Minkä ikäisen ottaisit mukaan katsomaan vainajaa?
- Viestiketjun aloittaja Kotona Kirves Kädessä
- Ensimmäinen viesti
myy
meillä oli 3v ja 4 v lapset mukana kun laitettiin pappa arkkuun ja sitä ennen puettiin omiin vaatteisiin. Pappa kuoli kotiin.
xx
tai siis vähintään. Riippu myös siitä minkä näköinen vainvaja on. Levollisen ja ei niin levollisen vainajan nähnyt ;(Alkuperäinen kirjoittaja xx:
mä
Riippuu paljon lapsesta sekä siitä kuka ja kuinka läheinen on vainaja. Omia jos ajattelen niin ottaisin mukaan ehkä n12v aikaisintaan.
xx
Riippuu ruumiin kunnosta.. itse en päässyt 13 -vuotiaana katsomaan mummoani ja ihan hyvä niin. Jäi paremmat muistot/mielikuvat.
Riippuu lapsesta, vainajasta, kuinka läheinen on ja vainajan kunnosta.
Ukin kuollessa mun nuorin serkku oli 5.5v, ja hän olis halunnu käydä kattoo ukin. Vanhempansa ei päästäny, ja ihmettelin suuresti asiaa sillon. Nyt kun oma on vähän reilu 5v, niin ei tulis kuuloonkaan, että päästäisin omaa lastani tuon ikäisenä katsomaan ketään, oli kyseessä kuka tahansa.
*Muoks* Ukki oli levollisen ja rauhallisen näkönen, niin kun olisi nukkunut, enkä itsekään siltikään käyny katsomassa.
Ukin kuollessa mun nuorin serkku oli 5.5v, ja hän olis halunnu käydä kattoo ukin. Vanhempansa ei päästäny, ja ihmettelin suuresti asiaa sillon. Nyt kun oma on vähän reilu 5v, niin ei tulis kuuloonkaan, että päästäisin omaa lastani tuon ikäisenä katsomaan ketään, oli kyseessä kuka tahansa.
*Muoks* Ukki oli levollisen ja rauhallisen näkönen, niin kun olisi nukkunut, enkä itsekään siltikään käyny katsomassa.
En kyllä minkään ikäistä. Oma isäni kuoli 10 vuotta sitten, enkä häntäkään halunnut nähdä vainajana. Olin kyllä sairaalavuoteen äärellä vajaa vuorokausi ennen kuolemaa vielä, en kuoleman hetkellä sattunut olemaan vierellä.
myy
Meillä oli kyse siitä, et pappa oli saattohoidossa kotona ja lapset hoiti pappaa (vaipanvaihtoa, ravintoliuoksen laittamista yms) ja kuolema oli luonnollinen jatke sille. Nukkui lasten nähden minun kainaloon. Olen tyytyväinen että sain tarjottua lapsilleni tällaisen. Itse olen aina ollut mukana ruumishuoneella eikä se tila ole mitenkään mukava.Alkuperäinen kirjoittaja xx:
Ehkäpä tuon esikouluikäisen veisin jos pyytäisi ja vainaja olisi levollisen näköinen. Isääni en aio lapsia viedä katsomaan, en pysty itsekään. Säilytetään mielummin isästä/papasta se mielikuva mikä viime tapaamisesta jäi, eikä mennä enää katsomaan sairauden kuihduttamaa vainajaa..
vieras
riippuu monesta seikasta: mihin kuollut, minkä näköinen vainaja on, missä hän on, oliko kovin läheinen lapsille ja onko lapsilla mimmonen elämäntilanne just nyt. kuolema sinäänsähän on luonnollinen, joten katsoisin tapaus- ja tilannekohtaisesti tämän. onko vainajan näkemisestä lapsen kasvulle mitään hyötyä, se olisi varmasti tärkein pohdintani.
En tiedä..... itse kävin 8 vuotiaana katsomassa pappaani ja muistan edelleen sen tilanteen kuin eilisen ja se kummitteli minua koko lapsuuden ajan. Näin unta papasta makaamassa siellä ruumishuoneella ja näin ne valkeat kasvot mielessäni. Päätin jo silloin, että enää en mene ruumishuoneelle koskaan katsomaan vainajia ja näin en käynyt myöskään omaa isääni katsomassa :|
vieras minäkin
Minusta hienosti ajateltu.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eikö se hyöty tule lapselle siitä,että ymmärtää kuoleman olevan osa tätä elämää ja aina se ei ole pahaa (kolarit yms) jos kuolema on ns.luonnollinen?
vieras
En antaisi lapsen katsoa, en ole itsekään koskaan nähnyt kuollutta. Juuri oli hautajaiset ja oli mahdollisuus nähdä kuollut, en missään nimessä halunnut nähdä. Olen herkkä ja näky takuulla kummittelisi mielessäni loppuelämän, tiedän ihmisiä jotka ovat lapsuudessa viety katsomaan kuollutta ja se on lähestulkoon piinannuut heitä siitä asti. Ei sellaista voi unohtaa.
*
Psykologit ovat sitä mieltä, että on ihan hyvä lapsen nähdä kuollut läheinen jos lapsi haluaa. Suruprosessi on helpompi läpi käydä ja lapselle ei jää epätietoisuutta, mitä tapahtui.
http://www.introspekt.fi/artikkelit/lsuru.html
http://www.introspekt.fi/artikkelit/lsuru.html