Minkälainen nainen ei halua lapsia?

Ei tee mieli hankkia lapsia, ei tällaiseen maailmaan. Tosin olen "vasta" parikymppinen.

 

Lisääntyminen on elämän tarkoitus.

Kenelle on, kenelle ei. Ihmistä ei ole loppujen lopuksi tarkoitettu yhtään mihinkään. Ei ihmiselämällä ole mitään varsinaista tarkoitusta.

 

arvostan niitä jotka ei tee lapsia jos ei halua. tyhmää tehdä lapsia jos ei kerkeä antaa heille huomiota ym. jotkut panostaa työhön, jotkut haluaa matkustella, jotkut ei halua sitoutua ym. voi tietty vanhuksena sit tulla mieleen et oisko elämä vähä rikkaampaa kun ois lapsia mut joitain ei sekään ehkä haittaa.

 

täytyy olla hyvä ja vakaa parisuhde jotta lapsia voi tehdä!

 

Mulle tuli tänään outo olo, ku lykin lapsiani rattaissa pakkasessa, tukka huurussa ja sitten näin erään lapsettoman tutun ikkunan takaa laittamassa rakennekynsiä kauneushoitolassa. Täydet meikit päällä, hienot vaatteet, kaunis kampaus, laiha ym. Aluksi olin kade, mutta sitten tuli olo, etten olisi halunnut hänen elämäänsä. Vaikka multa meni kroppa (hetkellisesti), en osaisi kuvitella itseäni miksikään 30-vuotiaaksi teiniksi.

 

Minun mielestäni nainen joka ei halua lapsia on nainen joka ei halualapsia.
Miksi sitä pitää sen enempää analysoida?

Joku haluaa lapsia, joku yhden, joku muutaman, joku monenmonta.
Ja joku ei halua ollenkaan.

Mikään noista ei määritä ihmistä.

 

Mulle tuli tänään outo olo, ku lykin lapsiani rattaissa pakkasessa, tukka huurussa ja sitten näin erään lapsettoman tutun ikkunan takaa laittamassa rakennekynsiä kauneushoitolassa. Täydet meikit päällä, hienot vaatteet, kaunis kampaus, laiha ym. Aluksi olin kade, mutta sitten tuli olo, etten olisi halunnut hänen elämäänsä. Vaikka multa meni kroppa (hetkellisesti), en osaisi kuvitella itseäni miksikään 30-vuotiaaksi teiniksi.

Onko se teini jos käy laittamassa rakennekynnet, tai on meikit ja hienot vaatteet ja kampaus? Ehkä hän oli menossa juhliin...
Mun tuntemista ihmisistä muuten rakennekynnet on ollut vaan äideillä. Ja ne joita en koskaan ole nähnyt muuten kuin täydessä tällingissä, ovat myös äitejä kaikki. Omituinen käsitys että lapsettomat on tiptop ulkoisesti ja äidit eivät!

En lukenut tätä koko ketjua mutta otsikon kysymykseen vastaus: ihan tavallinen nainen joka vain ei halua lapsia. Samalla tavalla nainen, joka haluaa lapsia, on ihan tavallinen nainen joka vain haluaa lapsia.

 

Minä sain 24-vuotiaana tietää etten tule koskaan saamaan biologisia lapsia, en missään tapauksessa, 100% varmasti. Aika monta vuotta esitin vapaaehtoisesti lapsetonta, ihan itseäni suojellakseni. Enää en tekisi niin, mutta asia oli niin arka silloin.

Luulen että moni joka sanoo olevansa vapaaehtoisesti lapseton, on kuitenkin tahattomasti lapseton mutta ei viitsi sitä kertoa.

 

Luulen että moni joka sanoo olevansa vapaaehtoisesti lapseton, on kuitenkin tahattomasti lapseton mutta ei viitsi sitä kertoa.

Ei pidä paikkaansa. Vapaaehtoista lapsettomuutta joutuu selittelemään koko ajan, tiedän monta velaa jotka päinvastoin sanovat etteivät voi saada lapsia koska siten pääsee helpommalla jatkuvasta tenttaamisesta, ja usein myös haukkumisesta. Harvempi sanoo suoraan olevansa vapaaehtoisesti lapseton.

 

Ei pidä paikkaansa. Vapaaehtoista lapsettomuutta joutuu selittelemään koko ajan, tiedän monta velaa jotka päinvastoin sanovat etteivät voi saada lapsia koska siten pääsee helpommalla jatkuvasta tenttaamisesta, ja usein myös haukkumisesta. Harvempi sanoo suoraan olevansa vapaaehtoisesti lapseton.

Joo, no hyvinkin kyllä voi noin olla, ehkä noin päin onkin yleisempää. Itselläni vaan oli toisinpäin, koska asian kipeyden takia en halunnut kertoa etten voi saada lapsia.

 

Suzyanne, ihan mielenkiinnosta, minkälaisia vastauksia sait kun sanoit olevasi vapaaehtoisesti lapseton? Oliko se kaikille ihan ok vai saitko kuulla tyypillistä "kyllä se sunkin mielesi vielä muuttuu" -kommentteja?

 

Suzyanne, ihan mielenkiinnosta, minkälaisia vastauksia sait kun sanoit olevasi vapaaehtoisesti lapseton? Oliko se kaikille ihan ok vai saitko kuulla tyypillistä "kyllä se sunkin mielesi vielä muuttuu" -kommentteja?

Joo juurikin noita kommentteja sain kuulla. Lisäksi olin vuosia avoliitossa ve-la-miehen kanssa, molemmat saimme siis kuulla juuri noita juttuja.

Nykyään minulla on uuden kumppann kanssa lapsi luovutetulla munasolulla, ja exäni on ystäväni, ja on edelleen lapseton, ja myös pysyy.

 

Suzyanne, ihan mielenkiinnosta, minkälaisia vastauksia sait kun sanoit olevasi vapaaehtoisesti lapseton? Oliko se kaikille ihan ok vai saitko kuulla tyypillistä "kyllä se sunkin mielesi vielä muuttuu" -kommentteja?

Tuollainen "Kyllä mielesi vielä muuttuu..." kommentti on varmasti loukkaava, eikä tulisi mieleenkään sanoa saatikka ajatella noin ihmisestä, joka on löytänyt oman tapansa elää.
Toisaalta minua kiehtoo monen velan "viha" lapsiperheitä, etenkin monilapsisia perheitä kohtaan.

Joskus tuntuu että vain vela voi pokerilla väittää että "kukaan suurperheellinen ei ole onnellinen valinnastaan".

Huom! En väitä että kaikki tai läheskään kaikki velat puhuisivat tai ajattelisivat noin vaan pikemminkin niin että pieni äänekäs vähemmistö pilaa kaikkien maineen. Niin kuin monen muunkin ryhmän kohdalla valitettavasti on...

 

Mummeliisa, en ole koskaan velan suusta (tai näppikseltä) tuollaista kuullut. Olen kyllä kuullut monen velan sanovan ettei voi ymmärtää miten sellainen elämä tekee onnelliseksi. Yhtä lailla onnellisen suurperheen äidin on mahdoton ymmärtää miten lapseton elämä tekee onnelliseksi.
Itse sain tuosta "kyllä sun mielesi vielä voi muuttua" tarpeekseni ja tokaisin yhdelle äidille (joka ei osannut puhua mitään mainitsematta lastaan) että voihan hänenkin mielensä muuttua ettei ole kivaa olla äiti ja hylkäät lapsesi. Niitäkin äitejä kun on ihan riittämiin. Loppuipahan kommentointi siihen.

 

Olen lapseton omasta valinnastani. Minulle on kerrottu useita kertoja, että olen kypsymätön, että en ole oikea nainen ja että olen itsekäs ja tunteeton ja muuta vastaavaa. Minulle on myös kerrottu kerta toisensa jälkeen, että en tiedä mistä jään paitsi, että mieleni tulee muuttumaan ja että tulen katumaan sitä jos teen lapsia.

Olen kuitenkin ollut naimisissa yli 10 vuotta ja meillä on hyvä suhde. Olen ihan varmasti oikea nainen (katsoin housuihini). Olen mukana hyväntekeväisyystyössä, olen empaattinen. Olen myös havainnut, että minulla on tunteita. En myöskään ole huomannut olevani epäkypsä. Yleensä ihmiset pitävät minua myös kypsänä ja syvällisenä. Haluaisin myös itse ajatella niin. Toivottavasti myös olen.

Lapsia en kuitenkaan ole koskaan halunnut. Olen jo yli 30-vuotias eikä se tunne ole muuttunut vuosien aikana kertaakaan yhtään mihinkään. En vain ole koskaan nähnyt itseäni äitinä. Minusta on aina ollut itsestäänselvää, että en tee lapsia, kuten sinusta ehkä se, että sinä teet lapsia. Minusta se kertoo vain sen, että en halua lapsia, ei sitä millainen ihminen olen. Se ei myöskään anna sinulle oikeutta arvostella persoonaani tuntematta minua laisinkaan.

Lisääntyminen ei muuten ole elämän tarkoitus, sillä yleensä osa populaatiosta ei lisäänny. Se kuka lisääntyy on täysin sattumanvaraista (tai halusta kiinni), mutta joidenkin lajien kohdalla lisääntyvien osuus on vain noin 25 %. Ihmisetkään eivät ennen vanhaan lisääntyneet yhtä usein kuin nykyisin. Sitä pidetään nyky-yhteiskunnassa itsestäänselvänä, mutta se ei ole sitä. Itse asiassa näiden biologisten tutkimusten valossa näyttääkin siltä, että elämän tarkoitus on, no, elää.

 

Mä kyllä jollain tasolla osaan ymmärtää ettei kaikki vaan halua lapsia, siis ei vihaa lapsia, ei ole mitään isojakaan perheitä kohtaan. Ymmärrän hyvin että joku tahtoo elää tämän yhden elämänsä ihan vain itselleen ja nauttia siitä kaikesta mitä voi vaan itsensä ja mahdollisesti puolisonsa kanssa tehdä jne... Mutta sitten ajattelen kuitenkin surullisena sitä kuinka yksinäinen lapseton ihminen on sitten vanhuksena, varsinkin jos puoliso kuoleeja jää totaalisen yksin, toki on ystäviä mutta hyvin hyvin vanhana ei ehkä jaksa enää sitten niin kyläillä, tai kun joutuu hoitokotiin niin kuka siellä käy sitten jutustelemassa jne.. Että puolensa ja puolensa..

 

Mummeliisa, en ole koskaan velan suusta (tai näppikseltä) tuollaista kuullut. Olen kyllä kuullut monen velan sanovan ettei voi ymmärtää miten sellainen elämä tekee onnelliseksi. Yhtä lailla onnellisen suurperheen äidin on mahdoton ymmärtää miten lapseton elämä tekee onnelliseksi.
Itse sain tuosta "kyllä sun mielesi vielä voi muuttua" tarpeekseni ja tokaisin yhdelle äidille (joka ei osannut puhua mitään mainitsematta lastaan) että voihan hänenkin mielensä muuttua ettei ole kivaa olla äiti ja hylkäät lapsesi. Niitäkin äitejä kun on ihan riittämiin. Loppuipahan kommentointi siihen.

Olen pahoillani niiden loukkaavien kommenttien vuoksi, mitä olet joutunut kuulemaan.
Samoin kuin olen pahoillani niiden äitienkin, yksi- kaksi- ja kaksikymmenlapsisten, jotka saavat asiatonta kritiikkiä valinnoistaan.

 

Mutta sitten ajattelen kuitenkin surullisena sitä kuinka yksinäinen lapseton ihminen on sitten vanhuksena, varsinkin jos puoliso kuoleeja jää totaalisen yksin, toki on ystäviä mutta hyvin hyvin vanhana ei ehkä jaksa enää sitten niin kyläillä, tai kun joutuu hoitokotiin niin kuka siellä käy sitten jutustelemassa jne.. Että puolensa ja puolensa..

Kysypäs joltain vanhainkodissa työskentelevältä miten monella vanhuksella lapset ja lapsenlapset käyvät usein jutustelemassa. Kumpikohan on yksinäisempi; se lapseton vanhus joka ei odota jälkikasvua käymään kun sitä ei ole, vai se vanhus jolla on 3 lasta, 7 lapsenlasta ja 12 lapsenlapsenlasta ja odottaa joka päivä jotain käymään ja vieraita käy hyvällä säkällä yksi kerran kuussa?

 

Olen pahoillani niiden loukkaavien kommenttien vuoksi, mitä olet joutunut kuulemaan.
Samoin kuin olen pahoillani niiden äitienkin, yksi- kaksi- ja kaksikymmenlapsisten, jotka saavat asiatonta kritiikkiä valinnoistaan.

Teet niin tai näin niin aina menee jonkun mielestä pieleen.
Mikä ihme siinä on että toisen elämänvalintaa on oikeus kritisoida? Miksei jokainen saa päättää omaa elämäänsä? Miten jonkun mielestä VOI olla hyväksyttävää kertoa muille miten heidän tulisi elää elämäänsä?? Tuo vain hämmästyttää mua kerta toisensa jälkeen.

 

Mä kyllä jollain tasolla osaan ymmärtää ettei kaikki vaan halua lapsia, siis ei vihaa lapsia, ei ole mitään isojakaan perheitä kohtaan. Ymmärrän hyvin että joku tahtoo elää tämän yhden elämänsä ihan vain itselleen ja nauttia siitä kaikesta mitä voi vaan itsensä ja mahdollisesti puolisonsa kanssa tehdä jne... Mutta sitten ajattelen kuitenkin surullisena sitä kuinka yksinäinen lapseton ihminen on sitten vanhuksena, varsinkin jos puoliso kuoleeja jää totaalisen yksin, toki on ystäviä mutta hyvin hyvin vanhana ei ehkä jaksa enää sitten niin kyläillä, tai kun joutuu hoitokotiin niin kuka siellä käy sitten jutustelemassa jne.. Että puolensa ja puolensa..

Suomessa on valtavasti yksinäisiä vanhuksia, joista suurimmalla osalla on lapsia ja lastenlapsia, mutta eivätpä ne käy katsomassa. Se onko yksinäinen vanhana on paljon kiinni itsestä ja myös jonkin verran terveydestä, mikä sekin on tosin aika paljon kiinni itsestä. Minulla on läheiset suhteet perheeseeni ja sukuuni. Heidän joukossaan on myös lapsia. Toivon, että he käyvät sitten minua katsomassa vanhana. Jos eivät niin sitten eivät. Onneksi nautin myös yksinolemisesta.

Lasten tekeminen vanhuuden turvaksi ei kyllä ole kovinkaan hyvä peruste tehdä lapsia jos ei niitä halua. Kyllä sen päätöksen pitäisi tulla ihan siitä haluaako lapsia aidosti vai ei, ei siitä mitä hyötyä lapsista voi olla tai mitä haittaa niistä voi olla.

 

Mä kyllä jollain tasolla osaan ymmärtää ettei kaikki vaan halua lapsia, siis ei vihaa lapsia, ei ole mitään isojakaan perheitä kohtaan. Ymmärrän hyvin että joku tahtoo elää tämän yhden elämänsä ihan vain itselleen ja nauttia siitä kaikesta mitä voi vaan itsensä ja mahdollisesti puolisonsa kanssa tehdä jne... Mutta sitten ajattelen kuitenkin surullisena sitä kuinka yksinäinen lapseton ihminen on sitten vanhuksena, varsinkin jos puoliso kuoleeja jää totaalisen yksin, toki on ystäviä mutta hyvin hyvin vanhana ei ehkä jaksa enää sitten niin kyläillä, tai kun joutuu hoitokotiin niin kuka siellä käy sitten jutustelemassa jne.. Että puolensa ja puolensa..

Niin, mutta ei se persoona vanhanakaan mihinkään katoa. Itse varmaan jos sinne asti elän juon salaa wiskyä ja nauratan pappoja!

Olen siis 34 vuotias ja aina tiennyt etten tee lapsia. Pidän heistä kyllä ja kummityttö kymmenen vuotta iso osa elämääni.

Elämässä on vaan niiin paljon muuta sisältöä etten voisi kuvitella mitä lisäarvoa lapsi toisi kun nytkään ei aika riitä kaikkeen mitä haluaisin tehdä.

 

Mutta sitten ajattelen kuitenkin surullisena sitä kuinka yksinäinen lapseton ihminen on sitten vanhuksena, varsinkin jos puoliso kuoleeja jää totaalisen yksin, toki on ystäviä mutta hyvin hyvin vanhana ei ehkä jaksa enää sitten niin kyläillä, tai kun joutuu hoitokotiin niin kuka siellä käy sitten jutustelemassa jne.. Että puolensa ja puolensa..

Ei kaikille ne lapset kuitenkaan ole tae mistään vanhuuden jututtajasta. Ne voi asua toisella puolella maapalloa tai ihan vaan toisella puolella Suomea. Käytännössä käyvät siis pari kertaa vuodessa katsomassa. Tai omasta lapsesta voi tulla huumeriippuvainen. Jotkut taas eivät yksinkertaisesti halua pitää vanhempiinsa juurikaan yhteyttä, jos ovat päätyneet elämään elämäänsä hyvin eri tavalla kuin oma vanhempi haluaisi.

Itse olen ollut vanhainkodissa töissä ja valitettava tosiasia on se, että oli niitä lapsia tai ei, siellä vanhukset ovat yksinäisiä. Vain niillä, kenen lapset asuu samalla paikkakunnalla, oli ehkä useammin vierailijoita, mutta aika harvakseltaan niitä muilla kuitenkin kävi. Eikä esim. kerran kuussakaan vierailu mitenkään poista sitä yksinäisyyttä mikä on sitten sen kuun 29 muuta päivää. Aika vähissä siellä kuitenkin on aktiviteetit.

 

Väki täällä on oikeassa siinä, etteivät lapset automaattisesti ole kenellekään mikään vanhuudenturva.

Toisaalta ei pidä unohtaa sitäkään, että suuri, tiivis ja läheinen perhe kyllä voi mahdollistaa sellaista suvun vanhempien huomioonottamista ja hoivaa mikä ei esim. suvun ainoalle jälkeläiselle ole mahdollista.
Esimerkkinä ajattelen omaa sukuani. Minun molemmat isovanhempani aikoinaan ja nyt ensimmäiset appivanhempani parhaillaan, saivat ja saavat asua kotonaan hyvin hoidettuina ja arvostettuina omalaistaan itsensä valitsemaa elämää vaikka ikää on kertynyt 80+ ja kuntokin heikennyt. Mikäli perhettä olisi vain yksi tai kaksi kantamassa vastuuta heistä, se olisi taakka. Kun lapsia, lapsenlapsia ja lapsenlapsia on monta niin kenenkään osuus ei muodostu kohtuuttomaksi rasitteeksi.
Parhaimmillaan tällainen suku- ja perheyhteys kantaa myös ne joilla ei omia jälkeläisiä Se mielestäni ihanne, johon tulisi pyrkiä SYYLLISTÄMÄTTÄ NIITÄ, JOILLA MAHDOLLISUUTTA EI OLE.

 

Olin minäkin vakaasti sitä mieltä vielä 10 vuotta sitten, että meille ei lapsia tule. En millään muotoa ole kokenut itseäni "äiti-tyypiksi" koskaan... no, nyt on 6-v poika ja hän on elämäni tärkein asia. Ihmiset, jotka eivät halua lapsia, ovat järkeviä ja heillä on syynsä.

 

Mun mielestä se on jotenkin outoa, en voi sille mitään. Lasten tekeminen ja haluaminen on kuitenkin niin normaalia, että vähän sama kuin se, että ihmisellä ei olis ollut kuin vain lyhyitä seurustelusuhteita elämässään? Ymmärrän ehkä paremmin tilanteet, joissa mies ei halua lapsia, mutta jos nainen ei niitä halua niin...en mä tiedä, ei se vaan oo sama asia. Mitä mielikuvia teille tulee sellaisista naisista? Sitoutumiskammoisia? Naiiveja? Itsekkäitä? Urakeskeisiä? Eivät ole vielä löytäneet itseään? Tai sitten vain ei ole sopivaa miestä vielä löytynyt? Olisi mielenkiintoista tietää.

Hah, minulla ei ole ollut kuin lyhyitä seurustelusuhteita mutta se johtuu siitä etten ole löytänyt sellaista ihmistä jonka kanssa olisin halunnut pitkän suhteen. Ei se aina ihmisen oma vika ole jos ei löydä sopivaa kumppania. "Mitä mielikuvia tulee sellaisista naisista?" Oletuksena siis on että tähän ei vastaa "sellaisia naisia"?? Miksei lapsia haluavilta kysytä perusteluja miksi haluaa lapsia? Se on jotenkin se itsestäänselvä ja normaali valinta mukamas. Ja miehille sallitaan ettei halua lapsia mutta naisille ei. Mulla on kyllä kova hoivavietti mutta se ei siltikään tarkoita että haluaisin lapsia. Mua kun kiinnostaa lemmikkien hoivaaminen enemmän...