Minkä ikäinen on mielestäsi liian vanha tulemaan isäksi/äidiksi?

["Neith"]

[QUOTE="Alissa";23467953]Aivan! Sitä on todella ajateltava, ehdottomasti. Olet varmasti paljon miettinyt asiaa, kun sait noin kypsän mielipiteen muodostettua.

Vielä ikävämpää on se, että vanhempi kuolee esim. 30 vuotiaana ja pieni lapsi jää. Katsos sellaistakin tapahtuu. Ihmisiä kuolee kaiken ikäisenä. Ei vain vanhana.[/QUOTE]

hmm, eli sun mielestä on ok että 20v joutuu pelkäämään ja huolehtimaan 80v täyttävästä isästään? dementiasta, sydänkohtauksista jne
tottakait kuolla voi nuorenakin, mutat se ei lien kenenkään tarkoitus.. mutta vanhuutta ei kukaan voi estää ja pitäisi sen verran miettiä että ei hanki niitä lapsia sen ikäisenä että vanhuus ja siihen liittyvät jutut vaikuttavat sen nuoren aikuisen elämään (ja pahimmilaan vasta lapsen elämään)

 

["sjs"]

Työkaverin ystävä tuli "vahingossa" raskaaksi 50-vuotiaana ja päätti pitää lapsen. Olisiko pitänyt abortoida?

Miehen ystävä on naimisissa jonkin verran itseään vanhemman naisen kanssa, ja he saivat ensimmäisen lapsensa kun vaimo oli yli 40. Biologisia lapsia nainen ei enää voinut saada, mutta luovutettujen munasolujen avulla perheessä on nyt kolme lasta (toinen kaksosraskaus). Nuoremmalla iällä yrittäjäparilla oli työn takana taloudellisen vakauden järjestäminen, ja vaikka välillä ovakin vähän uupuneita, voi tuon yrityksen tuoton turvin nyt palkata siivoojaa ym. kotiapua. Tuntuvat tyytyväisiltä.

Itse ottaisin huomioon myös muut perhesuhteet. Jos vanhemmilla on läheisiä sisaruksia, tätejä, serkkuja jne tai erittäin hyviä ystäviä, on lapsella laajempi sosiaalinen tukiverkko jonka varassa rimpuilla, vaikkei iskä ja äiskä aina jaksaisikaan juosta kaikessa mukana. Ei ne nuoretkaan vanhemmat aina onnellisia ja tasapainoisia lapsia tuota.

Minusta tuo "onko sitten miehelle reilua" -kysymys kuulosti vähän oudolle. Jos miehesi haluaa lapsen/lapsia, niin reilua kai olisi, että hän niitä saisi. Omilla kavereillani on nelisenkymmentä vuotta itseään vanhemmat vanhemmat, eikä tuosta ainakaan vielä ole ongelmia koitunut.

Sanoisin, että koska lapsen hoito yleensä lankeaa enemmän äidin kontolle, on tärkeää, että hän kokee jaksavansa vielä valvoa öitä jne. Toki lapsista on työtä (ja öistä melua) myös isälle, mutta jaksaminen on niin ihmisestä kiinni että enpä asettelisi mitään ikärajoja kummallekaan.

Toivottavasti löydätte "oikean" ratkaisun! (meillä on vähän sama pohdinnassa, tosin isommalla ikäerolla..)

 

["Alissa"]

[QUOTE="Neith";23468011]hmm, eli sun mielestä on ok että 20v joutuu pelkäämään ja huolehtimaan 80v täyttävästä isästään? dementiasta, sydänkohtauksista jne
tottakait kuolla voi nuorenakin, mutat se ei lien kenenkään tarkoitus.. mutta vanhuutta ei kukaan voi estää ja pitäisi sen verran miettiä että ei hanki niitä lapsia sen ikäisenä että vanhuus ja siihen liittyvät jutut vaikuttavat sen nuoren aikuisen elämään (ja pahimmilaan vasta lapsen elämään)[/QUOTE]

Oletko koskaan huomannut, että nuoretkin sairastavat?

On monia iäkkäitä ihmisiä, jotka ovat hyvässä kunnossa. Vanhuus ei aina tarkoita sairautta ja dementiaa. =)

Eiköhän kunnioiteta jokaisen valintoja, iästä riippumatta. Myös tässäkin asiassa.

 

["vieras"]

Mielestäni siinä lähempänä viittäkymmentä alkaa olla jo liikaa. Eli ehkä noin 45 on raja. Välillä 40-45 on ihan ok jos haluaa lasta. Entäs jos sen oikean miehen on löytänyt vasta ollessaan 40v? Tai on alkanut yritykset 35vuotiaana, mutta ei ole tärpännyt niin pitääkö lopettaa maagiseen 40-vuoteen? Ei mielestäni.

 

["fillaristi"]

Sori, mutta mielestäni kaikenlainen karrikoiminen ja yläikärajojen asettaminen nykymaailmassa on vähän vanhakantaista. Maailma on muuttunut ja ihmiset ikääntyessäänkin pääsääntöisesti hyväkuntoisia ja aktiivisia. On halua ja tahtoa tehdä kaikenlaista ja elää. Lähes sama, kuin kysyisi, mikä on oikea ikä lakata nauttimasta elämästä ja jäädä sohvalle odottamaan loppua...

Asiaa voisi pohtia myöskin ihan biologiologista näkykulmista, eli vastaus olisi, että niin kauan kuin pystyy lisääntymään omalla luonnollisella biologialla. Ja tässä ei sitten tasa-arvo toteudu lainkaan, koska miehet on siitoskykyisiä hautaan saakka ja toisten biologia ei välttämättä toimi koskaan. On siis monitahoinen kysymys, johon ei ole yksioikoista vastausta yksilötasoisesti pohtien.

 

[fifiia]

[QUOTE="Neith";23468011]hmm, eli sun mielestä on ok että 20v joutuu pelkäämään ja huolehtimaan 80v täyttävästä isästään? dementiasta, sydänkohtauksista jne
tottakait kuolla voi nuorenakin, mutat se ei lien kenenkään tarkoitus.. mutta vanhuutta ei kukaan voi estää ja pitäisi sen verran miettiä että ei hanki niitä lapsia sen ikäisenä että vanhuus ja siihen liittyvät jutut vaikuttavat sen nuoren aikuisen elämään (ja pahimmilaan vasta lapsen elämään)[/QUOTE]

Sukurasite on varmasti hyvä ottaa huomioon. Joissakin suvuissa kuollaan nuorempina kuin toisissa, jossakin suvussa sukurasitteena on varhainen dementoituminen. Riskit ei kasvaa ikääntymisen myötä pikkuhiljaa ei yhtäkkiä. Sen takia on mielestäni kovin vaikea määritellä yhtä ikää vanhemmuuteen joka sopisi kaikkiin tilanteisiin.

 

[poopi]

Ei siihen varmaan mitään vakioikää ole, isäksi voi tulla käytännössä milloin tahansa ja äidiksi lähempänä 50-vuotta. Siinä raja. Ja siinä ettei tuossa vaiheessa käytä enää hedelmöityshoitoja.

 

["Neith"]

[QUOTE="Alissa";23468042]Oletko koskaan huomannut, että nuoretkin sairastavat?

On monia iäkkäitä ihmisiä, jotka ovat hyvässä kunnossa. Vanhuus ei aina tarkoita sairautta ja dementiaa. =)

Eiköhän kunnioiteta jokaisen valintoja, iästä riippumatta. Myös tässäkin asiassa.[/QUOTE]

no, mä nyt olen vierestä nähnyt tälläisen tilanteen ja voin sanoa että ei muuten ole reilua niitä lapsia kohtaan. ihan sama vaikka ne vanhemmat haluaaa, kun siinä pitäis oikeasti miettiä niitä lapsia (niinkuin monessa muussakin asiassa joista piut paut piitataan ja se näkyy)

 

[Lunatic]

50v naisilla, 60v miehillä

 

["Melli"]

Vaikea sanoa, sanoisin, että itse en enää yrittäisi lasta noin 40 ikävuoden jälkeen. Mutta toisaalta taas, mistä tätä elämää tietää.
Ja koskaan ei tiedä, milloin kuolema tulee. Voihan se tulla jo vaikka 50-vuotiaana ja silloin yleensä muutenkin lapset vielä "nuoria" vaikka olisi ne "ei niin vanhana" tehnytkin. Ja jos vanhemmilta saa hyvät eväät elämään, paljon rakkautta, hyväksyntää, kaikkea hyvää, sehän se minusta on tärkeintä, ei se, antaako ne eväät 65-vuotias vai 55-vuotias.

 

["Vieras"]

Muistakaahan nämä rajojen asettelijat, että sitten kun neljänkympin kieppeillä eroatte ja löydätte uuden miehen, ettette vain ala tekemään mitään yhteisen rakkauden hedelmää. Muistakaa, että olette jo aivan liian vanhoja saamaan enää lapsia!

 

["Neith"]

[QUOTE="Vieras";23468121]Muistakaahan nämä rajojen asettelijat, että sitten kun neljänkympin kieppeillä eroatte ja löydätte uuden miehen, ettette vain ala tekemään mitään yhteisen rakkauden hedelmää. Muistakaa, että olette jo aivan liian vanhoja saamaan enää lapsia![/QUOTE]

ei ole aikomustakaan tehdä enää sen ikäisenä, ja jos mun oma äitee ilmottais tekevänsä niin kyllä mä sille kertoisin mielipiteeni hyvin painokkaasti.. mutta onneksi äitee ei missään tapauksessa enää ole tekemässä, se kun on nähnyt myös vierestä tämän ikävän puolen liian vanhoissa vanhemmissa

 

[JONSERED Karhunkantaja]

[QUOTE="Neith";23468103]no, mä nyt olen vierestä nähnyt tälläisen tilanteen ja voin sanoa että ei muuten ole reilua niitä lapsia kohtaan. ihan sama vaikka ne vanhemmat haluaaa, kun siinä pitäis oikeasti miettiä niitä lapsia (niinkuin monessa muussakin asiassa joista piut paut piitataan ja se näkyy)[/QUOTE]

Tuota jos tulkitaan laajemmin, on suurin osa - tai itse asiassa kaikki - lisääntyneistä/lisääntyvistä ihmisistä vastuuttomia: alttius jollekin taudille tms. saattaa periytyä ja ekologisestikin ajatellen on järjetöntä rasittaa Äiti Maata. Silti meihin on koodattu pyrkimys jatkaa sukuamme...

 

["vieras"]

35v? 40v? 45v? Ja onko mielestäsi sama miehillä ja naisilla? Itse ajattelen, että molemmilla korkein ikä 40v, sitten vanhemmat ovat jo lähellä 60v kun lapsi muuttaa omilleen.

samaa mieltä sun kans. 40v on sellanen mummoksituloikä, ei äidiksi

 

["Ihmettelijä"]

Miksi tästä pitää keskustella? Muiden ihmisten lastentekoiästä? Mitä merkitystä muiden ratkaisuilla on minun eläämääni? Huoh. Ei mitään. Ja lapsen näkökulmasta: onko parempi syntyä kuin olla syntymättä? Se, onko lapsen elämä hyvä vai huono, ei korreloi vanhempien iän kanssa. Vanhempien kyky rakkauteen ja vastuuseen ovat ratkaisevia. Ja tietenkin myös perheen olosuhteet, kuten henkiset ja taloudelliset resurssit...

 

[JONSERED Karhunkantaja]

[QUOTE="Ihmettelijä";23468177]Miksi tästä pitää keskustella? Muiden ihmisten lastentekoiästä? Mitä merkitystä muiden ratkaisuilla on minun eläämääni? Huoh. Ei mitään. Ja lapsen näkökulmasta: onko parempi syntyä kuin olla syntymättä? Se, onko lapsen elämä hyvä vai huono, ei korreloi vanhempien iän kanssa. Vanhempien kyky rakkauteen ja vastuuseen ovat ratkaisevia. Ja tietenkin myös perheen olosuhteet, kuten henkiset ja taloudelliset resurssit...[/QUOTE]

On paljon helpompi osoitella sormella ja huudella, kuin katsoa itseään ja ehkä huomata jotain ikävää...

 

[versatile]

Mun mielestä on sinällään vähän hassua valittaa vanhoista vanhemmista. Käytännössä siinähän on kaksi vaihtoehtoa. Joko vanhemmat tosiaan ovat sen ikäisiä kuin ovat tai sitten tätä nimenomaista lasta ei olisi olemassa. Esimerkiksi jos omat vanhempani olisivat onnistuneet lasten saannissa aikaisemmin (olivat lähes 40), ei minua olisi olemassa vaan heillä olisi joku toinen lapsi, oma erilainen persoonansa kuin minä. Ja itse en ole kokenut asiaa ainakaan niin hankalaksi, että olisin halunnut tehdä itsemurhan koska on niin hankalaa iäkkäiden vanhempien vuoksi. Tekemällä sen voisin tavallaan korjata vanhempieni ”virheen”.

Eli kärjistäen hyväksykää iäkkäät vanhempanne ja eläkää, tai jos elämä on sen vuoksi niin hankalaa, niin päättäkää se. :stick:

 

["Vieras"]

No mun äiti oli 44 kun sai mut ja isä vanhempi, mielestäni olivat liian vanhoja. Minä olin kyllä täysin terve kun synnyin ja myöhemminkin, samaa ei voi sanoa vanhemmistani. Toki sairautta voi tulla nuoremmillekin.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Neith";23468137]ei ole aikomustakaan tehdä enää sen ikäisenä, ja jos mun oma äitee ilmottais tekevänsä niin kyllä mä sille kertoisin mielipiteeni hyvin painokkaasti.. mutta onneksi äitee ei missään tapauksessa enää ole tekemässä, se kun on nähnyt myös vierestä tämän ikävän puolen liian vanhoissa vanhemmissa[/QUOTE]

Muistakin sitten kun olet samalla tavalla rakastunut siihen uuteen mieheen, kuin olit nykyiseenkin silloin kun vauvakuume iski. Muista, ettet saa tuntea niin, olipa rakkautenne kuinka ihanaa tahansa, et saa enää koskaan tuntea mitään halua tehdä vauvaa.

 

["Lila"]

[QUOTE="Ihmettelijä";23468177]Miksi tästä pitää keskustella? Muiden ihmisten lastentekoiästä? Mitä merkitystä muiden ratkaisuilla on minun eläämääni? Huoh. Ei mitään. Ja lapsen näkökulmasta: onko parempi syntyä kuin olla syntymättä? Se, onko lapsen elämä hyvä vai huono, ei korreloi vanhempien iän kanssa. Vanhempien kyky rakkauteen ja vastuuseen ovat ratkaisevia. Ja tietenkin myös perheen olosuhteet, kuten henkiset ja taloudelliset resurssit...[/QUOTE]

Iso PEESI! =)

 

[rty]

Alle 20 vuotias on pääsääntöisesti liian nuori ja yli 40 liian vanha. Toki poikkeuksia on, mutta nämä rajat laittaisin useimmille ihmisille.

 

[_____]

[QUOTE="Neith";23467886]enemmän pitäisi miettiä myös sitä että joutuuko se lapsi aivan liian nuorena katsomaan sivusta vanhempansa kuolemista vanhuuteen..
sitä että onko mahdollisesti mukana lapsensa elämässä tukemassa ja auttamassa myös siinä vaiheessa kun "lapsi" saa omia lapsia jne
tietenkään elämästä ei koskaan tiedä, sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia voi sattua milloin vain, mutta tarkoituksella sitä ei pitäisi järjestää niin.[/QUOTE]

Käsite 'vanhuus' taitaa näyttää eri ihmisistä aika erilaiselta. Itse en pian nelikymppisenä ole ihan heti pelkäämässä vanhuuteen kuolemista lapsen silmien edessä. Sukuni naisista jokainen elänyt paljon yli 90-vuotiaaksi. Saatan toki olla poikkeus ja kuolla nuorempana, mutta todella vanhus tuskin olen ennen + 80 vuoden ikää. Eli todennäköisesti selväasti yli 40 vuotta tässä vielä aikaa elää ihan normaalia, aktiivista elämää. (Ellei jotain yllättävää sairautta satu kohdalle - kuten voi sattua vaikka 20 vuotiaankin kohdalle.)

Ärsyttää pikkasen, että miehelle joka tekee lapsia vaikka 60-vuotiaana tuskin kukaan sanoo muuta kuin lämpimät onnittelut. Mutta joo... miehenhän ei voi katsoa olevan minkäänlaisessa vastuussa jälkikasvustaan. Kai...

 

["Vieras"]

Täälläkin taas korpit nokkivat toisiaan... niin tyypillistä naisille...

 

["Neith"]

[QUOTE="Vieras";23468230]Muistakin sitten kun olet samalla tavalla rakastunut siihen uuteen mieheen, kuin olit nykyiseenkin silloin kun vauvakuume iski. Muista, ettet saa tuntea niin, olipa rakkautenne kuinka ihanaa tahansa, et saa enää koskaan tuntea mitään halua tehdä vauvaa.[/QUOTE]

no kah, mie teen asiat joka tapauksessa järkiperustein, myös lasten lukumäärä ja niiden hankkimis ajankohta kuuluu niihin asioihin.
(sitäpaitsi jos tämä suhde päätyy eroon niin en todella tee enää ikinä kenenkään kanssa lapsia)

 

[miehen aivot haarovälissä]

Minua säälittää nämä epätoivoiset suomalaiset miehet ketkä eläkepäivillään (65--> ) hankkivat itselleen pstimyynnistä nuoren morsiamen, sitten tehdään nopeasti jälkikasvua ja pikkurouva kun väsyy yksin hoitamaan niin pikkuista lasta kuin vanhaa ukon käppänää ne naiset katoaa lapsi kainalossa takaisin omaan kotimaahansa. Sitten ihmetellään ja itketään että nyt vei lapsenkin mukana,eli ei pitäsi alkaa isäksi jos oikesati ei jaksa olla kuin lisä huollettavana lapsen lisänä.
Näitä kun vuosittain näkee hyvin hyvin paljon