Ainut mikä minuu jäi vaivaamaan on se. Miksi ihmeessä äiti lähti mihinkään jos lapsen isäänkään ei voi sen vertaa luottaa. Että osaisi lapselle yöpuvun päälle laittaa ja pestä hampaat. Ja tiedättekö. Se ei ole maailmanloppu jos lapsi menee tänä yönä nukkumaan väärän värisessä yökkärissä. Tai vaikka jopa tpaidassa ja kalsongeissa.
Mie vaan voin kuvitella ne puheet selän takana päiväkodissakin, vaikka kuinka vannotettas että voi soittaa ja kysyy. Mutta jos pitää soittaa muutamaan kertaan päivittäin. Silloin miun vaisto sanoo, että ei olisi pitänyt lasta vielä edes viedä hoitoon. Äiti kotiin ja sitten vaikka kituutetaan rahallisesti. Tuo jo oikeasti piinaa niin isää, äitiä, kuin päiväkodin henkilökuntaakin. Ja moinen epävarmuus voi jopa heijastua lapseen.