Minäkö suhteeseen?

[hups]

Miten tässä näin kävi?
Minä, joka olen ollut yli kaksikymmentä vuotta uskollisuuden perikuva meinaan hairahtaa.
Kohtasin ihmisen, johon ihastuin. Tunne oli molemminpuolinen. Kerroin tilanteeni (naimisissa, lapsia), mutta lähdin silti flirttailemaan ja vähän muutakin. Päätin seuraavana päivänä olla pitämättä mitään yhteyttä tähän ihmiseen, mutta sorruin jo aamupäivällä. Joka kerta kun puhelimeen kilahtaa viesti, kehossa käy värinä. Olen aina tuominnut pettämisen, joutunut itse sen kohteeksi ja kärsinyt suunnattomasti. Nyt kuitenkin tuntuu, että en tee mitään väärää vaikka järki sanoo tietysti muuta. Jos voisi vain kokea tämän ja antaa ilon jatkua, mutta eihän niin voi tehdä. En tiennyt, että tämä voi tuntua näin ihanalta. Ja samallla pahalta.
Tiedän tietysti mitä pitää tehdä. Mutta sanokaa tämän kokeneet, jos jatkan yhtään onko vain vaikeampi lopettaa yhteydenpito. Kasvaako nälkä syödessä?

 

[joo]

tuo kokemasi vain kuvastaa sitä, että oma elämäsi ei ole kunnossa. Saat siirrettyä omat ongelmat maton alle ihastumalla. Itse sitä et tajua, koska haluat nähdä vain ihastuksen.

 

[Tahdon asia]

Tässä vaiheessa homma on vielä helppo lopettaa. Hetken aikaa se rassaa, mutta menee pian ohi.

On typeryyksien typeryyttä lähteä leikkimään tulella. Kannattaa miettiä, mikä tuska seuraa siitä, kun romutat koko perheesi luottamuksen ja elämän. Nykyinen epatodellinen olo ei ole mitään verrattuna siihen.

Olet todennäköisesti 45-50 iässä? Arvaapa, moniko tekee silloin villityksissään semmosta, jota loppuikänsä katuu!!

Usko kokemusta. Useimmille näitä kiusauksia tulee, mutta viisas taltuttaa sellaiset järjellään ja kiittää itseään tuhannesti sen jälkeen.

 

[ma-su]

Kokemuksesta voi sanoa, että nälkä kasvaa syödessä. Varsinkin, jos seksi sujuu. Nyt tiedät, miltä sua pettäneiltä on tuntunut. Tiedät nyt myös sen, ettei pettäminen kaduta ketään. Se vaan kutkuttaa mukavasti Kannattaa myös tiedostaa riskit, niin ei pety, vaikka miten kävisi.

 

[hups]

Olen nelikymppinen ja aika perustyytyväinen elämääni. Jotain varmaan elämästäni puuttuu, mitä tästä nyt saan, se on selvää. Kenelläpä 20v naimisissa olleella on tämänkaltaista kihelmöivää onnea perusarjessa? En usko, että mitään olennaista kuitenkaan puuttuu. Uskon, että näin voi käydä kenellä vaan. Tähän asti itse olen onnistunut olemaan se, jolle niin ei vaan käy! Myös koska olen vakaasti niin päättänyt.
Nyt ymmärrän myös miestäni ja sitä vipittömyyttä, jolla hän on kertonut, että pettäessään ei tavallaan tuntunut, kuin olisi tehnyt jotakin väärää. Koska on niin onnellinen olo.
Seksiä ei ole, eikä toivottavasti tule. Vaikka tietysti haluan, mutta en voi. Jos sitten siinä menis se raja ja hetken vain nauttisi tästä kutkutuksesta?

 

[Tahdon asia]

"Seksiä ei ole, eikä toivottavasti tule. Vaikka tietysti haluan, mutta en voi. Jos sitten siinä menis se raja ja hetken vain nauttisi tästä kutkutuksesta?[/QUOTE]"

Niinpä justiin. HETKEN nauttisi. Sitten todella KÄRSISI.
Alkuhuumauksessa miehesi kanssa myös kutkutti. Unohditko sen? Jos nyt panostat teihin kahteen oman miehen kanssa ja järjestätte omaa aikaa ja kivoja tilanteita, saatatte löytää nuoruuden lähteille takaisin. Se vasta on jotakin!!!

Nelikymppisyys on vaarallista aikaa.

 

[ma-su]

Aikuisista ihmisistä kun puhutaan, niin seksi yleensä tulee jossain vaiheessa mukaan. Siihen asti kaikki oikeastaan on helppoa ja pelkkää mukavaa. Seksin myötä tilanne siirtyy toiselle tasolle. Yleensä tulee isolla kädellä tunteet mukaan. Sen jälkeen onkin hankala enää löytää pistettä tilanteelle. Vaatimukset toista kohtaan kasvavat, pelaaminen käy vaikeammaksi myös kotona. Tässäkään ei ole ongelmaa, jos itse tiedostaa edelleen riskit.

Pettäminen on niin yleistä, ettei siitä kannata tehdä sen suurempaa numeroa. Se mitä kannattaa tehdä on miettiä asiat perin pohjin kaikista näkökulmista. Se on aika vaikeaa.

Kannattaa myös muistaa, että erittäin harvoin nämä seikkailut lopulta päätyvät hyvin. Mutta jos on valmis ottamaan sen riskin, niin ei muuta kuin nautiskelemaan.

 

[hups]

Niinpä, enhän mä mitään riskejä halua ottaa enkä missään olosuhteissa halua perhettäni hajottaa. Petän tässä itseäni ja ajattelen, että kukaan ei saa tietää ja tämä pysyy hallinnassa. Ja olen juuri se ihminen, joka aina on sanonut muille, että siirrä tuo ihastumisesta tuleva vire nyt omaan liittoosi, panosta siihen ja unohda muut. Mutta nyt tuntuu niin hyvältä, että tunteet ovat voittaneet järjen äänen.
Ja vaikka en ole kostoretkille koskaan lähtenyt kun mieheni on minua loukannut, pakko myöntää, että nyt on mielessä käynyt, että jos hän on saanut tämän kokea, miksen minäkin?
Onpas tämä elämä yllättävää!!

 

[kuppiteekuppi]

Ja vaikka en ole kostoretkille koskaan lähtenyt kun mieheni on minua loukannut, pakko myöntää, että nyt on mielessä käynyt, että jos hän on saanut tämän kokea, miksen minäkin?

Kolikolla on kääntöpuolensa; haluatko miehesi myös kokevan ne samat petetyksi ja loukatuksi tulemisen tunteet, joita sinäkin olet aiemmin tuntenut?

 

[hups]

Kolikolla on kääntöpuolensa; haluatko miehesi myös kokevan ne samat petetyksi ja loukatuksi tulemisen tunteet, joita sinäkin olet aiemmin tuntenut?

Olet oikeassa, en todellakaan halua. Ei ole mitään halua satuttaa tai loukata häntä. Olemme asiat selvitäneet. Ja siis itse tiedän, miten hirveää on tulla satutetuksi. Pahempi oli juuri se kerta, kun mieheni oli ihastunut. Mutta tuolla ajatuksella tarkoitin sitä, että vilahti päässä, että hänkin on saanut tämän kokea, onko se niin väärin, jos minäkin saan.

 

[miten se meni?]

helpompi on paimentaa tuhat kirppua, kuin kiimaisen ..

kyllä tuo on pahimman luokan itsekkyyttä.

tai oikeastaan typeryyttä. Itse olen perheeni menettäneenä kateellinen niille aviopareille, jotka ymmärtävät rakastaa ja tukea toisiaan. katkera , kun menen ravintolaan yksin, katkera kun käperryn parivuoteeseen yksin, katkera, kun juon kahvini yksin, katkera, kun ei voi rakastaa, katkera, kun ei voi jakaa vastuuta, eikä sähkölaskua.

tervetuloa joukkoon, siitä se alkaa...

 

[hups]

helpompi on paimentaa tuhat kirppua, kuin kiimaisen ..

kyllä tuo on pahimman luokan itsekkyyttä.

tai oikeastaan typeryyttä. Itse olen perheeni menettäneenä kateellinen niille aviopareille, jotka ymmärtävät rakastaa ja tukea toisiaan. katkera , kun menen ravintolaan yksin, katkera kun käperryn parivuoteeseen yksin, katkera, kun juon kahvini yksin, katkera, kun ei voi rakastaa, katkera, kun ei voi jakaa vastuuta, eikä sähkölaskua.

tervetuloa joukkoon, siitä se alkaa...

Niin on. Samaa mieltä kanssasi. Miten voi olla samaanaikaan täysin rationaalinen ja ihan sekaisin! Tähän asti olen ollut se kumppani, joka ymmärtää rakastaa ja tukea. Ja aion olla jatkossakin. Mutta mutta...
Kiitos kun puhutte asiaa!

 

[susie]

Niin on. Samaa mieltä kanssasi. Miten voi olla samaanaikaan täysin rationaalinen ja ihan sekaisin! Tähän asti olen ollut se kumppani, joka ymmärtää rakastaa ja tukea. Ja aion olla jatkossakin. Mutta mutta...
Kiitos kun puhutte asiaa!

Tässä saman kokenut, muutama vuosi sitten. Olihan ihanaa, mutta kohdallani päätyi siihen että seksi sitten, sen kerran kun siihen ajauduimme, ei ollut ihanaa. Itse olisin ollut valmis vielä jatkamaan, mutta mies halusi kumminkin vain seksiä ja itse olin kaivannut muutakin.Suhde lopahti siihen ja päätin olla kertomatta miehelleni, koskaan hän ei sitä saa tietää. Se ei ole meidän suhteeseemme mitenkään vaikuttanut. Olen myös harrastanut nettideittailua lyhyen aikaa, mutta senkin lopetin ja kerroin asian myös miehelleni ja keskustelimme suhteestamme perinpohjaisesti. Meillä yleensä ottaen on mennyt aina hyvin, mutta välillä tulee näitä lipsahduksia. Luulen että niitä on myös mieheni puolelta, mutta en asiaa aio kaivella ja kysellä, ei näy meidän arjessa mitenkään. Suuremmat asiat kuitenkin painaa vaakakupissa enemän. Sinun on tehtävä päätös, jos petät niin salaat sen tiukasti tai sitten parempi vaihtoehto on kertoa tuntemuksistasi NYT miehellesi, ennen kuin teet jotain vielä rajumpaa. Sitten se anteeksiantaminen on vielä hankalampaa.
Mielestäni suurempaa pettämistä on hautoa jotain miestä/naista päässään, unelmoida ja pitää pitkään suhdetta puhe- ja aietasolla kuin se että silloin tällöin hairahtuu yhden illan juttuihin.
Kaverisuhteen on asia ihan erikseen.