Miltä tuntui istukan synnyttäminen? Jouduitko ponnistamaan?

Tuntuiko kipua?

Pelottaa että se tekee kovasti kipeää kun vauva on "repinyt" vähän jo. Ensimmäinen lapsi syntyy heinäkuussa.

 

eipä se juuri miltään ole tuntunut. kolme synnytystä mulla. vähän ehkä inhalta varsinkin kun napanuorasta kiskastu kevyesti mutta ihan nätisti se sieltä on tullut.

 

Ei se tuntunut oikein miltään, vauvan syntymän jälkeen ajatukset on aika vahvasti siinä vauvassa

 

teidän ei ole tarvinut ponnistaa sitä mitenkään ulos? Se siis tulee aivan itsestään?

 

Ilokaasua taisin pari kertaa hörppäistä. En ponnistanut enää kun lapsi oli ulkona. Kaikki tapahtui vähän niin kuin taustalla, kun minä ihmettelin pientä. Lapsi on nyt 4,5 kk.

 

kyllä sitä vähän joutuu ponnistamaan mutta ei sen enempää ku pissalla käydessäkään

 

En edes oo huomannu missä vaiheessa se tuli pihalle.

 

Minäki sitä jännitin aivan pöljänä ensin, mutta en sittemmin edes tajunnut että milloin se edes tuli ulos

 

Ekasta en muista, mutta tokasta jouduin ponnistamaan ja tuntui jonkin verran inhottavalta ja kipeältä ja "olipa se iso". Ei siis tietenkään vauvaan verrattuna iso, mutta mielikuvaani siitä, kun ekasta en edes muistanut. Mulla olikin alapään limakalvot aika pahasti repaleilla, vaikkei muuten tullut repeämiä, joka varmaan teki siitä inhottavamman tuntuista. Siihen vauvan synnytykseen verrattuna kuitenkin hyvin helppoa ja vähän kivuliasta, joten ei kannata pelätä.

Ja tämä viime viikkoisella kokemuksella, jota eivät vuodet ole vielä kullanneet

 

Ekasta joudun ponnistamaan ihan tosissani. Istukka painoi yli 900g.
Toisesta lääkäri repi sen käsin irti salissa. Onneksi sain hyvät myrkyt kanyylin kautta suoraan suoneen ennen sitä. Olisi voinut tuntua aika makoisalta lääkärin käsi kyynerpäätä myöten vastasynnyttäneessä (ja kyllä, 2. asteen repeämät myös tokalla kertaa) toosassa :/
"Pöllyjen" ansiosta en tuntenut yhtään mitään.

 

Se sattui kun kätilöt painelivat mahaa, mutta istukan synnyttäminen ei enää tuntunut missään. Turhaa murehdit. Suurin työ on siinä vaiheessa jo takana ja sinä voit keskittyä täysin vauvaan

 

Ekasta minä olin istukan käsinirrotuksessa, kun ei itekseen irronnut. Sen irrotusyritykset ja painelut olivat kamalia.
Muissa synnytyksissä istukat ovat irronneet hellällä nykäisyllä eikä sitä juuri huomaa kun vauva on kainalossa.

 

Sellainen märkä lopsahdus se lähinnä oli, ei mitään itse synnytykseen verrattuna.

 

Ei tuntunu juurikaan yhtään miltään, pikku juttu

 

Tietoisesti ei tarvinnut ponnistaa, mutta yksi ponnistus tuli tahtomattakin ja sen myötä istukka ulos. Tuntui lähinnä muljahdukselta, ei sattunut.

 

Vaikka mä repesin pahasti ja jouduttiin tekemään iso episiotomia, ei istukan ulostulo tuntunut missään. Kätilö painoi kerran mahaa ja se oli siinä. Muistan, kun hän sanoi "nyt synnytetään istukka" ja ehdin juuri ajatella, pitääkö taas ponnistaa kun se jo oli ulkona.

Ei tuntunut toisellakaan kertaa missään, iso istukka oli mullakin, melkein kilon. Lapsi painoi yli 4 kg ja mä vaan ihmettelin, miten ne oli mahtunut mun mahaan :O Kun kaikki oli sanonut koko raskauden, että tulee pieni lapsi kun on niin pieni maha. Jopa lääkäri

 

Ei siitä istukasta tosiaan kannata huolehtia. Istukka tulee sieltä melkein huomaamatta. Mikäli tarvitsee ponnistaa, niin tosiaan melkeinpä vain sen verran, kuten joku jo sanoikin, että kuin kävisi vain pissalla. Onhan niitä erikoisempiakin tapauksia, että istukka ei meinaa hyvin irrota, mutta kyllä niihin on sitten keinot. Älä huolehdi siitä etukäteen. Pahimmat oli mielestäni avautumiskivut, jos synnytyskipuja miettii.

 

Synnytyksestä aikaa noin puolitoista vuotta. Ei se tainnut tuntua juuri miltään. En ainakaan muista. Mutta minulla oli kyllä puudutus, voi sekin vaikuttaa.

 

Se oli semmoinen pieni märkä muljahdus molemmilla kerroilla.Ei sattunut, enkä muista jouduinko oikein edes ponnistamaan. Kaikki mielenkiinto oli siinä vaiheessa siinä rinnoilla köllivässä vauvassa =)

 

Istukan synnyttäminen sattui mutta kaikkein pahimmat kivut olivat ne jälkisupistukset, joista kukaan ei muista ensisynnättäjälle kertoa. Itse olin ihmeissäni, kun kivut eivät loppuneetkaan lapsen maailmaan saattamiseen vaan jatkuivat useita päiviä ja lääkettä ei saanut.

 

Minulle taas oli kaikista tuskallisinta tuo istukan synnyttäminen. Periaatteessa se että istukka tulee sieltä ei tuntunut vaan se että mahaa piti painella japainella ja... se oli yhtä tuskaa. Molemmissa istukan synnytyksissä kesti 30- 40 min ja siinä kinttaslla oli että keikkurin kautta olis pitäny lähtiö sitä irottelehan. Sitten se kuiten urtos repaleisena ja niitä palasia tuli vielä oariviikkoa ja seki oli aika inhaa.mutta kaikesta on selvitty.

 

Ekasta ei tuntunut missään, mutta tokasta tuntui, kun ei meinannut irrota. Ja siinäkään ei se itse istukan ulos tulo sattunut, vaan se, kun lääkäri joutui kauheasti painelemaan vatsaa. Reilu 2L menetin verta, ja leikkauasalia oltiin varaamassa, mutta onneksi irtosi! Ja joo, ne jälkisupistukset oli todella kipeitä : / tuli yllätyksenä ne mullekin. Mutta minä sain niihin kyllä lääkettä. Sain kolmea eri särkylääkettä ja ne auttoivat hyvin

 

[QUOTE="totuus on";30012099]Istukan synnyttäminen sattui mutta kaikkein pahimmat kivut olivat ne jälkisupistukset, joista kukaan ei muista ensisynnättäjälle kertoa. Itse olin ihmeissäni, kun kivut eivät loppuneetkaan lapsen maailmaan saattamiseen vaan jatkuivat useita päiviä ja lääkettä ei saanut.[/QUOTE]

Lääkettä saa kyllä kun pyytää. Yleensä synnyttäneiden vointia kysellään ahkerasti ja kipulääkettä tyrkytetään lähes joka väliin.

Käsittääkseni jälkisupistukset on yleensä uudelleen synnyttävien vaivoja, toki niitä voi ensisynnyttäjilläkin olla.

Kurjaa, että sulle jäi ikävät muistot

 

[QUOTE="totuus on";30012099]Istukan synnyttäminen sattui mutta kaikkein pahimmat kivut olivat ne jälkisupistukset, joista kukaan ei muista ensisynnättäjälle kertoa. Itse olin ihmeissäni, kun kivut eivät loppuneetkaan lapsen maailmaan saattamiseen vaan jatkuivat useita päiviä ja lääkettä ei saanut.[/QUOTE]

Lääkettä saa, kun synnärillä pyytää. Ne jälkisupistukset ei ensisynnyttäjillä yleensä pahat ole. Toista tai useampaa kertaa asialle olevilla ne voi olla tosi kivuliaatkin. Niin oli itselläkin toisen synnytyksen jälkeen. Toki ne ekan synnytyksen jälkeen olivat inhottavia, mutta ei niin pahoja kuitenkaan etteikö olisi kestänyt.

Ekassa synnytyksessä istukka muljahti melkein kuin itsestään ulos, mutta toisessa sitä yritettiin runnoa väkisin ulos tunnin verran. Ei onnistunut, joten se poistettiin leikkaussalissa epiduraalipuudutuksessa. Tuossa vaiheessa olin niin pöllämystynyt synnytyksestä sekä lääkkeistä, ettei se sattunut, tuntui vain hieman epämiellyttävältä.

 

4 istukkaa on tulleet tosi helposti. Ekalla kerralla en edes ollut kuullut, että sekin pitää "synnyttää". No, yhdellä supistuksella ne on tulleet. Viides istukka olikin sitten tiukassa ja kaksi kätilöä teki hiki päässä töitä n. puoli tuntia, kunnes vauvaa varten tullut kätilö otti ohjat käsiinsä ja painoi jalastani akupistettä ja istukka irtosi parissa minuutissa. Olen jälkikäteen usein ajatellut erityisellä lämmöllä tuota kätilöä, joka sai asian ratkaistua ripeästi! Ja mulla on ollut jälkisupistuksia jo ekan synnytyksen jälkeen ja lääkkeitä sai aina kun pyysi! Sujuvaa odotusta sulle ja onnellista vauva-aikaa synnytyksen jälkeen.