Minkä ikäisen ottaisit mukaan katsomaan vainajaa?

Mä näin famuni noin 7-8v ikäsenä tavallaan vahingossa kuolleena. Mentiin isän kanssa katsomaan sairaalaan ja famu oli kuollut aiemmin päivällä ja hoitaja vei sit mitään kyselemättä katsomaan toiseen huoneeseen. Ei mulle siitä mitään traumoja jäänyt.

Isääni en mennyt katsomaan, olin nähnyt kuitenkin vielä edellisenä iltana ja ihan hyvä etten mennyt, sairaalan kappelissa oli ollut kolme muutakin vainajaa :/

 

Käytiin 17-, 12-, 11- ja 9-vuotiaiden kanssa katsomassa heidän isomummoaan siunauskappelissa ennen hautajaisia. Itse pyysivät päästä ja minä olin ainut aikuinen kuka sinne suostui menemään. Pienempiä (1 ja 3-vuotiaat) en huolinut mukaan. Ei ole näille isommille traumoja jäänyt.

 

En minkään ikäistä. Mukavampi muistaa ihminen sellaisena, kuin hän oli eläessään eikä kuolleena.

 

Olimme juuri sairaalassa isoa mummua katsomassa kun hän kuoli. Pojat oli 3 ja 6v. Mummu oli kaunis ja niinkuin olisi nukahtanut siihen. Tuskin jäi traumoja, ainakaan viel ei ole ilmennyt, tapahtuneesta 4v aikaa.

 

Vaikea juttu, läheisen mummun tai papan ehkä joo. Riippuu lapsestakin miten herkkä on.
Toisaalta itse näin pappani varmaan jotain12 päälle vuotiaana, ja näin painajaisia tästä kuvasta vuosikausia. Mun mielestä se ei ollut enää se pappa jonka mä tunsin ja olin nähnyt...aikaa oli jo kuolemasta kulunut. Ja mulle lapsena siitä jäi aivan hirveä muisto. Ainut kuva minkä mä näin pitkään aikaan papasta mielessäni oli se hirveä muisto ruumishuoneelta...
Että sellainen näkökohta myös mulla.

 

Mä en päästänyt 4vuotiasta omaa isäänsä katsoon. Sininen ja turvonnut, parempi et lapsi muistaa isänsä sellaisena kuin eli. Olis kyl halunnu ite nähdä mut pelkäsin et seuraa eliniän se hirvee näky. Tietysti nyt saa selitellä et isi ei tosiaankaan herää enää, olisko päässyt vähemmällä jos olis nähny. Se oli sen tilanteen päätös ja sen mukaan eletään.vaikutti kun ennen hautajaisia sain kuulla yhden lapsena traumatisoituneen kokemuksia vainajan näkemisestä, niin halusin säästää pientä ikävästä muistosta isistä ja painajaisilta.

 

Mä ottaisin ihan minkä ikäsen vaan jos ruumis olis sillätavoin nätti ettei jäseniä irti tms.
Kuolema on luonnollinen asia ja se vaan nykyaikana ajettu tabuksi.

Olen nähnyt kymmeniä vainajia,mukaanlukien oma sisko,pappa,mamma.
Kaikista jäänyt hyvä mieli,onneksi sain jättää hyväiset.

 

Minkä ikäsen vaan, jos vainajan on "siistissä kunnossa".

 

en menis katsomaan itsekkään, miksi siis veisin lapseni

 

en menis katsomaan itsekkään, miksi siis veisin lapseni

Tyypillistä nykyainana.Kuolema jotenkin peikko,tabu...
Kuolema on yhtä luonnollinen kuin syntymäkin.
Varsinkin vanhan ihmisen kuolema.

 

Mulla oli 6 kk ja 5 v mukana.

 

Minkä ikäsen vaan, jos vainajan on "siistissä kunnossa".

Kun aikoinaan käytiin katsomassa - kahteenkin kertaan - jälkimmäisellä kerralla hautaustoimiston tyyppi kävi ensin varmistamassa, että mitään mätänemistä tms ei ollut vielä alkanut tapahtua.

 

Minkä ikäsen vaan, jos vainajan on "siistissä kunnossa".

Kun aikoinaan käytiin katsomassa - kahteenkin kertaan - jälkimmäisellä kerralla hautaustoimiston tyyppi kävi ensin varmistamassa, että mitään mätänemistä tms ei ollut vielä alkanut tapahtua.

Niin juuri kannattaakin tehdä. Kuoleman jälkeiset muutokset on erilaisia ja tapahtuvat eri nopeudella.

 

en minkään ikäistä. Herkälle lapselle (aivan kuin herkälle aikuisellekin ) voi vainajan näkeminen olla peruuttamattomasti järkyttävä kokemus.

 

miksi kuolemasta tehdään tabu? se kuuluu elämään niinkuin syntymäkin.

Näin. Itse olen nähnyt ukkini 3-vuotiaana, reilu viikko sitten oli mummini hautajaiset, ja käytiin tytön kanssa katsomassa.
Tyttö on nyt kaksi, eikä olis tullu mieleenkään jättää menemättä.

En halua, että kuolema on tabu, tai asia, jota pitäisi pelätä.

 

en menis katsomaan itsekkään, miksi siis veisin lapseni

Tyypillistä nykyainana.Kuolema jotenkin peikko,tabu...
Kuolema on yhtä luonnollinen kuin syntymäkin.
Varsinkin vanhan ihmisen kuolema.

Joo, totta kuolema on ihan yhtälailla luonnollista kun syntymäkin. Mutta silti mulle riittää pelkkä tieto kuolemasta ihan yhtälailla kun syntymästäkin.

 

miksi kuolemasta tehdään tabu? se kuuluu elämään niinkuin syntymäkin.

Näin. Itse olen nähnyt ukkini 3-vuotiaana, reilu viikko sitten oli mummini hautajaiset, ja käytiin tytön kanssa katsomassa.
Tyttö on nyt kaksi, eikä olis tullu mieleenkään jättää menemättä.

En halua, että kuolema on tabu, tai asia, jota pitäisi pelätä.

Ette taida millään käsittää, että lapsia ja aikuisia on olemassa ERILAISIA.
Toiset todella herkkiä.

Laahaisitte herkän lapsen väenvängällä vahtaamaan kuollutta mummoa huolimatta siitä, että lapsi näkee seuraavat vuodet painajaisia kuvista.

 

miksi kuolemasta tehdään tabu? se kuuluu elämään niinkuin syntymäkin.

Näin. Itse olen nähnyt ukkini 3-vuotiaana, reilu viikko sitten oli mummini hautajaiset, ja käytiin tytön kanssa katsomassa.
Tyttö on nyt kaksi, eikä olis tullu mieleenkään jättää menemättä.

En halua, että kuolema on tabu, tai asia, jota pitäisi pelätä.

Ette taida millään käsittää, että lapsia ja aikuisia on olemassa ERILAISIA.
Toiset todella herkkiä.

Laahaisitte herkän lapsen väenvängällä vahtaamaan kuollutta mummoa huolimatta siitä, että lapsi näkee seuraavat vuodet painajaisia kuvista.

No mä kyllä puhuin vaan omasta lapsestani, ei mulla muitten mukuloita mukana ollu.

 

No mä kyllä puhuin vaan omasta lapsestani, ei mulla muitten mukuloita mukana ollu.

ÄLÄ!!!

Sä tiedät 100 % varmasti, että lapsi tuli riemumielin katsomaan kuollutta ihmistä?

 

Minkä ikäisen tahansa...

tätä mieki olin tulossa sanomaan. riippuu miten sen asian selittää lapselle. tyyliin "nyt mennän katsomaan raatoa, hu-huuuuuuuuu" vai "tossa se nyt nukkuu ikiunta". (vai ei tietty uneks voi sanoo ku sithä se laps ei uskalla nukahtaa jne jne)

 

Kyllä meillä sisarukset halusi tulla hyvästelemään siskonsa. Silittivät päätä ja suukottivat siskoa ja jättivät muistonsa sinne siskon vierelle. Poika oli tuolloin 5, tytöt 8, 11 ja 13. Surutyön kannalta on kai aika tärkeää saada hyvästellä rakas ihminen. Jälkeenpäin ovat sanoneet, että oli hyvä, kun tulivat/uskalsivat jättää jäähyväiset.

 

No mä kyllä puhuin vaan omasta lapsestani, ei mulla muitten mukuloita mukana ollu.

ÄLÄ!!!

Sä tiedät 100 % varmasti, että lapsi tuli riemumielin katsomaan kuollutta ihmistä?

No ei kai kukaan voi ikinä toisen puolesta 100% mitään sanoa?

Mutta kiitos, poistun keskustelusta, sä oot ihan pikkusen rasittava.

 

No mä kyllä puhuin vaan omasta lapsestani, ei mulla muitten mukuloita mukana ollu.

ÄLÄ!!!

Sä tiedät 100 % varmasti, että lapsi tuli riemumielin katsomaan kuollutta ihmistä?

No ei kai kukaan voi ikinä toisen puolesta 100% mitään sanoa?

Mutta kiitos, poistun keskustelusta, sä oot ihan pikkusen rasittava.

ja sä yksinkertainen.

 

Me ollaan oltu ortodoksihautajaisissa ja arkku auki ja kaikki käy hyvästelemässä, niin lapset kuin aikuiset, ei ole jäänyt traumoja.

 

miksi kuolemasta tehdään tabu? se kuuluu elämään niinkuin syntymäkin.

Näin. Itse olen nähnyt ukkini 3-vuotiaana, reilu viikko sitten oli mummini hautajaiset, ja käytiin tytön kanssa katsomassa.
Tyttö on nyt kaksi, eikä olis tullu mieleenkään jättää menemättä.

En halua, että kuolema on tabu, tai asia, jota pitäisi pelätä.

Ette taida millään käsittää, että lapsia ja aikuisia on olemassa ERILAISIA.
Toiset todella herkkiä.

Laahaisitte herkän lapsen väenvängällä vahtaamaan kuollutta mummoa huolimatta siitä, että lapsi näkee seuraavat vuodet painajaisia kuvista.

Jos lapselle ei ole puhuttu kuolemasta ja/tai käsitelty asiaa lapsen kanssa niin ei ruumista todellakaan kannata mennä katsomaankaan! Kokemus riippuu eniten siitä miten asiaa on lapsen kanssa käyty läpi! Mitä enemmän lapsella jää oman mielikuvituksen varaan, jää varmasti traumojakin.