Mä tiiän ko. toimenpiteen. 
Netist kopioin tällast tietoo.
Ulosteensiirron menetelmistä ja hyödyistä Clostridium difficilessä, mutta myös Colitis ulserosa- ja Crohnin tautipotilaille.
ULOSTEENSIIRTO
Ulosteensiirto on toimenpide, jolla pyritään palauttamaan paksusuolen normaali bakteerikanta, joka on syystä tai toisesta muuttunut patologiseksi aiheuttaen potilaalle vaivoja.
Toimenpiteen suoritus
Ulosteen luovuttajan on oltava perusterve eikä piileviä tarttuvia sairauksia saa olla. Viimeisestä antibioottikuurista pitää mielellään olla ainakin vuosi. Yksikin antibioottikuuri voi muuttaa paksusuolen bakteerikannan poikkeavaksi ainakin vuoden ajaksi, mahdollisesti jopa pysyvästi.
Desilitran verran ulostetta liotetaan veteen, keittosuolaan tai maitoon. Liuos kaadetaan tiheän siivilän tai harsotaitoksen läpi jotta saadaan roskat ja kuidut pois ja liuos on ohutta ja juoksevaa. Käytetyn liuoksen määrä on 200 - 500 ml.
Ulosteliuos siirretään potilaaseen kolmella eri tavalla
1.Gastroskopian avulla
Tähystin viedään pitkälle duodenumiin ja liuos ruiskutetaan toimenpidekanavan kautta suoleen. Tämän jälkeen voidaan antaa pari lasia Colonsteril-liuosta, jotta ulosteliuos kulkeutuu nopeammin paksusuoleen.
Toimenpiteen edut
Melko vaivaton ja nopea tehdä. Tarvittaessa se on aika helppo uusia. Ulosteliuos saadaan koko paksusuolen alueelle. Vältetään paskusuolitähystys, jos suoli on pahasti tulehtunut.
Toimenpiteen haitat
Tarvitaan laitteisto ja skopisti. Toimenpide on tehtävä joko sairaalan poliklinikalla tai lääkäriasemalla. Se maksaa jonkin verran. Toimenpiteestä on joskus aiheutunut aspiraatiopneumonia, joten toimenpide ei ole aina turvallinen ja sitä on vältettävä ainakin huonokuntoisille vuodepotilaille.
2. Colonoskopian avulla
Tehdään normaali suolen tyhjennys tai jos potilaalla on selvä ripuli ei tyhjennystä aina tarvita. Tähystin viedään cecumiin ja ruiskutetaan liuos sinne toimenpidekanavan kautta.
Toimenpiteen edut
Mahdollistaa paksusuolen perusteellisen tutkimuksen. Ulosteliuos saadaan koko paksusuolen alueelle. Toimenpide on turvallinen.
Toimenpiteen haitat
Tarvitaan laitteisto, skopisti sekä asianmukaiset tilat, kuten poliklinikka tai lääkäriasema. Maksaa enemmän kuin gastroskopia eikä niin helposti uusittavissa kuin gastroskopia.
3. Peräruiskeiden avulla
Laitteiston saa apteekista tai luontaistuotekaupasta. Potilas on pitkällään, mieluummin hieman pää alaspäin. Ulosteliuosta pussissa noin 500ml, joka peräsuoleen viedyn letkun kautta saadaan suoleen. Potilas kääntää asentoa ajoittain kyljeltä toiselle, jotta liuos saataisiin mahdollisimman pitkälle suoleen. Pitkällään on hyvä olla ainakin tunnin verran jotta liuos pysyy mahdollisimman pitkään suolessa.
Toimenpiteen edut
Voidaan toteuttaa kotioloissa eikä tarvitse oikeastaan ollenkaan sairaanhoitohenkilöstöä. Laitteisto on halpa. Toimenpide on helppo uusia peräkkäisinä päivinä tarpeen mukaan.
Toimenpiteen haitat
Ulosteliuosta ei aina saada riittävän pitkälle suoleen, joten vaikeissa tapauksissa teho voi olla riittämätön. Paksusuoli jää tutkimatta kuten myös gastroskopiamenetelmässä.
Pohdinta
Ulosteensiirron tärkein indikatio on uusiutuva tai kroonistunut Clostridium difficile -ripuli tai pseudomembranoottinen koliitti. Nämä ovat lähes aina antibioottihoidon komplikaatioita. Pahimmat antibiootit tässä mielessä ovat clindamysiini, kefalosporiinit ja uudet kinolonit. Tällainen ripuli hoidetaan yleensä metronidatsolilla tai vankomysiinillä ja lisänä Precosa -niminen hiivavalmiste, josta näiden antibioottien kanssa yhteiskäytössä voi olla apua. Osalla potilasta ripuli uusii lääkehoidon loputtua. Ensimmäisen residiivin jälkeen toinen residiivi on uhkaamassa 20-50% tapauksista. Tämän jälkeen on vaarana taudin kroonistuminen, jolloin yllä mainituilla hoidoilla ei enää ole mahdollista parantaa potilasta. Tässä vaiheessa on aiheellista tehdä ulosteensiirto.
Jos potilasta hoidetaan kuukausia tehottomilla hoidoilla, johtaa tämä yleistilan laskuun ja laihtumiseen. Paksusuoli voi myös vaurioitua pysyvästi ja tästä johtuen voidaan myöhemmin joutua tekemään potilaalle paksusuolen poistoleikkaus.
Ulosteensiirtoa on käytetty hyvällä menestyksellä antibioottiripulien hoitoon ainakin viimeisen 50 vuoden ajan.
Helsingin Kirurgisessa sairaalassa käytettiin ulosteperäruiskeita yleisesti antibioottiripulin hoitona 1960-luvulla (henkilökohtainen tiedonanto gastrokirurgian dosentti Hannu Myllärniemi, 2008).
Professori Thomas Borody Sidneystä on käynyt maailman kirjallisuutta läpi vuodesta 1958 vuoteen 2003 ja löytänyt 17 julkaisua ulosteensiirrosta. Potilaita oli 150, joista 84:llä oli uusiutunut tai kroonistunut Cl.difficile -ripuli ja pseudomembranoottinen koliitti. Paranemisprosentti näissä julkaisuissa oli 86-92% yhden toimenpiteen jälkeen.
Thomas Borodyn klinikalla Sydneyssä on tehty tähän mennessä yli 950 ulosteensiirtoa (henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2008).
Sisätautien professori Arnold Berstad Haukelandin yliopistosairaalasta Bergenistä aloitti ulosteensiirrot 1995 ja ne ovat edelleen rutiinikäytössä uusiutuneessa ja kroonistuneessa Cl.difficile -ripulissa (henkilökohtainen tiedonanto professori Arnold Berstad, 2008). Heillä on vakituinen luovuttaja, jonka ulostetta on pakasteessa isompia määriä, mistä sitä käytetään tarpeen mukaan. Ulosteensiirto on Norjassa yleisesti hyväksytty ja laajassa käytössä (henkilökohtainen tiedonanto professori Arnold Berstad, 2008).
Muina indikaatioina ulosteensiirrolle ovat olleet tulehdukselliset suolistosairaudet lähinnä Colitis ulserosa, mutta myös joitakin Crohnin tautipotilaita on hoidettu. Suurin osa Colitis ulserosa -potilaista tulee paremmaksi toimenpiteen jälkeen ja 10% paranee (henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2008). Pisimmät seuranta-ajat parantuneiden potilaiden kohdalla ovat olleet yli 13 vuotta ja potilaat ovat olleet vailla mitään koliittilääkitystä. Pysyvät paranemiset on varmistettu tähystämällä ja näytepaloilla.
Potilailla, joilla on vaikeahoitoinen Colitis ulserosa saattaa olla myös havaitsematta jäänyt Cl.difficile -infektio ja ulosteensiirrolla saadaan suoliston tilanne korjattua ja tavanomainen koliittilääkitys riittää tämän jälkeen pitäämään potilaan kunnossa ((henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2007).
Ärtynyt paksusuolioireyhtymä on länsimaissa yleinen. Noin 12 % väestöstä kärsiin tämän tyyppisistä vaivoista. Ulosteensiirrolla on saatu joitakin hyviä tuloksia varsinkin ummetuspainotteisessa Colon irritabilessa.
Omat kokemukset
Hoidin ensimmäisen potilaan ulosteensiirrolla uusiutuneen Cl.difficile -ripulin vuoksi vuonna 1996 (julkaistu Duodecimissä). Tämän jälkeen on Mikkelin keskussairaalassa hoidettu puolisen tusinaa potilasta täällä indikaatiolla. Yksityisvastaanotolla olen hoitanut kaksi ulkopaikkakuntalaista potilasta, jotka eivät päässeet ulosteensiiirtoon kotipaikkakunnallaan. Kaikki potilaat ovat parantuneet Clostridium difficilestä eikä uusiutumia ole tullut. Yksi toimenpide yleensä riittää, mutta pari kertaa olen uusinut toimenpiteen 1 - 2 viikon kuluttua, kun potilaalla on vielä suoliston käymistä.
Kaksi potilasta on hoidettu kroonisen, hankalan Colon irritabilen takia ulosteensiirrolla ilman selvää hyötyä. Kaikki toimenpiteet on tehty totaalikolonoskopian yhteydessä. Colitis ulserosa -potilaita en ole hoitanut tällä menetelmällä. Olen kuitenkin ollut yhteydessä pääkaupunkiseudulla asuvaan nuoreen koliittipotilaaseen, joka toteutti kotonaan professori Borodyn protokollan mukaan hoidon ulosteperäruiskeilla viitenä peräkkäisenä päivänä. Potilaan tauti oli hyvin hankala vaatien tiheitä kortisonikuureja. Toimenpiteen jälkeen hän kertoi, että suoli ei ole ollut vuosiin näin hyvässä kunnossa. Hän kuitenkin jatkoi Asacol lääkitystä (henkilökohtainen tiedonanto, 2006).
Onko ulosteensiirto todella tarpeen Suomessakin?
En itsekään tiennyt, miten huono tilanne Suomessa on vallinnut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Internet on tuonut muutoksen. Potilaat ovat löytäneet minut sitä kautta (julkaisu, 1996). Puhelinsoittoja tulee lähes joka viikko eri puolilta Suomea. Kertomus on aina samanlainen. Soittajaa tai lähiomaista on hoidettu kuukausia uusiutuvan Cl. difficile -ripulin takia antibiooteilla. Ripuli jatkuu tai uusii heti, kun lääkitys on loppunut. Potilas on laihtunut jopa kymmeniä kiloja ja yleiskunto on erittäin heikko. Mitään toivoa ei näytä olevan. Vastaan aina samalla tavalla. Ulosteensiirto on tehtävä mahdollisimman pian. Se on erittäin tehokas ja turvallinen hoito, mikä ei pelkästään lopeta ripulia, vaan estää myös uusiintumat.
Cl.difficile -asia on nyt räjähtänyt käsiin, kun uusi äkäinen 027 -kanta on saapunut maahan sairastuttaen kymmenet ja varmaan sadat potilaat. Tauti leviää helposti potilaasta toiseen laitoksissa ja mortaliteetti on vaihdellut 10 - 50% välillä. On selvää, että uusiutuvien ja kroonistuvien tapausten määrä myös kasvaa.
Yksi hoitamani potilas on helmikuun lopulla 2008 aloittanut Clostridium difficilestä internetiin keskustelupalstalle, vatsa ja ruuansulatusvaivat -osioon, vertaistukena toimivan keskustelun, mikä on jo luettu 37.000 kertaa. Hätä ja huoli on potilaiden ja heidän omaistensa joukossa suuri. Suomalaista lääkärikuntaa vaivaa tietämättömyys ulosteensiirrosta sekä myös erittäin vakava asennevika, mikä estää käyttämästä hoitoa.
Nyt meidän on nopeasti päästävä samalle tasolle Norjan kanssa, missä ulosteensiirto on yleisesti hyväksyttyä ja laajassa käytössä.
Mikkeli 15.3.2008
Niilo Härkönen, vatsaontelokirurgi
Netist kopioin tällast tietoo.
Ulosteensiirron menetelmistä ja hyödyistä Clostridium difficilessä, mutta myös Colitis ulserosa- ja Crohnin tautipotilaille.
ULOSTEENSIIRTO
Ulosteensiirto on toimenpide, jolla pyritään palauttamaan paksusuolen normaali bakteerikanta, joka on syystä tai toisesta muuttunut patologiseksi aiheuttaen potilaalle vaivoja.
Toimenpiteen suoritus
Ulosteen luovuttajan on oltava perusterve eikä piileviä tarttuvia sairauksia saa olla. Viimeisestä antibioottikuurista pitää mielellään olla ainakin vuosi. Yksikin antibioottikuuri voi muuttaa paksusuolen bakteerikannan poikkeavaksi ainakin vuoden ajaksi, mahdollisesti jopa pysyvästi.
Desilitran verran ulostetta liotetaan veteen, keittosuolaan tai maitoon. Liuos kaadetaan tiheän siivilän tai harsotaitoksen läpi jotta saadaan roskat ja kuidut pois ja liuos on ohutta ja juoksevaa. Käytetyn liuoksen määrä on 200 - 500 ml.
Ulosteliuos siirretään potilaaseen kolmella eri tavalla
1.Gastroskopian avulla
Tähystin viedään pitkälle duodenumiin ja liuos ruiskutetaan toimenpidekanavan kautta suoleen. Tämän jälkeen voidaan antaa pari lasia Colonsteril-liuosta, jotta ulosteliuos kulkeutuu nopeammin paksusuoleen.
Toimenpiteen edut
Melko vaivaton ja nopea tehdä. Tarvittaessa se on aika helppo uusia. Ulosteliuos saadaan koko paksusuolen alueelle. Vältetään paskusuolitähystys, jos suoli on pahasti tulehtunut.
Toimenpiteen haitat
Tarvitaan laitteisto ja skopisti. Toimenpide on tehtävä joko sairaalan poliklinikalla tai lääkäriasemalla. Se maksaa jonkin verran. Toimenpiteestä on joskus aiheutunut aspiraatiopneumonia, joten toimenpide ei ole aina turvallinen ja sitä on vältettävä ainakin huonokuntoisille vuodepotilaille.
2. Colonoskopian avulla
Tehdään normaali suolen tyhjennys tai jos potilaalla on selvä ripuli ei tyhjennystä aina tarvita. Tähystin viedään cecumiin ja ruiskutetaan liuos sinne toimenpidekanavan kautta.
Toimenpiteen edut
Mahdollistaa paksusuolen perusteellisen tutkimuksen. Ulosteliuos saadaan koko paksusuolen alueelle. Toimenpide on turvallinen.
Toimenpiteen haitat
Tarvitaan laitteisto, skopisti sekä asianmukaiset tilat, kuten poliklinikka tai lääkäriasema. Maksaa enemmän kuin gastroskopia eikä niin helposti uusittavissa kuin gastroskopia.
3. Peräruiskeiden avulla
Laitteiston saa apteekista tai luontaistuotekaupasta. Potilas on pitkällään, mieluummin hieman pää alaspäin. Ulosteliuosta pussissa noin 500ml, joka peräsuoleen viedyn letkun kautta saadaan suoleen. Potilas kääntää asentoa ajoittain kyljeltä toiselle, jotta liuos saataisiin mahdollisimman pitkälle suoleen. Pitkällään on hyvä olla ainakin tunnin verran jotta liuos pysyy mahdollisimman pitkään suolessa.
Toimenpiteen edut
Voidaan toteuttaa kotioloissa eikä tarvitse oikeastaan ollenkaan sairaanhoitohenkilöstöä. Laitteisto on halpa. Toimenpide on helppo uusia peräkkäisinä päivinä tarpeen mukaan.
Toimenpiteen haitat
Ulosteliuosta ei aina saada riittävän pitkälle suoleen, joten vaikeissa tapauksissa teho voi olla riittämätön. Paksusuoli jää tutkimatta kuten myös gastroskopiamenetelmässä.
Pohdinta
Ulosteensiirron tärkein indikatio on uusiutuva tai kroonistunut Clostridium difficile -ripuli tai pseudomembranoottinen koliitti. Nämä ovat lähes aina antibioottihoidon komplikaatioita. Pahimmat antibiootit tässä mielessä ovat clindamysiini, kefalosporiinit ja uudet kinolonit. Tällainen ripuli hoidetaan yleensä metronidatsolilla tai vankomysiinillä ja lisänä Precosa -niminen hiivavalmiste, josta näiden antibioottien kanssa yhteiskäytössä voi olla apua. Osalla potilasta ripuli uusii lääkehoidon loputtua. Ensimmäisen residiivin jälkeen toinen residiivi on uhkaamassa 20-50% tapauksista. Tämän jälkeen on vaarana taudin kroonistuminen, jolloin yllä mainituilla hoidoilla ei enää ole mahdollista parantaa potilasta. Tässä vaiheessa on aiheellista tehdä ulosteensiirto.
Jos potilasta hoidetaan kuukausia tehottomilla hoidoilla, johtaa tämä yleistilan laskuun ja laihtumiseen. Paksusuoli voi myös vaurioitua pysyvästi ja tästä johtuen voidaan myöhemmin joutua tekemään potilaalle paksusuolen poistoleikkaus.
Ulosteensiirtoa on käytetty hyvällä menestyksellä antibioottiripulien hoitoon ainakin viimeisen 50 vuoden ajan.
Helsingin Kirurgisessa sairaalassa käytettiin ulosteperäruiskeita yleisesti antibioottiripulin hoitona 1960-luvulla (henkilökohtainen tiedonanto gastrokirurgian dosentti Hannu Myllärniemi, 2008).
Professori Thomas Borody Sidneystä on käynyt maailman kirjallisuutta läpi vuodesta 1958 vuoteen 2003 ja löytänyt 17 julkaisua ulosteensiirrosta. Potilaita oli 150, joista 84:llä oli uusiutunut tai kroonistunut Cl.difficile -ripuli ja pseudomembranoottinen koliitti. Paranemisprosentti näissä julkaisuissa oli 86-92% yhden toimenpiteen jälkeen.
Thomas Borodyn klinikalla Sydneyssä on tehty tähän mennessä yli 950 ulosteensiirtoa (henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2008).
Sisätautien professori Arnold Berstad Haukelandin yliopistosairaalasta Bergenistä aloitti ulosteensiirrot 1995 ja ne ovat edelleen rutiinikäytössä uusiutuneessa ja kroonistuneessa Cl.difficile -ripulissa (henkilökohtainen tiedonanto professori Arnold Berstad, 2008). Heillä on vakituinen luovuttaja, jonka ulostetta on pakasteessa isompia määriä, mistä sitä käytetään tarpeen mukaan. Ulosteensiirto on Norjassa yleisesti hyväksytty ja laajassa käytössä (henkilökohtainen tiedonanto professori Arnold Berstad, 2008).
Muina indikaatioina ulosteensiirrolle ovat olleet tulehdukselliset suolistosairaudet lähinnä Colitis ulserosa, mutta myös joitakin Crohnin tautipotilaita on hoidettu. Suurin osa Colitis ulserosa -potilaista tulee paremmaksi toimenpiteen jälkeen ja 10% paranee (henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2008). Pisimmät seuranta-ajat parantuneiden potilaiden kohdalla ovat olleet yli 13 vuotta ja potilaat ovat olleet vailla mitään koliittilääkitystä. Pysyvät paranemiset on varmistettu tähystämällä ja näytepaloilla.
Potilailla, joilla on vaikeahoitoinen Colitis ulserosa saattaa olla myös havaitsematta jäänyt Cl.difficile -infektio ja ulosteensiirrolla saadaan suoliston tilanne korjattua ja tavanomainen koliittilääkitys riittää tämän jälkeen pitäämään potilaan kunnossa ((henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2007).
Ärtynyt paksusuolioireyhtymä on länsimaissa yleinen. Noin 12 % väestöstä kärsiin tämän tyyppisistä vaivoista. Ulosteensiirrolla on saatu joitakin hyviä tuloksia varsinkin ummetuspainotteisessa Colon irritabilessa.
Omat kokemukset
Hoidin ensimmäisen potilaan ulosteensiirrolla uusiutuneen Cl.difficile -ripulin vuoksi vuonna 1996 (julkaistu Duodecimissä). Tämän jälkeen on Mikkelin keskussairaalassa hoidettu puolisen tusinaa potilasta täällä indikaatiolla. Yksityisvastaanotolla olen hoitanut kaksi ulkopaikkakuntalaista potilasta, jotka eivät päässeet ulosteensiiirtoon kotipaikkakunnallaan. Kaikki potilaat ovat parantuneet Clostridium difficilestä eikä uusiutumia ole tullut. Yksi toimenpide yleensä riittää, mutta pari kertaa olen uusinut toimenpiteen 1 - 2 viikon kuluttua, kun potilaalla on vielä suoliston käymistä.
Kaksi potilasta on hoidettu kroonisen, hankalan Colon irritabilen takia ulosteensiirrolla ilman selvää hyötyä. Kaikki toimenpiteet on tehty totaalikolonoskopian yhteydessä. Colitis ulserosa -potilaita en ole hoitanut tällä menetelmällä. Olen kuitenkin ollut yhteydessä pääkaupunkiseudulla asuvaan nuoreen koliittipotilaaseen, joka toteutti kotonaan professori Borodyn protokollan mukaan hoidon ulosteperäruiskeilla viitenä peräkkäisenä päivänä. Potilaan tauti oli hyvin hankala vaatien tiheitä kortisonikuureja. Toimenpiteen jälkeen hän kertoi, että suoli ei ole ollut vuosiin näin hyvässä kunnossa. Hän kuitenkin jatkoi Asacol lääkitystä (henkilökohtainen tiedonanto, 2006).
Onko ulosteensiirto todella tarpeen Suomessakin?
En itsekään tiennyt, miten huono tilanne Suomessa on vallinnut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Internet on tuonut muutoksen. Potilaat ovat löytäneet minut sitä kautta (julkaisu, 1996). Puhelinsoittoja tulee lähes joka viikko eri puolilta Suomea. Kertomus on aina samanlainen. Soittajaa tai lähiomaista on hoidettu kuukausia uusiutuvan Cl. difficile -ripulin takia antibiooteilla. Ripuli jatkuu tai uusii heti, kun lääkitys on loppunut. Potilas on laihtunut jopa kymmeniä kiloja ja yleiskunto on erittäin heikko. Mitään toivoa ei näytä olevan. Vastaan aina samalla tavalla. Ulosteensiirto on tehtävä mahdollisimman pian. Se on erittäin tehokas ja turvallinen hoito, mikä ei pelkästään lopeta ripulia, vaan estää myös uusiintumat.
Cl.difficile -asia on nyt räjähtänyt käsiin, kun uusi äkäinen 027 -kanta on saapunut maahan sairastuttaen kymmenet ja varmaan sadat potilaat. Tauti leviää helposti potilaasta toiseen laitoksissa ja mortaliteetti on vaihdellut 10 - 50% välillä. On selvää, että uusiutuvien ja kroonistuvien tapausten määrä myös kasvaa.
Yksi hoitamani potilas on helmikuun lopulla 2008 aloittanut Clostridium difficilestä internetiin keskustelupalstalle, vatsa ja ruuansulatusvaivat -osioon, vertaistukena toimivan keskustelun, mikä on jo luettu 37.000 kertaa. Hätä ja huoli on potilaiden ja heidän omaistensa joukossa suuri. Suomalaista lääkärikuntaa vaivaa tietämättömyys ulosteensiirrosta sekä myös erittäin vakava asennevika, mikä estää käyttämästä hoitoa.
Nyt meidän on nopeasti päästävä samalle tasolle Norjan kanssa, missä ulosteensiirto on yleisesti hyväksyttyä ja laajassa käytössä.
Mikkeli 15.3.2008
Niilo Härkönen, vatsaontelokirurgi
jaa
Oon ollu kyllä gastrokirralla töissäkin, enkä oo ikinä kuullu moisesta. Joka päivä oppii uutta. Ei pidä olettaa, että terveydenhuollon ammattihenkilöt haltsaavat kaikki erikoisalat..
vieras
kyllä ammattihenkilön kuuluu tietää ainaki semmoset asiat, jotka kuuluu omaan erikoisalaan.Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
Saraldo
Jep, tiedän toimenpiteen. Eli sitä tehdään tosiaan sellaisille, joilla on pitkittynyt antibioottiripuli ja Clostridium Difficile on niiden yleisin aiheuttaja. Tuo bakteerihan voi aiheuttaa kuoleman, jollei sitä saada häädettyä. Eli suolistosta on kadonnut kaikki suotuisat ja hyvät bakteerit ja tuo Clostridium jyllää siellä päästäen myrkkyjään suolistoon. Jotta bakteeritasapaino saadaan takaisin, siirretään suolistoon terveen ihmisen ulostetta, jossa on suoliston normaaliin bakteerikantaan kuuluvia bakteereita. Yleensä ulosteen luovuttaja on joku lähiomainen.
Käytännössä siis ulosteesta tehdään esim. keittosuolan avulla tasainen liuos, joka viedään ruiskulla peräsuolen kautta suolistoon. Mä ymmärrän, että maallikoiden korvissa varsinkin se kuulostaa ällöttävältä ja uskomattomalta toimenpiteeltä, mutta sen on todettu kyllä auttavan ja siten myös pelastavan henkiä. Jos mulle annettaisiin vaihtoehto, että kuole pois tai ota ulosteensiirto, niin eipä tarvitsis paljon miettiä. Eikä tuota tosiaan tehdä ihan tuosta vaan. Ei ole mikään jokapäiväinen toimenpide. Ja ainakin meillä päin niitä tehdään gastron polilla, joten ihmettelen, ettei edes gastrolla töissä oleva tiedä moisesta...
Käytännössä siis ulosteesta tehdään esim. keittosuolan avulla tasainen liuos, joka viedään ruiskulla peräsuolen kautta suolistoon. Mä ymmärrän, että maallikoiden korvissa varsinkin se kuulostaa ällöttävältä ja uskomattomalta toimenpiteeltä, mutta sen on todettu kyllä auttavan ja siten myös pelastavan henkiä. Jos mulle annettaisiin vaihtoehto, että kuole pois tai ota ulosteensiirto, niin eipä tarvitsis paljon miettiä. Eikä tuota tosiaan tehdä ihan tuosta vaan. Ei ole mikään jokapäiväinen toimenpide. Ja ainakin meillä päin niitä tehdään gastron polilla, joten ihmettelen, ettei edes gastrolla töissä oleva tiedä moisesta...
masu
Ja minä taas olen kuullut vaikka en ole hoitoalan ihminen. Tästä sen näkee millainen on yleissivistyksen taso.Alkuperäinen kirjoittaja mää:
Ai, että ihan yleissivistykseen kuuluu tietää ulosteensiirrosta kaikenlaista? Pitää varmaan peruskoulun opetussuunnitelmaankin ottaa asia käsiteltäväksi, ettei ihan pohjalle pääse kansalaisten yleissivistys vajoamaan.Alkuperäinen kirjoittaja masu:
no voi vittu
Kaikki ei ole töissä yliopistosairaaloissa ja eivät myöskään ole tietoisia jokaisesta marginaalihoidosta... Helppo se o sieltä poleilta huudella. Pyrin kyllä pitämään itseni ajan tasalla hoidoista, mutta kun osastolla on 15 potilasta ylipaikoilla (niin, että yksi nukkuu suihkualustalla), mulla ei ole aina aikaa lueskella uusimpia juttuja. Ja yhdelläkään potilaalla, jota olen hoitanut, ei ole ollut tietääkseni käytössä kyseistä hoitoa.
Alan ihmiset varmaan ymmärtää, ettei joka kantasairaalassa ole välttämättä lääkäreitä, jotka näitä hoitoja suorittaisivat.
Olen ollut gastron lisäksi sydänvuodeosastolla töissä ja vasta hetki sitten kuulin kontrapumppuhoidosta ystävältäni, joka sattuu olemaan töissä meikussa. Mitä, oisko pitänyt sekin tietää jo opiskellessa. Ihan vituttaa puhuminen yleissivityksen tasosta. Yritän parhaani mukaan hoitaa potilaat ja pitää itseni ajan tasalla. En oleta, että tietäisin kaikki maailman nippelinappelihoidot.
Toivottavasti hoidosta on apua niille, ketkä siihen hakeutuvat.
Alan ihmiset varmaan ymmärtää, ettei joka kantasairaalassa ole välttämättä lääkäreitä, jotka näitä hoitoja suorittaisivat.
Olen ollut gastron lisäksi sydänvuodeosastolla töissä ja vasta hetki sitten kuulin kontrapumppuhoidosta ystävältäni, joka sattuu olemaan töissä meikussa. Mitä, oisko pitänyt sekin tietää jo opiskellessa. Ihan vituttaa puhuminen yleissivityksen tasosta. Yritän parhaani mukaan hoitaa potilaat ja pitää itseni ajan tasalla. En oleta, että tietäisin kaikki maailman nippelinappelihoidot.
Toivottavasti hoidosta on apua niille, ketkä siihen hakeutuvat.
come on
Jos ihmiset ei tiedä kuka on Che Guevara, niin miten voidaan olettaa, et joku ulosteensiirto tiedetään. Nyt vois sanoa vaik et hei haloo..
Ap
Kiitos! =)Alkuperäinen kirjoittaja Eemin äiti-87:Mä tiiän ko. toimenpiteen.
Netist kopioin tällast tietoo.
Ulosteensiirron menetelmistä ja hyödyistä Clostridium difficilessä, mutta myös Colitis ulserosa- ja Crohnin tautipotilaille.
ULOSTEENSIIRTO
Ulosteensiirto on toimenpide, jolla pyritään palauttamaan paksusuolen normaali bakteerikanta, joka on syystä tai toisesta muuttunut patologiseksi aiheuttaen potilaalle vaivoja.
Toimenpiteen suoritus
Ulosteen luovuttajan on oltava perusterve eikä piileviä tarttuvia sairauksia saa olla. Viimeisestä antibioottikuurista pitää mielellään olla ainakin vuosi. Yksikin antibioottikuuri voi muuttaa paksusuolen bakteerikannan poikkeavaksi ainakin vuoden ajaksi, mahdollisesti jopa pysyvästi.
Desilitran verran ulostetta liotetaan veteen, keittosuolaan tai maitoon. Liuos kaadetaan tiheän siivilän tai harsotaitoksen läpi jotta saadaan roskat ja kuidut pois ja liuos on ohutta ja juoksevaa. Käytetyn liuoksen määrä on 200 - 500 ml.
Ulosteliuos siirretään potilaaseen kolmella eri tavalla
1.Gastroskopian avulla
Tähystin viedään pitkälle duodenumiin ja liuos ruiskutetaan toimenpidekanavan kautta suoleen. Tämän jälkeen voidaan antaa pari lasia Colonsteril-liuosta, jotta ulosteliuos kulkeutuu nopeammin paksusuoleen.
Toimenpiteen edut
Melko vaivaton ja nopea tehdä. Tarvittaessa se on aika helppo uusia. Ulosteliuos saadaan koko paksusuolen alueelle. Vältetään paskusuolitähystys, jos suoli on pahasti tulehtunut.
Toimenpiteen haitat
Tarvitaan laitteisto ja skopisti. Toimenpide on tehtävä joko sairaalan poliklinikalla tai lääkäriasemalla. Se maksaa jonkin verran. Toimenpiteestä on joskus aiheutunut aspiraatiopneumonia, joten toimenpide ei ole aina turvallinen ja sitä on vältettävä ainakin huonokuntoisille vuodepotilaille.
2. Colonoskopian avulla
Tehdään normaali suolen tyhjennys tai jos potilaalla on selvä ripuli ei tyhjennystä aina tarvita. Tähystin viedään cecumiin ja ruiskutetaan liuos sinne toimenpidekanavan kautta.
Toimenpiteen edut
Mahdollistaa paksusuolen perusteellisen tutkimuksen. Ulosteliuos saadaan koko paksusuolen alueelle. Toimenpide on turvallinen.
Toimenpiteen haitat
Tarvitaan laitteisto, skopisti sekä asianmukaiset tilat, kuten poliklinikka tai lääkäriasema. Maksaa enemmän kuin gastroskopia eikä niin helposti uusittavissa kuin gastroskopia.
3. Peräruiskeiden avulla
Laitteiston saa apteekista tai luontaistuotekaupasta. Potilas on pitkällään, mieluummin hieman pää alaspäin. Ulosteliuosta pussissa noin 500ml, joka peräsuoleen viedyn letkun kautta saadaan suoleen. Potilas kääntää asentoa ajoittain kyljeltä toiselle, jotta liuos saataisiin mahdollisimman pitkälle suoleen. Pitkällään on hyvä olla ainakin tunnin verran jotta liuos pysyy mahdollisimman pitkään suolessa.
Toimenpiteen edut
Voidaan toteuttaa kotioloissa eikä tarvitse oikeastaan ollenkaan sairaanhoitohenkilöstöä. Laitteisto on halpa. Toimenpide on helppo uusia peräkkäisinä päivinä tarpeen mukaan.
Toimenpiteen haitat
Ulosteliuosta ei aina saada riittävän pitkälle suoleen, joten vaikeissa tapauksissa teho voi olla riittämätön. Paksusuoli jää tutkimatta kuten myös gastroskopiamenetelmässä.
Pohdinta
Ulosteensiirron tärkein indikatio on uusiutuva tai kroonistunut Clostridium difficile -ripuli tai pseudomembranoottinen koliitti. Nämä ovat lähes aina antibioottihoidon komplikaatioita. Pahimmat antibiootit tässä mielessä ovat clindamysiini, kefalosporiinit ja uudet kinolonit. Tällainen ripuli hoidetaan yleensä metronidatsolilla tai vankomysiinillä ja lisänä Precosa -niminen hiivavalmiste, josta näiden antibioottien kanssa yhteiskäytössä voi olla apua. Osalla potilasta ripuli uusii lääkehoidon loputtua. Ensimmäisen residiivin jälkeen toinen residiivi on uhkaamassa 20-50% tapauksista. Tämän jälkeen on vaarana taudin kroonistuminen, jolloin yllä mainituilla hoidoilla ei enää ole mahdollista parantaa potilasta. Tässä vaiheessa on aiheellista tehdä ulosteensiirto.
Jos potilasta hoidetaan kuukausia tehottomilla hoidoilla, johtaa tämä yleistilan laskuun ja laihtumiseen. Paksusuoli voi myös vaurioitua pysyvästi ja tästä johtuen voidaan myöhemmin joutua tekemään potilaalle paksusuolen poistoleikkaus.
Ulosteensiirtoa on käytetty hyvällä menestyksellä antibioottiripulien hoitoon ainakin viimeisen 50 vuoden ajan.
Helsingin Kirurgisessa sairaalassa käytettiin ulosteperäruiskeita yleisesti antibioottiripulin hoitona 1960-luvulla (henkilökohtainen tiedonanto gastrokirurgian dosentti Hannu Myllärniemi, 2008).
Professori Thomas Borody Sidneystä on käynyt maailman kirjallisuutta läpi vuodesta 1958 vuoteen 2003 ja löytänyt 17 julkaisua ulosteensiirrosta. Potilaita oli 150, joista 84:llä oli uusiutunut tai kroonistunut Cl.difficile -ripuli ja pseudomembranoottinen koliitti. Paranemisprosentti näissä julkaisuissa oli 86-92% yhden toimenpiteen jälkeen.
Thomas Borodyn klinikalla Sydneyssä on tehty tähän mennessä yli 950 ulosteensiirtoa (henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2008).
Sisätautien professori Arnold Berstad Haukelandin yliopistosairaalasta Bergenistä aloitti ulosteensiirrot 1995 ja ne ovat edelleen rutiinikäytössä uusiutuneessa ja kroonistuneessa Cl.difficile -ripulissa (henkilökohtainen tiedonanto professori Arnold Berstad, 2008). Heillä on vakituinen luovuttaja, jonka ulostetta on pakasteessa isompia määriä, mistä sitä käytetään tarpeen mukaan. Ulosteensiirto on Norjassa yleisesti hyväksytty ja laajassa käytössä (henkilökohtainen tiedonanto professori Arnold Berstad, 2008).
Muina indikaatioina ulosteensiirrolle ovat olleet tulehdukselliset suolistosairaudet lähinnä Colitis ulserosa, mutta myös joitakin Crohnin tautipotilaita on hoidettu. Suurin osa Colitis ulserosa -potilaista tulee paremmaksi toimenpiteen jälkeen ja 10% paranee (henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2008). Pisimmät seuranta-ajat parantuneiden potilaiden kohdalla ovat olleet yli 13 vuotta ja potilaat ovat olleet vailla mitään koliittilääkitystä. Pysyvät paranemiset on varmistettu tähystämällä ja näytepaloilla.
Potilailla, joilla on vaikeahoitoinen Colitis ulserosa saattaa olla myös havaitsematta jäänyt Cl.difficile -infektio ja ulosteensiirrolla saadaan suoliston tilanne korjattua ja tavanomainen koliittilääkitys riittää tämän jälkeen pitäämään potilaan kunnossa ((henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2007).
Ärtynyt paksusuolioireyhtymä on länsimaissa yleinen. Noin 12 % väestöstä kärsiin tämän tyyppisistä vaivoista. Ulosteensiirrolla on saatu joitakin hyviä tuloksia varsinkin ummetuspainotteisessa Colon irritabilessa.
Omat kokemukset
Hoidin ensimmäisen potilaan ulosteensiirrolla uusiutuneen Cl.difficile -ripulin vuoksi vuonna 1996 (julkaistu Duodecimissä). Tämän jälkeen on Mikkelin keskussairaalassa hoidettu puolisen tusinaa potilasta täällä indikaatiolla. Yksityisvastaanotolla olen hoitanut kaksi ulkopaikkakuntalaista potilasta, jotka eivät päässeet ulosteensiiirtoon kotipaikkakunnallaan. Kaikki potilaat ovat parantuneet Clostridium difficilestä eikä uusiutumia ole tullut. Yksi toimenpide yleensä riittää, mutta pari kertaa olen uusinut toimenpiteen 1 - 2 viikon kuluttua, kun potilaalla on vielä suoliston käymistä.
Kaksi potilasta on hoidettu kroonisen, hankalan Colon irritabilen takia ulosteensiirrolla ilman selvää hyötyä. Kaikki toimenpiteet on tehty totaalikolonoskopian yhteydessä. Colitis ulserosa -potilaita en ole hoitanut tällä menetelmällä. Olen kuitenkin ollut yhteydessä pääkaupunkiseudulla asuvaan nuoreen koliittipotilaaseen, joka toteutti kotonaan professori Borodyn protokollan mukaan hoidon ulosteperäruiskeilla viitenä peräkkäisenä päivänä. Potilaan tauti oli hyvin hankala vaatien tiheitä kortisonikuureja. Toimenpiteen jälkeen hän kertoi, että suoli ei ole ollut vuosiin näin hyvässä kunnossa. Hän kuitenkin jatkoi Asacol lääkitystä (henkilökohtainen tiedonanto, 2006).
Onko ulosteensiirto todella tarpeen Suomessakin?
En itsekään tiennyt, miten huono tilanne Suomessa on vallinnut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Internet on tuonut muutoksen. Potilaat ovat löytäneet minut sitä kautta (julkaisu, 1996). Puhelinsoittoja tulee lähes joka viikko eri puolilta Suomea. Kertomus on aina samanlainen. Soittajaa tai lähiomaista on hoidettu kuukausia uusiutuvan Cl. difficile -ripulin takia antibiooteilla. Ripuli jatkuu tai uusii heti, kun lääkitys on loppunut. Potilas on laihtunut jopa kymmeniä kiloja ja yleiskunto on erittäin heikko. Mitään toivoa ei näytä olevan. Vastaan aina samalla tavalla. Ulosteensiirto on tehtävä mahdollisimman pian. Se on erittäin tehokas ja turvallinen hoito, mikä ei pelkästään lopeta ripulia, vaan estää myös uusiintumat.
Cl.difficile -asia on nyt räjähtänyt käsiin, kun uusi äkäinen 027 -kanta on saapunut maahan sairastuttaen kymmenet ja varmaan sadat potilaat. Tauti leviää helposti potilaasta toiseen laitoksissa ja mortaliteetti on vaihdellut 10 - 50% välillä. On selvää, että uusiutuvien ja kroonistuvien tapausten määrä myös kasvaa.
Yksi hoitamani potilas on helmikuun lopulla 2008 aloittanut Clostridium difficilestä internetiin keskustelupalstalle, vatsa ja ruuansulatusvaivat -osioon, vertaistukena toimivan keskustelun, mikä on jo luettu 37.000 kertaa. Hätä ja huoli on potilaiden ja heidän omaistensa joukossa suuri. Suomalaista lääkärikuntaa vaivaa tietämättömyys ulosteensiirrosta sekä myös erittäin vakava asennevika, mikä estää käyttämästä hoitoa.
Nyt meidän on nopeasti päästävä samalle tasolle Norjan kanssa, missä ulosteensiirto on yleisesti hyväksyttyä ja laajassa käytössä.
Mikkeli 15.3.2008
Niilo Härkönen, vatsaontelokirurgi
olipa sit
just mennä viikolla koulutus kyseisestä aiheesta en vaan päässy osallistumaan tällä kertaa.
Eipä kestä..!Alkuperäinen kirjoittaja Ap:Kiitos! =)Alkuperäinen kirjoittaja Eemin äiti-87:Mä tiiän ko. toimenpiteen.
Netist kopioin tällast tietoo.
Ulosteensiirron menetelmistä ja hyödyistä Clostridium difficilessä, mutta myös Colitis ulserosa- ja Crohnin tautipotilaille.
ULOSTEENSIIRTO
Ulosteensiirto on toimenpide, jolla pyritään palauttamaan paksusuolen normaali bakteerikanta, joka on syystä tai toisesta muuttunut patologiseksi aiheuttaen potilaalle vaivoja.
Toimenpiteen suoritus
Ulosteen luovuttajan on oltava perusterve eikä piileviä tarttuvia sairauksia saa olla. Viimeisestä antibioottikuurista pitää mielellään olla ainakin vuosi. Yksikin antibioottikuuri voi muuttaa paksusuolen bakteerikannan poikkeavaksi ainakin vuoden ajaksi, mahdollisesti jopa pysyvästi.
Desilitran verran ulostetta liotetaan veteen, keittosuolaan tai maitoon. Liuos kaadetaan tiheän siivilän tai harsotaitoksen läpi jotta saadaan roskat ja kuidut pois ja liuos on ohutta ja juoksevaa. Käytetyn liuoksen määrä on 200 - 500 ml.
Ulosteliuos siirretään potilaaseen kolmella eri tavalla
1.Gastroskopian avulla
Tähystin viedään pitkälle duodenumiin ja liuos ruiskutetaan toimenpidekanavan kautta suoleen. Tämän jälkeen voidaan antaa pari lasia Colonsteril-liuosta, jotta ulosteliuos kulkeutuu nopeammin paksusuoleen.
Toimenpiteen edut
Melko vaivaton ja nopea tehdä. Tarvittaessa se on aika helppo uusia. Ulosteliuos saadaan koko paksusuolen alueelle. Vältetään paskusuolitähystys, jos suoli on pahasti tulehtunut.
Toimenpiteen haitat
Tarvitaan laitteisto ja skopisti. Toimenpide on tehtävä joko sairaalan poliklinikalla tai lääkäriasemalla. Se maksaa jonkin verran. Toimenpiteestä on joskus aiheutunut aspiraatiopneumonia, joten toimenpide ei ole aina turvallinen ja sitä on vältettävä ainakin huonokuntoisille vuodepotilaille.
2. Colonoskopian avulla
Tehdään normaali suolen tyhjennys tai jos potilaalla on selvä ripuli ei tyhjennystä aina tarvita. Tähystin viedään cecumiin ja ruiskutetaan liuos sinne toimenpidekanavan kautta.
Toimenpiteen edut
Mahdollistaa paksusuolen perusteellisen tutkimuksen. Ulosteliuos saadaan koko paksusuolen alueelle. Toimenpide on turvallinen.
Toimenpiteen haitat
Tarvitaan laitteisto, skopisti sekä asianmukaiset tilat, kuten poliklinikka tai lääkäriasema. Maksaa enemmän kuin gastroskopia eikä niin helposti uusittavissa kuin gastroskopia.
3. Peräruiskeiden avulla
Laitteiston saa apteekista tai luontaistuotekaupasta. Potilas on pitkällään, mieluummin hieman pää alaspäin. Ulosteliuosta pussissa noin 500ml, joka peräsuoleen viedyn letkun kautta saadaan suoleen. Potilas kääntää asentoa ajoittain kyljeltä toiselle, jotta liuos saataisiin mahdollisimman pitkälle suoleen. Pitkällään on hyvä olla ainakin tunnin verran jotta liuos pysyy mahdollisimman pitkään suolessa.
Toimenpiteen edut
Voidaan toteuttaa kotioloissa eikä tarvitse oikeastaan ollenkaan sairaanhoitohenkilöstöä. Laitteisto on halpa. Toimenpide on helppo uusia peräkkäisinä päivinä tarpeen mukaan.
Toimenpiteen haitat
Ulosteliuosta ei aina saada riittävän pitkälle suoleen, joten vaikeissa tapauksissa teho voi olla riittämätön. Paksusuoli jää tutkimatta kuten myös gastroskopiamenetelmässä.
Pohdinta
Ulosteensiirron tärkein indikatio on uusiutuva tai kroonistunut Clostridium difficile -ripuli tai pseudomembranoottinen koliitti. Nämä ovat lähes aina antibioottihoidon komplikaatioita. Pahimmat antibiootit tässä mielessä ovat clindamysiini, kefalosporiinit ja uudet kinolonit. Tällainen ripuli hoidetaan yleensä metronidatsolilla tai vankomysiinillä ja lisänä Precosa -niminen hiivavalmiste, josta näiden antibioottien kanssa yhteiskäytössä voi olla apua. Osalla potilasta ripuli uusii lääkehoidon loputtua. Ensimmäisen residiivin jälkeen toinen residiivi on uhkaamassa 20-50% tapauksista. Tämän jälkeen on vaarana taudin kroonistuminen, jolloin yllä mainituilla hoidoilla ei enää ole mahdollista parantaa potilasta. Tässä vaiheessa on aiheellista tehdä ulosteensiirto.
Jos potilasta hoidetaan kuukausia tehottomilla hoidoilla, johtaa tämä yleistilan laskuun ja laihtumiseen. Paksusuoli voi myös vaurioitua pysyvästi ja tästä johtuen voidaan myöhemmin joutua tekemään potilaalle paksusuolen poistoleikkaus.
Ulosteensiirtoa on käytetty hyvällä menestyksellä antibioottiripulien hoitoon ainakin viimeisen 50 vuoden ajan.
Helsingin Kirurgisessa sairaalassa käytettiin ulosteperäruiskeita yleisesti antibioottiripulin hoitona 1960-luvulla (henkilökohtainen tiedonanto gastrokirurgian dosentti Hannu Myllärniemi, 2008).
Professori Thomas Borody Sidneystä on käynyt maailman kirjallisuutta läpi vuodesta 1958 vuoteen 2003 ja löytänyt 17 julkaisua ulosteensiirrosta. Potilaita oli 150, joista 84:llä oli uusiutunut tai kroonistunut Cl.difficile -ripuli ja pseudomembranoottinen koliitti. Paranemisprosentti näissä julkaisuissa oli 86-92% yhden toimenpiteen jälkeen.
Thomas Borodyn klinikalla Sydneyssä on tehty tähän mennessä yli 950 ulosteensiirtoa (henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2008).
Sisätautien professori Arnold Berstad Haukelandin yliopistosairaalasta Bergenistä aloitti ulosteensiirrot 1995 ja ne ovat edelleen rutiinikäytössä uusiutuneessa ja kroonistuneessa Cl.difficile -ripulissa (henkilökohtainen tiedonanto professori Arnold Berstad, 2008). Heillä on vakituinen luovuttaja, jonka ulostetta on pakasteessa isompia määriä, mistä sitä käytetään tarpeen mukaan. Ulosteensiirto on Norjassa yleisesti hyväksytty ja laajassa käytössä (henkilökohtainen tiedonanto professori Arnold Berstad, 2008).
Muina indikaatioina ulosteensiirrolle ovat olleet tulehdukselliset suolistosairaudet lähinnä Colitis ulserosa, mutta myös joitakin Crohnin tautipotilaita on hoidettu. Suurin osa Colitis ulserosa -potilaista tulee paremmaksi toimenpiteen jälkeen ja 10% paranee (henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2008). Pisimmät seuranta-ajat parantuneiden potilaiden kohdalla ovat olleet yli 13 vuotta ja potilaat ovat olleet vailla mitään koliittilääkitystä. Pysyvät paranemiset on varmistettu tähystämällä ja näytepaloilla.
Potilailla, joilla on vaikeahoitoinen Colitis ulserosa saattaa olla myös havaitsematta jäänyt Cl.difficile -infektio ja ulosteensiirrolla saadaan suoliston tilanne korjattua ja tavanomainen koliittilääkitys riittää tämän jälkeen pitäämään potilaan kunnossa ((henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2007).
Ärtynyt paksusuolioireyhtymä on länsimaissa yleinen. Noin 12 % väestöstä kärsiin tämän tyyppisistä vaivoista. Ulosteensiirrolla on saatu joitakin hyviä tuloksia varsinkin ummetuspainotteisessa Colon irritabilessa.
Omat kokemukset
Hoidin ensimmäisen potilaan ulosteensiirrolla uusiutuneen Cl.difficile -ripulin vuoksi vuonna 1996 (julkaistu Duodecimissä). Tämän jälkeen on Mikkelin keskussairaalassa hoidettu puolisen tusinaa potilasta täällä indikaatiolla. Yksityisvastaanotolla olen hoitanut kaksi ulkopaikkakuntalaista potilasta, jotka eivät päässeet ulosteensiiirtoon kotipaikkakunnallaan. Kaikki potilaat ovat parantuneet Clostridium difficilestä eikä uusiutumia ole tullut. Yksi toimenpide yleensä riittää, mutta pari kertaa olen uusinut toimenpiteen 1 - 2 viikon kuluttua, kun potilaalla on vielä suoliston käymistä.
Kaksi potilasta on hoidettu kroonisen, hankalan Colon irritabilen takia ulosteensiirrolla ilman selvää hyötyä. Kaikki toimenpiteet on tehty totaalikolonoskopian yhteydessä. Colitis ulserosa -potilaita en ole hoitanut tällä menetelmällä. Olen kuitenkin ollut yhteydessä pääkaupunkiseudulla asuvaan nuoreen koliittipotilaaseen, joka toteutti kotonaan professori Borodyn protokollan mukaan hoidon ulosteperäruiskeilla viitenä peräkkäisenä päivänä. Potilaan tauti oli hyvin hankala vaatien tiheitä kortisonikuureja. Toimenpiteen jälkeen hän kertoi, että suoli ei ole ollut vuosiin näin hyvässä kunnossa. Hän kuitenkin jatkoi Asacol lääkitystä (henkilökohtainen tiedonanto, 2006).
Onko ulosteensiirto todella tarpeen Suomessakin?
En itsekään tiennyt, miten huono tilanne Suomessa on vallinnut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Internet on tuonut muutoksen. Potilaat ovat löytäneet minut sitä kautta (julkaisu, 1996). Puhelinsoittoja tulee lähes joka viikko eri puolilta Suomea. Kertomus on aina samanlainen. Soittajaa tai lähiomaista on hoidettu kuukausia uusiutuvan Cl. difficile -ripulin takia antibiooteilla. Ripuli jatkuu tai uusii heti, kun lääkitys on loppunut. Potilas on laihtunut jopa kymmeniä kiloja ja yleiskunto on erittäin heikko. Mitään toivoa ei näytä olevan. Vastaan aina samalla tavalla. Ulosteensiirto on tehtävä mahdollisimman pian. Se on erittäin tehokas ja turvallinen hoito, mikä ei pelkästään lopeta ripulia, vaan estää myös uusiintumat.
Cl.difficile -asia on nyt räjähtänyt käsiin, kun uusi äkäinen 027 -kanta on saapunut maahan sairastuttaen kymmenet ja varmaan sadat potilaat. Tauti leviää helposti potilaasta toiseen laitoksissa ja mortaliteetti on vaihdellut 10 - 50% välillä. On selvää, että uusiutuvien ja kroonistuvien tapausten määrä myös kasvaa.
Yksi hoitamani potilas on helmikuun lopulla 2008 aloittanut Clostridium difficilestä internetiin keskustelupalstalle, vatsa ja ruuansulatusvaivat -osioon, vertaistukena toimivan keskustelun, mikä on jo luettu 37.000 kertaa. Hätä ja huoli on potilaiden ja heidän omaistensa joukossa suuri. Suomalaista lääkärikuntaa vaivaa tietämättömyys ulosteensiirrosta sekä myös erittäin vakava asennevika, mikä estää käyttämästä hoitoa.
Nyt meidän on nopeasti päästävä samalle tasolle Norjan kanssa, missä ulosteensiirto on yleisesti hyväksyttyä ja laajassa käytössä.
Mikkeli 15.3.2008
Niilo Härkönen, vatsaontelokirurgi
En ole ollut toimenpiteessä paikalla, mutta kuullut olen vaikka musta tuleekin VAAN osastonsihteeri :saint:
Sariel
Hmm. Mulla oli tuo clostridium difficle viime vuonna, tuli sairaalabakteerina keuhkokuumeen hoidon jälkeen ja pari viikkoa olin eristyksessä tiputuksessa. Toivottavasti ei enää koskaan tule uudestaan. Sen verran heikossa kunnossa olin lämpöpeiton alla. Ja mä kun luulin, että olin kipeä siinä 40-asteen keuhkokuumeessa, kun crp yli 300 niin sitten tän ripulin aikana oli vielä isommat tulehdusarvot ja hyvä, kun jaksoin raahautua vessaan. Sairastelen harvoin, mutta sitten kun tuun kipeäksi niin sitten ollaankin kipeitä. Molemmissa tapauksissa vietiin terveyskeskuksesta ambulanssilla. No onneksi noiden lisäksi en ole tarvinnut ambulanssia kuin myyräkuumeessa, kun mökiltä vietiin 400km omaan sairaalaan.
cdvertaistuki
Hei!
Mikäli tarvitse asiallista tietoa, niin sitä löytyy:
http://www.clostridiumdifficile.fi/ulosteensiirtohoitomuotona/
Mikäli tarvitse asiallista tietoa, niin sitä löytyy:
http://www.clostridiumdifficile.fi/ulosteensiirtohoitomuotona/
niilo härkönen
[ Meillä tehdään ulosteensiirtoja, siis myös ulkopaikkakuntalaisille. osoite on. Maaherrankatu 19 B 15 50100 Mikkeli . Puh. 015-164112. Ensin tietenkin keskustellaan puhelimitse, onko se aiheellinen, ja ajasta sekä ohjeista. quote="Eemin äiti-87"]Mä tiiän ko. toimenpiteen.
Netist kopioin tällast tietoo.
Ulosteensiirron menetelmistä ja hyödyistä Clostridium difficilessä, mutta myös Colitis ulserosa- ja Crohnin tautipotilaille.
ULOSTEENSIIRTO
Ulosteensiirto on toimenpide, jolla pyritään palauttamaan paksusuolen normaali bakteerikanta, joka on syystä tai toisesta muuttunut patologiseksi aiheuttaen potilaalle vaivoja.
Toimenpiteen suoritus
Ulosteen luovuttajan on oltava perusterve eikä piileviä tarttuvia sairauksia saa olla. Viimeisestä antibioottikuurista pitää mielellään olla ainakin vuosi. Yksikin antibioottikuuri voi muuttaa paksusuolen bakteerikannan poikkeavaksi ainakin vuoden ajaksi, mahdollisesti jopa pysyvästi.
Desilitran verran ulostetta liotetaan veteen, keittosuolaan tai maitoon. Liuos kaadetaan tiheän siivilän tai harsotaitoksen läpi jotta saadaan roskat ja kuidut pois ja liuos on ohutta ja juoksevaa. Käytetyn liuoksen määrä on 200 - 500 ml.
Ulosteliuos siirretään potilaaseen kolmella eri tavalla
1.Gastroskopian avulla
Tähystin viedään pitkälle duodenumiin ja liuos ruiskutetaan toimenpidekanavan kautta suoleen. Tämän jälkeen voidaan antaa pari lasia Colonsteril-liuosta, jotta ulosteliuos kulkeutuu nopeammin paksusuoleen.
Toimenpiteen edut
Melko vaivaton ja nopea tehdä. Tarvittaessa se on aika helppo uusia. Ulosteliuos saadaan koko paksusuolen alueelle. Vältetään paskusuolitähystys, jos suoli on pahasti tulehtunut.
Toimenpiteen haitat
Tarvitaan laitteisto ja skopisti. Toimenpide on tehtävä joko sairaalan poliklinikalla tai lääkäriasemalla. Se maksaa jonkin verran. Toimenpiteestä on joskus aiheutunut aspiraatiopneumonia, joten toimenpide ei ole aina turvallinen ja sitä on vältettävä ainakin huonokuntoisille vuodepotilaille.
2. Colonoskopian avulla
Tehdään normaali suolen tyhjennys tai jos potilaalla on selvä ripuli ei tyhjennystä aina tarvita. Tähystin viedään cecumiin ja ruiskutetaan liuos sinne toimenpidekanavan kautta.
Toimenpiteen edut
Mahdollistaa paksusuolen perusteellisen tutkimuksen. Ulosteliuos saadaan koko paksusuolen alueelle. Toimenpide on turvallinen.
Toimenpiteen haitat
Tarvitaan laitteisto, skopisti sekä asianmukaiset tilat, kuten poliklinikka tai lääkäriasema. Maksaa enemmän kuin gastroskopia eikä niin helposti uusittavissa kuin gastroskopia.
3. Peräruiskeiden avulla
Laitteiston saa apteekista tai luontaistuotekaupasta. Potilas on pitkällään, mieluummin hieman pää alaspäin. Ulosteliuosta pussissa noin 500ml, joka peräsuoleen viedyn letkun kautta saadaan suoleen. Potilas kääntää asentoa ajoittain kyljeltä toiselle, jotta liuos saataisiin mahdollisimman pitkälle suoleen. Pitkällään on hyvä olla ainakin tunnin verran jotta liuos pysyy mahdollisimman pitkään suolessa.
Toimenpiteen edut
Voidaan toteuttaa kotioloissa eikä tarvitse oikeastaan ollenkaan sairaanhoitohenkilöstöä. Laitteisto on halpa. Toimenpide on helppo uusia peräkkäisinä päivinä tarpeen mukaan.
Toimenpiteen haitat
Ulosteliuosta ei aina saada riittävän pitkälle suoleen, joten vaikeissa tapauksissa teho voi olla riittämätön. Paksusuoli jää tutkimatta kuten myös gastroskopiamenetelmässä.
Pohdinta
Ulosteensiirron tärkein indikatio on uusiutuva tai kroonistunut Clostridium difficile -ripuli tai pseudomembranoottinen koliitti. Nämä ovat lähes aina antibioottihoidon komplikaatioita. Pahimmat antibiootit tässä mielessä ovat clindamysiini, kefalosporiinit ja uudet kinolonit. Tällainen ripuli hoidetaan yleensä metronidatsolilla tai vankomysiinillä ja lisänä Precosa -niminen hiivavalmiste, josta näiden antibioottien kanssa yhteiskäytössä voi olla apua. Osalla potilasta ripuli uusii lääkehoidon loputtua. Ensimmäisen residiivin jälkeen toinen residiivi on uhkaamassa 20-50% tapauksista. Tämän jälkeen on vaarana taudin kroonistuminen, jolloin yllä mainituilla hoidoilla ei enää ole mahdollista parantaa potilasta. Tässä vaiheessa on aiheellista tehdä ulosteensiirto.
Jos potilasta hoidetaan kuukausia tehottomilla hoidoilla, johtaa tämä yleistilan laskuun ja laihtumiseen. Paksusuoli voi myös vaurioitua pysyvästi ja tästä johtuen voidaan myöhemmin joutua tekemään potilaalle paksusuolen poistoleikkaus.
Ulosteensiirtoa on käytetty hyvällä menestyksellä antibioottiripulien hoitoon ainakin viimeisen 50 vuoden ajan.
Helsingin Kirurgisessa sairaalassa käytettiin ulosteperäruiskeita yleisesti antibioottiripulin hoitona 1960-luvulla (henkilökohtainen tiedonanto gastrokirurgian dosentti Hannu Myllärniemi, 2008).
Professori Thomas Borody Sidneystä on käynyt maailman kirjallisuutta läpi vuodesta 1958 vuoteen 2003 ja löytänyt 17 julkaisua ulosteensiirrosta. Potilaita oli 150, joista 84:llä oli uusiutunut tai kroonistunut Cl.difficile -ripuli ja pseudomembranoottinen koliitti. Paranemisprosentti näissä julkaisuissa oli 86-92% yhden toimenpiteen jälkeen.
Thomas Borodyn klinikalla Sydneyssä on tehty tähän mennessä yli 950 ulosteensiirtoa (henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2008).
Sisätautien professori Arnold Berstad Haukelandin yliopistosairaalasta Bergenistä aloitti ulosteensiirrot 1995 ja ne ovat edelleen rutiinikäytössä uusiutuneessa ja kroonistuneessa Cl.difficile -ripulissa (henkilökohtainen tiedonanto professori Arnold Berstad, 2008). Heillä on vakituinen luovuttaja, jonka ulostetta on pakasteessa isompia määriä, mistä sitä käytetään tarpeen mukaan. Ulosteensiirto on Norjassa yleisesti hyväksytty ja laajassa käytössä (henkilökohtainen tiedonanto professori Arnold Berstad, 2008).
Muina indikaatioina ulosteensiirrolle ovat olleet tulehdukselliset suolistosairaudet lähinnä Colitis ulserosa, mutta myös joitakin Crohnin tautipotilaita on hoidettu. Suurin osa Colitis ulserosa -potilaista tulee paremmaksi toimenpiteen jälkeen ja 10% paranee (henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2008). Pisimmät seuranta-ajat parantuneiden potilaiden kohdalla ovat olleet yli 13 vuotta ja potilaat ovat olleet vailla mitään koliittilääkitystä. Pysyvät paranemiset on varmistettu tähystämällä ja näytepaloilla.
Potilailla, joilla on vaikeahoitoinen Colitis ulserosa saattaa olla myös havaitsematta jäänyt Cl.difficile -infektio ja ulosteensiirrolla saadaan suoliston tilanne korjattua ja tavanomainen koliittilääkitys riittää tämän jälkeen pitäämään potilaan kunnossa ((henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2007).
Ärtynyt paksusuolioireyhtymä on länsimaissa yleinen. Noin 12 % väestöstä kärsiin tämän tyyppisistä vaivoista. Ulosteensiirrolla on saatu joitakin hyviä tuloksia varsinkin ummetuspainotteisessa Colon irritabilessa.
Omat kokemukset
Hoidin ensimmäisen potilaan ulosteensiirrolla uusiutuneen Cl.difficile -ripulin vuoksi vuonna 1996 (julkaistu Duodecimissä). Tämän jälkeen on Mikkelin keskussairaalassa hoidettu puolisen tusinaa potilasta täällä indikaatiolla. Yksityisvastaanotolla olen hoitanut kaksi ulkopaikkakuntalaista potilasta, jotka eivät päässeet ulosteensiiirtoon kotipaikkakunnallaan. Kaikki potilaat ovat parantuneet Clostridium difficilestä eikä uusiutumia ole tullut. Yksi toimenpide yleensä riittää, mutta pari kertaa olen uusinut toimenpiteen 1 - 2 viikon kuluttua, kun potilaalla on vielä suoliston käymistä.
Kaksi potilasta on hoidettu kroonisen, hankalan Colon irritabilen takia ulosteensiirrolla ilman selvää hyötyä. Kaikki toimenpiteet on tehty totaalikolonoskopian yhteydessä. Colitis ulserosa -potilaita en ole hoitanut tällä menetelmällä. Olen kuitenkin ollut yhteydessä pääkaupunkiseudulla asuvaan nuoreen koliittipotilaaseen, joka toteutti kotonaan professori Borodyn protokollan mukaan hoidon ulosteperäruiskeilla viitenä peräkkäisenä päivänä. Potilaan tauti oli hyvin hankala vaatien tiheitä kortisonikuureja. Toimenpiteen jälkeen hän kertoi, että suoli ei ole ollut vuosiin näin hyvässä kunnossa. Hän kuitenkin jatkoi Asacol lääkitystä (henkilökohtainen tiedonanto, 2006).
Onko ulosteensiirto todella tarpeen Suomessakin?
En itsekään tiennyt, miten huono tilanne Suomessa on vallinnut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Internet on tuonut muutoksen. Potilaat ovat löytäneet minut sitä kautta (julkaisu, 1996). Puhelinsoittoja tulee lähes joka viikko eri puolilta Suomea. Kertomus on aina samanlainen. Soittajaa tai lähiomaista on hoidettu kuukausia uusiutuvan Cl. difficile -ripulin takia antibiooteilla. Ripuli jatkuu tai uusii heti, kun lääkitys on loppunut. Potilas on laihtunut jopa kymmeniä kiloja ja yleiskunto on erittäin heikko. Mitään toivoa ei näytä olevan. Vastaan aina samalla tavalla. Ulosteensiirto on tehtävä mahdollisimman pian. Se on erittäin tehokas ja turvallinen hoito, mikä ei pelkästään lopeta ripulia, vaan estää myös uusiintumat.
Cl.difficile -asia on nyt räjähtänyt käsiin, kun uusi äkäinen 027 -kanta on saapunut maahan sairastuttaen kymmenet ja varmaan sadat potilaat. Tauti leviää helposti potilaasta toiseen laitoksissa ja mortaliteetti on vaihdellut 10 - 50% välillä. On selvää, että uusiutuvien ja kroonistuvien tapausten määrä myös kasvaa.
Yksi hoitamani potilas on helmikuun lopulla 2008 aloittanut Clostridium difficilestä internetiin keskustelupalstalle, vatsa ja ruuansulatusvaivat -osioon, vertaistukena toimivan keskustelun, mikä on jo luettu 37.000 kertaa. Hätä ja huoli on potilaiden ja heidän omaistensa joukossa suuri. Suomalaista lääkärikuntaa vaivaa tietämättömyys ulosteensiirrosta sekä myös erittäin vakava asennevika, mikä estää käyttämästä hoitoa.
Nyt meidän on nopeasti päästävä samalle tasolle Norjan kanssa, missä ulosteensiirto on yleisesti hyväksyttyä ja laajassa käytössä.
Mikkeli 15.3.2008
Niilo Härkönen, vatsaontelokirurgi
[/quote]
Netist kopioin tällast tietoo.
Ulosteensiirron menetelmistä ja hyödyistä Clostridium difficilessä, mutta myös Colitis ulserosa- ja Crohnin tautipotilaille.
ULOSTEENSIIRTO
Ulosteensiirto on toimenpide, jolla pyritään palauttamaan paksusuolen normaali bakteerikanta, joka on syystä tai toisesta muuttunut patologiseksi aiheuttaen potilaalle vaivoja.
Toimenpiteen suoritus
Ulosteen luovuttajan on oltava perusterve eikä piileviä tarttuvia sairauksia saa olla. Viimeisestä antibioottikuurista pitää mielellään olla ainakin vuosi. Yksikin antibioottikuuri voi muuttaa paksusuolen bakteerikannan poikkeavaksi ainakin vuoden ajaksi, mahdollisesti jopa pysyvästi.
Desilitran verran ulostetta liotetaan veteen, keittosuolaan tai maitoon. Liuos kaadetaan tiheän siivilän tai harsotaitoksen läpi jotta saadaan roskat ja kuidut pois ja liuos on ohutta ja juoksevaa. Käytetyn liuoksen määrä on 200 - 500 ml.
Ulosteliuos siirretään potilaaseen kolmella eri tavalla
1.Gastroskopian avulla
Tähystin viedään pitkälle duodenumiin ja liuos ruiskutetaan toimenpidekanavan kautta suoleen. Tämän jälkeen voidaan antaa pari lasia Colonsteril-liuosta, jotta ulosteliuos kulkeutuu nopeammin paksusuoleen.
Toimenpiteen edut
Melko vaivaton ja nopea tehdä. Tarvittaessa se on aika helppo uusia. Ulosteliuos saadaan koko paksusuolen alueelle. Vältetään paskusuolitähystys, jos suoli on pahasti tulehtunut.
Toimenpiteen haitat
Tarvitaan laitteisto ja skopisti. Toimenpide on tehtävä joko sairaalan poliklinikalla tai lääkäriasemalla. Se maksaa jonkin verran. Toimenpiteestä on joskus aiheutunut aspiraatiopneumonia, joten toimenpide ei ole aina turvallinen ja sitä on vältettävä ainakin huonokuntoisille vuodepotilaille.
2. Colonoskopian avulla
Tehdään normaali suolen tyhjennys tai jos potilaalla on selvä ripuli ei tyhjennystä aina tarvita. Tähystin viedään cecumiin ja ruiskutetaan liuos sinne toimenpidekanavan kautta.
Toimenpiteen edut
Mahdollistaa paksusuolen perusteellisen tutkimuksen. Ulosteliuos saadaan koko paksusuolen alueelle. Toimenpide on turvallinen.
Toimenpiteen haitat
Tarvitaan laitteisto, skopisti sekä asianmukaiset tilat, kuten poliklinikka tai lääkäriasema. Maksaa enemmän kuin gastroskopia eikä niin helposti uusittavissa kuin gastroskopia.
3. Peräruiskeiden avulla
Laitteiston saa apteekista tai luontaistuotekaupasta. Potilas on pitkällään, mieluummin hieman pää alaspäin. Ulosteliuosta pussissa noin 500ml, joka peräsuoleen viedyn letkun kautta saadaan suoleen. Potilas kääntää asentoa ajoittain kyljeltä toiselle, jotta liuos saataisiin mahdollisimman pitkälle suoleen. Pitkällään on hyvä olla ainakin tunnin verran jotta liuos pysyy mahdollisimman pitkään suolessa.
Toimenpiteen edut
Voidaan toteuttaa kotioloissa eikä tarvitse oikeastaan ollenkaan sairaanhoitohenkilöstöä. Laitteisto on halpa. Toimenpide on helppo uusia peräkkäisinä päivinä tarpeen mukaan.
Toimenpiteen haitat
Ulosteliuosta ei aina saada riittävän pitkälle suoleen, joten vaikeissa tapauksissa teho voi olla riittämätön. Paksusuoli jää tutkimatta kuten myös gastroskopiamenetelmässä.
Pohdinta
Ulosteensiirron tärkein indikatio on uusiutuva tai kroonistunut Clostridium difficile -ripuli tai pseudomembranoottinen koliitti. Nämä ovat lähes aina antibioottihoidon komplikaatioita. Pahimmat antibiootit tässä mielessä ovat clindamysiini, kefalosporiinit ja uudet kinolonit. Tällainen ripuli hoidetaan yleensä metronidatsolilla tai vankomysiinillä ja lisänä Precosa -niminen hiivavalmiste, josta näiden antibioottien kanssa yhteiskäytössä voi olla apua. Osalla potilasta ripuli uusii lääkehoidon loputtua. Ensimmäisen residiivin jälkeen toinen residiivi on uhkaamassa 20-50% tapauksista. Tämän jälkeen on vaarana taudin kroonistuminen, jolloin yllä mainituilla hoidoilla ei enää ole mahdollista parantaa potilasta. Tässä vaiheessa on aiheellista tehdä ulosteensiirto.
Jos potilasta hoidetaan kuukausia tehottomilla hoidoilla, johtaa tämä yleistilan laskuun ja laihtumiseen. Paksusuoli voi myös vaurioitua pysyvästi ja tästä johtuen voidaan myöhemmin joutua tekemään potilaalle paksusuolen poistoleikkaus.
Ulosteensiirtoa on käytetty hyvällä menestyksellä antibioottiripulien hoitoon ainakin viimeisen 50 vuoden ajan.
Helsingin Kirurgisessa sairaalassa käytettiin ulosteperäruiskeita yleisesti antibioottiripulin hoitona 1960-luvulla (henkilökohtainen tiedonanto gastrokirurgian dosentti Hannu Myllärniemi, 2008).
Professori Thomas Borody Sidneystä on käynyt maailman kirjallisuutta läpi vuodesta 1958 vuoteen 2003 ja löytänyt 17 julkaisua ulosteensiirrosta. Potilaita oli 150, joista 84:llä oli uusiutunut tai kroonistunut Cl.difficile -ripuli ja pseudomembranoottinen koliitti. Paranemisprosentti näissä julkaisuissa oli 86-92% yhden toimenpiteen jälkeen.
Thomas Borodyn klinikalla Sydneyssä on tehty tähän mennessä yli 950 ulosteensiirtoa (henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2008).
Sisätautien professori Arnold Berstad Haukelandin yliopistosairaalasta Bergenistä aloitti ulosteensiirrot 1995 ja ne ovat edelleen rutiinikäytössä uusiutuneessa ja kroonistuneessa Cl.difficile -ripulissa (henkilökohtainen tiedonanto professori Arnold Berstad, 2008). Heillä on vakituinen luovuttaja, jonka ulostetta on pakasteessa isompia määriä, mistä sitä käytetään tarpeen mukaan. Ulosteensiirto on Norjassa yleisesti hyväksytty ja laajassa käytössä (henkilökohtainen tiedonanto professori Arnold Berstad, 2008).
Muina indikaatioina ulosteensiirrolle ovat olleet tulehdukselliset suolistosairaudet lähinnä Colitis ulserosa, mutta myös joitakin Crohnin tautipotilaita on hoidettu. Suurin osa Colitis ulserosa -potilaista tulee paremmaksi toimenpiteen jälkeen ja 10% paranee (henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2008). Pisimmät seuranta-ajat parantuneiden potilaiden kohdalla ovat olleet yli 13 vuotta ja potilaat ovat olleet vailla mitään koliittilääkitystä. Pysyvät paranemiset on varmistettu tähystämällä ja näytepaloilla.
Potilailla, joilla on vaikeahoitoinen Colitis ulserosa saattaa olla myös havaitsematta jäänyt Cl.difficile -infektio ja ulosteensiirrolla saadaan suoliston tilanne korjattua ja tavanomainen koliittilääkitys riittää tämän jälkeen pitäämään potilaan kunnossa ((henkilökohtainen tiedonanto professori Thomas Borody, 2007).
Ärtynyt paksusuolioireyhtymä on länsimaissa yleinen. Noin 12 % väestöstä kärsiin tämän tyyppisistä vaivoista. Ulosteensiirrolla on saatu joitakin hyviä tuloksia varsinkin ummetuspainotteisessa Colon irritabilessa.
Omat kokemukset
Hoidin ensimmäisen potilaan ulosteensiirrolla uusiutuneen Cl.difficile -ripulin vuoksi vuonna 1996 (julkaistu Duodecimissä). Tämän jälkeen on Mikkelin keskussairaalassa hoidettu puolisen tusinaa potilasta täällä indikaatiolla. Yksityisvastaanotolla olen hoitanut kaksi ulkopaikkakuntalaista potilasta, jotka eivät päässeet ulosteensiiirtoon kotipaikkakunnallaan. Kaikki potilaat ovat parantuneet Clostridium difficilestä eikä uusiutumia ole tullut. Yksi toimenpide yleensä riittää, mutta pari kertaa olen uusinut toimenpiteen 1 - 2 viikon kuluttua, kun potilaalla on vielä suoliston käymistä.
Kaksi potilasta on hoidettu kroonisen, hankalan Colon irritabilen takia ulosteensiirrolla ilman selvää hyötyä. Kaikki toimenpiteet on tehty totaalikolonoskopian yhteydessä. Colitis ulserosa -potilaita en ole hoitanut tällä menetelmällä. Olen kuitenkin ollut yhteydessä pääkaupunkiseudulla asuvaan nuoreen koliittipotilaaseen, joka toteutti kotonaan professori Borodyn protokollan mukaan hoidon ulosteperäruiskeilla viitenä peräkkäisenä päivänä. Potilaan tauti oli hyvin hankala vaatien tiheitä kortisonikuureja. Toimenpiteen jälkeen hän kertoi, että suoli ei ole ollut vuosiin näin hyvässä kunnossa. Hän kuitenkin jatkoi Asacol lääkitystä (henkilökohtainen tiedonanto, 2006).
Onko ulosteensiirto todella tarpeen Suomessakin?
En itsekään tiennyt, miten huono tilanne Suomessa on vallinnut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Internet on tuonut muutoksen. Potilaat ovat löytäneet minut sitä kautta (julkaisu, 1996). Puhelinsoittoja tulee lähes joka viikko eri puolilta Suomea. Kertomus on aina samanlainen. Soittajaa tai lähiomaista on hoidettu kuukausia uusiutuvan Cl. difficile -ripulin takia antibiooteilla. Ripuli jatkuu tai uusii heti, kun lääkitys on loppunut. Potilas on laihtunut jopa kymmeniä kiloja ja yleiskunto on erittäin heikko. Mitään toivoa ei näytä olevan. Vastaan aina samalla tavalla. Ulosteensiirto on tehtävä mahdollisimman pian. Se on erittäin tehokas ja turvallinen hoito, mikä ei pelkästään lopeta ripulia, vaan estää myös uusiintumat.
Cl.difficile -asia on nyt räjähtänyt käsiin, kun uusi äkäinen 027 -kanta on saapunut maahan sairastuttaen kymmenet ja varmaan sadat potilaat. Tauti leviää helposti potilaasta toiseen laitoksissa ja mortaliteetti on vaihdellut 10 - 50% välillä. On selvää, että uusiutuvien ja kroonistuvien tapausten määrä myös kasvaa.
Yksi hoitamani potilas on helmikuun lopulla 2008 aloittanut Clostridium difficilestä internetiin keskustelupalstalle, vatsa ja ruuansulatusvaivat -osioon, vertaistukena toimivan keskustelun, mikä on jo luettu 37.000 kertaa. Hätä ja huoli on potilaiden ja heidän omaistensa joukossa suuri. Suomalaista lääkärikuntaa vaivaa tietämättömyys ulosteensiirrosta sekä myös erittäin vakava asennevika, mikä estää käyttämästä hoitoa.
Nyt meidän on nopeasti päästävä samalle tasolle Norjan kanssa, missä ulosteensiirto on yleisesti hyväksyttyä ja laajassa käytössä.
Mikkeli 15.3.2008
Niilo Härkönen, vatsaontelokirurgi
[/quote]