Minkä ikäinen on mielestäsi liian vanha tulemaan isäksi/äidiksi?

[mietin vaan]

35v? 40v? 45v? Ja onko mielestäsi sama miehillä ja naisilla? Itse ajattelen, että molemmilla korkein ikä 40v, sitten vanhemmat ovat jo lähellä 60v kun lapsi muuttaa omilleen.

 

["vieras"]

sitten kun biologia ei enää pelitä, olipa kyse sitten kummasta tahansa.

 

["akka"]

Mä olen samoilla linjoilla,ei yli nelikymppisinä.Ehdoton takaraja on 45 molemmilla.

 

[mietin vaan]

Ja vielä jatkokysymys, entäs jos nainen on vaikka 10v nuorempi, meneekö "raja" sitten tuossa miehen iässä?

 

["Neith"]

no mun mielestä 40v alkaa olemaan raja molemmilla, mutta miehillä se voi ehkä olla hitusen venyvämpi se raja. väärin on hankkia lapsia 50v edes miehillä

 

[fifiia]

On niin paljon kiinni ihmisestä, mutta 45v, raskauden suhteen naisilla tietyt fyysiset "ongelmat" voivat aiheuttaa ongelmia jo aikaisemmin, mutta periaatteessa vanhemmuuden ikä on sama miehillä ja naisilla.

 

[Mummeliisa]

Noh, olen 45 ja vauvaa vielä yritetään.
Toisaalta en enää koe mielekkääksi yrittää vauvaa hedelmällisyyshoidoin, minkä varmasti kokisin jos olisin 10 v nuorempi ja elämäntilanne muuten sama. Eli sanoisin että niille joille hedelmöittyminen ei ole ongelma, se ikäraja kulkee siellä missä biologia asettaa rajat.

 

[......]

Riskejä ja lapselle aiheutuneita vammoja ajatellen vetäisin viivan jonnekin 40-42 ikävuoteen. Miehen sperma vanhenee myös, mutta ei samalla tavalla ja niin paljon riskejä aiheuttaen. Miehelle viivan voisin vetää jonnekin 50 ikävuoteen. Nämäkin iät pitäisin yksilöllisinä ja lisäksi ottaisin huomioon kuukautisten alkamisajankohdan (että alkoko 10v. vai 15v.) ja minkä ikäisenä ne vaihdevuodet yleensäottaen tulee suvussa ja miten ihminen elää (tupakoivat sais jättää vauvansa savustamatta nuorempanakin).

 

[mietin vaan]

Siksi kyselen kun itse olen vähän yli 30v, mies vähän yli 40v ja mietitään, että vieläkö alkaisi yhtä lasta yrittään.Itse niinkin voisin, mutta ajattelen vähän, että onko se miehelle reilua, kun olisi sitten 60v kun lapsi muuttaa omilleen?

 

[ei_pahalla_mutta]

Noh, olen 45 ja vauvaa vielä yritetään.
Toisaalta en enää koe mielekkääksi yrittää vauvaa hedelmällisyyshoidoin, minkä varmasti kokisin jos olisin 10 v nuorempi ja elämäntilanne muuten sama. Eli sanoisin että niille joille hedelmöittyminen ei ole ongelma, se ikäraja kulkee siellä missä biologia asettaa rajat.

Aiempia lapsia sulla on jo iso liuta ja lapsenlapsia myös. En tajua tätä itsekkyyttä aiheuttaa niin suuria riskejä lapselle! Downin riski on jo 1:30!! Muiden poikkeavuuksien ja keskenmenon yms. riski vielä suurempi.

Kopioitu helistimen sivulta:
****
Raskaus 45- 49-vuotiaana


Vartalosi

Vain 0,3 prosenttia tämän ikäluokan naisista saa lapsia, sillä hedelmöityshoidon onnistuminen laskee huomattavasti. Jo raskaaksi tulo ja sen ylläpitäminen on suuri saavutus sinänsä ja kertoo paljon terveydentilastasi. Suuri osa hedelmöityshoitojen kautta syntyneistä lapsista tämän ikäisillä on saanut alkunsa luovutetuilla munasoluilla.

Kun olet tullut raskaaksi joudut käymään läpi enemmän erilaisia kokeita, kuin nuoremmat. Useimmat yli 40-vuotiaat naiset joutuvat myös rasituskokeisiin, joissa mitataan mm. verisuonten terveyttä. Heitä tarkkaillaan mahdollisen diabeteksen tai munuaisongelmien vuoksi säännöllisemmin kuin nuorempia.

Vaikka olisitkin huippukunnossa, raskausaika ja synnytys tulee olemaan vaikeampaa kuin jos olisit samassa kunnossa, mutta 20 vuotta nuorempi. Raskautta voikin verrata rankkaan urheilusuoritukseen, sillä sen aikana veren volyymi lähes tuplaantuu rasittaen samalla sydäntä ja lisääntynyt paino taas rasittaa lihaksistoa sekä niveliä.


Tunnepuolesi

Useimmat neljänkympin puolivälissä olevat naiset ovat huolissaan omasta sekä vauvansa terveydestä ja hyvästä syystä, sillä molepien kohdalla on olemassa riskejä. Useimmat raskaudet tässäkin iässä päättyvät kuitenkin onnellisesti. Mitä parempaa huolta pidät itsestäsi, sitä onnistuneempi raskaustesi tulee olemaan.


Riskit vauvalle

Reilu puolet yli 45-vuotiaiden raskauksista päättyy keskenmenoon (ennen 20 vkoa). Lapsen riski syntyä kuolleena tuplaantuu nelikymppisillä verrattaessa kaksikymppisiin. Tämän vuoksi moni lääkäri suorittaa enemmän rasituskokeita ja ultraääniseulontoja raskauden loppumetreillä tämän ikäisillä naisilla.

Kromosomihäiiröiden riski nousee huomattavasti. 45-vuotiaana downin syndrooman riskisuhde on noin 1:30 ja muiden poikkeavuuksien 1:21. 49-vuotiaana riskisuhteet ovat 1:11 (down) ja 1:8 (muut).

 

["Miima"]

Noh, olen 45 ja vauvaa vielä yritetään.
Toisaalta en enää koe mielekkääksi yrittää vauvaa hedelmällisyyshoidoin, minkä varmasti kokisin jos olisin 10 v nuorempi ja elämäntilanne muuten sama. Eli sanoisin että niille joille hedelmöittyminen ei ole ongelma, se ikäraja kulkee siellä missä biologia asettaa rajat.

Rohkea veto, itse en 38 vuotiaana enään jaksaisi aloittaa uudestaan vauvarumbaa. Nuorin on nyt 9v poika. Mies vielä lapsen haluaisi, mutta mutta... Riskitkin lisääntyvät oleellisesti iän karttuessa... Tsemppiä!!

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="Miima";23467849]Rohkea veto, itse en 38 vuotiaana enään jaksaisi aloittaa uudestaan vauvarumbaa. Nuorin on nyt 9v poika. Mies vielä lapsen haluaisi, mutta mutta... Riskitkin lisääntyvät oleellisesti iän karttuessa... Tsemppiä!![/QUOTE]

Minä olen saanut kaksi nuorintani vanhempana kuin sinä eli 39 ja 41-vuotiaana.
Mutta tuo jaksaminen on kovin yksilöllistä, niin kuin haluaminenkin.
Yhden unelma on aina toisen painajainen ja vice versa.

 

["Neith"]

enemmän pitäisi miettiä myös sitä että joutuuko se lapsi aivan liian nuorena katsomaan sivusta vanhempansa kuolemista vanhuuteen..
sitä että onko mahdollisesti mukana lapsensa elämässä tukemassa ja auttamassa myös siinä vaiheessa kun "lapsi" saa omia lapsia jne
tietenkään elämästä ei koskaan tiedä, sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia voi sattua milloin vain, mutta tarkoituksella sitä ei pitäisi järjestää niin.

 

[chrissy]

mun mummon sisko oli 50v saadessaan nuorimmaisensa. Nyt on samanikäinen ku oma laps et menee kouluun.

Must se on jo ehkä liian vanha ku aattelee sitkun laps on parikymppinen niin vanhemmat on jo 70-kymppisiä.

 

["vieras"]

Itse olen juuri 40v ja toimittelin äidin kanssa joka on saanut lapsensa yli 40v ja Matti- lapsella on sitä ja tätä ja tuota. Lähinnä ilmeisesti puheeseen liittyviä ongelmia. Vielä sitten sanoi että et sinä nyt vielä ole liian vanha, meinasin sanoa että mulle riittää kaksi tervettä lasta, en halua jatkoksi Mattia, jätin väliin sanomisen.

 

["vieras"]

Meille tuli esikoinen kun mies oli 45, toinen lapsi kun mies oli 54 (minä olen aika paljon nuorempi). Huvittavaa luettavaa nämä ketjut ettei meille olisi saanut lapsia tulla kun mies on niin "ikäloppu"

 

["vieras"]

Lapset pitää olla täysi-ikäisiä kun on itse viidenkympin korvilla Ihan sama miten muut toimivat.

 

["Neith"]

[QUOTE="vieras";23467918]Meille tuli esikoinen kun mies oli 45, toinen lapsi kun mies oli 54 (minä olen aika paljon nuorempi). Huvittavaa luettavaa nämä ketjut ettei meille olisi saanut lapsia tulla kun mies on niin "ikäloppu" [/QUOTE]

oletteko miettineet mitä sitten kun miehellä alkaa olla ikää ja lapsi on kuitenkin nuori vielä?
siis lapsen kannalta.. mulla on hyvinkin läheltä kokemusta asiasta ja se ei todella ole hyvä juttu

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Siksi kyselen kun itse olen vähän yli 30v, mies vähän yli 40v ja mietitään, että vieläkö alkaisi yhtä lasta yrittään.Itse niinkin voisin, mutta ajattelen vähän, että onko se miehelle reilua, kun olisi sitten 60v kun lapsi muuttaa omilleen?

Äijä oli 45-vuotias ja minä 30-vuotias kun IRA syntyi... Eipä siinä mitään laskeskeltu ja spekuloitu minkä ikäinen kukin missäkin vaiheessa on.

 

["vieras"]

Tiedän tapauksen, jossa lapsia ei ollut tullut nuorempana. Mutta sitten yllättäen (ilman mitään hoitoja) yli 40-vuotiaana tuli kaksi lasta parin vuoden ikäerolla. Mielestäni tämä on erittäin hyvä juttu. Olisi hyvä saada lapset nuorempana, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

 

["Alissa"]

[QUOTE="Neith";23467934]oletteko miettineet mitä sitten kun miehellä alkaa olla ikää ja lapsi on kuitenkin nuori vielä?
siis lapsen kannalta.. mulla on hyvinkin läheltä kokemusta asiasta ja se ei todella ole hyvä juttu[/QUOTE]

Aivan! Sitä on todella ajateltava, ehdottomasti. Olet varmasti paljon miettinyt asiaa, kun sait noin kypsän mielipiteen muodostettua.

Vielä ikävämpää on se, että vanhempi kuolee esim. 30 vuotiaana ja pieni lapsi jää. Katsos sellaistakin tapahtuu. Ihmisiä kuolee kaiken ikäisenä. Ei vain vanhana.

 

["vieras"]

[QUOTE="Neith";23467934]oletteko miettineet mitä sitten kun miehellä alkaa olla ikää ja lapsi on kuitenkin nuori vielä?
siis lapsen kannalta.. mulla on hyvinkin läheltä kokemusta asiasta ja se ei todella ole hyvä juttu[/QUOTE]

Minun mies harrastaa paljon liikuntaa, uskaltaisinpa sanoa että on paremmassa kunnossa kuin suurin osa nuorista miehistä. Ja on terve, verenpaine normaali kolesteroliarvot erittäin hyvät, ja on pitkäikäistä sukua, joten todennäköistä on että elää vielä pitkään. Voihan sitä sairautta tulla, mutta niin voi tulla nuoremmallekin.

 

["vieras"]

[QUOTE="Neith";23467886]enemmän pitäisi miettiä myös sitä että joutuuko se lapsi aivan liian nuorena katsomaan sivusta vanhempansa kuolemista vanhuuteen..
sitä että onko mahdollisesti mukana lapsensa elämässä tukemassa ja auttamassa myös siinä vaiheessa kun "lapsi" saa omia lapsia jne
tietenkään elämästä ei koskaan tiedä, sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia voi sattua milloin vain, mutta tarkoituksella sitä ei pitäisi järjestää niin.[/QUOTE]

Joo, tämä vaikuttaa paljon omiin valintoihin. Ei ainoastaan vanhuuteen vaan viisi-kuusikymppisiäkin kuolee paljon, todennäköisyys sairastua on ihan toista kuin kaksi-kolmekymppisenä. Minulla ja lukuisilla muilla tutuilla käynyt niin, että aiemmin perusterveitä vanhempia kuollut noin 50-vuotiaina.

 

[Nadine]

Siksi kyselen kun itse olen vähän yli 30v, mies vähän yli 40v ja mietitään, että vieläkö alkaisi yhtä lasta yrittään.Itse niinkin voisin, mutta ajattelen vähän, että onko se miehelle reilua, kun olisi sitten 60v kun lapsi muuttaa omilleen?

Eipä haittaa. Terveyteni on erinomainen, lapsi terve vaikka saatu 42-vuotiaana (luomuna ja ekasta kierrosta), energiaa riittää vaikka muille jakaa. Kyllä se on ihmisestä kiinni - fyysisestä ja psyykkisestä. Jotkut ovat "vanhoja" jo kolmekymppisenä, jotkut vielä kuusikymppisenä elämänsä kunnossa.

 

["Lila"]

Eipä haittaa. Terveyteni on erinomainen, lapsi terve vaikka saatu 42-vuotiaana (luomuna ja ekasta kierrosta), energiaa riittää vaikka muille jakaa. Kyllä se on ihmisestä kiinni - fyysisestä ja psyykkisestä. Jotkut ovat "vanhoja" jo kolmekymppisenä, jotkut vielä kuusikymppisenä elämänsä kunnossa.

Nykyinen pullamössösukupolvi on ihan eri kunnossa 30-vuotiaana, kuin edeltävät sukupolvet.