olenko mä hullu?

["miia"]

Siis..monimuotoinen kysymys, mutta...
Musta tuntuu, että ajoittain tunnen itteni stressaantuneeks ja sellaseks tosi ahdistuneeks.. Mulla pitäis muutoin olla kaikki hyvin, mutta esim. aamulla saattaakin yht´äkkiä tulla mieleen asioita(esim. mun nuoruudesta/aikuisuudesta) jotka on tapahtunu vuosia sitten, mutta ne on ollu niin rankkoja että olen pyrkiny ne vaan unohtamaan.. sillon ja nyt.
Sitten saattaa esim. olla ihana aamu meillä perheessä, mutta sitten mä tunnen suurta ahistusta kun mun mieleen palaa jostain esim. 5vuoden takaa joku juttu, mikä on tapahtunu ja haluaisin vaan unohtaa sen mutta tuntuu että se on vaan mielessä jne...

 

[Yökukkuja]

Sama täällä..
Ollaan varmaan molemmat sit hulluja!

Stressaan ehkä liikaa ja mensuja ei tässä kuussa näkynyt :/
ENKÄ ole raskaana.. EI mahdollista!

 

['*]

No mun mielestä olisit "hullu", jos ET tuntisi sitä ahdistusta ja jotain vakavaa sattunut?! Kannattaisiko käydä juttelemassa esim. kunnan/kaupungin mielenterveystoimistossa tms., jos alkaa liikaa ahdistamaan...?

 

["vieras"]

Et. Itsekkin prosessoin mielessäni jotain vanhoja asioita. Vuosi vuodelta suhde niihin vain muuttuu ja ne alkavat pikku hiljaa tuntumaan mitättömiltä. Lopulta asia on loppuun käsitelty ja jatketaan matkaa.

 

["miia"]

Kiitos vastauksista...Kun tuntuu ajoittain että MÄ pilaan perheen aamun, kun mies kysyy "miks oot taas tolla tuulella" jne,,, ehkä mun pitäs vaan käsitellä ne asiat...tai sitten ei.....

 

[rtee]

Oletko käynyt niitä asioita läpi vai vain työntänyt ne pois mielestä? Jos tunteet tukahduttaa ne saattaa tulla myöhemmin pintaan.

 

[Chala]

Vaikeat asiat on tosiaan ennemmin tai myöhemmin pakko jollain tavalla kohdata ja käsitellä, mieli pystyy sulkemaan ulos tiettyjä juttuja, mutta nekin yleensä tulevat uniin tai näkyvät ahdistuksena muilla elämän alueilla.

 

[Kumipuu]

Tekstisi perusteella oot ahdistunut, et hullu

 

[Vastaukset kullanarvosia/ap]

Tekstisi perusteella oot ahdistunut, et hullu

Mikä siihen auttaa? Kun oon miehelle vaan sanonu, että "ei mitään" jne.. mutta itte sitte mietin, kun selvästi tulee sellasia raskaita ajatuksia mieleen menneisyydetä, mitä en oo koskaan käyny läpi, enkä halua käydäkkään.... mut kun tää on mulle nyt "uus juttu" että ne asiat alkaa "puskemaan läpi"..pitääkö mun nyt mennä jonnekkin niistä puhumaan vai meneekö tää "tällä ohi"?

 

[loputtomiin ei voi lykätä]

ei se mene tällä ohi, ja lisäksi teet hallaa miehelle kun valehtelet. Sillä valehtelemistahan tuo on, kun kerran jotain on, ja väität ettei ole.

Jos et vielä halua käsitellä etkä halua kertoa hänelle mitä ne asiat ovat, niin kerro nyt edes tuo minkä meillekin. Miehen on paljon helpompi yrittää ymmärtää sitten. Jos et kerro, hän pitää omituisia olotilojasi joko omana vikanaan tai sitten sinun vikana. Asiasta tulee ihan turhaan iso taakka teidän suhteeseen.

Omassa tahdissasi sitten teet ratkaisuja, että menetkö puhumaan asioista ja kenelle. Pois mielestä sullominen ei vain toimi loputtomiin.