minä en hylännyt miestäni kun hän kärsi masennuksesta,mutta mies hylkäsi minut kun minä kärsin lähes uupumistasoisesta

[vatvoo taas]

väsymyksestä, koska ei kestänyt kun olin kiukkunen ja ärryin turhistakin asioista. paha vaan kun mies ei kertonut tunteistaan suhteemme aikana vaan vasta jälkikäteen!

onko tämä teistä reilua? eihän hän antanut mulle mitään mahdollisuuksia koska ei koskaan kertonut että hänestä tuntuu jokin asia pahalta, ei mulla mitään kristallipalloa ole.

sit syyttää vaan mua siitä että hän joutui tilanteeseen missä ei enään kestänyt ja lähti.

minä olen tietty vastuussa käytöksestäni,mutta mies on vastuussa suhteesta ja siitä että itte avaa suunsa kun jokin painaa mieltä.


tempperamentit sinänsä erilaisia että minä olne ulospäin suuntautuva ja pahanoloni siis kyllä huomaa vieraanpikin,mies on taas tempperamentiltaan sellanen yli rauhallinen sisäänpäin kääntyvä, joten hänellä pahaolo näkyy hiljaisuutena ja tarmottomuutena.

vaikeeko sen on tajuta että ihmisiä on erilaisia, ei siitä tarvitse itteensä ottaa jos toisella on erilainen reagointitapa purkaa pahaaoloaan, varsinkin kun se ei edes ole sillä tavalla tahallista. toki minunkin olisi pitänyt tajuta vähentää elämästäni niitä energiasyöppöjä jotta parisuhde voisi paremmin! no en tajunnut. ja nyt en voi saada yhtä mahdollisuutta. mies siis hylkäsi mut koska mulla oli pahaolla. vaikka minä en hylännyt häntä kun hän oli 2vuotta masentunut! mulle jäi käytännössä silloin ihan kaikki hommat, hoidin ne ja sen lisäksi yritin tuke miestäni. tässä mutuen varmaan yksi syy omaan väsähtämiseen(mutta tärkein on se etten itse osannut hidastaa tahtia)

eikä tartte lukee jos ärsyttää tällänen, pakko purna ajohonkin. tartte varmaan lähtee hakee keskustelua apua,senverran vaikeeta olla yksin ajatuksiensa kanssa

 

["akka"]

Tästä opimme taas että kannattaa ajatella aina vain itseään eikä koskaan muita.

 

["hmmm"]

mutta eikö se sun mies deittaillut eksiä ja haukkui niiden kanssa sinua ja sanoi aina riidan tullen että saisi paremmankin? Tuntuu että oot nyt jäänyt kiinni johonkin haavekuvaan että sun mies oli täydellinen, vaikka oikeasti hyvä mies ei lähtisi tolleen parisuhteesta noin helposti. Eiköhän miehellä ole ollut säätöä jo ennen teidän riitaa ja nyt vaan sai tekosyyn aloittaa uuden elämän jonkun muun kanssa.

 

[Data]

[QUOTE="akka";27892094]Tästä opimme taas että kannattaa ajatella aina vain itseään eikä koskaan muita.[/QUOTE]

Oikea vastaus on pitää huolta kaikista, myös itsestään. Et voi pitää huolta muista jos et ole kunnossa.

 

[kepsis]

Ongelma masentuneisuuteen taipuvalla ihmisellä on se että se ei koskaan poistu kokonaan, sitä voidaan kontrolloida niin lääkkeiden kuin oman käytöksen avulla.

Joten en ihmettelisi jos miehesi vältti asiaan puuttumista sen takia ettei itse sortuisi samalle tielle.

Tottakai asia tuntuu epäreilulta, mutta tässä ehkä on paikka jossa pitää asiaa miettiä isomman kuvan kannalta kuin vain niin että "minä autoin sinua, mikset sinä minua".

Auttaminen kuuluu olla pyyteetöntä eikä tulla velkakirjan kanssa.

Ei kenenkään pitäisi joutua läheishoitajaksi masennuksen kanssa, vaikka niin useimmiten käykin jollain tasolla. Masennus vetää molemmat alaas ja jos on taipumusta vaikeaan masennukseen on parempi pysyä erossa liian vaikeista tilanteista missä voi notkahtaa takaisin sinne syövereihin.

MT-ammattilaiset on niitä joihin pitää yrittää tukeutua, puoliso ei välttämättä voi edes auttaa mitenkään muuten kuin hoitamalla arkiasioita. Läsnäolokin voi riskeerata pahaan masentuneisuuteen taipuvaisen ihmisen.

Et ole yksin. Tunnen henk koht pariskunnan jolla on tämänkaltainen ongelma tälläkin hetkellä.

 

[vatvoo taas]

[QUOTE="hmmm";27892104]mutta eikö se sun mies deittaillut eksiä ja haukkui niiden kanssa sinua ja sanoi aina riidan tullen että saisi paremmankin? Tuntuu että oot nyt jäänyt kiinni johonkin haavekuvaan että sun mies oli täydellinen, vaikka oikeasti hyvä mies ei lähtisi tolleen parisuhteesta noin helposti. Eiköhän miehellä ole ollut säätöä jo ennen teidän riitaa ja nyt vaan sai tekosyyn aloittaa uuden elämän jonkun muun kanssa.[/QUOTE]

ei hän ole deittaillut ketään, hän oli kotona kaiken vapaa-aikansa! vai meinaatko että 20min kauppareissulla kävi vetelee eksiä?

tuskin sentään.

mutta olen minä miettinyt sitäkin vaihtoehtoa,että kun päivän aikana hän kuitenkin tapaa naisia(kin) että jos kuitenkin olisi ihastunut toiseen tai ollut jotain säätöä ja lähtikin toisen naisen vuoksi. (mistä sitä tietää. mutta on mieskin tuntunut olevan rikki, vaikkakaan ei niin paljon kuin minä)

 

[vatvoo taas]

[QUOTE="akka";27892094]Tästä opimme taas että kannattaa ajatella aina vain itseään eikä koskaan muita.[/QUOTE]

niin no mulla ol iniin pahaolla etten tullut ajatelleeksi kokonaisuutta, en tullut ajatelleeksen imiltä miehestä tuntui, mutta hän ei myöskään koskaan kertonut miltä hänestä tuntuu!

mä korjaisin asian samantien tänään,mutta mies ei anna siihen mahdollisuutta!

 

[vatvoo taas]

Ongelma masentuneisuuteen taipuvalla ihmisellä on se että se ei koskaan poistu kokonaan, sitä voidaan kontrolloida niin lääkkeiden kuin oman käytöksen avulla.

Joten en ihmettelisi jos miehesi vältti asiaan puuttumista sen takia ettei itse sortuisi samalle tielle.

Tottakai asia tuntuu epäreilulta, mutta tässä ehkä on paikka jossa pitää asiaa miettiä isomman kuvan kannalta kuin vain niin että "minä autoin sinua, mikset sinä minua".

Auttaminen kuuluu olla pyyteetöntä eikä tulla velkakirjan kanssa.

Ei kenenkään pitäisi joutua läheishoitajaksi masennuksen kanssa, vaikka niin useimmiten käykin jollain tasolla. Masennus vetää molemmat alaas ja jos on taipumusta vaikeaan masennukseen on parempi pysyä erossa liian vaikeista tilanteista missä voi notkahtaa takaisin sinne syövereihin.

MT-ammattilaiset on niitä joihin pitää yrittää tukeutua, puoliso ei välttämättä voi edes auttaa mitenkään muuten kuin hoitamalla arkiasioita. Läsnäolokin voi riskeerata pahaan masentuneisuuteen taipuvaisen ihmisen.

Et ole yksin. Tunnen henk koht pariskunnan jolla on tämänkaltainen ongelma tälläkin hetkellä.

tiedän etten ole yksin, otin näin "fiksuna" yhteyttä pariterapeuttiin tässä vaiheessa kun mies ei mitään toivoa anna suhteelle (ja pariterapeutin mielestä meidän ongelma on ihan yleinen parisuhteissa ja johtu yleensä epäonnistuneesta pyrkimyksestä läheisyyteen). itsestäni taas tuntuu siltä että mulle puoliso olisi juuri se tärkein tuki :'(

mutta mää oonkin tällänen hempeilijä jonka olo helpottuu siitä että rakas ihminen katsoo silmiin ja halaa lämpimästi(tiedän että tälläsellä ei paranneta em. väsymystä,uupumusta,masennsuta,mutta itellä se on se mikä eniten kuitenkin helpottaa sitä pahaaoloa).

mies ei ole kyllä 2vuoteen vaikuttanut yhtään masentuneelta. ymmärrän kyllä nyt että liian hankalat tilanteet voi saada hänenlaisen ihmisen pakenemaan,sitähän hän teki jo yhdessä ollessamme. mutta sitä en käsitä että miten hänellä voi olla parempi olla yksin kuin yhdessä. onko se yksinoleminen sitte niin ihanaa? ei minusta.

meillä kyllä oli aika pattitilanne ja mies kuvittelee ttä jos tulee takaisin kotia niin elämä jatkuu sellasenaan,etei mikään muutu. mutta muuttuisi mä oon pysähtynyt ajattelemaan miehenkin tunteita, oon alkanut ymmärtää miten paljon hänen varhaisnuoruudessa koettu trauma vaikuttaa vielä tänä päivänä häneen.

tottakai mä olen edelleen väsynyt, mutta nyt olen karsinut kaiken minua rasittavan pois, mitä voi karsia. olen ymmärtänyt omat virheeni ja sen miltä miehestä täytyi tuntua. ja uskon että jos keskusteltaisiin kerrankin kunnolla ja mies olisi tukena(halaisi, reagoisi). niin monikin asia muuttuisi. ehkä tarvitsisimme siihen apua kun miehelläkin on tuo trauma, joka johti masennukseen(oli masentunut 12vuotta yhteensä, hoitoa sai kunnolla vasta aikuisena).

mä tiedän että olen ollut helvetin tyhmä. mutta ihminen tulkitsee asioita omasta näkökulmasta ja silloin ilman keskustelua saattaa syntyä isoja väärinkäsityksiä.

mulle ai vaan anneta uutta mahdollisuutta, enkä mä ymmärrä miten tästä selviää :'(

 

["hmmm"]

ei hän ole deittaillut ketään, hän oli kotona kaiken vapaa-aikansa! vai meinaatko että 20min kauppareissulla kävi vetelee eksiä?

tuskin sentään.

mutta olen minä miettinyt sitäkin vaihtoehtoa,että kun päivän aikana hän kuitenkin tapaa naisia(kin) että jos kuitenkin olisi ihastunut toiseen tai ollut jotain säätöä ja lähtikin toisen naisen vuoksi. (mistä sitä tietää. mutta on mieskin tuntunut olevan rikki, vaikkakaan ei niin paljon kuin minä)

luulin että oot tää sama:

http://kaksplus.fi/keskustelu/pluss...vei-hoitoon-koska-muka-mun-hyva-saada-levata/

 

["hmmm"]

ja tämä:

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2227213-mies-jatti-muutama-paiva-sitte-oon-aika-rikki-ja-mun-isa-puolustelee-miesta-joka-mut-jatti/#post27817367

mutta siis sori jos oot ihan joku muu. täällä on vaan joku sun tyylinen valittanut muutaman viikon.

 

[mdlg]

Usko jo, mies teki ehkä elämänsä fiksuimman päätöksen.

 

[no tuota]

...parisuhteesa ei tehdä asioita tyylillä, jossa odotetaan vastapalveluksia toiselta. Takaisinmaksua. Ei. Asioita tehdään ja ollaan ja tunnetaan, koska tahdotaan. Toista ei voi pakottaa rakastamaan, ei myöskään sydämestään huolehtimaan tai jaksamaan.

 

[vatvoo taas]

Usko jo, mies teki ehkä elämänsä fiksuimman päätöksen.

niinku sä varmaan tunnet myös tekeväsi kun lyöt lyötyä? siittä vaan sitte jos se sun oloas helpottaa,mutta et sinäkään näköjään osaa toisen ihmisen asemaan asettua. tok itse olen syyllistynyt samaan.

 

[vatvoo taas]

...parisuhteesa ei tehdä asioita tyylillä, jossa odotetaan vastapalveluksia toiselta. Takaisinmaksua. Ei. Asioita tehdään ja ollaan ja tunnetaan, koska tahdotaan. Toista ei voi pakottaa rakastamaan, ei myöskään sydämestään huolehtimaan tai jaksamaan.

niin no enhän mä asioita siksi ole tehnytkään että ajattelin joskus tulevan takaisin maksun ajan.

mutta ei tämä silti minusta reilua ole! enkä itse pystyisi toimimaan samalla tavalla.

 

[sgjig]

niinku sä varmaan tunnet myös tekeväsi kun lyöt lyötyä? siittä vaan sitte jos se sun oloas helpottaa,mutta et sinäkään näköjään osaa toisen ihmisen asemaan asettua. tok itse olen syyllistynyt samaan.

Mä en kyllä koe lyöväni lyötyä jos sanon sen mikä sunkin kannattaisi alkaa ymmärtämään. Mies lähti eikä ole tulossa takaisin. Niin se nyt vaan on. Ja kun on lukenut mitä olet kirjoittanut suhteestanne niin tuntuu kyllä siltä että ei lapsikaan voi voida hyvin jos vanhemmilla on niin kireät välit mitä teillä oli. Sitä kautta tuo ero on paras ratkaisu. Ymmärrän kyllä että se ei ole vielä helppoa vain unohtaa tunteet ja jatkaa eteenpäin mutta niin sun pitää tehdä jossain vaiheessa - ja mitä aiemmin sitä helpompi sulle itselles.

 

["vieras"]

niin no enhän mä asioita siksi ole tehnytkään että ajattelin joskus tulevan takaisin maksun ajan.

mutta ei tämä silti minusta reilua ole! enkä itse pystyisi toimimaan samalla tavalla.

Juuri tämä reiluuden perään huuteleminen on sitä että odotat vastapalveluksia. Parisuhteessa pitäisi elää ehdottomassa rakkaudessa, rakastaa toista ehdoitta. Etkä voi tehdä tai vaatia sitä toiselta, vain itseltäsi.

 

[vatvoo taas]

[QUOTE="vieras";27892710]Juuri tämä reiluuden perään huuteleminen on sitä että odotat vastapalveluksia. Parisuhteessa pitäisi elää ehdottomassa rakkaudessa, rakastaa toista ehdoitta. Etkä voi tehdä tai vaatia sitä toiselta, vain itseltäsi.[/QUOTE]

no eihän parisuhteessa voi käyttää sanaa PARIsuhde jos vain toinen tukee toista. elätkö sä niin sun suhteessasi että mies tekee ja tukee mutta sä et kun ei huvita?

 

[vatvoo taas]

Mä en kyllä koe lyöväni lyötyä jos sanon sen mikä sunkin kannattaisi alkaa ymmärtämään. Mies lähti eikä ole tulossa takaisin. Niin se nyt vaan on. Ja kun on lukenut mitä olet kirjoittanut suhteestanne niin tuntuu kyllä siltä että ei lapsikaan voi voida hyvin jos vanhemmilla on niin kireät välit mitä teillä oli. Sitä kautta tuo ero on paras ratkaisu. Ymmärrän kyllä että se ei ole vielä helppoa vain unohtaa tunteet ja jatkaa eteenpäin mutta niin sun pitää tehdä jossain vaiheessa - ja mitä aiemmin sitä helpompi sulle itselles.

olihan meillä kireetä, niin kävisi ihan jokaisessa parisuhteessa jos mistään vakavasta ei ikinä keskustella. mutta se ei tarkotia sitä että kaiken tarttis jatkoa kireenä. ymmärrätkö kun ihmiset voivat oppia virheistään ja tekemällä hieman toisin molemmin puolin asioita niin lopputuloskin olisi ollut aivan toinen!

ei ero oo paras ratkaisu vaan se että ratkaisee suhteen ongelmat. vai ratkotko säkin ongelmia sillä että pakenet niitä? sillä tavalla löytää itsensä yhä uudestaan ns.selkä seinää vasten

 

["vieras"]

no eihän parisuhteessa voi käyttää sanaa PARIsuhde jos vain toinen tukee toista. elätkö sä niin sun suhteessasi että mies tekee ja tukee mutta sä et kun ei huvita?

Meidän parisuhteessa molemmat on 100% mukana, sehän se pointti just onkin! Jos jonkun mies esim ei ole, niin miksi on sen kanssa parisuhteessa jos ei tyyli miellytä? Kun tää kaikki on vapaaehtoista jaihmisen vaikutus kuuluukin ulottua vain itseen.

 

["Vieras"]

Mun korvaan kuulostaa että terapeutti oli oikeassa. Tuntuu että haet parisuhteella (=sinua halitaan ja hellitään), jotain tarpeen täyttymystä, "jota ilman et voi elää". Eli teet kaikkesi, että mies pysyisi sinun rinalla, vaikka suhde olisi ihan peestä. Et taida osata olla ilman? Voisitko kuvitella eläväsi ilman parisuhdetta ja onnelisena loppuelämäsi? Et varmaan. Et ole yksin ongelman kanssa, tuollaisia ihmisiä on paljon. Kannattaa kumminkin pyrkiä kasvamaan ensin sinuksi itsensä kanssa ja vasta sitten etsiä kumppani. Sitten kun voi olla onnellinen yksin, löytää helpommin tasapainoisen suhteen toistenkin ihmisten kanssa, eikä synny riippuvuutta.

 

[Littledeath]

Itse olen ennen tiedostamattani tehnyt sitä että vaikeina aikoina haen tukea liikaa läheisimmältä ihmiseltäni. Kesti jonkun aikaa tajuta, että hän on erilainen kuin minä, ei mikään päänsilittelijä. Hän ei välttämättä tue sillä tavalla miten itse ensin halusin, siis läheisyydellä ja halaamalla jne. Mutta muuten sitten huomioimalla.. Piti hyväksyä se että ihmiset on erilaisia. Itse silti tuen ystäviä jos heillä on vaikeaa, enkä enää odota "vastapalvelusta". Ammattihenkilö on se joka auttaa minua.

 

[vatvoo taas]

[QUOTE="Vieras";27892986]Mun korvaan kuulostaa että terapeutti oli oikeassa. Tuntuu että haet parisuhteella (=sinua halitaan ja hellitään), jotain tarpeen täyttymystä, "jota ilman et voi elää". Eli teet kaikkesi, että mies pysyisi sinun rinalla, vaikka suhde olisi ihan peestä. Et taida osata olla ilman? Voisitko kuvitella eläväsi ilman parisuhdetta ja onnelisena loppuelämäsi? Et varmaan. Et ole yksin ongelman kanssa, tuollaisia ihmisiä on paljon. Kannattaa kumminkin pyrkiä kasvamaan ensin sinuksi itsensä kanssa ja vasta sitten etsiä kumppani. Sitten kun voi olla onnellinen yksin, löytää helpommin tasapainoisen suhteen toistenkin ihmisten kanssa, eikä synny riippuvuutta.[/QUOTE]

tottakai hän oli oikeassa,mutta ei tässä ole kyse mistään läheisriippuvuudesta niinku sä tunnut ajattelevan, terapeuttihan tarkoitti sitä että olemme molemmat pyrkineet läheisyyteen ja epäonnistuneet siinä.

en tietenkään halua elää loppuelämääni ilman läheisyyttä,hellyyttä rakkautta,seksiä. mutta kuka haluaisi? en minä ainakaan tunne yhtään sellaista ihmistä joitten mielestä nuo asiat ovat täysin turhia.

miksi säkään et tajua että jos suhteen ongelmista ei keskustella, eikä niille tehä mitään niin olkoon ne lakuunsa vaikka kuin ka pieniä,niin kyllä se suhde kuin suhde on lopulta aika peestä. se ei tarkoita sitä että asia ei voi muuttua. eihän?

sitä paitsi kyllä tässä on sellainen asia taustalla että minä en arvostanut miestäni, kaipasin vapautta, haihattelin oman ajan perään yms.

olkoon... ehkä mä keskustelen ennemmin sen terapeutin kanssa joka muuten sanoi että ei tää tilanne mikään toivoton ole.(ja en usko että hän koettaa epätoivoisesti pitää yllä suhdetta joka olisi tuhoontuomittu).

 

[vatvoo taas]

Itse olen ennen tiedostamattani tehnyt sitä että vaikeina aikoina haen tukea liikaa läheisimmältä ihmiseltäni. Kesti jonkun aikaa tajuta, että hän on erilainen kuin minä, ei mikään päänsilittelijä. Hän ei välttämättä tue sillä tavalla miten itse ensin halusin, siis läheisyydellä ja halaamalla jne. Mutta muuten sitten huomioimalla.. Piti hyväksyä se että ihmiset on erilaisia. Itse silti tuen ystäviä jos heillä on vaikeaa, enkä enää odota "vastapalvelusta". Ammattihenkilö on se joka auttaa minua.

siis minun mieshän kyllä lohdutti halaamalla, pitämällä lähellään, jos mun paha mieli näkyi itkuna ja jos tämä ei johtunut hänestä. jos taas surullisuuteni syy oli "miehessä" niin silloin hän ei reagoinut mitenkään. jonka tulkitsin omalla tavallani, mikä oli väärä tulkinta. oikeasti hän ei vain osannut! hän ahdistui ja vaikeni. tämä on yksi asia mikä on muuttunut eromme aikana, nimittäin koska olen alkanut ajattelemaan,hakenut tietoa,keskustellut mm.traumoihin erikoistuneen psykoterapeutin kanssa. olen alkanut ymmärtämään miestäni ja ehkä itseänikin paremmin.

uskoisin siis että jatkossa en ottaisi itseeni vaan osaisin antaa tilaa miehellekkin ja ennen kaikkea aikaa.

mä koen taas itse helpompana tukeutua läheiseen ja onneksi mulla onkin sellasia,mutta ei niillekkään viiti koko aikaa vinkua

 

["hmmm"]

miksi säkään et tajua että jos suhteen ongelmista ei keskustella, eikä niille tehä mitään niin olkoon ne lakuunsa vaikka kuin ka pieniä,niin kyllä se suhde kuin suhde on lopulta aika peestä. se ei tarkoita sitä että asia ei voi muuttua. eihän?

Musta tuntuu että sä et tajua että vaikka kuinka itse olet tajunnut asioita ja muuttunut, niin mies ei ole eikä ehkä haluakaan muuttua ja tehdä töitä teidän suhteen eteen. Et voi pakottaa miestä tulemaan edes vähän vastaan jos toinen ei halua.

 

["hmmm"]

siis minun mieshän kyllä lohdutti halaamalla, pitämällä lähellään, jos mun paha mieli näkyi itkuna ja jos tämä ei johtunut hänestä. jos taas surullisuuteni syy oli "miehessä" niin silloin hän ei reagoinut mitenkään. jonka tulkitsin omalla tavallani, mikä oli väärä tulkinta. oikeasti hän ei vain osannut! hän ahdistui ja vaikeni. tämä on yksi asia mikä on muuttunut eromme aikana, nimittäin koska olen alkanut ajattelemaan,hakenut tietoa,keskustellut mm.traumoihin erikoistuneen psykoterapeutin kanssa. olen alkanut ymmärtämään miestäni ja ehkä itseänikin paremmin.

uskoisin siis että jatkossa en ottaisi itseeni vaan osaisin antaa tilaa miehellekkin ja ennen kaikkea aikaa.

mä koen taas itse helpompana tukeutua läheiseen ja onneksi mulla onkin sellasia,mutta ei niillekkään viiti koko aikaa vinkua

Mun mielestä on ehkä vähän väärä asenne, että ymmärrät viimeiseen asti miestäsi eikä miehen tarvitse ollenkaan joustaa. Sun ei kuulu olla miehesi terapeutti. Jos miehellä on selviä ongelmia, niitä hoidetaan ammattilaisen avulla terapiassa, ei kotona mököttämällä vaimolle.