Minua ärsyttää, kun nykyään on jotenkin automaatio, että vanhemmat ovat eronneet ja uudelleen naimisissa ja

[QUOTE="Jere";30814173]Niin, olen ihan samaa mieltä. Tälläinen kulttuuri on varsinkin miehille ikävä. Me kun yleensä menetetään lapsi erossa ja joudutaan maksamaan elareita. Aika ikävää erota useita kertoja elämän aikana.

Erotilastot ovat paljon suuremmat juuri naisten vuoksi. Naiset hakevat eroa paljon useammin kuin miehet. Sitä ollaan niin itsenäisiä että välitetään enemmän omasta onnesta kuin lasten. Tietenkin on hyviäkin syitä erota, kuten väkivalta ja pettäminen. Mutta suurin osa avioliitoista loppuu aika pinnallisista syistä. Ei tunneta enää intohimoa jne...[/QUOTE]

Jommalle kummallehan lapsien on jäätävä asumaan. Olisiko monesta isästä esim lähivanhemmaksi? Tai miksi ne aina automaattisesti jää yleensä äidille vaikka ei olisi mitään huoltajuusriitoja tms? Monesti mies näkee lapsiaan sen joka toinen vkl tai harvemminkin tai ei jopa yhtään. Toki tällaisia voi äideissäkin olla.
Erotaan puolisosta että lapsista.

Elatusmaksut nyt vaan on olemassa. Vuoroviikkoja kaikki ei halua tai se ei ole muuten hyvä vaihtoehto. Tai käytännössä mahdollistakaan. Ja niissäkin saattaa silti olla elatusamaksuja.

 

[QUOTE="kkkk";30814053]Meidänkin päiväkodin tutustumiskeskustelussa eilen oli oletuksena, että nyt äidillä vähintään on eri sukunimi[/QUOTE]

Päiväkotinne on sen verran moderni, että siellä pidetään mahdollisena, että äiti pitää oman nimensä. Miten tämä oletus tuli esiin? Itse pitäisin loukkaavana, jos automaattisesti olettaisiin, että minulla on miehen sukunimi.

Yleensä sukunimiasiat kysytään kai aika tahdikkaasti niin, että kysytään jokaisen nimeä erikseen tms. Harvemmin varmaan kysytään niin, että nimenomaan äidin nimeä kysyttäisiin erikseen.

 

Tästä aiheesta ei olekaan provoiltu ja tapeltu pitkään aikaan palstalla, joten kiva että otit asian esille. Mutta siis kuinka monen kanssa sun näkemyksen mukaan ihmisillä oikein on lapsia? Mietin vaan, kun yleisin tai keskimääräisin lapsiluku taitaa olla n. kaksi...

Eikä missään mätä. Nykytilanne on mennyt niin paljon parempaan aiemmasta. Ja minusta ideaalitilanne ei ole ydinperhe, vaan sellainen tilanne, jossa ihmisille ei tule mieleenkään alkaa taivastella toisten perhemuotoja. Mutta mitä sen on väliä, jos oma suhteesi on out of season, ei kai sitä tarvitse niin kauheasti miettiä, onko samanlainen kuin naapurinsa? Elää omaa elämäänsä vaan ja pyrkii onnelliseen tilanteeseen.

Ydinperhe on se ihanne, jotta lapset näkisivät molemmat vanhempiaan yhtäläisesti ja vanhemmat näkisivät lapsiaan yhtäläisesti. Äitien on helpompi kannattaa tälläisiä uus-perheitä koska yleensä juuri äidit jatkavat elämää lasten kanssa ja saavat kaikenlaisia tukia ja elareita bio-isältä. Sitten kun vielä toinen mies löydetään siihen niin elämä on mukavaa. Mutta se toinen vanhempi, se etävanhempi, ei välttämättä ole samaa mieltä. Usein erossa ei ajatella sen toisen tunteita vaan vain sitä omaa onnellisuutta.

 

[QUOTE="Tomi";30814315]Ydinperhe on se ihanne, jotta lapset näkisivät molemmat vanhempiaan yhtäläisesti ja vanhemmat näkisivät lapsiaan yhtäläisesti. Äitien on helpompi kannattaa tälläisiä uus-perheitä koska yleensä juuri äidit jatkavat elämää lasten kanssa ja saavat kaikenlaisia tukia ja elareita bio-isältä. Sitten kun vielä toinen mies löydetään siihen niin elämä on mukavaa. Mutta se toinen vanhempi, se etävanhempi, ei välttämättä ole samaa mieltä. Usein erossa ei ajatella sen toisen tunteita vaan vain sitä omaa onnellisuutta.[/QUOTE]

Monet lapset tutustuvat isäänsä kunnolla vasta eron jälkeen, ja saavat viettää sen kanssa aikaa.
Monessa ydinperheessä lapset eivät näe tai tunne isäänsä kovinkaan hyvin, se on vain joku mies, joka käy siellä syömässä ja vaihtamassa vaatteet.
Tollasia "ydinperheitä" on tämäkin maa pullollaan.
Tainnut moni isä vasta eron jälkeen ymmärtää lastensa arvon.

 

Minä olin lapsen mukana (ekaluokan) terveystarkastuksessa ja terkallakin oli oletus että minulla on eri sukunimi kuin lapsella, täytti niitä tietojamme sinne koneelle ja ensin toki sanoin lapsen nimen ja sitten oman etunimeni niin terkalta heti komentti että -mikä sinun (eli allekirjoittaneen) sukunimi on?

Tuo on vaan kohteliasta. Hän ei siis tehnyt MITÄÄN oletuksia suuntaan eikä toiseen, vaan kyseli neutraalisti nimeäsi. Nykyisin aika moni naimisissa oleva pitää oman sukunimensä. Ja joillain voi vielä nykyisinkin olla kaksoisnimi.

Olisi ollut epäkohteliasta täyttää automaattisesti sama nimi kuin lapsella. Asiakas olisi huomannut asian ehkä vasta jälkikäteen.

Kun sanoin saman kun lapsella oli ilme ensin :O
No sitten tehtiin tutkimusta ja vähän juteltiin, juttelu menikin muuten siihen asti hyvin kunnes terkka kyseli ketä lapsen perheeseen kuului, lapsi sitten luottelee sisarensa ,äiti ja isä. Terkka ilmoitti että ei kun tarkoitin ketä sinun kodissa jossa sinä vakituisesti asut?
Oli siinä pieni 7v aika ihmeissään ja hämmentynyt että mitäs tähän vastaa :O
No terkka sitten minua katsomaan ihmeissään ja sanoin että niin, me kaikki kyllä olemme tietääkseni vielä saman katon alla ja kuulumme edelleen samaan perheeseen, vai käsitinkö minäkin kysymyksen nyt jotenkin väärin?
Ja katsoin ihmeissäni terkkaa
Terkka sitten napsuttelemaan konettaan, eikä puhunut koko aiheesta mitään ????

No tätä en nyt jostain syystä oikein usko. Tai siis oikeastaan en usko ollenkaan.

Tai sitten siellä oli joku outo väärinkäsitys - luuliko terkkari, että sisarukset olivat jotain kavereita? Ei mikään terveydenhoitaja oikeasti kuvittele, että kaikki maailman ihmiset olisivat eronneet.

 

Jommalle kummallehan lapsien on jäätävä asumaan. Olisiko monesta isästä esim lähivanhemmaksi? Tai miksi ne aina automaattisesti jää yleensä äidille vaikka ei olisi mitään huoltajuusriitoja tms? Monesti mies näkee lapsiaan sen joka toinen vkl tai harvemminkin tai ei jopa yhtään. Toki tällaisia voi äideissäkin olla.
Erotaan puolisosta että lapsista.

Elatusmaksut nyt vaan on olemassa. Vuoroviikkoja kaikki ei halua tai se ei ole muuten hyvä vaihtoehto. Tai käytännössä mahdollistakaan. Ja niissäkin saattaa silti olla elatusamaksuja.

Kyllä, monesta isästä on lähivanhemmaksi. Isät ovat ihan yhtä hyviä kasvattajia kuin äidit. Lapset jäävät automaattisesti äidille koska "näin on käytäntö". Miehiä yksinkertaisesti syrjitään. Sossutädeillä on samanlainen ajatus kuin sinullakin isistä. He ajattelevat että äiti omistaa lapsen ja isä ei pärjää yksin jne.

Tottakai on ihmisiä jotka eroavat sekä puolisosta että lapsista. Mutta on myös tapauksia jossa isä haluaisi viettää enemmän aikaa lasten kanssa mutta äiti ei anna tähän mahdollisuutta. Ja joskus on toisinpäin mutta tämä on hyvin harvinaista.

Minua ei haittaa elatusmaksut muuten, mutta naisetkin saisivat niitä maksella. Se on turhan harvinaista tämä naisten elatusmaksut. Elatusmaksujen maksajista noin 90% on tietääkseni miehiä.

 

tehneet ties kuinka monen kanssa lapsia.

Minusta sen ei pitäisi olla ideaalitilanne, vaan ydinperhe. Miksi nykyään erotaan niin paljon helpommin, mitä ennen? Missä mättää? Miksi tämä yhteiskunta on mennyt näin pahasti piloille?

TUntuu, että tällainen yli 15 vuotta kestänyt parisuhde/avioliitto on ihan out of season ja on parempi vaan, että on mahdollisimman monta kumppania ja vielä monelle kumppanille lapsia

Ihmiset ajattelevat kaikessa itsekkäästi. "Mies on ihan ok, mutta kun ei huomioi minua tarpeeksi" riittää eroon. Ihmiset eivät pysähdy ajattelemaan, miten ero vaikuttaa lapsiin. Minusta on pienempi paha "kärsiä" itse (ei tietenkään väkivaltaa ja muuta äärimmäisyyttä) ja turvata lapsille ehjä perhe ja sitä kautta turvalliseen kehittymisympäristöön.

 

[QUOTE="Tomi";30814315]Ydinperhe on se ihanne, jotta lapset näkisivät molemmat vanhempiaan yhtäläisesti ja vanhemmat näkisivät lapsiaan yhtäläisesti. Äitien on helpompi kannattaa tälläisiä uus-perheitä koska yleensä juuri äidit jatkavat elämää lasten kanssa ja saavat kaikenlaisia tukia ja elareita bio-isältä. Sitten kun vielä toinen mies löydetään siihen niin elämä on mukavaa. Mutta se toinen vanhempi, se etävanhempi, ei välttämättä ole samaa mieltä. Usein erossa ei ajatella sen toisen tunteita vaan vain sitä omaa onnellisuutta.[/QUOTE]

Jaa. No itse kannatan Ruotsin mallia, jossa vanhemmuus jaetaan eronkin jälkeen ja vuoroasuminen on yleisempää. Näen tämän kyllä ensisijaisesti lasten, en aikuisten oikeutena, vaikka toki se on myös vanhempien kannalta ihan hyvä. Ruotsissa lapsi voi myös asua virallisesti kahdessa kodissa toisin kuin Suomessa, tätä kannattaisin myös.

 

Tämä on sitten tietysti se kääntöpoli kun toinen vanhempi ei saa tavata lastaan.

Avioero - Eronneet isät ikävöivät lapsiaan

Avioerossa päädytään yleisimmin yhteishuoltajuuteen. Näin on 90 prosentissa eroavista perheistä. Yhteishuoltajuudessa molemmat vanhemmat kantavat vastuun lapsesta, vaikka lapsi asuukin useimmiten vakituisesti vain toisen vanhemman luona.

Stakesin tilastojen mukaan 83 prosenttia lapsista jää eron jälkeen asumaan äitinsä luo ja 17 prosenttia isälle. Nykyään on alettu myös toteuttaa puolet ja puolet -asumisen mallia. Siinä lapset vaihtavat kotia vuoroviikoin.

Etävanhemmista suurin osa on isiä. Tutkimuksen mukaan etä-isät kaipaavat eron jälkeen osallisuutta lastensa elämään. He kokevat, että lapset tekevät kodin, ja lasten jäädessä erossa äidille, etä-isät tuntevat kodittomuutta, surua ja ikävää.

Moni nainen kokee vastaavasti yhteishuoltajuudesta huolimatta itsensä lähes yksinhuoltajaksi. Tämä osoittaa, että arjen ja vastuun jakaminen eri osoitteissa asuvien vanhempien välillä on haastavaa ja vaativaa. Hyvät ja asialliset vanhempien välit edesauttavat arjen toimimista ja lasten sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen.

 

[QUOTE="näin on";30814333]Ihmiset ajattelevat kaikessa itsekkäästi. "Mies on ihan ok, mutta kun ei huomioi minua tarpeeksi" riittää eroon. Ihmiset eivät pysähdy ajattelemaan, miten ero vaikuttaa lapsiin. Minusta on pienempi paha "kärsiä" itse (ei tietenkään väkivaltaa ja muuta äärimmäisyyttä) ja turvata lapsille ehjä perhe ja sitä kautta turvalliseen kehittymisympäristöön.[/QUOTE]

Mutta eihän se perhe silloin ole ehjä, jos siinä olevat ihmiset ovat henkisesti rikki. Ehjä perhe ei tarkoita kulisseja.

 

[QUOTE="Jere";30814331]Kyllä, monesta isästä on lähivanhemmaksi. Isät ovat ihan yhtä hyviä kasvattajia kuin äidit. Lapset jäävät automaattisesti äidille koska "näin on käytäntö". Miehiä yksinkertaisesti syrjitään. Sossutädeillä on samanlainen ajatus kuin sinullakin isistä. He ajattelevat että äiti omistaa lapsen ja isä ei pärjää yksin jne.

Tottakai on ihmisiä jotka eroavat sekä puolisosta että lapsista. Mutta on myös tapauksia jossa isä haluaisi viettää enemmän aikaa lasten kanssa mutta äiti ei anna tähän mahdollisuutta. Ja joskus on toisinpäin mutta tämä on hyvin harvinaista.

Minua ei haittaa elatusmaksut muuten, mutta naisetkin saisivat niitä maksella. Se on turhan harvinaista tämä naisten elatusmaksut. Elatusmaksujen maksajista noin 90% on tietääkseni miehiä.[/QUOTE]

Miksi äiti maksaisi elatusmaksua, jos elää lapsen kanssa ja elättää tätä. :headwall:
Johtuiskohan tuo 90% kuule ihan siitä, että lapset yleensä asuu äitinsä kanssa.

Ja niinhän sen kuuluukin olla, mun mielestä ja koko egosysteemin mielestä. Kyllähän äiti nyt kuitenkin on lapselle tärkeämpi kuin isä, äidit niitä lapsia synnyttää tähän maailmaan ja ovat niistä automaattisesti vastuussa.

Lapsi kuuluu isän huostaan vasta kun äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan, tai ei halua.

 

Tuli ajatusvirhe, piti kirjoittaa EKOsysteemin, ei suinkaan ego.. :ashamed: ^
Pahoittelut.

 

[QUOTE="Jere";30814331]Kyllä, monesta isästä on lähivanhemmaksi. Isät ovat ihan yhtä hyviä kasvattajia kuin äidit. Lapset jäävät automaattisesti äidille koska "näin on käytäntö". Miehiä yksinkertaisesti syrjitään. Sossutädeillä on samanlainen ajatus kuin sinullakin isistä. He ajattelevat että äiti omistaa lapsen ja isä ei pärjää yksin jne.[/b)

Tottakai on ihmisiä jotka eroavat sekä puolisosta että lapsista. Mutta on myös tapauksia jossa isä haluaisi viettää enemmän aikaa lasten kanssa mutta äiti ei anna tähän mahdollisuutta. Ja joskus on toisinpäin mutta tämä on hyvin harvinaista.

Minua ei haittaa elatusmaksut muuten, mutta naisetkin saisivat niitä maksella. Se on turhan harvinaista tämä naisten elatusmaksut. Elatusmaksujen maksajista noin 90% on tietääkseni miehiä.[/QUOTE]

Ei minulla ole tuollaista käsitystä, lapsilla on aina kaksi vanhempaa.
Valitettavasti monesti vain noinkin on että isät eivät halua nähdä lapsiaan useammin eron jälkeen. Toki niitä on äideissäkin. Onhan lähivanhempi-isiäkin.

Ei minusta saa olettaa että se on aina äiti joka on se lähivanhempi.
Tietysti se voi ja saa olla myös isä.
Itse arvostan sellaisia isiä jotka haluavat pysyä lasten elämässä niin paljon kuin mahdollista eron jälkeen.

 

[QUOTE="Jere";30814331]Kyllä, monesta isästä on lähivanhemmaksi. Isät ovat ihan yhtä hyviä kasvattajia kuin äidit. Lapset jäävät automaattisesti äidille koska "näin on käytäntö". Miehiä yksinkertaisesti syrjitään. Sossutädeillä on samanlainen ajatus kuin sinullakin isistä. He ajattelevat että äiti omistaa lapsen ja isä ei pärjää yksin jne.

Tottakai on ihmisiä jotka eroavat sekä puolisosta että lapsista. Mutta on myös tapauksia jossa isä haluaisi viettää enemmän aikaa lasten kanssa mutta äiti ei anna tähän mahdollisuutta. Ja joskus on toisinpäin mutta tämä on hyvin harvinaista.

Minua ei haittaa elatusmaksut muuten, mutta naisetkin saisivat niitä maksella. Se on turhan harvinaista tämä naisten elatusmaksut. Elatusmaksujen maksajista noin 90% on tietääkseni miehiä.[/QUOTE]

Ei ne kaikki miehet nyt niin yhtä hyviä ole vanhempina tai muutoinkaan, se on totuus. Rikostilastoista miehet hoitavat leijonan osan, se jo kertoo sen missä mennään.
kuten joku sanoikin, niin moni ei lapsesta välitä ollenkaan, ennen kuin sen erossa "menettää", sitten se lapsi onkin yhtäkkiä kovin tärkee ja se mies vuoden isä. Vaikka ei ois aikasemmin välittänyt yhtään.

 

On hienoa että tässä on myös isejä keskustelemassa ja tuomassa näkökantoja

Vuoroviikothan olisi se hyvä juttu lapsille mutta ainahan ne ei onnistu.
Erot on kurjia koska aina jompi kumpi vanhempi "häviää" lasten näkemisessä. Ja lapset sen toisen vanhemman näkemisessä.

 

[QUOTE="Jere";30814331]Kyllä, monesta isästä on lähivanhemmaksi. Isät ovat ihan yhtä hyviä kasvattajia kuin äidit. Lapset jäävät automaattisesti äidille koska "näin on käytäntö". Miehiä yksinkertaisesti syrjitään. Sossutädeillä on samanlainen ajatus kuin sinullakin isistä. He ajattelevat että äiti omistaa lapsen ja isä ei pärjää yksin jne.

Tottakai on ihmisiä jotka eroavat sekä puolisosta että lapsista. Mutta on myös tapauksia jossa isä haluaisi viettää enemmän aikaa lasten kanssa mutta äiti ei anna tähän mahdollisuutta. Ja joskus on toisinpäin mutta tämä on hyvin harvinaista.

Minua ei haittaa elatusmaksut muuten, mutta naisetkin saisivat niitä maksella. Se on turhan harvinaista tämä naisten elatusmaksut. Elatusmaksujen maksajista noin 90% on tietääkseni miehiä.[/QUOTE]

Osittain vaikuttavat vanhat käsitykset, mutta kyllä sekin vaikuttaa, jos äiti on siihen asti pyörittänyt kotia ja arkea yksin, hoitanut lapsia yksin, jne. Isä kiinnostuu lapsista vasta eron tullen, jolloin lastenvalvoja tms päättää, että koska äiti on siihenkin asti ollut enemmän lasten arjessa mukana, lapset asuvat jatkossakin äidin kanssa.

Mitä elatusmaksuihin tulee, niin nehän ovat tulosidonnaisia. Eivät ne miehetkään niitä maksa, joilla ei ole maksukykyä. Kyllä etä-äiditkin niitä maksavat, mikäli ovat maksukykyisiä. Useammassa tapauksessa tosin miehet taitavat olla etävanhempia.

On minustakin nykyinen systeemi huono. Itse kannatan vuoroviikkoja ja sitä, ettei enää olisi lähi- ja etävanhempia, vaan olisi vain vanhempia, ja kumpaakin vanhempaa kohdeltaisiin kuten nyt lähivanhempaa - siis mikäli tilanne on se, että lapsi asuu molempien luona.

 

Tämä on sitten tietysti se kääntöpoli kun toinen vanhempi ei saa tavata lastaan.

Avioero - Eronneet isät ikävöivät lapsiaan

Avioerossa päädytään yleisimmin yhteishuoltajuuteen. Näin on 90 prosentissa eroavista perheistä. Yhteishuoltajuudessa molemmat vanhemmat kantavat vastuun lapsesta, vaikka lapsi asuukin useimmiten vakituisesti vain toisen vanhemman luona.

Stakesin tilastojen mukaan 83 prosenttia lapsista jää eron jälkeen asumaan äitinsä luo ja 17 prosenttia isälle. Nykyään on alettu myös toteuttaa puolet ja puolet -asumisen mallia. Siinä lapset vaihtavat kotia vuoroviikoin.

Etävanhemmista suurin osa on isiä. Tutkimuksen mukaan etä-isät kaipaavat eron jälkeen osallisuutta lastensa elämään. He kokevat, että lapset tekevät kodin, ja lasten jäädessä erossa äidille, etä-isät tuntevat kodittomuutta, surua ja ikävää.

Moni nainen kokee vastaavasti yhteishuoltajuudesta huolimatta itsensä lähes yksinhuoltajaksi. Tämä osoittaa, että arjen ja vastuun jakaminen eri osoitteissa asuvien vanhempien välillä on haastavaa ja vaativaa. Hyvät ja asialliset vanhempien välit edesauttavat arjen toimimista ja lasten sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen.

Kuten huomaatte, niin vuoroasumista ei ole tilastoitu, vaikka sen olemassaolo myönnetään. Eli suinkaan 83% lapsista ei asu äidin kanssa nähden isää vain harvoin tai ei ollenkaan. Tuosta 83%+17% :sta on itse asiassa X% vuoroasumista. Ihan mahdoton sanoa, kuinka moni perhe tekee niin. Heidänkin on silti merkittävä jompi kumpi lähivanhemmaksi ja toinen etävanhemmaksi.

 

On hienoa että tässä on myös isejä keskustelemassa ja tuomassa näkökantoja

Vuoroviikothan olisi se hyvä juttu lapsille mutta ainahan ne ei onnistu.
Erot on kurjia koska aina jompi kumpi vanhempi "häviää" lasten näkemisessä. Ja lapset sen toisen vanhemman näkemisessä.

Tuollanen viikko/viikko-systeemi on typerintä mitä on voitu keksiä.
Lapsi ei ole mikään omena jonka voi laittaa puoliksi. Kyllä se ansaitsee kodin siinä missä kaikki muutkin, eikä mitään matkalaukkuelämää.
Ällöttää että tollasesta on tehty muotijuttu, aivan kuin se olis lapselle jotenkin hyvä asia.

 

Tuollanen viikko/viikko-systeemi on typerintä mitä on voitu keksiä.
Lapsi ei ole mikään omena jonka voi laittaa puoliksi. Kyllä se ansaitsee kodin siinä missä kaikki muutkin, eikä mitään matkalaukkuelämää.
Ällöttää että tollasesta on tehty muotijuttu, aivan kuin se olis lapselle jotenkin hyvä asia.

Juurihan oli ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan vuoroasuminen on eron jälkeen lapsen kannalta paras ratkaisu.

Nuo "lapsi ansaitsee kodin" -jutut ovat ihan älyttömiä. Tottakai lapsi ansaitsee kodin, ja vuoroasumisessa hänellä on koti. Koti on vanhempien luona - tuossa tapauksessa kahdessa paikassa. Ja ansaitsee lapsi myös läheisen suhteen molempiin vanhempiin ja sen, että voi elää normaalia arkea ja normaalia elämää molempien kanssa. Ei ole kyse lapsen puolittamisesta, vaan on kyse vanhemmuuden puolittamisesta ja siitä, että lapsi ei joudu luopumaan ja etääntymään kummastakaan vanhemmasta.

 

Miksi äiti maksaisi elatusmaksua, jos elää lapsen kanssa ja elättää tätä. :headwall:
Johtuiskohan tuo 90% kuule ihan siitä, että lapset yleensä asuu äitinsä kanssa.

Ja niinhän sen kuuluukin olla, mun mielestä ja koko egosysteemin mielestä. Kyllähän äiti nyt kuitenkin on lapselle tärkeämpi kuin isä, äidit niitä lapsia synnyttää tähän maailmaan ja ovat niistä automaattisesti vastuussa.

Lapsi kuuluu isän huostaan vasta kun äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan, tai ei halua.

Kuulostat melko seksistiseltä. Isät pystyvät kasvattamaan lapsia ihan yhtä hyvin kuin äidit. Äideillä ei ole mitään ominaisuutta joka tekisi heistä jotenkin paremman vanhemman.

Miksi naisten pitäisi saada tasa-arvoa työpaikalla ja palkkauksessa jos miehet ei saa tasa-arvoa kotona?

 

Totta kai äiti "omistaa" lapsensa.
Ei kai siitä tulisi mitään, että joku joka on pannut sitä äitiä, voisi noin vain "omistaa" lapsen.
Mies keksi avioliiton, että vois omistaa naisen ja sitäkautta omistaa ne lapset joita se synnyttää, mutta ei se oikeasti voi lapsia omistaa. Lapsi on aina luontaisesti äidin "omistuksessa", niin sen kuuluukin olla.

 

Tuollanen viikko/viikko-systeemi on typerintä mitä on voitu keksiä.
Lapsi ei ole mikään omena jonka voi laittaa puoliksi. Kyllä se ansaitsee kodin siinä missä kaikki muutkin, eikä mitään matkalaukkuelämää.
Ällöttää että tollasesta on tehty muotijuttu, aivan kuin se olis lapselle jotenkin hyvä asia.

Omat bio-vanhemmat ovat korvaamattomia lapselle. Siksi vuoroviikko on nyt ensisijaisesti suositeltu asumisjärjestely.

 

Olihan se joskus ainakin? Kun miehes duunas kaverias esim.

Nyt kyllä sekoitat johonkin toiseen. Koskaan en ole tuollaista kirjoitellut.

 

[QUOTE="Tomi";30814396]Kuulostat melko seksistiseltä. Isät pystyvät kasvattamaan lapsia ihan yhtä hyvin kuin äidit. Äideillä ei ole mitään ominaisuutta joka tekisi heistä jotenkin paremman vanhemman.

Miksi naisten pitäisi saada tasa-arvoa työpaikalla ja palkkauksessa jos miehet ei saa tasa-arvoa kotona?[/QUOTE]

Työpaikan ja palkkauksen tasa-arvo ovat asioita, joista voidaan päättää yhteiskunnallisella tasolla. Mutta sillä perusteella ei kyllä voi vielä "päättää", ketkä ovat kykeneviä vanhempia. Vaikka toki olet oikeassa siinä, että isät tai äidit voivat kasvattaa lapsia yhtä hyvin (tai huonosti).

 

ero = vanha kalu vaihtoon, uusperhe = äidille uutta melaa mekkoon

Eikö vaihto tarkoita sitä että ottaa myös uuden tilalle? Voitko kuvitella tilanteen, ettei uutta oteta (ainakaan pitkään aikaan)?