Olenko ainoa joka ei osaa tutustua ihmisiin

[vierailija]

On minulla tietysti työkavereita ja tunnen ihmisiä muutakin kautta (esim harrastukset), mutta ne tuttavuudet eivät koskaan kehity sen läheisemmiksi tuttavuussuhteiksi, saati sitten ystävyyssuhteiksi.

En tiedä, ilmeisesti minulta vaan sitten jotenkin puuttuu/olen menettänyt se taito, että miten pelkästä tuntemista muututaan läheisimmiksi.

Ja outoa on, että kyllä minulla aiemmin oli ystäviä ja oli helppo tutustua. (Elämä vaan vei erilleen vanhoista ystävistä), mutta nykyisin en tunnu kelpaavan enään kenenkään "uuden" ihmisen ystävä-/tuttavapiiriin. Ja tuntuu siltä, että siihen suhtaudutaan negatiivisesti, jos edes yrittää tutustua

 

[vierailija]

Et varmasti ole ainoa

Mitäs jos mietit mistä itse pidät ja millainen ihminen olet?
Mitä harrastat yms?

Jos sen kautta kun alat heijastamaan ulospäin sitä mitä teet ja kuka olet, auttaisi sinua saamaan kaltaistasi seuraa? Tai kaltaisesi seuran helpommin lähestyvän sinua

 

[vierailija]

et ole ainoa, minulle on käynyt samoin, ja olen jo yli 40. Avioeron myötä vaihtui ystäväpiirikin, ja olen tullut petettynä ja satutettuna aremmaksi luottamaan ja tutustumaan yhtään keneenkään.
Miehiä en uskalla päästää lähelle, ja kärsin tästä yksinäisyydestä kuitenkin.
Ehkä tätä lisää perusluonnekin , jos aina on ollut "introvertti" ja sitten vielä elämässä tullut kolhuja, et ole todellakaan yksin tämän ongelman kanssa.

 

[anskunen]

Voi myös olla, että et anna itsestäsi tarpeeksi muille. Eli et päästä heitä tarpeeksi lähelle jotta he voisivat oikeasti nähdä oikean sinän! Tunteiden näyttäminen, niistä puhuminen ja uusien yhteisten kokemuksien avulla toisten ihmisten on helpompi samaistua sinuun ja alkaa tuntea sinua. Oletko vastaanottavainen vai varautunut. Voit alkaa miettiä kuinka paljon olet oikeasti antanut itsestäsi muille. Itsetutkiskelu on yksi elämän tärkeimpiä asioita, jotta muut voivat tuntea sinut, on sinunkin tunnettava sinut jne..
Tsemppiä ystävien hakuun, se ei aina ole helppoa.

 

[päätön]

et ole.

 

[vierailija]

et ole ainoa, minulle on käynyt samoin, ja olen jo yli 40. Avioeron myötä vaihtui ystäväpiirikin, ja olen tullut petettynä ja satutettuna aremmaksi luottamaan ja tutustumaan yhtään keneenkään.
Miehiä en uskalla päästää lähelle, ja kärsin tästä yksinäisyydestä kuitenkin.
Ehkä tätä lisää perusluonnekin , jos aina on ollut "introvertti" ja sitten vielä elämässä tullut kolhuja, et ole todellakaan yksin tämän ongelman kanssa.

Kyllä tuossakin iässä voi hyvin löytää jonkun. Kaikenlisäksi jos löytää sellaisen oman ikäisen tai vanhemman niin onkin jo tärkeempää se yhdessä tekeminen ja ympärille katseleminen. Jakaminen ja läheisyys.
Ihan hyvin voi sinuakin vielä odottaa toinen yksinäinen Toki en ole koskaan selvittänyt miten nämä yksinäiset tapaisivat toisensa, kun ei itsellä sen parempia tuloksia.

Mutta toivoa on.. Hitusen vielä

 

[vierailija]

Täällä toinen samanlainen. Tuttavia löytyy, sellaisia kavereita joiden kanssa tavattaisiin vapaa-ajallakin taas ei ole. En tiedä miksi.

Joku sanoi ketjussa että pitäisi avautua enemmän. Olen jo aikaisemmin miettinyt onko siinä se syy, mutta sitten tulee vastaan se ongelma, että olen oppinut pitämään asiat omana tietonani ja suojaamaan itseäni. Ei toisaalta ole edes mitään kerrottavaa. Rahanpuute estää lomat ja harrastukset. Enkä halua että kukaan saa tietää ettei minulla ole kavereita. Eli tilanne kai sitten pysyy tällaisena.

 

[vierailija]

Laittakaa näihin yksinäisyys juttuihin paikkakunta missä olette, itse toisella palstalla annoin s-posti osoitteeni ja on muutama erittäin onnistunut kirjeen vaihto, mutta välimatkat on liian pitkiä tapaamiseen.

 

[vierailija]

Aika monella on jo ne omat kaverit, joten he eivät ole etsimässä uusia. Vika ei siis välttämättä ole sinussa lainkaan, et vain ole törmännyt sellaisiin ihmisiin, joiden sosiaalisessa elämässä olisi tällä hetkellä tilaa uusille ihmisille. Erityisesti keski-iässä perhe ja ruuhkavuodet vievät paljon aikaa, ja ihmissuhteiden hoitamiseen jää vain vähän aikaa.

 

[vierailija]

Täällä ihan sama tilanne...

Just eilen harrastuksessa kuuntelin kun osa oli käynyt leffassa ja osa oli ollut tupareissa, että eipä minua ole kutsuttu mihinkään mukaan...

 

[Nuri]

Sama sama. Mutta olen jo vuosia sitten luovuttanut asian suhteen

 

[vierailija]

Aika monella on jo ne omat kaverit, joten he eivät ole etsimässä uusia. Vika ei siis välttämättä ole sinussa lainkaan, et vain ole törmännyt sellaisiin ihmisiin, joiden sosiaalisessa elämässä olisi tällä hetkellä tilaa uusille ihmisille. Erityisesti keski-iässä perhe ja ruuhkavuodet vievät paljon aikaa, ja ihmissuhteiden hoitamiseen jää vain vähän aikaa.

Juuri näin. Ikävä kyllä, moni ei piittaa uusista ihmisistä tuttavapiirissä.

 

[Occamin partaveitsi]

On tässä myös selvä yhteiskunnallinen muutos. Ei nykyisin mennä vieraisille, kahvittelemaan tai tavata ystäviä siten kuin vielä 20v sitten. Osasyy on lisääntynyt stressi, vähentynyt vapaa-aika ja toisaalta välinpitämättömyys. Jonkinlainen pelko kohdata toisia ihmisiä nostaa myös päätään (sosiaalisten tilanteiden pelon ohella). Ei uskalleta näyttää omia tunteita eikä uskalleta näyttää olevamme haavoittuvaisia (koska empaattisia leimataan).

 

[vierailija]

On tässä myös selvä yhteiskunnallinen muutos. Ei nykyisin mennä vieraisille, kahvittelemaan tai tavata ystäviä siten kuin vielä 20v sitten. Osasyy on lisääntynyt stressi, vähentynyt vapaa-aika ja toisaalta välinpitämättömyys. Jonkinlainen pelko kohdata toisia ihmisiä nostaa myös päätään (sosiaalisten tilanteiden pelon ohella). Ei uskalleta näyttää omia tunteita eikä uskalleta näyttää olevamme haavoittuvaisia (koska empaattisia leimataan).

Ihmisillä tuntuu myös olevan erikoisia kriteerejä ystävyydelle. Kaveripiireihin valitaan ihmisiä aika pinnallisin perustein: hiljaiset, rumat ja/tai köyhät eivät kelpaa, ja elämäntilanteen pitää muutenkin olla sama. Jos elämäntilanne muuttuu, vaihdetaan kaverit. Olen myös huomannut, että Suomessa ainakin nuoremmilla ihmisillä parisuhde tarkoittaa usein kaverien jättämistä. Kun kuvioon tulee uusi mies, nainen lakkaa tapaamasta ystäviään ja on vain kumppaninsa kanssa, tai kumppanin ja kumppanin ystävien.

 

[vierailija]

Täällä ihan sama tilanne...

Just eilen harrastuksessa kuuntelin kun osa oli käynyt leffassa ja osa oli ollut tupareissa, että eipä minua ole kutsuttu mihinkään mukaan...

Otan osaa. Tuli mieleen kun kerran opiskelujen yhteydessä muut vuosikurssin ihmiset juttelivat jälkikäteen miten kivaa oli olla jossain koko ryhmän kanssa. Unohtui vissiin, että minäkin kuuluin vuosikurssiin, koska eipä minulle kerrottu koko jutusta. Mutta joo, en varmaan menettänyt kuitenkaan paljoa.

 

[feger]

Minä! Tai siis jättäydyn taka-alalle, vaikka olisikin kiinnostava ihminen. Minun on vaikea luottaa kehenkään, johtuen karuista koulukokemuksistani, niin pidän sitten mieluummin välimatkaa muihin. Kyllä minua monesti harmittaakin tämä tilanne, mutta tämäkin on itseaiheutettua ja oma vika.