Niin siis, ihmisiltä on maksimissaan sen 3 päivää ollut sähköt pois? Ja elämä on melkein pilalla joiltakin? Ymmärrän että ihan sylivauvojen kanssa voi tulla hätä käteen kun pitäisi saada takamusta pestyä ja tuttipulloa keitettyä jne, mutta muuten sanon että haloo
Itse olen lapsuuteni ja nuoruuteni elänyt sellaisissa oloissa, että laittaa naurattamaan tämä paniikki. Asuin keskellä EI MITÄÄN, koko pienessä pitäjässä ei ollut kauppaa, ei mitään. Sähköt menivät isommasta puhurista, talvella jäätyivät vesiputket. Parhaimmillaan muistan meidän olleen viikon ilman vettä, kun putket jäätyivät, ja lähemmäs viikon ilman sähköä, hetkellisesti räpsähtivät päälle välillä, joku puu kaatunut linjan päälle ja sitä sitten kauan etsittiin missä se on. Siellä pienessä maalaispitäjässä oli myös pahimpina talvina lunta niin että mihinkään ei päässyt, eipä siellä auraamassa kukaan kulkenut.
Kyllä nyt hyvänen aika ihminen pärjää HÄTÄTILANTEESSA pesetymättä tai ilman lämmintä ruokaa. Siinä vaiheessa voi alkaa hermostua kun vessanpönttö meinaa täyttyä p*skasta kun sitä ei saa vedettyä, tai kun suihkuun ei ole päässyt niin että hiukset saisi nostettua pystyyn.
No mikäs siinä, kaupunkilaiset nyt siellä ajattelevat että mitäs olet ollut sielä korvessa, mutta pointti on se, että ihminen on niin käsittämättömän vieraantunut siitä, että luonnon armoilla tässä ollaan, halutaan tai ei. Suomessa ei onneksi ole tsunameita tai pahoja maanjäristyksiä tai tulivuoren purkauksia, mutta kyllä täälläkin sen joutuu näkemään miten pieniä me ihmiset olemme. Vähän pahempi myrsky niin kaikki on sekaisin, parina viime talvena oli niin paljon lunta että ihmiset olivat hätää kärsimässä sen takia.
Itsekkin olen aikuisikäni asunut lähinnä kaupungissa, ja tiedän kyllä mikä lintukoto olo on kun kaikki toimii eikä itse tarvitse murehtia, ei osaa ajatella että jotain voisi tapahtua, että pitäisi osata varautua ja toimia jos joku hätä tulee.