Janna Rantalakin antaa ohjeita, miten tehdä erossaolo vauvalle helpommaksi. Ja, miten vauvan tulisi reagoida, jos erossaolo ollut turvallista. Hänkin varmasti ymmärtää, että on tilanteita, jossa vauvakin on joskus pakko jättää hoitoon. Ihan jo vaikka vanhempien oman jaksamisen vuoksi. Lisäksi Rantala korostaa, että isä on vauvalle yhtä hyvä hoitaja kuin äitikin. Äidin ei siis tarvitse kiintymyssuhteen nimissä omia vauvaa itselleen.
Täällä joku toikin jo esille, että vauvat saattavat joutua synnyttyään viettämään pitkiäkin aikoja sairaalassa ilman vanhempien jatkuvaa läsnäoloa. Jos tämä olisi erityisen vaarallista vauvalle, tuskin toimintatapa olisi nykyisenlainen.
Eiväthän nämä asiat ole niin yksioikoisia. Uskoisin, että suurin osa perheistä tarkastelee tilannetta kokonaisuutena ja tekee hoitoonjättämispäätöksen sen perusteella. Mikä on hyvä yhdelle perheelle, voi olla huono toiselle.
Meillä lapsen vauva-aikana toiset isovanhemmat elivät pitkän aikaa samassa talossa kanssamme. Itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja oma äitini oli lapselleni varmasti turvallisempi hoitaja kuin minä. Minun ja vauvani kiintymyssuhdetta seurattiin perheneuvolassa eikä siinä todettu olevan mitään tavallisuudesta poikkeavaa.