Minkä painosia lapsia olette alateitse synnyttäny ja tuliko repeämiä?

3525g ja tuli sisäinen repeämä epparin lisäksi ku otettiin imukupilla
3790g ja pari tikkiä tarvittiin ku vähän repes

 

eka 3150g ja leikattiin ja repes. toinen 3350g ei mitään

 

noin 3300g painoi meidän vauva, eppari tehtiin + 2.asteen repeämät.. tikkejä niin paljo että ei kuulemma viitsiny kertoo. Ompelu kesti yli tunnin. Mulla kans repeämä hirveen syvä, ku tikit oli just vissiin jossaki kolmessa kerroksessa.

Ap, kuulostat ihan minulta Traumat jäi enkä tiä uskallanko enää koskaan synnyttää alakautta. Just tää toipuminen ja repeämät.. jälkivuoto kesti sen 2 kk, ja kipuja joskus vieläkin; Synnytyksestä nyt yli vuosi enkä edelleenkään koe olevani kunnossa. Lisäksi synnytyksestä jäi (tai saattoi tulla raskaudenkin aikana osittain) peräsuolenlaskeuma + lievä virtsarakon laskeuma.. kiva on!! olen kulkenu lääkäreissä näiden asioiden takia kyllä.

Sitä synnytystä varsinkin alkuun kelaili tosi paljon ja vieläkin.kesti 20h ja alkuun nautin koko hommasta ja olin odottava mutta loppua kohden kaikki kääntyi.
Vaikuttanut ehkä jopa masentavasti tuo synnytys ja siitä toipuminen.On asioita joita ei vaan voi hyväksyä,minulla kätilöopiskelijä hois yksin mekein koko synnytyksen ja oikea kätilö huusi ja hermostui,koska synnytys oli vaikea juuri sen takia että vauva ei meinannut päästä ulos.
Seksi elämä ei oikein onnistu ja jos pitkään kantaa vauvaa sylissä niin alapäähämn alkaa koskemaan.Turvakaukoloa ei voi kantaa,koska alas tulee liikaa painetta.
Itsekkin olen käynyt lääkärissä kun tikkejä ei ommeltu uudeleen,mutta olen huomannut että ei ketään kiin. kun ei ole oma alapää kyseessä.
Synnytyksen jälkeen jätetty oman onnen nojaan.En tod halua enää synnyttää alakautta,koko raskausaikakin menisi vaan pelätessä mitä taas tapahtuu.Seuraavan raskauden kohdalla vaadin alkuun sektioita.

Ymmärrän sinua.

 

4200 g ja vähän päälle. Repesin pahasti ja eppari tehtiin. Tikkejä "yli kymmenen muttei ihan kahtakymmentä", eivät suostuneet sanomaan enempää. Sain massiiviset tulehdukset osa tikeistä aukesi ja kokoon ei ole kursittu. Kävelemään ja istumaan pääsin n. 2,5 kk synnytyksestä, lenkille n. puolen vuoden päästä. Nyt kulunut vuosi synnytyksestä enkä vieläkään oo kunnossa (noitten repeämien takia). Ikinä en enää alakautta synnytä. Ei niikään se synnytys vaan se että sen jälkeen äiti jätetään heitteille eikä ketään kiinnosta oletko toipunut vai et. Lääkärit vaan vähättelee.
Jos sektiota ei toiseen raskauteen luvata jo alkumetreillä niin se on abortti.:/

 

Isoin on ollut 3960g, toiset pienempiä. Ei ole tarvinnut leikata eikä ole tullut repeämiä.

 

1.3670g ja eppari viilto + paljon tikkejä 2. 3480g ja taas eppari viilto ja paljon tikkejä

 

mila! just samoja juttuja mulla mielessä sillon, ja on vieläki paha maku vaik mulla aikaa jo kulunu. Mullaki kätilöhommat oli mitä oli, opiskelija suurimman osan ajasta, ja mikä parasta se ei puhunu sanaakaan suomee!!

Koen myös olevani aika yksin tässä, kukaan ei ymmärrä mikä siinä oli niin kamalaa. Ja jälkiseurauksista todetaan et kaikillehan niit tulee. Korjausleikkauksia vois kuulemma joskus harkita "sit ku kaikki lapset on tehty". jee. Mut mahtava huomata et en oo ainoo jolla tämmöst!!

 

noin 3300g painoi meidän vauva, eppari tehtiin + 2.asteen repeämät.. tikkejä niin paljo että ei kuulemma viitsiny kertoo. Ompelu kesti yli tunnin. Mulla kans repeämä hirveen syvä, ku tikit oli just vissiin jossaki kolmessa kerroksessa.

Ap, kuulostat ihan minulta Traumat jäi enkä tiä uskallanko enää koskaan synnyttää alakautta. Just tää toipuminen ja repeämät.. jälkivuoto kesti sen 2 kk, ja kipuja joskus vieläkin; Synnytyksestä nyt yli vuosi enkä edelleenkään koe olevani kunnossa. Lisäksi synnytyksestä jäi (tai saattoi tulla raskaudenkin aikana osittain) peräsuolenlaskeuma + lievä virtsarakon laskeuma.. kiva on!! olen kulkenu lääkäreissä näiden asioiden takia kyllä.

Sitä synnytystä varsinkin alkuun kelaili tosi paljon ja vieläkin.kesti 20h ja alkuun nautin koko hommasta ja olin odottava mutta loppua kohden kaikki kääntyi.
Vaikuttanut ehkä jopa masentavasti tuo synnytys ja siitä toipuminen.On asioita joita ei vaan voi hyväksyä,minulla kätilöopiskelijä hois yksin mekein koko synnytyksen ja oikea kätilö huusi ja hermostui,koska synnytys oli vaikea juuri sen takia että vauva ei meinannut päästä ulos.
Seksi elämä ei oikein onnistu ja jos pitkään kantaa vauvaa sylissä niin alapäähämn alkaa koskemaan.Turvakaukoloa ei voi kantaa,koska alas tulee liikaa painetta.
Itsekkin olen käynyt lääkärissä kun tikkejä ei ommeltu uudeleen,mutta olen huomannut että ei ketään kiin. kun ei ole oma alapää kyseessä.
Synnytyksen jälkeen jätetty oman onnen nojaan.En tod halua enää synnyttää alakautta,koko raskausaikakin menisi vaan pelätessä mitä taas tapahtuu.Seuraavan raskauden kohdalla vaadin alkuun sektioita.

Ymmärrän sinua.

Täsmälleen tätä tarkoitin.
Surullista, että meitä on näinkin paljon. Jos tässä "terveyden"hoitosysteemissä kiinnitettäisiin edes vähän enmmän huomiota naisten paranemiseen niin sektioluvut vois laskea. Mutta mitä hittoa... Sehän on vaan meidän mukaavuudenhaluisten hemmoteltujen pikkutyttöjen ruikutusta...
Tsemppiä teille ja todella iso halaus!!

 

3710 g ja eppari sekä lähes kolmanneen asteen repeämät (onneksi ei ihan ollut kolmannen asteen :/ ). Hitaasti parani, mutta hyvä tuli...

 

Neljä lasta olleet 2600-3010g,kaikista tehty eppari ja silti revennyt! ihan hyvin olen kuitenkin parantunut.

 

Niinpä nainen joka ei ole kokenut sitä synnytystä jossa kaikki ei mennyt nappii niin ei voi tajuta asiaa ja pitää vain ruikuttamisena.Mutta vaikka olisikin kapasiteettia kestää asioita mutta jos toinen(kätilö) on synnytyksessä laiminlyönyt omia hoitotehtäviään niin se jättää pahan maun suuhun.Eri asia jos kaikki voitava olisi tehty niin asia olisi helpompi hyväksyä.
Synnytys on muisto jota kantaa läpi elämän niin hyvässä kuin pahassa.
Traumat ovat todellisia eikä mitään marinaa pikkuasioista.

Halit takasin kanssa sisarille!

 

silmän isku maili napsahti ihan aiheetta.

 

3265g ei tarvinnu leikata ja tosi pieni repeämä tuli, yhellä tikillä selvisin!

 

poika painoi 2880g ja tuli toisen asteen repemä, kymmenkunta tikkiä ommeltiin leikkurissa spinaalipuudutuksessa.

 

2910g ja 3510g, ei repeämiä, pari nirhaumaa (kyllä, osaan olla kiitollinen..)

 

3630g muutama ommel
3770g ei repeämiä
4220g ei repeämiä

 

Esikoinen tasan 4kg,eppari tehtiin,ei repeämiä.Kuulemma kolme tikkiä.
Kuopus 4 350g eppari myös,eikä repeämiä.Kahdella tikillä selvittiin.

 

ja muutama tikki. Mutta en sano etteikö olis sattunu!

 

Poika painoi 3800g, I asteen repeämiä, 7 tikkiä. Istuminen oli aluksi sellaista toispuoleista, yhdellä kankulla istumista.

 

Mein esikko syntyi viikoilla 36+5 ja myöhemmin todettiin että olis kyllä mahtunu tulemaan (47cm ja 2700g) mutta nuori vastavalmistunu kätilö napsautti epparin. Raivostuttaa vieläkin, vaikka sanoin että se tehdään sitten jos on lapsen henki kyseessä.

Toinen syntyi 38+4 ja oli 50cm ja 4kg mötkäle ja yksi pikku repeämä tuli johon laitettiin yksi ainoa tikki.

 

Esikoinen 2980g, 46,5cm.
4 tai 5 tikin eppari, ei repeämiä ja parantui erittäin hyvin!
Jälkitarkastuksessa lääkäri luuli että epparia ei ollut tarvinnut tehdä =)

 

yhden oon synnyttäny ja sekin oli vaan 4530g ja tais revetä peräaukkoon asti..

 

vauva oli reilut 4,2kg, ei epparia ja ei repeämiäkään juuri ollenkaan, ihan pari tikkiä eri kohtiin (oli vissiin kynnellä repässy yhden haavan vähän sisemmäs). Tuli niiiiiin hitaasti (eikä yhtään niin varmasti) ulos, jos olis nopeammin tullut niin varmasti olis ollu repeämiäkin.

 

Yksi lapsi, painoi 3845g eppari tehttin,emätin repesi sisältä pitkälle, leikkaussalissa operoitiin repeämä kuntoon. Kyl oli kipee alpää ekat pari päivää,ei pystynut istumaan ollenkaan.

 

2985 tuli sulavasti pihalle, 4025 taas hajotti tullessaan lantiota, kolme erilaista murtumaa ja häpyliitoksen repeämä tuli, mutta ei mitään muita "lihallisia" repeämiä lainkaan.