R
Ruskistuin
Vieras
Mulla on 2 poikaa. Olen eronnut ja olen löytänyt uuden onnen noin puolitoista vuotta sitten. Käytännössä mulla on yksi poika papereissa kaksi monimutkainen juttu, kiitos lapsien isän). Asutaan erillään tämän uuden kanssa ja jossain vaiheessa on myös ajankohtaista yhteen muuttaminen. Ainut vaan, että tämä uusi arastelee tilannetta, koska mulla on lapsi ja hänellä ei ole lapsista kokemusta. Tiesi ihan alusta asti mun lapsesta ja haluaa olla siitä huolimatta minun kanssani.
Nyt olen monta monta kertaa miettinyt, että millainenhan suhde meillä olisi ellei mulla olisi lasta. Asuttaisiinko yhdessä ja olisiko seurustelu erilaista. Ehkäpä, koska nyt pitää ottaa myös huomioon lapsi monessa asiassa. Ilman lasta voisi tehdä ja olla melkein miten vaan. Hulluinta tässä on se, että olen kuitenkin onnellinen, että mulla on jo lapsia näinkin nuorena (kolmekymppinen). Lapset jo eskarilainen ja ekaluokkalainen.
Olen aina halunnut tytön, mutta nyt mun ajatukset on alkaneet kallistumaan siihen suuntaan etten haluakaan enää lapsia. En tiedä haluaako tää mun kumppanikaan kun asiasta ei olla sen enempiä puhuttu. Viime aikoina olen ajatellut, että mun nykyiset lapset alkaa oll jo isoja joten vähän vapaamaa sitten alkaa olla meneminen.
Oonko minä ihan kaheli? Vai onko mulla joku uus murrkkuikä vai nyt vastako se kolmenkympinkriisi iski? Vai nytkö kun se onni löyty niin haluaa elää vapaasti? En tajua yhtään.
Nyt olen monta monta kertaa miettinyt, että millainenhan suhde meillä olisi ellei mulla olisi lasta. Asuttaisiinko yhdessä ja olisiko seurustelu erilaista. Ehkäpä, koska nyt pitää ottaa myös huomioon lapsi monessa asiassa. Ilman lasta voisi tehdä ja olla melkein miten vaan. Hulluinta tässä on se, että olen kuitenkin onnellinen, että mulla on jo lapsia näinkin nuorena (kolmekymppinen). Lapset jo eskarilainen ja ekaluokkalainen.
Olen aina halunnut tytön, mutta nyt mun ajatukset on alkaneet kallistumaan siihen suuntaan etten haluakaan enää lapsia. En tiedä haluaako tää mun kumppanikaan kun asiasta ei olla sen enempiä puhuttu. Viime aikoina olen ajatellut, että mun nykyiset lapset alkaa oll jo isoja joten vähän vapaamaa sitten alkaa olla meneminen.
Oonko minä ihan kaheli? Vai onko mulla joku uus murrkkuikä vai nyt vastako se kolmenkympinkriisi iski? Vai nytkö kun se onni löyty niin haluaa elää vapaasti? En tajua yhtään.
