K
Kokemus tämäkin
Vieras
Olin kuukauden päiväkotiharjoittelussa. Tätä ennen minulla oli positiivinen kuva päiväkodeista, ei enää. En millään yhtälöllä veisi lastani päiväkotiin. Tai en ainakaan alle 4-vuotiasta.
Meno ja meininki on armeijamaista päiväkodissa. Kuri on todella kova ja henkilökunnan sanankäyttö kovan puoleista. Mikäli viette lapsenne päiväkotiin, niin ottakaa kova kuri käyttöön jo kotona, sillä päiväkodin aloitus voi olla shokki pienelle lapselle. Pehmeämmän kasvatuksen kannattajille päiväkoti ei sovi.
Karmiva kokemus oli, kun otin pienen, itkevän vaippaikäisen syliini. Lapsi lopetti heti itkun. Henkilökunta käski minun laskea lapsen alas, koska muutoin lapsi tottuu hyysäämiseen. Kuulin vielä myöhemmin hoitajan sanovan todella pahasti tästä lapsesta (en voi toistaa, en halua tulla tunnistetuksi), mutta jos lapsen vanhempi olisi tämän kuullut, niin tosi pahalta olisi tuntunut.
Harjoitteluaikana en kerta kaikkiaan uskaltanut ottaa lapsia syliini. Toisen kerran, kun isompi lapsi tuli syliini, minua taas ojennettiin. Hetki oli väärä, lapsen piti olla tekemässä jotain muuta. Koskaan ei ollut sopiva hetki pitää lapsia sylissä.
Tiedän päiväkoti-ihmisten nyt älähtävän. Tämä viesti onkin tarkoitettu niille vanhemmille, jotka miettivät perhepäivähoidon ja päiväkodin välillä. Päiväkotien tädeiltä kysyisin, että luuletteko tällaisessa empaattisuudessa olevan eroja päiväkotien välillä? Minulla ei ole kokemusta kuin tästä yhdestä.
Meno ja meininki on armeijamaista päiväkodissa. Kuri on todella kova ja henkilökunnan sanankäyttö kovan puoleista. Mikäli viette lapsenne päiväkotiin, niin ottakaa kova kuri käyttöön jo kotona, sillä päiväkodin aloitus voi olla shokki pienelle lapselle. Pehmeämmän kasvatuksen kannattajille päiväkoti ei sovi.
Karmiva kokemus oli, kun otin pienen, itkevän vaippaikäisen syliini. Lapsi lopetti heti itkun. Henkilökunta käski minun laskea lapsen alas, koska muutoin lapsi tottuu hyysäämiseen. Kuulin vielä myöhemmin hoitajan sanovan todella pahasti tästä lapsesta (en voi toistaa, en halua tulla tunnistetuksi), mutta jos lapsen vanhempi olisi tämän kuullut, niin tosi pahalta olisi tuntunut.
Harjoitteluaikana en kerta kaikkiaan uskaltanut ottaa lapsia syliini. Toisen kerran, kun isompi lapsi tuli syliini, minua taas ojennettiin. Hetki oli väärä, lapsen piti olla tekemässä jotain muuta. Koskaan ei ollut sopiva hetki pitää lapsia sylissä.
Tiedän päiväkoti-ihmisten nyt älähtävän. Tämä viesti onkin tarkoitettu niille vanhemmille, jotka miettivät perhepäivähoidon ja päiväkodin välillä. Päiväkotien tädeiltä kysyisin, että luuletteko tällaisessa empaattisuudessa olevan eroja päiväkotien välillä? Minulla ei ole kokemusta kuin tästä yhdestä.