Etäiset. Molemmat ovat hyvin hiljaista, varautunutta sorttia, ja kun minut yläkouluikäisenä 13 vuotta sitten vietiin sinne näytille niin istuin kyllä aika hiljaa kun muutkin istui. Miehen isä kuoli kolme vuotta myöhemmin, enkä varmaankaan kuullut hänen suustaan murahduksia syvällisempää kommentointia koskaan. Äitinsä kanssa keskustellaan kahvipöydän tarjoilusta, säästä ja jostain sukulaisista, joita minä en tiedä ja mieskään ei yleensä ei muista. Tavataan muutaman kerran vuodessa (jouluna ja lapsen synttäreillä, joskus vappuna). Minulle sopisi tiiviimpikin yhteydenpito, mutta kun miestä ei kannustuksestani huolimatta kiinnosta ja anoppi ei ole sen enempää aloitteellinen, niin ei sitten tavata. 2v lapsi ei tunne parin kilometrin päässä asuvaa mummoaan.