Miltä synnyttäminen tuntuu?

Ei se ponnistaminen ja vauvan ulos tuleminen vaan se avautumisvaihe, auts |O

Miltä se avautuminen tuntuu?

Sattuu, sattuu ja sattuu, näin ainaskin miulla Kaikkein kivuliain vaihe koko synnytyksen aikana. Ilokaasua ja paraservikaalipuudutus oli mulla apuna synnytyksessä. Vaan kyllä tää uhmaikä on rankempaa kun koko synnytys yhteensä

 

Hei synnytyttäneet! Kun aina sanotaan että avautumisvaihe on pahin niin miksi naiset kuitenkin huutavat eniten ponnistusvaiheessa? Auttaako äänen käyttö vai miksi? Mua kiinnostaa kun en ole vielä "päässy" tätä meloonia synnyttämään

Niin ja miltä se avautuminen käytännössä tuntuu? Vihlomist? Polttoa? Vai minkälaista??

Tuo huutojuttu on vähän jännä kyllä...
Itse olen huutanut jonkin verran ponnistaessa, mut en ole tehnyt sitä kivusta koskaan. Se on enemmän jotain sellaista hallitsematonta hommaa, olo on erittäin tukala ja vaikea, vaikkei välttämättä kovin kipeä...tukalaa, sitä se on. Niin tukalaa, että on pakko joskus huutaa.

Avautuminen on äärimmäistä poltetta selässä ja etureisissä...ainakin minulla.

Mulle sanottiin ettei pidä huutaa, se vie voimia.

 

Hei synnytyttäneet! Kun aina sanotaan että avautumisvaihe on pahin niin miksi naiset kuitenkin huutavat eniten ponnistusvaiheessa? Auttaako äänen käyttö vai miksi? Mua kiinnostaa kun en ole vielä "päässy" tätä meloonia synnyttämään

Niin ja miltä se avautuminen käytännössä tuntuu? Vihlomist? Polttoa? Vai minkälaista??

En mä tainnut viimeisissä synnytyksissä kauheasti ponnistaessa huutaa, mutta ensimmäisissä kyllä. Niissä olin saanut avautumisvaiheessa kohdunsuulle puudukkeet, en tiedä olisi silla osuutta ponnistusvaiheen kivulle. Mutta ainakin niissä repesin enemmän ja se vihlominen, kun vauvan vartalo tuli niitä haavoja viiltäen oli sanoinkuvaamattoman kivulias ja tosiaan huusin kuin hyeena

:ashamed:

APUA!!! En haluu

 

Lisäys vielä tuosta äänenkäytöstä - itse voisin sanoa että äänenkäyttö oli yksi tärkeimmistä kivunlievityskeinoistani avautumisvaiheessa. Se toimii oikeasti, ja mitään kursseja en ollut käynyt. Annoin vain tulla sellaista ääntä mikä tuntui juuri oikealta, ei siis huutoa vaan sellaista matalaa tasaista ja voimakasta aa- tai oo-vokaalia.

Ponnistusvaiheessa tämä ei enää toiminut, silloin kyllä huusin suoraakin huutoa välillä

 

Hei synnytyttäneet! Kun aina sanotaan että avautumisvaihe on pahin niin miksi naiset kuitenkin huutavat eniten ponnistusvaiheessa? Auttaako äänen käyttö vai miksi? Mua kiinnostaa kun en ole vielä "päässy" tätä meloonia synnyttämään

Niin ja miltä se avautuminen käytännössä tuntuu? Vihlomist? Polttoa? Vai minkälaista??

Tuo huutojuttu on vähän jännä kyllä...
Itse olen huutanut jonkin verran ponnistaessa, mut en ole tehnyt sitä kivusta koskaan. Se on enemmän jotain sellaista hallitsematonta hommaa, olo on erittäin tukala ja vaikea, vaikkei välttämättä kovin kipeä...tukalaa, sitä se on. Niin tukalaa, että on pakko joskus huutaa.

Avautuminen on äärimmäistä poltetta selässä ja etureisissä...ainakin minulla.

Mulle sanottiin ettei pidä huutaa, se vie voimia.

No jotku ne niinkin sanoo, mut vetäisin varmaan lättyyn sellaista, joka tulis siihen komentelemaan sillä hetkellä... :ashamed:
Onneksi minulle on sattunut enemmän kätilöitä, jotka ovat sanoneet, että saat huutaa jos se helpottaa.
Ja itse ainakin koen SAAVANI enemmän siitä voimia, jos karjun jossain vaiheessa...*silleen naisellisesti tietty :saint: *

 

Hei synnytyttäneet! Kun aina sanotaan että avautumisvaihe on pahin niin miksi naiset kuitenkin huutavat eniten ponnistusvaiheessa? Auttaako äänen käyttö vai miksi? Mua kiinnostaa kun en ole vielä "päässy" tätä meloonia synnyttämään

Niin ja miltä se avautuminen käytännössä tuntuu? Vihlomist? Polttoa? Vai minkälaista??

Varmaan sen takia, kun siinä joutuu käyttämään voimaa. Huutaahan keihäänheittäjätkin kun viskaavat kepin ilmaan

 

Hei synnytyttäneet! Kun aina sanotaan että avautumisvaihe on pahin niin miksi naiset kuitenkin huutavat eniten ponnistusvaiheessa? Auttaako äänen käyttö vai miksi? Mua kiinnostaa kun en ole vielä "päässy" tätä meloonia synnyttämään

Niin ja miltä se avautuminen käytännössä tuntuu? Vihlomist? Polttoa? Vai minkälaista??

En mä tainnut viimeisissä synnytyksissä kauheasti ponnistaessa huutaa, mutta ensimmäisissä kyllä. Niissä olin saanut avautumisvaiheessa kohdunsuulle puudukkeet, en tiedä olisi silla osuutta ponnistusvaiheen kivulle. Mutta ainakin niissä repesin enemmän ja se vihlominen, kun vauvan vartalo tuli niitä haavoja viiltäen oli sanoinkuvaamattoman kivulias ja tosiaan huusin kuin hyeena

:ashamed:

APUA!!! En haluu

Kipu on yksilöllistä, joten et sä välttämättä koe sitä noin. Mun esikoisen päänympärys oli kiitettävät 37,5cm, ponnistus ei sattunut enkä kokenut mitään repeemisen tunnetta. Episiotomia leikattiin sydänäänten takia ja siitä en tiennyt mitään.

 

oli kauheaa vaikka sain puudutukset enkä aijo enää toista lasta hankkia sen takia et toista kertaa en enää aijo synnyttää. mulla repes koko alapää siis myös peräaukko ja kaikki mitä tuol alhaal nyt vaan voi olla.

 

Hei synnytyttäneet! Kun aina sanotaan että avautumisvaihe on pahin niin miksi naiset kuitenkin huutavat eniten ponnistusvaiheessa? Auttaako äänen käyttö vai miksi? Mua kiinnostaa kun en ole vielä "päässy" tätä meloonia synnyttämään

Niin ja miltä se avautuminen käytännössä tuntuu? Vihlomist? Polttoa? Vai minkälaista??

En ole huutanut yhdessäkään synnytyksessä juurikaan vaikkei ole ollut kivunlievitystä. Oon vaan vajonnut tietynlaiseen koomaan siinä ja vaikeroinut muuten hiljakseni. Se huutaminen ois omakohtaisesti vain häirinnyt keskittymistä ja kipu olisi ollut hallitsemattomampi. Se voimakas, harkittu hengittely todella auttaa keskittymään ja vie kipua pois.

 

Ei nykyään tarvii synnyttää, sektio on keksitty

Tai sit jättää lapset hankkimatta

tai adoptoi

Moni varmaan tekeekin näin?

 

Tiiru sinä selviät synnytyksestä ihan niinkuin kaikki muutkin, ja siitä todennäköisesti jää todella hyvät muistot. Älä pelkää näitä sotatarinoita

On tärkeää muistaa että keho on aivan eri tilassa synnytyksen aikana kuin esim. normaalien kuukautisten aikaan tai muuhun kipuun liittyen. Synnytys on tila jossa nainen kestää aivan eri kaliiperin juttuja kuin muulloin! Trust me, olen tosiaan vapaaehtoisesti synnyttänyt luomuna kahdesti

 

mä huusin koska sattui niin et luulin oikeasti etten pysty synnyttämään. mun mies lähti itkien pois huoneesta koska ei oo kuullu mun ikinä kiroilevan niin paljon ja pelästyi =)

 

Onhan se kamalaa, mutta jotenkin silti kai niin luonnollista, ettei sitä osaa ajatella, että se olisi IHAN mahdottoman hirveätä. Sellaista repiväähän se kipu on, mutta on kuitenkin niin pian ohi. Ja mulla ainakin (kaksi olen synnyttänyt) tuntuu siinä ponnistusvaiheessa jotenkin helpottavalta, että saan itse tehdä kaikkeni sen eteen, että se lapsi syntyy sieltä äkkiä, ei tarvitse enää siinä vaiheessa kärvistellä niiden hirveiden avautumistuskien kanssa.

 

Hei synnytyttäneet! Kun aina sanotaan että avautumisvaihe on pahin niin miksi naiset kuitenkin huutavat eniten ponnistusvaiheessa? Auttaako äänen käyttö vai miksi? Mua kiinnostaa kun en ole vielä "päässy" tätä meloonia synnyttämään

Niin ja miltä se avautuminen käytännössä tuntuu? Vihlomist? Polttoa? Vai minkälaista??

Tuo huutojuttu on vähän jännä kyllä...
Itse olen huutanut jonkin verran ponnistaessa, mut en ole tehnyt sitä kivusta koskaan. Se on enemmän jotain sellaista hallitsematonta hommaa, olo on erittäin tukala ja vaikea, vaikkei välttämättä kovin kipeä...tukalaa, sitä se on. Niin tukalaa, että on pakko joskus huutaa.

Avautuminen on äärimmäistä poltetta selässä ja etureisissä...ainakin minulla.

Mulle sanottiin ettei pidä huutaa, se vie voimia.

Tietenkin he kieltävät huutamasta. Naisen täytyy hillitä itsensä ja käyttäytyä hyvin jopa synnyttäessään. Niin, ja eihän se huutamisen kuunteleminen tee kätilöparan korvillekaan hyvää =)

 

Tiiru sinä selviät synnytyksestä ihan niinkuin kaikki muutkin, ja siitä todennäköisesti jää todella hyvät muistot. Älä pelkää näitä sotatarinoita

On tärkeää muistaa että keho on aivan eri tilassa synnytyksen aikana kuin esim. normaalien kuukautisten aikaan tai muuhun kipuun liittyen. Synnytys on tila jossa nainen kestää aivan eri kaliiperin juttuja kuin muulloin! Trust me, olen tosiaan vapaaehtoisesti synnyttänyt luomuna kahdesti

Kiitos :'(

Pakkohan se on kestää enää ei voi perääntyä.. Mulla on näihin "luuserisupistuksiin" auttanut kovasti lämmin suihku ja lämpö yleensäkkin, ja haikaranpesässä on allas ja suihku... ehkä ne auttavat Ja ihana mies

 

Tiiru sinä selviät synnytyksestä ihan niinkuin kaikki muutkin, ja siitä todennäköisesti jää todella hyvät muistot. Älä pelkää näitä sotatarinoita

On tärkeää muistaa että keho on aivan eri tilassa synnytyksen aikana kuin esim. normaalien kuukautisten aikaan tai muuhun kipuun liittyen. Synnytys on tila jossa nainen kestää aivan eri kaliiperin juttuja kuin muulloin! Trust me, olen tosiaan vapaaehtoisesti synnyttänyt luomuna kahdesti

Tämä on niin totta! Synnytyskipua ei mielestäni voi verrata mihinkään muuhun kipuun, se on niin eriluontoista, sellasta positiivista kipua.
Se on sellasta mahtavan karmeaa.

 

Ja mulla ainakin (kaksi olen synnyttänyt) tuntuu siinä ponnistusvaiheessa jotenkin helpottavalta, että saan itse tehdä kaikkeni sen eteen, että se lapsi syntyy sieltä äkkiä, ei tarvitse enää siinä vaiheessa kärvistellä niiden hirveiden avautumistuskien kanssa.

Tuo oli kyllä motivoivin vaihe kun teki mieli puskea minkä jaksoi. Moni ensisynnyttäjä tekee vaan sen virheen että puskee päällä vaikka pitäs niillä lantiolihaksilla työntää. Kun vaan muistaa sen niin kaikki menee aika painollaan.

 

Itekkin olin ihan varma että en sitten varmasti huuda kun synnytän, mutta se tais jotenkin vaan lipsahtaa muutama ärähys. Sekin muuten jännä juttu että vaikka avautumisvaihe sattu paljon enemmän kun ite synnytys niin en mie avautumisvaiheen aikaan huutanut

 

Tiiru sinä selviät synnytyksestä ihan niinkuin kaikki muutkin, ja siitä todennäköisesti jää todella hyvät muistot. Älä pelkää näitä sotatarinoita

On tärkeää muistaa että keho on aivan eri tilassa synnytyksen aikana kuin esim. normaalien kuukautisten aikaan tai muuhun kipuun liittyen. Synnytys on tila jossa nainen kestää aivan eri kaliiperin juttuja kuin muulloin! Trust me, olen tosiaan vapaaehtoisesti synnyttänyt luomuna kahdesti

Tämä on niin totta! Synnytyskipua ei mielestäni voi verrata mihinkään muuhun kipuun, se on niin eriluontoista, sellasta positiivista kipua.
Se on sellasta mahtavan karmeaa.

Juu olen uskoutunut siihen toivonkipinään että kipua ei voi verrata esim siihen että alkaisin tästä luitani murtamaan tai muuten satuttamaan. Vaan että kipu voi olla yhtä kovaakin mutta todella erilaista. Sanokaa että näin on. ONHAN!?

 

Tiiru sinä selviät synnytyksestä ihan niinkuin kaikki muutkin, ja siitä todennäköisesti jää todella hyvät muistot. Älä pelkää näitä sotatarinoita

On tärkeää muistaa että keho on aivan eri tilassa synnytyksen aikana kuin esim. normaalien kuukautisten aikaan tai muuhun kipuun liittyen. Synnytys on tila jossa nainen kestää aivan eri kaliiperin juttuja kuin muulloin! Trust me, olen tosiaan vapaaehtoisesti synnyttänyt luomuna kahdesti

Näin juuri. Ja kaikesta kivusta huolimatta se on varmasti suurimmalle osalle aivan mahtava ja ihana kokemus, vaikka sillä hetkellä se ei välttämättä siltä tunnukaan

 

Ei nykyään tarvii synnyttää, sektio on keksitty

Tai sit jättää lapset hankkimatta

tai adoptoi

Moni varmaan tekeekin näin?

Tähän vaihtoehtoon taidan kallistua, siis jättää lasten teon muille

 

Tiiru sinä selviät synnytyksestä ihan niinkuin kaikki muutkin, ja siitä todennäköisesti jää todella hyvät muistot. Älä pelkää näitä sotatarinoita

On tärkeää muistaa että keho on aivan eri tilassa synnytyksen aikana kuin esim. normaalien kuukautisten aikaan tai muuhun kipuun liittyen. Synnytys on tila jossa nainen kestää aivan eri kaliiperin juttuja kuin muulloin! Trust me, olen tosiaan vapaaehtoisesti synnyttänyt luomuna kahdesti

Tämä on niin totta! Synnytyskipua ei mielestäni voi verrata mihinkään muuhun kipuun, se on niin eriluontoista, sellasta positiivista kipua.
Se on sellasta mahtavan karmeaa.

Juu olen uskoutunut siihen toivonkipinään että kipua ei voi verrata esim siihen että alkaisin tästä luitani murtamaan tai muuten satuttamaan. Vaan että kipu voi olla yhtä kovaakin mutta todella erilaista. Sanokaa että näin on. ONHAN!?

Itse olen lujasti sitä mieltä, että negatiivisessa ja positiivisessa kivussa on vissi ero. Kaikkien synnytysteni jälkeen olen sitä mieltä, et se on pääsääntöisesti mahtavaa touhua. Sellaista alkukantaista...vaikka sillä tuskan hetkellä voikin olla sitä mieltä, etten enää ikinä tule tähän, mut kun vauva on maailmassa, ajattelee monesti jo silloin, et voisin tehdä uudestikin...

 

Tiiru sinä selviät synnytyksestä ihan niinkuin kaikki muutkin, ja siitä todennäköisesti jää todella hyvät muistot. Älä pelkää näitä sotatarinoita

On tärkeää muistaa että keho on aivan eri tilassa synnytyksen aikana kuin esim. normaalien kuukautisten aikaan tai muuhun kipuun liittyen. Synnytys on tila jossa nainen kestää aivan eri kaliiperin juttuja kuin muulloin! Trust me, olen tosiaan vapaaehtoisesti synnyttänyt luomuna kahdesti

Tämä on niin totta! Synnytyskipua ei mielestäni voi verrata mihinkään muuhun kipuun, se on niin eriluontoista, sellasta positiivista kipua.
Se on sellasta mahtavan karmeaa.

Juu olen uskoutunut siihen toivonkipinään että kipua ei voi verrata esim siihen että alkaisin tästä luitani murtamaan tai muuten satuttamaan. Vaan että kipu voi olla yhtä kovaakin mutta todella erilaista. Sanokaa että näin on. ONHAN!?

Itse olen lujasti sitä mieltä, että negatiivisessa ja positiivisessa kivussa on vissi ero. Kaikkien synnytysteni jälkeen olen sitä mieltä, et se on pääsääntöisesti mahtavaa touhua. Sellaista alkukantaista...vaikka sillä tuskan hetkellä voikin olla sitä mieltä, etten enää ikinä tule tähän, mut kun vauva on maailmassa, ajattelee monesti jo silloin, et voisin tehdä uudestikin...

Psyyke usein suojaa itsensä unohtamalla asioita.

 

Tiiru sinä selviät synnytyksestä ihan niinkuin kaikki muutkin, ja siitä todennäköisesti jää todella hyvät muistot. Älä pelkää näitä sotatarinoita

On tärkeää muistaa että keho on aivan eri tilassa synnytyksen aikana kuin esim. normaalien kuukautisten aikaan tai muuhun kipuun liittyen. Synnytys on tila jossa nainen kestää aivan eri kaliiperin juttuja kuin muulloin! Trust me, olen tosiaan vapaaehtoisesti synnyttänyt luomuna kahdesti

Tämä on niin totta! Synnytyskipua ei mielestäni voi verrata mihinkään muuhun kipuun, se on niin eriluontoista, sellasta positiivista kipua.
Se on sellasta mahtavan karmeaa.

Juu olen uskoutunut siihen toivonkipinään että kipua ei voi verrata esim siihen että alkaisin tästä luitani murtamaan tai muuten satuttamaan. Vaan että kipu voi olla yhtä kovaakin mutta todella erilaista. Sanokaa että näin on. ONHAN!?

Itse olen lujasti sitä mieltä, että negatiivisessa ja positiivisessa kivussa on vissi ero. Kaikkien synnytysteni jälkeen olen sitä mieltä, et se on pääsääntöisesti mahtavaa touhua. Sellaista alkukantaista...vaikka sillä tuskan hetkellä voikin olla sitä mieltä, etten enää ikinä tule tähän, mut kun vauva on maailmassa, ajattelee monesti jo silloin, et voisin tehdä uudestikin...

ok hyvä!

 

Tiiru sinä selviät synnytyksestä ihan niinkuin kaikki muutkin, ja siitä todennäköisesti jää todella hyvät muistot. Älä pelkää näitä sotatarinoita

On tärkeää muistaa että keho on aivan eri tilassa synnytyksen aikana kuin esim. normaalien kuukautisten aikaan tai muuhun kipuun liittyen. Synnytys on tila jossa nainen kestää aivan eri kaliiperin juttuja kuin muulloin! Trust me, olen tosiaan vapaaehtoisesti synnyttänyt luomuna kahdesti

Tämä on niin totta! Synnytyskipua ei mielestäni voi verrata mihinkään muuhun kipuun, se on niin eriluontoista, sellasta positiivista kipua.
Se on sellasta mahtavan karmeaa.

Juu olen uskoutunut siihen toivonkipinään että kipua ei voi verrata esim siihen että alkaisin tästä luitani murtamaan tai muuten satuttamaan. Vaan että kipu voi olla yhtä kovaakin mutta todella erilaista. Sanokaa että näin on. ONHAN!?

Itse olen lujasti sitä mieltä, että negatiivisessa ja positiivisessa kivussa on vissi ero. Kaikkien synnytysteni jälkeen olen sitä mieltä, et se on pääsääntöisesti mahtavaa touhua. Sellaista alkukantaista...vaikka sillä tuskan hetkellä voikin olla sitä mieltä, etten enää ikinä tule tähän, mut kun vauva on maailmassa, ajattelee monesti jo silloin, et voisin tehdä uudestikin...

Psyyke usein suojaa itsensä unohtamalla asioita.

No mut se ei kyllä päde siihen tunteeseen, mikä voi tulla jo synnärillä, jopa heti synnytyksenkin jälkeen...silloin vielä kaikki on tuoreessa muistissa ja siltikin voi tuntua, et ehkä tulen tänne toistekin!