miniä ja anoppi samassa pihapiirissä

[mitähän tästä tulee?]

Mitä te ajattelisitte jos miehenne ehdottaisi kotipaikkaansa muuttamista ja talon täyttä remontoimista..siinä lisänä anoppi samassa pihapiirissä omassa erillisessä asunnossa asumassa.

 

[Ei ei ei]

Ei sopisi mulle.

 

[ok]

Mä en kykenisi nykyisen anopin kanssa, muunlaisen ehkä.

 

[alkup.kirjottaja]

saako kysyä että millasia anoppeja teillä on? Ärsyttävät piirteet??

 

[ok]

saako kysyä että millasia anoppeja teillä on? Ärsyttävät piirteet??

Liian tuppautuva, ja hössöttäjä. Lellii kovasti poikaansa (miestäni).

 

["..."]

Liian tuppautuva, ja hössöttäjä. Lellii kovasti poikaansa (miestäni).

Mulla myös. Neljä vuotta asuin samassa pihassa appivanhempien kanssa eikä enää ikinä takasin.

 

[j.]

Anoppi ehdotti että muutettaisiin heidän naapuriinsa-talot vastakkain,tie välissä,ei muita naapureita.Talo olisi mitä ihanin mutten yksinkertaisesti kestäisi.Tosin anoppini on ehkä siitä raskaimmasta päästä:soittanut pahimmillaan toistakymmentä kertaa päivässä,uskomattomiin kellonaikoihin,on kiinnostunut jokaisesta asiastamme ja neuvoja jakelee vähän liiankin kanssa aivan kaikkeen yms.Mukava,puhelias ja eloisa nainen,ehkä hieman turhan kiinni pojassaan.

 

[Squawe]

Riippuisi anopin tavoista ja luonteesta ja ehkä vähän miniänkin em. ominaisuuksista : )

 

[sikinsokin]

Miksi ei? Kyllä aikuiset varmaan saisi asiat siihen malliin sovittua, että kukin eläisi omaa elämää, vai...? Poikkeuksena tietty ne muorit joilla napanuora pysyy pojassaan aina kiinni

 

[alkup.kirjottaja]

Hmm, anopissanikin on samoja piirteitä osakseen eli puuttuu joihinkin asioihin. Mutta ei hän koskaan hemmottele poikaansa tai ole hänessä kiinni. Päinvastoin.. Enempi lapsiamme hemmottelee ja "omii",mutta hyvällä tavalla. Varmaan mummojen oikeus. Ehkäpä meillä voisi siis olla mahdollisuudet onnistua tässä yhteisasumis projektissa..toki mietityttää monet seikat kuten juuri asioihin puuttuminen ja saako enään koskaan juoda aamukahviansa rauhassa tai saati muuta elämää..Tai sitten murehdin vain turhaan,koska onhan se varmaan miniästäkin kiinni mitä asioita kertoo ja mitä jättää sanomatta. Useinkaan omia asioita ei kannata liikaa kertoa edes anopille,silloin voi odottaa vain neuvoja. Oma äiti on eri asia

 

[isoäiti mölykylästä]

ajattelisin, että ihanaa, lastenjhoito apua löytyy läheltä

 

["napa"]

ajattelisin, että ihanaa, lastenjhoito apua löytyy läheltä

peesi!

 

[onninen]

Anoppini asui meidän alapuolella kerrostalossa vuoden verran. Muutti sinne toisesta kaupungista ollakseen meitä lähellä. (oltiin silloin lapsettomia). Alussa ajatus ei kiehtonut, mutta hyvin siitä selvittiin ja vietin lopulta paljon aikaa anopin kanssa.(mies kaiken vapaa-ajan raksalla) Kun saimme talomme valmiiks ja muutettiin kauemmas, niin anoppi tuli jonkun ajan päästä perässä, nyt n. 5min kävelymatka.
Anoppi käy harvakseltaan meillä, me enemmän sielä. Lähellä on hoitopaikka, jos tarve vaatii ja esikoinen pyöräilee monesti koulunjälkeen mummolaan Oman äitini kanssa en muuttaisi noin liki, vaikka hyvät välit onkin.

 

[Joopeli]

ajattelisin, että ihanaa, lastenjhoito apua löytyy läheltä

Kaikki isoäidit ei vaan halua hoitaa lapsia ollenkaan Edes hätätilanteessa.

 

[äiti5x]

mulla sen verta inhottava anoppi että en tosissaankaa voisi asua.mutta jos anoppi sellanen että tietää toistesa *rajat" ni mikä ettei.apua sais aina tarvittaissa

 

[jassåå]

Joo ei kiitos. Olishan tosi kivaa kun anoppini tulis päivittäin oven taakse kännissä v*ttuilemaan. Koettu on, kun asuttiin kauan sitten appivanhempien naapuritalossa...

 

["vieras"]

Me tehtiin miehen kotitaloon itsellemme asunto, oli jo valmiiksi kaksi siäänkäyntiä ja "omalle puolelle" laitettiin keittiö ja rempattiin vanha vessa. Aikoinaan tässä oli kaksi asuntoa kun miehen isän vanhemmat asuivat tässä missä nyt asumme, joten oli edullinen ja helppo remontti. Kyllä suhde on joutunut ihan helvetin koville tässä, alunperin oli tarkoitus muuttaa vähän kauemmaksi mutta ei vaan ollut järkevän matkan päässä vuokra-asuntoja ja sattui kaikkea muutakin minkä takia meidän oli melkein pakko tulla asumaan tähän tilalle... Anoppi puuttui aluksi ihan kaikkeen, koitti viedä vauvan rinnalta kun imetin jne. Mies ei auttanut yhtään että oltais saatu laitettua jotain rajoja, vaan puolusteli aina, että hyvää se vain tarkoittaa ja pyysi mua joustamaan. Vieläkin joutuu välillä taistelemaan omasta tilasta, mikä on tosi ikävää. Mä pidän itseäni kuitenkin hyvin joustavana ja sopeutuvana ihmisenä, ja silti on ollut vaikeaa. Onnistuminen riippuu tosi paljon molempien (anopin ja miniän) luonteesta ja halusta joustaa ja ymmärtää toista, mutta myös siitä, millaisen roolin mies tässä asetelmassa ottaa.

Toki anopista on hoitoapua ja seuraa, mukava ihminen on, mutta ei oikein halua ymmärtää että me ollaan aikuisia ihmisiä ja halutaan ja tarvitaan vähän yksityisyyttä. En enää ikinä suostu asumaan sukulaisten luona/näin lähellä kun täältä päästään pois, enkä suosittele kellekään. Mä harkitsin vakavasti jo eroakin vaikeimpina aikoina, ja vasta sillä sain miehenkin jotenkin havahtumaan tilanteeseen.

 

[katatsu]

En kyllä osaa sanoa. Anoppini on kyllä todella mukava ihminen ja uskoisin, ettei hänestä nyt yhtäkkiä tulis esim. kyttäävää, kaikkeen puuttuvaa anoppia.

 

["kana"]

Ei ikinä!
Meillä anoppi on tuppautuva, tunkeileva ja epähienotunteinen. Tekee kylläkin kaiken hyvää tarkoittaen ja hymyssä suin. Mutta anoppi ei kunnioittanut meidän perherauhaa ja yksityisyyttä.
Mekin meinattiin lopulta erota anopin takia.

En suosittele, ellette ole anopin kanssa ystäviä.

 

["Vieras"]

Minulla on ihan ok anoppi, mutta en haluaisi noin lähelle häntä. En itseasiassa haluaisi noin lähelle yhtäkään tuttua, vaikka kuinka kivoja olisivatkin. Haluan vain edes pystyä kuvittelemaan meidän perheelle oman rauhan. En halua omalta pihalta nähdä kenenkään tutun taloa. Tavalliset naapurit saavatkin sitten pysyä aina sillä naapuri tasolla.