Minkä ikäisen ottaisit mukaan katsomaan vainajaa?

miksi kuolemasta tehdään tabu? se kuuluu elämään niinkuin syntymäkin.

No niin on, joo, mutta en mä sitä 5.5v ottais myöskään synnytystä katsomaan. Sitten kunhan lapsi on niin iso, että voi itse päättää asian, niin sitten menköön katsomaan kuollutta. Eikä meillä asia ole tabu, oli tyttö mm. laskemassa enkelisiskonsa hautaan viime keväänä ja tietää, mitä kuolema on.

*Muoks* Se, ettei halua näyttää vainajaa lapselle, ei tarkoita, että kuolema aiheena olisi tabu.

 

Ennenhän kaikki kävivät katsomassa vainajaa kun sitä säilytettiin aitassa. Eikä se kuollut ollut silloin mikään ihme. Nykyään ihmiset vaan ovat niin vieraantuneet tästäkin asiasta kun kaikki roudataan kuolemaan johonkin laitoksiin pois silmistä.

 

En antaisi lapsen katsoa, en ole itsekään koskaan nähnyt kuollutta. Juuri oli hautajaiset ja oli mahdollisuus nähdä kuollut, en missään nimessä halunnut nähdä. Olen herkkä ja näky takuulla kummittelisi mielessäni loppuelämän, tiedän ihmisiä jotka ovat lapsuudessa viety katsomaan kuollutta ja se on lähestulkoon piinannuut heitä siitä asti. Ei sellaista voi unohtaa.

no ehkä asia on käsittelemättä jos noin luonnollinen asia järkyttää? Minun mielestä omia juttujaan ja estojaan ei saisi siirtää lapsilleen. Mitä kamalaa on kuolemassa? (Luonnollisessa)

 

itse olin 7 vuotiaana katsomassa läheistäni ja olen niin kiitollinen vanhemmilleni etteivät he ajatelleet minun olevan liian nuori! Onneksi sain antaa viimeiset hyvästit niin rakkaalle ihmiselle..

 

Ennenhän kaikki kävivät katsomassa vainajaa kun sitä säilytettiin aitassa. Eikä se kuollut ollut silloin mikään ihme. Nykyään ihmiset vaan ovat niin vieraantuneet tästäkin asiasta kun kaikki roudataan kuolemaan johonkin laitoksiin pois silmistä.

Puhut asiaa! Pelkoja tulee siis paljon ja myös kuolemanpelko vaivaa suuressa määrin ihmisiä. Niin kuin itse tuossa aikaisemmin laitoin, suruprosessi on helpompi läpi käydä kun ei jää "mörköjä" ja epätietoisuutta ajatuksiin.

 

Minut on viety 3-vuotiaana katsomaan pappaani. Muistan itse tuon tilanteen, mutta en erityisesti hyvänä tai pahana.

 

Riippuu lapsesta ja hänen halustaan. Pakolla en ketään veisi katsomaan.

Meidän 8v poika halusi nähdä kuolleen pikkuveljensä, mutta isosiskot eivät.

 

Jos olisi kyse minun lapsistani ja heille läheisestä ihmisestä niin ottaisin jo 2,5v ja 4v esim. isomummo tai isovanhempi. Itse näin kuolleen ensimmäisen kerran 8-vuotiaana.

 

Oon ajatellu, että lapset saa tulla katsomaan, jos itse haluavat. Tarjoan tilaisuutta tulla, mutta en rupea sen kummemmin tuputtamaan mahdollisuutta.

 

kyllä varmaan nuo kaikki kolme 1-3v. ottaisin, en näe asiassa mitään pahaa.

 

Oon ajatellu, että lapset saa tulla katsomaan, jos itse haluavat. Tarjoan tilaisuutta tulla, mutta en rupea sen kummemmin tuputtamaan mahdollisuutta.

Mä jo meinasinkin kysyä sun omaa mielipidettäsi asiaan Minusta tuo on hieno tapa suhtautua asiaan. Kuoleman lopullisuus kokretisoituu vainajan nähdessään. Meillä lapset kosketteli pappaa (minun isääni) ja saivat itse todeta että ruumis jää, sielu menee (meillä uskotaan näin).

 

en ikinä päästä yhtäkään lastani katsomaan vainajaa. Äiti mulle sanoi, kun mommaa kävi viimesen kerran katsomassa ja arkkuun nostamassa, että se ei oo lasten paikka ollenkaan. ja olen siitä aika kiitollinen että en päässyt mukaan vaikka se silloin harmitti. olin sillon 12v. enkä mennyt mukaan katsomaan paapan laittoa vaikka olin jo 15. serkkupojat sen joutui näkemään. En tiedä pystynkä vieläkään näkemään vainajaa.. mutta ei, lapsille se paikka ei ole tarkoitettu. parempi ku muistelevat kuollutta läheistä sellaisena kun hän oli.

 

En antaisi lapsen katsoa, en ole itsekään koskaan nähnyt kuollutta. Juuri oli hautajaiset ja oli mahdollisuus nähdä kuollut, en missään nimessä halunnut nähdä. Olen herkkä ja näky takuulla kummittelisi mielessäni loppuelämän, tiedän ihmisiä jotka ovat lapsuudessa viety katsomaan kuollutta ja se on lähestulkoon piinannuut heitä siitä asti. Ei sellaista voi unohtaa.

Mua jäi piinaamana se kun en saanut hyvästellä äitini mummia.Kummitteli kauan mielessä sellainen päätön kummitus.Äiti kun sanoi että mummi oli niin pahan näköinen ettei häntä lapsille näytetä.
Joissain unissa mummi kysyeli minulta että miksi en hyvästellyt.
Hyvästelinhän minä mutta vain iltarukouksissani.'
Näin nuita kuvia hautajaisista myöhemmin,eikä mummi niissä mitenkään kamalalta näyttänyt.

Riippuu siis paljon lapsesta,vainajasta,siitä olivatko kuin läheisiä?joskus se voi tarkoittaa sitä ettei silloin ainakaan kannata viedä katsomaan,joissain tapauksissa kannattaa käydä katsomassa,,,riippuu oikeasti niin monesta asiasta.

 

3 vuotias oli mukana hautajaista edeltävänä päivänä kun olimme, lähisuku jättämässä jäähyväiset. Apestä oli kysymys, mies kävi yksin arkun vieressä, minä jäin tytön kanssa penkkiin oottamaan.

 

Minä olen sen verran herkkä ihminen, etten kovin pientä ottaisi mukaan.
Miehen veljen perhe otti 6-vuotiaan tytön katsomaan kuollutta isosetää, jolla oli kasvotkin ihan mustana (kuoli tapaturmaisesti) ja minä olin ihan että

 

Mä olin 11, kun mummu kuoli. Olisin saanut mennä mukaan, mutta en halunnut. En kyllä veisi ainakaan ala-astelaista kattomaan vainajaa.

 

en pysty itsekkään menemään saati sitten lasta päästäisi.

Näin.

 

en ikinä päästä yhtäkään lastani katsomaan vainajaa. Äiti mulle sanoi, kun mommaa kävi viimesen kerran katsomassa ja arkkuun nostamassa, että se ei oo lasten paikka ollenkaan. ja olen siitä aika kiitollinen että en päässyt mukaan vaikka se silloin harmitti. olin sillon 12v. enkä mennyt mukaan katsomaan paapan laittoa vaikka olin jo 15. serkkupojat sen joutui näkemään. En tiedä pystynkä vieläkään näkemään vainajaa.. mutta ei, lapsille se paikka ei ole tarkoitettu. parempi ku muistelevat kuollutta läheistä sellaisena kun hän oli.

en voi muuta kommentoida, ku että paskapuhetta!

 

Kaikki pitää olla yhtä pullamössöä. On ihan terveellistä nähdä se on osa elämää. Ihan niinkuin esim eläimen teurastus.

 

Mä olin 11, kun mummu kuoli. Olisin saanut mennä mukaan, mutta en halunnut. En kyllä veisi ainakaan ala-astelaista kattomaan vainajaa.

Minua ei päästetty katsomaan, vaikka olin jo melkein aikuinen. :kieh:

 

Kaikki pitää olla yhtä pullamössöä. On ihan terveellistä nähdä se on osa elämää. Ihan niinkuin esim eläimen teurastus.

:headwall: No jo on vertaus!!!

 

en ikinä päästä yhtäkään lastani katsomaan vainajaa. Äiti mulle sanoi, kun mommaa kävi viimesen kerran katsomassa ja arkkuun nostamassa, että se ei oo lasten paikka ollenkaan. ja olen siitä aika kiitollinen että en päässyt mukaan vaikka se silloin harmitti. olin sillon 12v. enkä mennyt mukaan katsomaan paapan laittoa vaikka olin jo 15. serkkupojat sen joutui näkemään. En tiedä pystynkä vieläkään näkemään vainajaa.. mutta ei, lapsille se paikka ei ole tarkoitettu. parempi ku muistelevat kuollutta läheistä sellaisena kun hän oli.

en voi muuta kommentoida, ku että paskapuhetta!

kuten jo aiemmin sanoin, olisin todella pahoillani jos en olisi omaa läheistäni silloin 7v päässyt katsomaan. Onneksi äiti ja isä ottivat mukaan niin sai hyvästellä.
Eikä hän näyttänyt pahalta ja kamalalta, hyvin rauhalliselta ja levolliselta, jäi vaan hyvät muistot. Ei kuollut tarkoita sitä, että on jotenkin luonnottoman näköinen. Ihan samannäköinen ja sama rakas ihminen hän oli siinä kuin ennenkin :heart:

 

Mä en veisi ennen kuin on yläasteella. Vaikka mä olen työssäni nähnyt kuolleita, niin en halunnut mennä katsomaan mummuani, kun hän kuoli muutama vuosi sitten. Jää paljon paremmat muistot ihmisestä, kun viimeinen muistikuva on ihmisestä elävänä. Kyllä mä omat vanhempani kävisin hyvästelemässä, mutta en silloinkaan ottaisi alle kymmenenvuotiasta lasta mukaan. Vaikka kuoleminen on luonnollinen asia, niin siihen liittyy silti niin paljon sellaista, mikä on lapsen mielestä pelottavaa. En haluaisi ruokkia sitä mielikuvaa vielä näyttämällä vainajia.

Mä en myöskään kertoisi ihan pienelle lapselle sitä, mitä ruumiille tapahtuu kuoleman jälkeen ja että se laitetaan uuniin tai maan alle. Pienten lasten kohdalla voi mielestäni vielä puhua vain taivaaseen menosta ja enkeleistä. Ja jos lapsi ihmettelee arkkua, voi hyvin sanoa sen olevan vaikkapa mummin tai papan muistoksi siinä (tai keksiä joku parempi selitys ). Ei kaikkea tarvitse tietää ennen kuin vasta vähän vanhempana.

 

Kaikki pitää olla yhtä pullamössöä. On ihan terveellistä nähdä se on osa elämää. Ihan niinkuin esim eläimen teurastus.

:headwall: No jo on vertaus!!!

No ei ollenkaan huono, ennen nähtiin maalla niin kuolemat kuin teurastukset kuin eläinten astutuksetkin. Nyt kaikki on streriiliä ja kiellettyä. Silti mielenterveysongelmat ovat huipussaan kun kaikki on kasvatettu pumpulissa.

 

Näin ensimmäisen vainajan, isoisäni, ollessani 5v. Ei jäänyt minkäänlaista pelkoa tai kammoa. Jos aikuiset ovat asiallisia ja rauhallisia, ei lapsi pelkää kuollutta vaan suhtautuu luonnollisesti. Sittemmin olen nähnyt monia vainajia, enkä koskaan ole asiaan mielessäni palannut. Kuolema suljetaan pois elämästä ja siksi sitä kammoksutaan.