Minkä ikäisenä sait ensimmäisen lapsen + kuinka valmis koet olleesi äidiksi sen ikäisenä?

Mielenkiinnosta kysyn, että minkä ikäisiä ootte olleet ekan lapsen saadessanne ja koetteko olleenne sen ikäisenä valmiita/kypsiä äidiksi?

 

Olin 21v ja olin valmis. vuoden olin vauvakuumeillut ja useamman kuukauden ollut naimisissa, kun raskaus sai alkunsa.

 

Olin 20 kun tulin raskaaksi, 21 kun synnytin. Olin valmis, lapsi oli ollut suunnitelmissa jo pari vuotta, odotettiin vain että minun koulu olisi loppusuoralla. Oltiin tuolloin oltu miehen kanssa yhdessä viitisen vuotta.

 

Olin 21v. Seuraavan sain 23v ja nyt vielä yhden 33v. Olen näinä vuosina kuvitellut, että olin kypsä äidiksi parikymppisenä. Tavallaan kai olinkin ja kyllähän minä sain tytöt yksinkin kasvatettua ja hoidettua. Mutta nyt se on kovin erilaista. Johtuuko se siitä, että nyt en ole yksin vai mistä? En osaa eritellä, mutta nyt äitiys ei ole pelkkää suoritusta, vaan voin pysähtyä vain olemaan äiti. Ekaa kertaa näinkin.

 

33v. ja olin valmis. Aikaisemmin en halunnut lapsia, joten en olisi ollut valmis äidiksi.

 

Olin 24v. Paljon olen kasvanut ja kypsynyt äitiyden myötä, mutta tuskin olisin ollut sen valmiimpi/kypsempi muutamaa vuotta myöhemmin ilman sitä vanhemmuuden kokemusta.

En koe jääneeni mistään paitsi, ehkä sellainen "valmius" voisi puuttua jos kokee lapset lähinnä isona rajoitteena. Tämä taas liittyy varmaan enemmän elämäntilanteeseen kuin ikään.

 

[QUOTE="vieras";29133749]Olin 24v. Paljon olen kasvanut ja kypsynyt äitiyden myötä, mutta tuskin olisin ollut sen valmiimpi/kypsempi muutamaa vuotta myöhemmin ilman sitä vanhemmuuden kokemusta.

En koe jääneeni mistään paitsi, ehkä sellainen "valmius" voisi puuttua jos kokee lapset lähinnä isona rajoitteena. Tämä taas liittyy varmaan enemmän elämäntilanteeseen kuin ikään.[/QUOTE]

Peesi, sain myös ensimmäisen 24-vuotiaana ja toki nyt lähellä neljääkymmentä, olen erilainen äiti, mutta hyvin samanlaiset periaatteet minulla edelleen on.

 

33 v ja tuskin sen valmiimmaksi olisin enää tullut. Alle kolmekymppisenä en olisi ollut valmis, elämässä oli liikaa epävarmuustekijöitä enkä itsekään olisi henkisesti ollut siihen kypsä (olin niin kovin epävarma itsekin).

 

Olin juuri täyttänyt 19 v. Ihan liian nuori olin kun näin jälkeenpäin ajattelee. Silloin koin olevani valmis.
Monen monta ongelmaa olis jäänyt kokematta jos olisin bilettänyt ensin ja tehnyt lapsen vasta kolmekymppisenä...

 

Olin 21v. Seuraavan sain 23v ja nyt vielä yhden 33v. Olen näinä vuosina kuvitellut, että olin kypsä äidiksi parikymppisenä. Tavallaan kai olinkin ja kyllähän minä sain tytöt yksinkin kasvatettua ja hoidettua. Mutta nyt se on kovin erilaista. Johtuuko se siitä, että nyt en ole yksin vai mistä? En osaa eritellä, mutta nyt äitiys ei ole pelkkää suoritusta, vaan voin pysähtyä vain olemaan äiti. Ekaa kertaa näinkin.

Olisikohan se sitä varmuutta ja sitä että ei samalla tavalla jännitä ja höösää kuin ensimmäisen kanssa...? kaikin puolin sitä suhtautuu rennommin, kun on jo kokemusta asiasta..?

Mä tulin äidiksi 23 vuotiaana ja olin kyllä täysin valmis ja kypsä äitiyteen. Kantamaan vastuun uudesta pienestä elämästä. Mutta onhan se totta, kuten jo yllä kirjoitin, mitä enemmän on kokemusta jostain asiasta sitä varmemmin ja rennommin sitä osaa asian ottaa. Eli vaikka mun vanhemmuudessa ei ole huomauttamista vaikka tulinkin suht nuorena (nyky mittapuun mukaan) äidiksi niin kyllä sitä ihan toisella otteella asioihin suhteutui kolmanne (saati sitten neljännen) kanssa kuin niiden kahden ensimmäisen... Esikoista odottaessa luin paljon raskaudesta ja vauvoista, vaikka olikin kokemusta lasten hoidosta ja vauvoistakin. Ja jatkoin kaikenmaailman lapsikirjoilla ja kasvatus"oppailla" mm. Sinkkoset ja Keltikankaat on kahlattu hyvissä ajoin läpi... Kolmannen kanssa tuntui, että "tämän mä osaan" _todellakin_

 

20-vuotiaana ja tunsin olevani valmis. Lapsista olin haaveillut teini-iästä lähtien.

 

olin 24 vuotias, ja todellakin valmis äidiksi

 

[QUOTE="vieras";29133740]33v. ja olin valmis. Aikaisemmin en halunnut lapsia, joten en olisi ollut valmis äidiksi.[/QUOTE]

Mä 35v ja sama vastaus muuten

 

23 olin. Koin olleeni valmis, mutta nyt 27-vuotiaana reilu kuukausi sitten toisen lapseni saaneena, koen olevani paljon valmiimpi, mutta voi johtua siitä kun on jo kokemusta.

 

Olin 23 ja olisin ollt valmis äidiksi jo monta vuotta. Mä en muista aikaa, että olisin tuntenu, etten ole valmis idiksi.

 

20v ensimmäisen kerran, 23v toisen ja 28 kolmannen kerran. Kyllä tunsin silloin kakskymppisenäkin olevani valmis, mutta en ehkä välttämättä ollutkaan näin jälkikäteen ajateltuna. Kumppanin olisi voinut valita enemmän harkiten, rahatilanne parempi, työllisyystilanne myös. Arvot oli kyllä kohdallaan silloinkin, koskaan ei tuntunut siltä että olisib mieluummin ryypännyt kaupungilla ym.

 

19 v olin esikoisen saadessani.Koin olevani valmis.

 

27v ja olin valmis, minulle ihan hyvä ja oikea aika.

 

23. En osaa vielä sanoa koska olen niin tuore äiti (vauva 7kk)

 

31-vuotiaana minusta tuli äiti ekan kerran. Olin valmiina.

 

Olin 17-vuotias kun tulin ensimmäisen kerran raskaaksi, lapsi syntyi kun olin 18-vuotias.

En ollut vielä raskauden alussa valmis äidiksi, mutta kyllä oli todellakin henkisen kasvun aikaa koko raskausaika ja erittäin hyvin olen pärjännyt. Näin jälkeenpäin ajatellen on kyllä ollut itselleni juuri sopiva aika tulla äidiksi ja seuraukset ollut todella hyvät. (Loppui kokonaan alkoholin juominen, vaihtui kaveripiiri ja moni muukin asia muuttui.) Tämän hetkiseen tilanteeseen olen enemmän kuin tyytyväinen.

 

Olin 26v ja olin valmis. Olisin itse halunnut lapsen jo aiemmin, mutta mieheni koki olevansa valmis vasta 30v. Nyt meillä on kaksi lasta ja ollaan tyytyväisiä ajoitukseen.

 

18-vuotias ja nyt 31-vuotiaana en ainakaan koe olevani yhtään sen valmiimpi.

 

olin24v, nytolen25 ja envielläkään koe olevani valmis,oli siiskovavauva kuumeja suunniteltu vauva yms mutta arki yllätti. jos saisinpäättää hankkisin vasta n,3vuodenpäästä vauvanmuttossa se nyt on

 

Olin 27v kun sain esikoisen. Olisin ollut valmis äidiksi vaikka jo yläasteella kun pikkusisaruksia hoidin paljon.