"vieras"
Miksi? Miksi ihmeessä hankit lapsia, jos et pysty antamaan heille hyvää huolenpitoa mitä he tarvitsevat?
"vieras"
[QUOTE="vieras";28702274]Mitä sille lapselle tapahtuu, jos on alle vuoden ikäisenä yön erossa äidistään? Voisin alkaa etsimään 6-vuotiaista keskoskaksosistani oikeanlaisia oireita, kun joutuivat syntymän jälkeen olemaan minusta kolme viikkoa joka yö erossa.[/QUOTE]
Yksi vuotias tarvitsee tutun hoitajan joka tuntee lapsen ja osaa vastata hänen tarpeisiinsa pian, sekä antaa hänelle suojelua ja turvaa. Se on lapsen ihan juridinen oikeus.
Yksi vuotias tarvitsee tutun hoitajan joka tuntee lapsen ja osaa vastata hänen tarpeisiinsa pian, sekä antaa hänelle suojelua ja turvaa. Se on lapsen ihan juridinen oikeus.
"vieras"
[QUOTE="vieras";28702299]Yksi vuotias tarvitsee tutun hoitajan joka tuntee lapsen ja osaa vastata hänen tarpeisiinsa pian, sekä antaa hänelle suojelua ja turvaa. Se on lapsen ihan juridinen oikeus.[/QUOTE]
Mutta eikö ole vähän outoa, jos samaa lasta ei saisi jättää tuosta syystä mummulleen 1-vuotiaana yökylään, mutta on helpostikin voinut olla päivähoidossa pidempiäkin aikoja kerrallaan viisi päivää viikosta parin kuukauden ajan? Eikö se mummu usein ole vielä paljon tutumpi lapselle kuin päihoitohenkilökunnalle?
Mutta eikö ole vähän outoa, jos samaa lasta ei saisi jättää tuosta syystä mummulleen 1-vuotiaana yökylään, mutta on helpostikin voinut olla päivähoidossa pidempiäkin aikoja kerrallaan viisi päivää viikosta parin kuukauden ajan? Eikö se mummu usein ole vielä paljon tutumpi lapselle kuin päihoitohenkilökunnalle?
"vieras"
[QUOTE="vieras";28702305]Mutta eikö ole vähän outoa, jos samaa lasta ei saisi jättää tuosta syystä mummulleen 1-vuotiaana yökylään, mutta on helpostikin voinut olla päivähoidossa pidempiäkin aikoja kerrallaan viisi päivää viikosta parin kuukauden ajan? Eikö se mummu usein ole vielä paljon tutumpi lapselle kuin päihoitohenkilökunnalle?[/QUOTE]
Heh, siis päivähoitohenkilökunta
Heh, siis päivähoitohenkilökunta
"vieras"
[QUOTE="vieras";28702305]Mutta eikö ole vähän outoa, jos samaa lasta ei saisi jättää tuosta syystä mummulleen 1-vuotiaana yökylään, mutta on helpostikin voinut olla päivähoidossa pidempiäkin aikoja kerrallaan viisi päivää viikosta parin kuukauden ajan? Eikö se mummu usein ole vielä paljon tutumpi lapselle kuin päihoitohenkilökunnalle?[/QUOTE]
Totta. En missään nimessä pidä hyvänä ja turvallisena (pienen lapsen stressihormoonitasot ovat toksisen korkealla pk:ssa) pienen lapsen päiväkotiin laittamista. Se on tosi vakava asia josta asiantuntijat ovat puhuneet jo pitkään, että lapsi kärsii siitä.
Lapsi voi olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan niin kauan kun tämän muistikuva säilyy hoitajasta mielessä, niin kauan hänellä on turvallinen olo. Se on todettu olevan ikävuoden verran, mikä minusta on aika hyvä muistisääntö, että tosiaan 1-vuotiaankin voi laittaa yökylään - mutta ei pidemmäksi kuin yhdeksi yöksi.
Totta. En missään nimessä pidä hyvänä ja turvallisena (pienen lapsen stressihormoonitasot ovat toksisen korkealla pk:ssa) pienen lapsen päiväkotiin laittamista. Se on tosi vakava asia josta asiantuntijat ovat puhuneet jo pitkään, että lapsi kärsii siitä.
Lapsi voi olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan niin kauan kun tämän muistikuva säilyy hoitajasta mielessä, niin kauan hänellä on turvallinen olo. Se on todettu olevan ikävuoden verran, mikä minusta on aika hyvä muistisääntö, että tosiaan 1-vuotiaankin voi laittaa yökylään - mutta ei pidemmäksi kuin yhdeksi yöksi.
"vieras"
[QUOTE="vieras";28702312]Totta. En missään nimessä pidä hyvänä ja turvallisena (pienen lapsen stressihormoonitasot ovat toksisen korkealla pk:ssa) pienen lapsen päiväkotiin laittamista. Se on tosi vakava asia josta asiantuntijat ovat puhuneet jo pitkään, että lapsi kärsii siitä.
Lapsi voi olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan niin kauan kun tämän muistikuva säilyy hoitajasta mielessä, niin kauan hänellä on turvallinen olo. Se on todettu olevan ikävuoden verran, mikä minusta on aika hyvä muistisääntö, että tosiaan 1-vuotiaankin voi laittaa yökylään - mutta ei pidemmäksi kuin yhdeksi yöksi.[/QUOTE]
Juu, olen kyllä kanssasi periaatteessa samaa mieltä tuosta kaikesta.
Toisaalta minäkin olen miettinyt, mitä äidistä erossa oleminen konkreettisesti lapselle tekee ja mihin asioihin vaikuttaa? Monethan joutuvat olemaan juuri esimerkiksi heti synnytyään sairaalassa pitkiäkin aikoja ilman äitiä. Mitenköhän lapsi sen oikeasti kokee ja mitä haittaa siitä lapselle on?
Lapsi voi olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan niin kauan kun tämän muistikuva säilyy hoitajasta mielessä, niin kauan hänellä on turvallinen olo. Se on todettu olevan ikävuoden verran, mikä minusta on aika hyvä muistisääntö, että tosiaan 1-vuotiaankin voi laittaa yökylään - mutta ei pidemmäksi kuin yhdeksi yöksi.[/QUOTE]
Juu, olen kyllä kanssasi periaatteessa samaa mieltä tuosta kaikesta.
Toisaalta minäkin olen miettinyt, mitä äidistä erossa oleminen konkreettisesti lapselle tekee ja mihin asioihin vaikuttaa? Monethan joutuvat olemaan juuri esimerkiksi heti synnytyään sairaalassa pitkiäkin aikoja ilman äitiä. Mitenköhän lapsi sen oikeasti kokee ja mitä haittaa siitä lapselle on?
"vieras"
[QUOTE="vieras";28702299]Yksi vuotias tarvitsee tutun hoitajan joka tuntee lapsen ja osaa vastata hänen tarpeisiinsa pian, sekä antaa hänelle suojelua ja turvaa. Se on lapsen ihan juridinen oikeus.[/QUOTE]
Mihin lakipykälään viittaat?
Mutta mitä sille lapselle tapahtuu, jos joutuu olemaan erossa? Ymmärräthän, että on paljon vastasyntyneitä, jotka joutuvat olemaan erossa äidistään? Ei sairaaloissa ole mahdollisuutta yöpyä keskososastoilla. Tai äiti voi olla todella huonossa kunnossa. Tai jo isommaksin lapsen yh- tai leskiäiti voi joutua pidemmäksikin ajaksi sairaalaan eikä pysty huolehtimaan lapsestaan. Kaikilla elämä ei ole aina niin yksinkertaista.
En jaksa uskoa, että omat kaksoseni ovat kovin kärsineet siitä, että joutuivat ensimmäiset viikot olemaan yöt äidistä erossa. Samassa keskoshuoneessa ollut vauva oli ensimmäisten viikkojensa aikana hädin tuskin nähnyt äitiään, joka oli todella huonossa kunnossa.
Monesti varmasti esim. toinen vanhempi tai isovanhemmat ovat lapselle tuttuja ja läheisiä hoitajia. Oma äitini on lapsilleni tuttu ja läheinen sekä osaa antaa suojaa ja turvaa. Eikä sillä, että lapseni olisivat hänellä olleet usein yökylässä. Kerran ovat olleet pari vuotiaina yön. Nyt kyllä kovasti jo odottavat tulevaa yökyläilyä.
Mihin lakipykälään viittaat?
Mutta mitä sille lapselle tapahtuu, jos joutuu olemaan erossa? Ymmärräthän, että on paljon vastasyntyneitä, jotka joutuvat olemaan erossa äidistään? Ei sairaaloissa ole mahdollisuutta yöpyä keskososastoilla. Tai äiti voi olla todella huonossa kunnossa. Tai jo isommaksin lapsen yh- tai leskiäiti voi joutua pidemmäksikin ajaksi sairaalaan eikä pysty huolehtimaan lapsestaan. Kaikilla elämä ei ole aina niin yksinkertaista.
En jaksa uskoa, että omat kaksoseni ovat kovin kärsineet siitä, että joutuivat ensimmäiset viikot olemaan yöt äidistä erossa. Samassa keskoshuoneessa ollut vauva oli ensimmäisten viikkojensa aikana hädin tuskin nähnyt äitiään, joka oli todella huonossa kunnossa.
Monesti varmasti esim. toinen vanhempi tai isovanhemmat ovat lapselle tuttuja ja läheisiä hoitajia. Oma äitini on lapsilleni tuttu ja läheinen sekä osaa antaa suojaa ja turvaa. Eikä sillä, että lapseni olisivat hänellä olleet usein yökylässä. Kerran ovat olleet pari vuotiaina yön. Nyt kyllä kovasti jo odottavat tulevaa yökyläilyä.
Oletteko muuten kuulleet, että jotkut ihmiset olisivat traumatisoituneet vaikkapa siitä, että ovat joutuneet esimerkiksi 2-vuotiaana olemaan kuukauden erossa äidistään, joka on ollut sairaalassa?
Tai siitä, että lapsi on ollut kesän/kesät mummolassa maalla, kun vanhemmat ovat olleet kaupungissa?
Tai siitä, että lapsi on ollut kesän/kesät mummolassa maalla, kun vanhemmat ovat olleet kaupungissa?
"vieras"
[QUOTE="vieras";28702318]Juu, olen kyllä kanssasi periaatteessa samaa mieltä tuosta kaikesta.
Toisaalta minäkin olen miettinyt, mitä äidistä erossa oleminen konkreettisesti lapselle tekee ja mihin asioihin vaikuttaa? Monethan joutuvat olemaan juuri esimerkiksi heti synnytyään sairaalassa pitkiäkin aikoja ilman äitiä. Mitenköhän lapsi sen oikeasti kokee ja mitä haittaa siitä lapselle on?[/QUOTE]
Jos lapsi joutuu eroon äidistä liian varhain pitkäksi aikaan, se on lapselle tosi stressaavaa ja traumatisoivaa. Lapsi voi olla etäinen, poissaoleva ja jopa masentua. Lapselle on äärimmäisen tärkeää, että hän voi luottaa siihen, että tuttu hoitaja pysyy ja on häntä varten eikä jätä häntä. Äiti on se jonka kautta hän peilaa omia tunteitaan ja kokemuksiaan ja hänen "turvasatama" jonne voi aina palata kun haluaa syliä yms. Mitä pienempi lapsi sen tärkeämpää on ennalta-arvattavuus hänen elämässä.
Perusturvallisuudentunteesta on paljon kirjoitettu ja puhuttu, luulen että tuo traumaattisuus liittyy siihen aika paljon? Jos lapsi ei saa perusturvallisuudentunnetta, eli tunnetta että hän on arvokas/rakastettu ja antaa iloa hoitajalleen, maailma on hyvä ja muut ovat hyviä - sillä on erittäin kauskantoisia seurauksia. :/
Toisaalta minäkin olen miettinyt, mitä äidistä erossa oleminen konkreettisesti lapselle tekee ja mihin asioihin vaikuttaa? Monethan joutuvat olemaan juuri esimerkiksi heti synnytyään sairaalassa pitkiäkin aikoja ilman äitiä. Mitenköhän lapsi sen oikeasti kokee ja mitä haittaa siitä lapselle on?[/QUOTE]
Jos lapsi joutuu eroon äidistä liian varhain pitkäksi aikaan, se on lapselle tosi stressaavaa ja traumatisoivaa. Lapsi voi olla etäinen, poissaoleva ja jopa masentua. Lapselle on äärimmäisen tärkeää, että hän voi luottaa siihen, että tuttu hoitaja pysyy ja on häntä varten eikä jätä häntä. Äiti on se jonka kautta hän peilaa omia tunteitaan ja kokemuksiaan ja hänen "turvasatama" jonne voi aina palata kun haluaa syliä yms. Mitä pienempi lapsi sen tärkeämpää on ennalta-arvattavuus hänen elämässä.
Perusturvallisuudentunteesta on paljon kirjoitettu ja puhuttu, luulen että tuo traumaattisuus liittyy siihen aika paljon? Jos lapsi ei saa perusturvallisuudentunnetta, eli tunnetta että hän on arvokas/rakastettu ja antaa iloa hoitajalleen, maailma on hyvä ja muut ovat hyviä - sillä on erittäin kauskantoisia seurauksia. :/
"vieras"
Olen itekin lapsena ollut paljon mummolassa hoidossa ja leireillä yms. Ei siinä ole mitään pahaa, niin pitkään kunnes lapsi ei kärsi siitä. Lapsi on eri ikävaiheissa erilainen, ja pienenä hän on hyvin haavoittuvainen ja riippuvainen hoitajastaan.
Kiintymyssuhde minkä lapsi tarvitsee, ei pääse kehittymään ellei lapsen kanssa vietä tarpeeksi aikaa ja ole lapselle luottamuksen arvoinen.
"vieras"
[QUOTE="vieras";28702333]Jos lapsi joutuu eroon äidistä liian varhain pitkäksi aikaan, se on lapselle tosi stressaavaa ja traumatisoivaa. Lapsi voi olla etäinen, poissaoleva ja jopa masentua. Lapselle on äärimmäisen tärkeää, että hän voi luottaa siihen, että tuttu hoitaja pysyy ja on häntä varten eikä jätä häntä. Äiti on se jonka kautta hän peilaa omia tunteitaan ja kokemuksiaan ja hänen "turvasatama" jonne voi aina palata kun haluaa syliä yms. Mitä pienempi lapsi sen tärkeämpää on ennalta-arvattavuus hänen elämässä.
Perusturvallisuudentunteesta on paljon kirjoitettu ja puhuttu, luulen että tuo traumaattisuus liittyy siihen aika paljon? Jos lapsi ei saa perusturvallisuudentunnetta, eli tunnetta että hän on arvokas/rakastettu ja antaa iloa hoitajalleen, maailma on hyvä ja muut ovat hyviä - sillä on erittäin kauskantoisia seurauksia. :/[/QUOTE]
Mutta mitä sille lapselle tapahtuu?
Uskoisin, etteivät omat lapseni ole ainoita joilla on muitakin läheisiä ihmisiä kuin minä. Omille lapsillani on itseni lisäksi 5 muuta hyvin läheistä aikuista, joiden kanssa varmasti tuntevat olonsa turvalliseksi. Ikävä tulee, jos joutuu kenestä tahansa meistä olemaan pitkään erossa, mutta ikävän voi sanoittaa ja kääntää positiiviseksi asiaksi.
Perusturvallisuudentunteesta on paljon kirjoitettu ja puhuttu, luulen että tuo traumaattisuus liittyy siihen aika paljon? Jos lapsi ei saa perusturvallisuudentunnetta, eli tunnetta että hän on arvokas/rakastettu ja antaa iloa hoitajalleen, maailma on hyvä ja muut ovat hyviä - sillä on erittäin kauskantoisia seurauksia. :/[/QUOTE]
Mutta mitä sille lapselle tapahtuu?
Uskoisin, etteivät omat lapseni ole ainoita joilla on muitakin läheisiä ihmisiä kuin minä. Omille lapsillani on itseni lisäksi 5 muuta hyvin läheistä aikuista, joiden kanssa varmasti tuntevat olonsa turvalliseksi. Ikävä tulee, jos joutuu kenestä tahansa meistä olemaan pitkään erossa, mutta ikävän voi sanoittaa ja kääntää positiiviseksi asiaksi.
"vieras"
[QUOTE="vieras";28702338]Mutta mitä sille lapselle tapahtuu?
Uskoisin, etteivät omat lapseni ole ainoita joilla on muitakin läheisiä ihmisiä kuin minä. Omille lapsillani on itseni lisäksi 5 muuta hyvin läheistä aikuista, joiden kanssa varmasti tuntevat olonsa turvalliseksi. Ikävä tulee, jos joutuu kenestä tahansa meistä olemaan pitkään erossa, mutta ikävän voi sanoittaa ja kääntää positiiviseksi asiaksi.[/QUOTE]
Se on tosi hyvä ja pelkästään positiivinen asia et on hyvä turvaverkko ja lapsilla mummit ja ukit ympärillä. Ei siinä ole mitään väärää, ainoastaan siinä, ettei lasta voi hänen olleenssaan haavoittuvaisessa iässä laittaa hoitoon liian pitkäksi aikaa - tai hän kärsii siitä.
Niin kuin kerroin se on lapselle ahdistavaa, stressaavaa ja traumatisoivaa. En ole lääkäri, mutta jo fysiologisesti lapsen keskushermosto ja aivokapasiteetti on kovassa myllerryksessä ja muutoksessa kokoajan. Ne vasta kehittyvät ja tarvitsevat kehittyäkseen turvallista hoitoa, muuten lapsi voi jopa masentua.
Sillä jos lapsi ei saa riittävän hyvää hoitoa ja huolenpitoa, vaan häntä kaltoinkohdellaan (joutuu eroon hoitajastaan pitkäksi aikaa, laiminlyödään tarpeita) niin on monia seurauksia. Lapsi ei opi luottamaan muihin, itseensä eikä maailmaan. Eikä siihen, että elämä kantaa. Kiintymyssuhde ja perusturvallisuudentunne, jotka ovat molemmat ÄÄRIMMÄISEN korvaamattomia ja välttämättömiä asioita lapselle, jäävät saamatta.
Uskoisin, etteivät omat lapseni ole ainoita joilla on muitakin läheisiä ihmisiä kuin minä. Omille lapsillani on itseni lisäksi 5 muuta hyvin läheistä aikuista, joiden kanssa varmasti tuntevat olonsa turvalliseksi. Ikävä tulee, jos joutuu kenestä tahansa meistä olemaan pitkään erossa, mutta ikävän voi sanoittaa ja kääntää positiiviseksi asiaksi.[/QUOTE]
Se on tosi hyvä ja pelkästään positiivinen asia et on hyvä turvaverkko ja lapsilla mummit ja ukit ympärillä.
Ei siinä ole mitään väärää, ainoastaan siinä, ettei lasta voi hänen olleenssaan haavoittuvaisessa iässä laittaa hoitoon liian pitkäksi aikaa - tai hän kärsii siitä. Niin kuin kerroin se on lapselle ahdistavaa, stressaavaa ja traumatisoivaa. En ole lääkäri, mutta jo fysiologisesti lapsen keskushermosto ja aivokapasiteetti on kovassa myllerryksessä ja muutoksessa kokoajan. Ne vasta kehittyvät ja tarvitsevat kehittyäkseen turvallista hoitoa, muuten lapsi voi jopa masentua.
Sillä jos lapsi ei saa riittävän hyvää hoitoa ja huolenpitoa, vaan häntä kaltoinkohdellaan (joutuu eroon hoitajastaan pitkäksi aikaa, laiminlyödään tarpeita) niin on monia seurauksia. Lapsi ei opi luottamaan muihin, itseensä eikä maailmaan. Eikä siihen, että elämä kantaa. Kiintymyssuhde ja perusturvallisuudentunne, jotka ovat molemmat ÄÄRIMMÄISEN korvaamattomia ja välttämättömiä asioita lapselle, jäävät saamatta.
"vieras"
[QUOTE="vieras";28702347]Se on tosi hyvä ja pelkästään positiivinen asia et on hyvä turvaverkko ja lapsilla mummit ja ukit ympärillä. Ei siinä ole mitään väärää, ainoastaan siinä, ettei lasta voi hänen olleenssaan haavoittuvaisessa iässä laittaa hoitoon liian pitkäksi aikaa - tai hän kärsii siitä.
Niin kuin kerroin se on lapselle ahdistavaa, stressaavaa ja traumatisoivaa. En ole lääkäri, mutta jo fysiologisesti lapsen keskushermosto ja aivokapasiteetti on kovassa myllerryksessä ja muutoksessa kokoajan. Ne vasta kehittyvät ja tarvitsevat kehittyäkseen turvallista hoitoa, muuten lapsi voi jopa masentua.
Sillä jos lapsi ei saa riittävän hyvää hoitoa ja huolenpitoa, vaan häntä kaltoinkohdellaan (joutuu eroon hoitajastaan pitkäksi aikaa, laiminlyödään tarpeita) niin on monia seurauksia. Lapsi ei opi luottamaan muihin, itseensä eikä maailmaan. Eikä siihen, että elämä kantaa. Kiintymyssuhde ja perusturvallisuudentunne, jotka ovat molemmat ÄÄRIMMÄISEN korvaamattomia ja välttämättömiä asioita lapselle, jäävät saamatta.[/QUOTE]
Uskoisin, että kertomasi asiat ovat suurimmalle osalle meistä tuttuja asioita. Itse en ainakaan saa tuosta mitään uutta. Jonkin verran on kiintymyssuhdeteoriasta tullut luettua. Se mitä kaipaan, on tieto, mitä lapselle tapahtuu, jos hän on yksi vuotiaana läheisten isovanhempien luona kolme yötä hoidossa? Entä saako lapsi olla isänsä luona (jos vanhemmat eronneet) yötä alle yksi vuotiaana? Entäpä omien lasteni kohtalo, jotka ovat olleet sairaalassa vastasyntyneinä ilman minua? Käsittääkseni nykyään monetkin asiantuntijat ovat jo sitä mieltä, että alle vuoden ikäiselläkin voi olla useampi läheinen aikuinen. Miksi siis kaksi yötä läheisillä isovanhemmilla vuoden ikäisenä vahingoittaisi lasta?
Ei siinä ole mitään väärää, ainoastaan siinä, ettei lasta voi hänen olleenssaan haavoittuvaisessa iässä laittaa hoitoon liian pitkäksi aikaa - tai hän kärsii siitä. Niin kuin kerroin se on lapselle ahdistavaa, stressaavaa ja traumatisoivaa. En ole lääkäri, mutta jo fysiologisesti lapsen keskushermosto ja aivokapasiteetti on kovassa myllerryksessä ja muutoksessa kokoajan. Ne vasta kehittyvät ja tarvitsevat kehittyäkseen turvallista hoitoa, muuten lapsi voi jopa masentua.
Sillä jos lapsi ei saa riittävän hyvää hoitoa ja huolenpitoa, vaan häntä kaltoinkohdellaan (joutuu eroon hoitajastaan pitkäksi aikaa, laiminlyödään tarpeita) niin on monia seurauksia. Lapsi ei opi luottamaan muihin, itseensä eikä maailmaan. Eikä siihen, että elämä kantaa. Kiintymyssuhde ja perusturvallisuudentunne, jotka ovat molemmat ÄÄRIMMÄISEN korvaamattomia ja välttämättömiä asioita lapselle, jäävät saamatta.[/QUOTE]
Uskoisin, että kertomasi asiat ovat suurimmalle osalle meistä tuttuja asioita. Itse en ainakaan saa tuosta mitään uutta. Jonkin verran on kiintymyssuhdeteoriasta tullut luettua. Se mitä kaipaan, on tieto, mitä lapselle tapahtuu, jos hän on yksi vuotiaana läheisten isovanhempien luona kolme yötä hoidossa? Entä saako lapsi olla isänsä luona (jos vanhemmat eronneet) yötä alle yksi vuotiaana? Entäpä omien lasteni kohtalo, jotka ovat olleet sairaalassa vastasyntyneinä ilman minua? Käsittääkseni nykyään monetkin asiantuntijat ovat jo sitä mieltä, että alle vuoden ikäiselläkin voi olla useampi läheinen aikuinen. Miksi siis kaksi yötä läheisillä isovanhemmilla vuoden ikäisenä vahingoittaisi lasta?
vwsd
-No meillä oli varmaan silloin lapsi yökyläilemässä, kun oma muksu oli ekalla, olin silloin 44-vuotias. En muista, että meillä aiemmin on ollut ketään lasta yökylässä iteksiään.
Sitähän sä kysyit?
Sitähän sä kysyit?
"vieras"
[QUOTE="vieras";28702364]Uskoisin, että kertomasi asiat ovat suurimmalle osalle meistä tuttuja asioita. Itse en ainakaan saa tuosta mitään uutta. Jonkin verran on kiintymyssuhdeteoriasta tullut luettua. Se mitä kaipaan, on tieto, mitä lapselle tapahtuu, jos hän on yksi vuotiaana läheisten isovanhempien luona kolme yötä hoidossa? Entä saako lapsi olla isänsä luona (jos vanhemmat eronneet) yötä alle yksi vuotiaana? Entäpä omien lasteni kohtalo, jotka ovat olleet sairaalassa vastasyntyneinä ilman minua? Käsittääkseni nykyään monetkin asiantuntijat ovat jo sitä mieltä, että alle vuoden ikäiselläkin voi olla useampi läheinen aikuinen. Miksi siis kaksi yötä läheisillä isovanhemmilla vuoden ikäisenä vahingoittaisi lasta?[/QUOTE]
Voi olla useita hyviä ja luotettavia hoitajia, se on hyvä ja lapsi nauttii niistä, mutta sen ajan kun lapsi on niin kovin pieni, niin sen ajan hän tarvitsee sen ensisijaisen hoitajan. Lapsi ei ole kauan 1-vuotias. 2-vuotiaana hänet voi jo laittaa kahdeksi yöksi hoitoon ja päivähoitoonhan voi laittaa alle 1-vuotiaankin.
Jos lapsi ei saa tarvitsemaansa hoitoa eli häntä kaltoinkohdellaan, siitä voi seurata psyykkisiä sairauksia hänelle myöhemmässä elämässä ja hän voi olla hyvin epävarma itsestään ja muista, eikä hänestä kasva tasapainoista ihmistä.
Kaltoinkohtelusta voit lukea netistä, siellä on varmasti lukemattomia juttuja aiheesta.
Voi olla useita hyviä ja luotettavia hoitajia, se on hyvä ja lapsi nauttii niistä, mutta sen ajan kun lapsi on niin kovin pieni, niin sen ajan hän tarvitsee sen ensisijaisen hoitajan. Lapsi ei ole kauan 1-vuotias. 2-vuotiaana hänet voi jo laittaa kahdeksi yöksi hoitoon ja päivähoitoonhan voi laittaa alle 1-vuotiaankin.
Jos lapsi ei saa tarvitsemaansa hoitoa eli häntä kaltoinkohdellaan, siitä voi seurata psyykkisiä sairauksia hänelle myöhemmässä elämässä ja hän voi olla hyvin epävarma itsestään ja muista, eikä hänestä kasva tasapainoista ihmistä.
Kaltoinkohtelusta voit lukea netistä, siellä on varmasti lukemattomia juttuja aiheesta.
"vieras"
[QUOTE="vieras";28702375]Voi olla useita hyviä ja luotettavia hoitajia, se on hyvä ja lapsi nauttii niistä, mutta sen ajan kun lapsi on niin kovin pieni, niin sen ajan hän tarvitsee sen ensisijaisen hoitajan. Lapsi ei ole kauan 1-vuotias. 2-vuotiaana hänet voi jo laittaa kahdeksi yöksi hoitoon ja päivähoitoonhan voi laittaa alle 1-vuotiaankin.
Jos lapsi ei saa tarvitsemaansa hoitoa eli häntä kaltoinkohdellaan, siitä voi seurata psyykkisiä sairauksia hänelle myöhemmässä elämässä ja hän voi olla hyvin epävarma itsestään ja muista, eikä hänestä kasva tasapainoista ihmistä.
Kaltoinkohtelusta voit lukea netistä, siellä on varmasti lukemattomia juttuja aiheesta.[/QUOTE]
Voi apua, unohda koko juttu.
Jos lapsi ei saa tarvitsemaansa hoitoa eli häntä kaltoinkohdellaan, siitä voi seurata psyykkisiä sairauksia hänelle myöhemmässä elämässä ja hän voi olla hyvin epävarma itsestään ja muista, eikä hänestä kasva tasapainoista ihmistä.
Kaltoinkohtelusta voit lukea netistä, siellä on varmasti lukemattomia juttuja aiheesta.[/QUOTE]
Voi apua, unohda koko juttu.
erioii
isompi 6kk ja pienempi 10kk vanhana. Sen jälkeen satunnaisesti, ehkä parin kk välein yö. Reippaita lapsia, jotka edelleen rakastaa olla mummolassa. Ja varsin täysipäisen oloisia, itseensä ja muihin luottavia... Eivät taineet kauheen isoja traumoja saada. Mun oli oikeasti vaikea jättää sillon 10kk lapsi hoitoon, koska oli tosi kiinni mussa. Mutta teki todellatodella hyvää mulle ja miehelle, oltiin kavereiden häissä ja oli aivan mahtavat bileet. Ja hotellissa yötä. Muistelen edelleen, miten se piristi meitä molempia arjen keskellä. Suosittelen!
"vieras"
Lapsi 2v ei ole vielä ollut yökylässä, mutta uskaltaisin kyllä mummolle jättää, jos tarvis olisi.
Tätä nimenomaista lasta en olisi jättänyt 1v3kk iässä kuin pakon edessä, silloin ei ollut ollut vielä muutenkaan hoidossa, mutta tiedän monta muuta sen ikäistä joille yökyläily esim. mummolassa on ollut ok.
Eli kun tunnet itsesi, lapsen ja sen yöhoitajan, niin sinä parhaiten tiedät toimiiko. Ikävä sinäällään ei ole vaarallista, merkittävää on se tunteeko lapsi olonsa turvalliseksi ja luottaako vanhempien palaavan.
Tätä nimenomaista lasta en olisi jättänyt 1v3kk iässä kuin pakon edessä, silloin ei ollut ollut vielä muutenkaan hoidossa, mutta tiedän monta muuta sen ikäistä joille yökyläily esim. mummolassa on ollut ok.
Eli kun tunnet itsesi, lapsen ja sen yöhoitajan, niin sinä parhaiten tiedät toimiiko. Ikävä sinäällään ei ole vaarallista, merkittävää on se tunteeko lapsi olonsa turvalliseksi ja luottaako vanhempien palaavan.
Suitsait
Miksi yökyläilystä tehdään jotain niin kauhean ihmeellistä? Moni 1v on hoidossa 9h/vrk, eli ison osan hereilläolostaan ja pahimmassa tapauksessa 5pvää viikossa VIERAIDEN ihmisten keskellä. Toki sit tutuksi tulevat... Kumpikohan on lapselle pahempaa, yksi yö tutulla hoitajalla/hoitaja omassa kodissa vai päiväkotirumba? Veikkaan jälkimmäistä. Miksi yö on jotenkin sen ihmeellisempi sika kuin päiväkään? Ihme jos lapset tottuvat siihen että yö on pelottavaa jne.
Näkisin että riippuu paljon lapsesta. Meidän lapsi on tosi reipas ja sosiaalinen ja tykkää valtavasti mummulassa olla. Joten haastavampaa taisi olla äidille kuin lapselle, kun pieni oli ensimmäistä kertaa yötä tutussa mummulassa (kyläillään vähintään kerran, yleensä useamman kerran viikossa) 11kk iässä ja sitä ennen oli ollut useampia tunteja isovanhempien hoidossa sekä mummulassa että kotona. Yhtään ei tuona aikana ehtinyt vanhempiaan ikävöidä. Kiltisti oli mennyt nukkumaan ja tyytyväisenä herännyt. Nyt menossa toista kertaa mummulaan yökylään (ikää 1v 3kk) tällä kertaa päiväksi ja yöksi ja luotan kyllä, että pärjäävät oikein hyvin.
Mie uskon siihen yö/ikävuosi-suositukseen. Tasan 1v oli ekakerran mummilassa yön ja hyvin oli mennyt. Hyvä ja turvallinen hoitaja osaa hommansa vaikka se ikävä josain kohtaa tulisi.