Minkäikäisenä yökylään?

\

\

Eihän ne lapset siitä pilalle mene vaikka olisivat joskus mummolassa yökylässä. Päin vastoin, lapset tarvitsevat myös vapaata vanhemmista ja pientä erilaisempaa hemmottelua mitä usein on mummolassa.

Ehkä isommat lapset tarvitsevatkin tai ainakin siitä nauttivat. Vauvaikäinen sen sijaan varmaankin tarvitsee lähinnä vain oman äitinsä ja isänsä läheisyyttä : ) .

Mulla on 1,3-vuotias tyttö ja olen juuri pähkäillyt samaa, että raskinko antaa yöhoitoon. Meillä on ollut paljon valvomista vauva-aikana ja sen tähden paljon univelkaa. Eli mukava olisi joskus nukkua piiitkään... Ongelmana on vain se, että lapsi reagoi tosi voimakkaasti paikan vaihdoksiin ja nukkuu kylässä entistä huonommin. Pitäisi varmaan kutsua isovanhemmat meille yökylään lasta hoitamaan ja lähteä itse muualle nukkumaan... Kuulostaa vaivalloiselta... Huoh!

Jaa, no olisiko pitänyt viedä yökylään jo aiemmin??? Tai ainakin yökyläillä lapsen kanssa? Osaisi nukkua sitten vieraassakin paikassa. tässä asiassa pätee hyvin vanha sanonta minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa! Ja voihan vaikka kotonakin nukkua "retkellä" niin tottuu sitten nukkumaan muuallakin kuin omassa sängyssä omalla tyynyllä oman peiton alla.

 

\

\

\

Eihän ne lapset siitä pilalle mene vaikka olisivat joskus mummolassa yökylässä. Päin vastoin, lapset tarvitsevat myös vapaata vanhemmista ja pientä erilaisempaa hemmottelua mitä usein on mummolassa.

Ehkä isommat lapset tarvitsevatkin tai ainakin siitä nauttivat. Vauvaikäinen sen sijaan varmaankin tarvitsee lähinnä vain oman äitinsä ja isänsä läheisyyttä : ) .

Mulla on 1,3-vuotias tyttö ja olen juuri pähkäillyt samaa, että raskinko antaa yöhoitoon. Meillä on ollut paljon valvomista vauva-aikana ja sen tähden paljon univelkaa. Eli mukava olisi joskus nukkua piiitkään... Ongelmana on vain se, että lapsi reagoi tosi voimakkaasti paikan vaihdoksiin ja nukkuu kylässä entistä huonommin. Pitäisi varmaan kutsua isovanhemmat meille yökylään lasta hoitamaan ja lähteä itse muualle nukkumaan... Kuulostaa vaivalloiselta... Huoh!

Jaa, no olisiko pitänyt viedä yökylään jo aiemmin??? Tai ainakin yökyläillä lapsen kanssa? Osaisi nukkua sitten vieraassakin paikassa. tässä asiassa pätee hyvin vanha sanonta minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa! Ja voihan vaikka kotonakin nukkua "retkellä" niin tottuu sitten nukkumaan muuallakin kuin omassa sängyssä omalla tyynyllä oman peiton alla.

meillä taas vanhempien kanssa turvallisesti olleet lapset on jopa ulkomailla nukkuneet eri aikavyöhykkeilläkin erittäin hyvin vaikka eivät olekaan "ottaneet vapaata vahemmista" alle kouluiän. Ja nyt ekaluokalla kun nuorinkin on kaveriyökyläilyt aloittanut ei ole ongelmaa ollut.
Kunhan on turvallinen tunne eikä tarvitse "pelätä" että koskahan joutuu kyläilemään eikä miettimään hakeeko äiti mummolta tänään vai vasta huomenna, niin lapsi luottaa vanhempiin ja itseensä sitten vähän vanhempana.

 

meillä poika oli ensimmäistä kertaa yökylässä 4,5kk iässä, kun olimme isukin kanssa viettämässä 1v. hääpäiväämme. kaikki oli mennyt oikein hyvin. minulla oli ilmeisesti suurempi ikävä kuin pojalla, vaikka näytti hän silminnähden ilahtuneelta kun tulimme hakemaan heti aamusta.

olemme miehen kanssa ajatelleet, että on hyväksi kaikille, jos poika näin pienestä pitäen oppii olemaan yökylässä. (ei kuitenkaan usein, sitä ei äidin sydän kestä.)

on tärkeää muistaa hoitaa parisuhdetta aina välillä ihan kaksinkeskisillä hetkillä. kun parisuhde voi hyvin, voi perhe hyvin. ja se palvelee kaikkia osapuolia.

suosittelen lämpimästi kaikille kenellä on pienikin mahdollisuus.

 

\

\

\

\

Eihän ne lapset siitä pilalle mene vaikka olisivat joskus mummolassa yökylässä. Päin vastoin, lapset tarvitsevat myös vapaata vanhemmista ja pientä erilaisempaa hemmottelua mitä usein on mummolassa.

Ehkä isommat lapset tarvitsevatkin tai ainakin siitä nauttivat. Vauvaikäinen sen sijaan varmaankin tarvitsee lähinnä vain oman äitinsä ja isänsä läheisyyttä : ) .

Mulla on 1,3-vuotias tyttö ja olen juuri pähkäillyt samaa, että raskinko antaa yöhoitoon. Meillä on ollut paljon valvomista vauva-aikana ja sen tähden paljon univelkaa. Eli mukava olisi joskus nukkua piiitkään... Ongelmana on vain se, että lapsi reagoi tosi voimakkaasti paikan vaihdoksiin ja nukkuu kylässä entistä huonommin. Pitäisi varmaan kutsua isovanhemmat meille yökylään lasta hoitamaan ja lähteä itse muualle nukkumaan... Kuulostaa vaivalloiselta... Huoh!

Jaa, no olisiko pitänyt viedä yökylään jo aiemmin??? Tai ainakin yökyläillä lapsen kanssa? Osaisi nukkua sitten vieraassakin paikassa. tässä asiassa pätee hyvin vanha sanonta minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa! Ja voihan vaikka kotonakin nukkua "retkellä" niin tottuu sitten nukkumaan muuallakin kuin omassa sängyssä omalla tyynyllä oman peiton alla.

meillä taas vanhempien kanssa turvallisesti olleet lapset on jopa ulkomailla nukkuneet eri aikavyöhykkeilläkin erittäin hyvin vaikka eivät olekaan "ottaneet vapaata vahemmista" alle kouluiän. Ja nyt ekaluokalla kun nuorinkin on kaveriyökyläilyt aloittanut ei ole ongelmaa ollut.
Kunhan on turvallinen tunne eikä tarvitse "pelätä" että koskahan joutuu kyläilemään eikä miettimään hakeeko äiti mummolta tänään vai vasta huomenna, niin lapsi luottaa vanhempiin ja itseensä sitten vähän vanhempana.

No voi hellanlettas sentään! Meidän lapset pienestä asti olleet yökylässä eikä koskaan ole vanhempiaan erityisesti kaivanneet ja perään itkeskelleet, saati miettineet tullaanko hakemaan tänään vai huomenna. Aina ollaan tultu sinä päivänä ja siihen aikaan kun on sanottu. On tärkeää että lapsella on muitakin rakkaita ihmisiä kuin omat vanhemmat. Kiitos mummin ovat aina keksineet jotakin kivaa tekemistä, käyneet retkillä, veneilemässä, konserteissa, askarrelleet ja vaikka ties mitä! Ainakin minusta lapsuus ollut paljon rikkaampaa kuin jos olisivat ainoastaan meidän kanssa kotona nyhjänneet. Mutta kukin tyylillään!

 

Ja se jäi vielä sanomatta etteivät meidän lapset suinkaan mummolassa asu vaan ovat siellä 3-4 kertaa vuodessa. Että ehtivät kyllä äidin ja isänkin kanssa olemaan ihan riittävästi kun ovat vielä kotihoidossakin.

 

\

[

No voi hellanlettas sentään! Meidän lapset pienestä asti olleet yökylässä eikä koskaan ole vanhempiaan erityisesti kaivanneet ja perään itkeskelleet, saati miettineet tullaanko hakemaan tänään vai huomenna. Aina ollaan tultu sinä päivänä ja siihen aikaan kun on sanottu. On tärkeää että lapsella on muitakin rakkaita ihmisiä kuin omat vanhemmat. Kiitos mummin ovat aina keksineet jotakin kivaa tekemistä, käyneet retkillä, veneilemässä, konserteissa, askarrelleet ja vaikka ties mitä! Ainakin minusta lapsuus ollut paljon rikkaampaa kuin jos olisivat ainoastaan meidän kanssa kotona nyhjänneet. Mutta kukin tyylillään!

[/quote]

todellakin kukin tyylillään. meillä ei todellakaan ole tarvetta viedä lapsia pois jaloista. parisuhdekin on toiminut toistakymmentä vuotta ihan hyvin.
Me matkustellaan lasten kanssa ja samoin vietetään viikonloppuja yhdessä.
Vetäisepäs sitten tästä diagnoosi kun yhtenä viikonloppuna koti tuntui niin tyhjältä eikä edes tehnyt mieli minnekään silti, kun kaikki kolme lasta oli yökylässä KAVEREILLAAN.
Minusta yökyläily kyläilymielessä on sitä että lapsi ymmärtää sen ja haluaa itse eikä siinä toimita pelkästään vanhempien ehdoilla

 

Sitä vielä ettei yökylään viemisessä ole kyse "pois jaloista" saamisessa vaan ensinnäkin isovanhempien oikeudesta ja halusta olla lastenlasten kanssa, muutenkin kuin pikavisiitillä sunnuntailounaalla ja toiseksi lasten oikeudesta ja halusta olla isovanhempien kanssa. Onneksi on molemmat isovanhemmat ja vielä suht nuoria että jaksavat. Meillä ainakin into yökyläilyyn on molemminpuolista. Kyllä pärjätään välillä miehen kanssa kahdestaankin yö. Tai vaikka kaksi. Niin läheisriippuvaisia lapsista ei sentään (onneksi) olla.

 

\

Sitä vielä ettei yökylään viemisessä ole kyse "pois jaloista" saamisessa vaan ensinnäkin isovanhempien oikeudesta ja halusta olla lastenlasten kanssa, muutenkin kuin pikavisiitillä sunnuntailounaalla ja toiseksi lasten oikeudesta ja halusta olla isovanhempien kanssa. Onneksi on molemmat isovanhemmat ja vielä suht nuoria että jaksavat. Meillä ainakin into yökyläilyyn on molemminpuolista. Kyllä pärjätään välillä miehen kanssa kahdestaankin yö. Tai vaikka kaksi. Niin läheisriippuvaisia lapsista ei sentään (onneksi) olla.

monenko kuukauden ikäisenä lapsi osaa sanoa että haluaa mummolle yökylään?

 

\

Sitä vielä ettei yökylään viemisessä ole kyse "pois jaloista" saamisessa vaan ensinnäkin isovanhempien oikeudesta ja halusta olla lastenlasten kanssa, muutenkin kuin pikavisiitillä sunnuntailounaalla ja toiseksi lasten oikeudesta ja halusta olla isovanhempien kanssa. Onneksi on molemmat isovanhemmat ja vielä suht nuoria että jaksavat. Meillä ainakin into yökyläilyyn on molemminpuolista. Kyllä pärjätään välillä miehen kanssa kahdestaankin yö. Tai vaikka kaksi. Niin läheisriippuvaisia lapsista ei sentään (onneksi) olla.

isovanhemmat haluaa vai jaksaa? kumpi otetaan enemmän huomioon? Pitääkö nuoren isovanhemman jaksaa ja haluta useammin?

 

No meidän 2, 5 ja 8v osaa kyllä sanoa. Sinne on kiva mennä kun on pienestä asti tuttu ja turvallinen paikka! Monesti lapset itse haluavat jäädä kun esim. lauantaina ollaan oltu saunomassa. Ja kyllä meidänkin koti silloin tuntuu tyhjältä. Mutta ymmärrän kyllä että kaikilla ei edes ole mahdollisuutta yökyläillä mummolassa. Meillä onneksi on. Ja vietetään myös yhteisiä viikonloppuja ja matkustellan ja puuhastellaan muutenkin yhdessä niin kuin kaikki muutkin. Kerropas sitten mikä siinä yökyläilyssä on niin pahaa?

 

\

\

Sitä vielä ettei yökylään viemisessä ole kyse "pois jaloista" saamisessa vaan ensinnäkin isovanhempien oikeudesta ja halusta olla lastenlasten kanssa, muutenkin kuin pikavisiitillä sunnuntailounaalla ja toiseksi lasten oikeudesta ja halusta olla isovanhempien kanssa. Onneksi on molemmat isovanhemmat ja vielä suht nuoria että jaksavat. Meillä ainakin into yökyläilyyn on molemminpuolista. Kyllä pärjätään välillä miehen kanssa kahdestaankin yö. Tai vaikka kaksi. Niin läheisriippuvaisia lapsista ei sentään (onneksi) olla.

isovanhemmat haluaa vai jaksaa? kumpi otetaan enemmän huomioon? Pitääkö nuoren isovanhemman jaksaa ja haluta useammin?

Ei tarvitse. Eivätkä kaikki nuoretkaan isovanhemmat edes halua lapsenlapsia yökylään. Meidän haluaa ja ollaan siitä onnellisia. Eikä koskaan olla viety ketään yökylään vastentahtoisesti. Meidän isovanhemmille ollaan aina tervetulleita yksin, kaksin tai vaikka kaikki. Tai jos ei sovi tai eivät jaksa osaavat kyllä sanoa sen ääneen. Mutta joidenkin isovanhemmilla sen verran ikää etteivät välttämättä enää oikeasti jaksa olla lasten kanssa pitkään vaikka haluaisivatkin.

 

tyttö oli 4kk ikäinen, kun oli mummon luona kaksi yötä peräkkäin. tytön syntymän jälkeen mummo oli paljon meillä ja hoiti vauvaa öisin, joten pystyin luottavaisin mielin jättämään lapsen mummon hoiviin. lapsi sai korviketta, joten imetyskään ei ollut ongelma.
viihtyy tosi hyvin mummolassa, joten hän on ollut siellä yökylässä jo monta kertaa. nyt tyttö on 1v2kk.
samaa mieltä oon, et on onni että isovanhemmat ovat niin läheisiä. aivan ihanaa saada olla miehen kanssa kahdestaan!! :heart:

 

Meidän poika (nyt 1v3kk) oli ekaa kertaa yökylässä joskus puolen vuoden ikäisenä, kun meillä oli jotkut juhlat. Jos me ollaan baareissa/ulkona muuten käyty, niin ollaan menty erikseen, että toinen on ollut kotona lapsen kanssa. Kavereiden synttärit, yms, on välillä kiva viettää "pidemmän kaavan" mukaan (kun ollaan kaveriporukassa ainoat lapselliset).
Yleensä meillä on peli-illat vietetty meillä, mutta ei sekään oo kivaa aina sitten herätä muutaman tunnin jälkeen aamukuudelta leikkimään.

Meillä on poika ollut mammallansa (äitini) hoidossa 9kk ikäisestä, kun menin töihin ja yökylässä ollut kolme kertaa äidilläni ja isälläni (josta minulla on 25v kokemus hyvästä hoidosta ja huolenpidosta), siskollani (jolla lapset 8v ja 5v) kerran ja muutaman kerran miehen vanhemmilla. Uskon, että mummi ja ukki pärjäävät pojan kanssa, mutta vähän ne ovat "sähliä", kun ovat niin fiilareissa ekasta lapsenlapsestaan.

Seuraavan kerran poika menee yöksi ensi viikon lauantaina, kun on kaverin synttärit ja sitten taas marraskuussa, kun on miehen firman pikkujoulut.

Mummi ja ukki (miehen vanh.) usein pyytävät, mutta yökylään olen antanut vain, jos meillä on ollut "tarvetta", päiväkylässä on pariin kertaan ollut. Minun vanhemmat ottavat kyllä aina, jos pyydän ja heille sopii, mutta he eivät itse pyydä (tosin tapaavat päivittäin hoidossa ja sitten pitäisi pyytää siskonpoikiakin). Heistä jompikumpi on toisinaan iltaisin meillä, jos esim. mies on treeneissä ja minulla joku meno, että ollaan pari tuntia päällekkäin pois. He asuvat 100 metrin päässä meistä, joten apu on "käden ulottuvilla".

Mielestäni on ok, että lapsi käy jo pienenä hoidossa.. juuri jo vanhempien jaksamisenkin takia.

 

\

\

\

Eihän ne lapset siitä pilalle mene vaikka olisivat joskus mummolassa yökylässä. Päin vastoin, lapset tarvitsevat myös vapaata vanhemmista ja pientä erilaisempaa hemmottelua mitä usein on mummolassa.

Ehkä isommat lapset tarvitsevatkin tai ainakin siitä nauttivat. Vauvaikäinen sen sijaan varmaankin tarvitsee lähinnä vain oman äitinsä ja isänsä läheisyyttä : ) .

Mulla on 1,3-vuotias tyttö ja olen juuri pähkäillyt samaa, että raskinko antaa yöhoitoon. Meillä on ollut paljon valvomista vauva-aikana ja sen tähden paljon univelkaa. Eli mukava olisi joskus nukkua piiitkään... Ongelmana on vain se, että lapsi reagoi tosi voimakkaasti paikan vaihdoksiin ja nukkuu kylässä entistä huonommin. Pitäisi varmaan kutsua isovanhemmat meille yökylään lasta hoitamaan ja lähteä itse muualle nukkumaan... Kuulostaa vaivalloiselta... Huoh!

Jaa, no olisiko pitänyt viedä yökylään jo aiemmin??? Tai ainakin yökyläillä lapsen kanssa? Osaisi nukkua sitten vieraassakin paikassa. tässä asiassa pätee hyvin vanha sanonta minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa! Ja voihan vaikka kotonakin nukkua "retkellä" niin tottuu sitten nukkumaan muuallakin kuin omassa sängyssä omalla tyynyllä oman peiton alla.

Öhöm, anteeksi, me olemme yökyläilleet aktiivisesti lapsemme kanssa kuukauden ikäisestä lähtien molemmissa mummoloissa. Nämä vieraassa paikassa (lue: ei-kotona) nukkumisasiat vain tahtovat olla temperamenttikysymyksiä, vaikka kuinka olisi harjoiteltu.

 

Pakko heittää kysymys tähän soppaan:

Mistä johtuu, että nykyään tunnutaan pitävän itsestään selvyytenä sitä, että isovanhemmat hoitavat lapsenlasta myös ÖISIN? Minusta tuo on vähän omituinen ajatus. Isovanhemmathan ovat jo huolehtineet yksistä lapsista, ja nyt on heidän vuoronsa kerätä rusinat pullasta eli hoitaa päivisin "harrastusmielessä" eli silloin, kun lapsen kanssa on helpointa
ja mukavinta. Harva isovanhempi kuitenkaan kehtaa kieltäytyä, jos hänelle tarjotaan lasta yökylään.

 

\

Pakko heittää kysymys tähän soppaan:

Mistä johtuu, että nykyään tunnutaan pitävän itsestään selvyytenä sitä, että isovanhemmat hoitavat lapsenlasta myös ÖISIN? Minusta tuo on vähän omituinen ajatus. Isovanhemmathan ovat jo huolehtineet yksistä lapsista, ja nyt on heidän vuoronsa kerätä rusinat pullasta eli hoitaa päivisin "harrastusmielessä" eli silloin, kun lapsen kanssa on helpointa
ja mukavinta. Harva isovanhempi kuitenkaan kehtaa kieltäytyä, jos hänelle tarjotaan lasta yökylään.

Ei meille ainakaan ole itsestäänselvyys, että isovanhemmat hoitavat meidän tyttöä, mutta jos he haluavat, niin pitäisikö siitä joka kerta kieltäytyä Ja meillä isovanhemmat taitavat kuulua sitten siihen harvaan joukkoon, jotka osaavat myös kieltäytyä hoitamisesta Eli jos heillä itsellään on menoa tai jos heille sopisi joku toinen päivä paremmin, niin he kyllä onneksi ilmoittavat sen! Emmekä me siitä pahastu, miksi pahastuisimme ?

 

\

Hei!

Minut varmaan tuomitaan heti koska meidän puoltoistavuotias oli ekan kerran 3n kuukauden ikäisenä yökylässä isovanhemmilla ja tähän ikään mennessä ollut varmaan 20 yötä mummulassa.jopa kaksi kertaa kaksikin yötä peräkkäin.en koe olevani silti mitenkään huono vanhempi kun ei voi sanoa että lapsi olisi hoidossa vaan viettää arvokasta aikaa mummunsa ja pappansa kanssa.tyttö tykkää olla siellä paljon ja itse jaksaa huomattavasti paremmin taas kun on hetken saanut hengähtää.mein tyttö ei ole ikinä nukkunut vielä öitä putkeen vaan heräilee3-15 kertaa yössä ja olen hyvin iloinen kun mummu on auttanut kun univelka alkaa käydä sietämättömäksi.että näin meillä. =)

SAMOILLA LINJOILLA TÄÄLLÄ;Voimia =) Ja haluan vaalia parisuhdettakin ja viettää kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa joskus:heart:

 

\

Pakko heittää kysymys tähän soppaan:

Mistä johtuu, että nykyään tunnutaan pitävän itsestään selvyytenä sitä, että isovanhemmat hoitavat lapsenlasta myös ÖISIN? Minusta tuo on vähän omituinen ajatus. Isovanhemmathan ovat jo huolehtineet yksistä lapsista, ja nyt on heidän vuoronsa kerätä rusinat pullasta eli hoitaa päivisin "harrastusmielessä" eli silloin, kun lapsen kanssa on helpointa
ja mukavinta. Harva isovanhempi kuitenkaan kehtaa kieltäytyä, jos hänelle tarjotaan lasta yökylään.

tiedätkös että minä olen samoilla linjoilla. Isovanhemilla on oikeus ottaa se hauskuus lapsista eikä velvollisuuksia enää kun ovat aikanaan meidät kasvattaneet ja hoitaneet.
ja minusta on huvittavaa käyttää termiä YÖKYLÄILY kun lapsi on vielä niin pieni että ei tajua kyläilystä mitään eikä nauti edes siitä. Sanottaisiin vaan suoraan että viedään mummolle YÖHOITOon koska sitähän se silloin on kun lähtee vanhempien tarpeista kun on tarve saada omaa aikaa. Kun on tarve viettää LAATUAIKAA miehen kanssa kaksistaan niin kuin jotkut sanoo ja HOITAA PARISUHDESTTA.
Saanko sanoa että minusta on joskus huvittavaa tuo parisuhteen hoitamiskeskustelu, ikäänkuin siitä perhekokonaisuudesta tempaistaan vanhemmat erikseen ja lapset erikseen. Sehän on kokonaisuus kuitenkin ja kun on perheen perustanut niin sitä pitää jaksaa "hoitaa" ihan koko perheenäkin tai siis tarkoitus on se se että ydinperhe on ydinperhe ja mummo on mummo jonka luona voidaan koko perhe kyläillä, mutta mummolla ei ole enää mitään velvollisuuksia. Vaikka jotkut naukuukin täällä että on varsinkin se anoppi kamala ja itsekäs kun ei ota lapsia yökyläilemään juuri silloin kun halutaan.
YÖKYLÄILY mummolla silloin kun LAPSI haluaa ja myös MUMMO haluaa. Kylässähän me aikuisetkin käydään kun meitä pyydetään ja itse halutaan käydä eikös niin. Tai sitten käytään rehellisesti yöhoito-termiä

 

\

Pakko heittää kysymys tähän soppaan:

Mistä johtuu, että nykyään tunnutaan pitävän itsestään selvyytenä sitä, että isovanhemmat hoitavat lapsenlasta myös ÖISIN? Minusta tuo on vähän omituinen ajatus.

Meillä on ainakin sellaiset isovanhemmat, luojan kiitos, että heille mikään hoitaminen ei ole pakkoa: rakastavat lastenlapsiaan ja eläkkeellä ollessaan täyttävät silloin tällöin päivänsä mielellään lasten kanssa olemisella!

Toiseksi nyt esim. 2-vuotiaana lasta ei tarvitse mitenkään hoitaa öisin, hän vain nukkuu... Näin on ollut jo vajaa vuoden iästä alkaen.

Ekan kerran olimme yötä koko perhe vauvan ollessa vajaa kuukauden ja sitten reilu kuukauden ikäsisenä jäi yksin, että saimme miehen kanssa nukuttua univelkoja pois. Noin 3-4 kertaa vuodessa on "yksin" yötä isovanhempien luona eikä minkäänlaisia ongelmia ole koskaan ollut.

Hoitoaputarpeita tulee silloin tällöin, joko univelkojen nukkumisen muodossa, jokin juhla tai remontti tms. jolloin itse lapsellakin on varmasti paras paikka olla tutussa ja rauhallisessa ympäristössä isovanhemmillaan huomiota saaden kuin kiireisten tai yliväsyneiden vanhempien jaloissa ns. "tiellä".

 

\

\

Pakko heittää kysymys tähän soppaan:

Hoitoaputarpeita tulee silloin tällöin, joko univelkojen nukkumisen muodossa, jokin juhla tai remontti tms. jolloin itse lapsellakin on varmasti paras paikka olla tutussa ja rauhallisessa ympäristössä isovanhemmillaan huomiota saaden kuin kiireisten tai yliväsyneiden vanhempien jaloissa ns. "tiellä".

Remontit tai kovat univelat ymmärrän yöhoitosyynä, tottakai. Jotenkin vain tuntuu, että monet vievät isovanhemmille "muuten vaan" yöksi ja jo vauvaiässä, jolloin usein heräillään ja vaaditaan keskellä yötä hoitoa. Tuskin kukaan isovanhempi OIKEASTI nauttii kovin paljon yöllisistä korvikepullojen lämmityksistä ja havahtumisista. Omasta mielestäni nimenomaan PÄIVÄvierailut ovat merkittäviä lapsen ja isovanhemman suhteen kehittymiselle, eivät yöt, ainakaan pikkuisen kanssa. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että isovanhempien yöhoitoapua pidetään itsestään selvänä etuutena kuin päiväkotia.

Älkää käsittäkö väärin, meillä on läheiset suhteet isovanhempiin ja lapsi on ollut monesti PÄIVÄLLÄ hoidossa heillä. Yötä on oltu mummolassa monesti, mutta koko perheellä. Lapsi on vähän päälle vuoden.

 

Ekan kerran oli nyt syyskuussa, jolloin oli 1v 4kk. Meillä nuo hoitopaikat on niin kaukana et siksi vasta nyt ja ehdottomasti viimeistään nyt, ku ajateltiin et saadaan vähä yhteistä aikaa ennen ku aloitin työt. Olihan tuo hieman outoa kun olen niin ollut tytön kanssa paita ja peppu, mutta ehdottomasti tarpeen. Nythän tähän erilliseloon on totuteltu jo pari viikkoa kun alkoi hoidot ja äiteen työt. Kiva olisi viettää useamminkin tuollainen yhteinen ilta isännän kanssa, mutta nyt jos joskus on vapaa viikonloppu haluais sen viettää tytönkin kanssa ja hoitajat on kaukana. Viimeistään ens kesänä uudestaan otetaan uusiksi. :heart:

 

no meillä oli poika yökylässä ekan kerran muistaakseni 4kk iässä. Siitä lähtien noin 2-3kk välein ollut yökylässä. Yleensä jommassa kummassa mummolassa tai sitten mun kaverin luona.

 

Sekoitetaan tätä vielä vähäsen!
Äidit ovat muutakin kuin äitejä, naisia, vaimoja, ystäviä... Ja äidit voivat tehdä muutakin kuin hoitaa lapsia ja kotia olematta silti huono äiti. Tähän kuuluu myös se, että lapset voi hyvällä omallatunnolla viedä välillä yöksi vaikka isovanhempien, tätien, kummien tai hyvien ystävien luo. Ihan yhtälailla äiditkin voi joskus aamulla nukkua pitkään, ehkä käydä vähän viihteellä, teatterissa, ulkona syömässä tai vaikka vain olla ihan yksin kotona huolehtimatta mistään. Lienee ihan tervettä ja normaalia toimintaa ottaa välillä vähän omaakin aikaa joko ihan itselleen tai parisuhteelle.

 

Ihan mielenkiinnolla tulin nyt viikonlopun jälkeen katselemaan että minkälaisia vastauksia on mun aloitukseeeni tulllut... ja täällähän on käyty kovaa keskustelua Tuntuisi olevan tosi yksilöllinen asia tuo yökylään/hoitoon vieminen... niinhän se on moni muukin asia lastenhoidossa, että kukin toimii tavallaan.

Vaikka en vielä haluakaan meidän tyttöä yöhoitoon viedä, kysymys ei ole luottamuksen puutteesta tai arvostuksen puutteesta tytön ja isovanhepien suhdetta kohtaan. Tai siitä että se ei olisi jotenkin hyväksi. En usko että yökyläilystä mitään haittaa on ja kovastihan täällä tuli argumentteja sen hyödyistä, sosiaalisuus ym.

Olen rohkaissut isovanhempia kyläilemään meilläkin useammin ja vaikkapa hakemaan tytön heille päiväksi/illaksi, kun he selvästi kaipaavat aikaa tytön kanssa ilman meitä vanhempia. Mielestäni tuo tuollainen laatuaika heidän kanssaan on kuitenkin enemmän sitä että ollaan hereillä, kuten päivällä ja illalla... ainakin tällä hetkellä... mutta kuten sanottu, mielipiteitä on monia ja sitä vartehan nämä keskustelupalstat on että mielipiteitä voidaan vaihtaa ihan hyvässä hengessä...

 

minulla tyttö täytti juuri 1v,ja ex-miehen vanhemmat painostavat koko ajan tuomaan yökylään ja hoitoon.tyttö ei ole ollut yökylässä vielä missään,omat vanhempani asuvat tuhannen kilometrin päässä,eikä muita paikkoja oikein ole tarjolla,eikä kyllä ole ollut tarvettakaan,olen kotona ja haluankin olla tytön kanssa kokoajan.mutta siis ongelma on se että nämä ex-miehen vanhemmat painostavat koko ajan,ja eivätkä kunnioita minun tapaani hoitaa lasta yhtään.en ole antanut tytölle mehuja,limuja,karkkia,suklaata ym ja aina kun käymme isovanhempien luona siellä pakolla yritetään juottaa limuja ja syöttää karkkia ja sitten loukkaannutaan kun kiellän,ja tämä karkintuputus alkoi jo kun vauva oli noin 2kk...ja sitten noin samanikäisestä alettiin antaa tytölle leluja jotka olivat tarkoitettu noin kouluikäisille,mm.metallisia haarukoita,veitsiä,koottavia autoja ym joilla tyttö oikeasti olisi saanut itsensä hengiltä...ja taas suututtiin kun sanoin etteivät taida olla ihan turvallisia tässä iässä.ja joka kerta kun olen jotain kieltänyt antamasta on mummo sanonut että sitten kun tyttö tulee mummolle hoitoon saadaankin leikkiä juuri niillä kielletyillä leluilla ja saadaankin sitten syödä karkkia ja suklaata niin paljon kuin halutaan!niin että ei tämä nyt oikein kannusta yökyläilyyn...vai mitä olette mieltä?