistumaan, ei saatais ruokaa pöytään koska jäätäis jo laskujen ja lainanlyhennysten jälkeen varmaan miinukselle.
 
Noin pieni tottuu todennäköisesti tosi nopeasti hoitoon. Koittakaa miehen kanssa tehdä päivät hänelle mahdollisimman helpoiksi ja lyhyiksi. Vähän jos voi muokata omaa työaikaansa (meillä mies teki vuorotyötä ja mä päivätyötä niin lapset oli vaan muutaman tunnin hoidossa ja noin 2-3 päivää viikossa)

Ja mitenkään et petä esikoista jos saatte toisen lapsen ja sitten jäät kotiin. Päinvastoin hänkin saa jäädä kotiin, kun sitten taas menet takas töihin niin välttämättä ei kuopus saakkaan jäädä kotiin uudestaan kuten esikoinen sai.

Yleensä kaikki uusi pelottaa ja jännittää. Melko varmasti ekan viikon jälkeen kaikki alkaa olla paremmin. Ja tiedätkö mitä, sulla on oikeus jäädä hoitovapaalle töistä, jos tuntuu ettei se toimi. Itse jäin kun kuopus oli kaksi ja esikko neljä niin vielä vuodeksi kotiin (lapset oli välissä vuoden hoidossa) olet vaikka koko ensi kesän kotona (kesä-elo tai pidempään) lapsikin sais olla kesällä kotona ja taloudellisesti ei o niin paha olla muutamaa kk kotona. Ja ehkä tulis jo nytkin parempi mieli kun ajattelet tota

tsemppiä
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja kotona oleva:
On meilläkin oikeasti TOSI tiukkaa myös ja olen silti kotona. Suosittelen! Rahaa saat myöhemminkin mutta menetettyä aikaa lapsen kaa et saa.

Tätäkin vaihtoehtoa olen miettinyt... Mutta tuntuu, ettei me toisinaan meinata pärjätä mitenkään! Monesti on viimeisetkin rahat saanut tarkkaan laskea tai visaa vinguttaa, että on saanut vaippoja ostettua! Ei tämäkään kivaa ole. Ja kiristää välejä ja tulee riitoja jne... Ei sekään lapsen etu ole, jos näin päin ajatellaan... :(

Ei se kivaa ole ei. Silloin punnittava silti kumpi parempi vaihtoehto. Ja nyt mietityttää mistä KÄYTÄNNÖSSÄ riitelette? Rahat yhteiseksi ja kummallekkin samat säännöt että ei saa siis tuhlata ja tehdään riittoisia halpoja mutta hyviä ruokia jne, niin kuin meillä :)
Mekin lasketaan pennejä puolet kuusta ihan tosissaan ja viedään mahdolliset pullojen jämät ym mutta lapset saa kaiken mitä tarvii ja pääasia et on koti ja ruokaa ja RAKKAUTTA. Olen ollut päikyssä töissä ja tiedän miten pienille käy :( siksi niin vastaan.

 
Elkää nyt hyvät ihmiset vielä lisää syyllistäkö ap:ta! jokaisella perheellä on omanlaisensa tilanteet ja toiselle hyvä ratkaisu ei toiselle sovi!

Ja ap, varmasti lapsi tottuu hoitopaikkaan, eikä edes saa mitään traumoja, että olet hänet "hylännyt" ;), sullakin mieli virkistyy ja taloudellinen tilanne kohentuu ja se taas varmasti vaikuttaa positiivisesti koko teidän perheeseen! Ja ihan varmasti se lapsi saa edelleen sulta rakkautta, vaikka onkin pivät hoitopaikassa, ethän sä sentään toiselle puolelle maapalloa ole lähdössä ;)

Vähän suhteellisuudentajua kotiäiditkin ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vielä kotona oleva:
Elkää nyt hyvät ihmiset vielä lisää syyllistäkö ap:ta! jokaisella perheellä on omanlaisensa tilanteet ja toiselle hyvä ratkaisu ei toiselle sovi!

Ja ap, varmasti lapsi tottuu hoitopaikkaan, eikä edes saa mitään traumoja, että olet hänet "hylännyt" ;), sullakin mieli virkistyy ja taloudellinen tilanne kohentuu ja se taas varmasti vaikuttaa positiivisesti koko teidän perheeseen! Ja ihan varmasti se lapsi saa edelleen sulta rakkautta, vaikka onkin pivät hoitopaikassa, ethän sä sentään toiselle puolelle maapalloa ole lähdössä ;)

Vähän suhteellisuudentajua kotiäiditkin ;)

Kiitos :)
 

Yhteistyössä