miltä sinusta tuntui 26-vuotiaana?

26-vuotiaana järjestin häitä, olin vastavalmistunut maisteri - kaikki näytti hyvälle. Olin aika sinisilmäinen. Koko elämä edessä. Pidin 26-vuotiaana olemisesta.

Nyt neljä vuotta myöhemmin olen kuitenkin oppinut elämästä paljon enemmän. Olen kärsinyt lapsettomuudesta, sairastanut masennusta ja toipunut siitä, olen ostanut talon ja istuttanut puutarhaa, olen kokenut raskauden ja keskenmenon, kiertänyt paljon maailmaa ja nähnyt maapallolla monta sellaista paikkaa, joissa asiat ovat paljon huonommin kuin meillä. Nyt tämä 30-vuotiaana oleminen tuntuu taas vähän sellaiselta etapilta, jossa pitäisi tehdä monta vakavaa päätöstä. Elämäni oli 26-vuotiaana paljon helpompaa.

 

Ihan hyvältä tuntui. Valmistuin kakskutosena yliopistosta ja olin hiljattain tavannut ihanan miehen, josta tuli sitten myöhemmin aviomieheni. Suunnitelmissa oli työelämä ja oman asunnon ostaminen. Se oli hyvä ikä ja hyvä elämänvaihe, kuten moni muukin sitä ennen ja sen jälkeen.

 

nyt olen 26 ja tuntuu surkealta! ELÄMÄ OHI!

Hyvää on se että on pieni lapsi ja toinen tulossa.

Masentaa että ei ole hyvää, työllistävää ammattia ja jumissa paikkakunnalla kun miehellä vakityö täällä.

Elämänbi tuntuu turhalta, itkettää jo huominen päivä kun "joutuu" viettämään sen ypöyksin lapsen kanssa... Ei aikuista seuraa tai mitään..

 

Välillä naurattaa ja välillä itkettää mitä kaikkea sitä onkaan/ei ole saanut aikaan Jos kuitenkin ajattelisin että kaiken pitäisi olla "valmista" ennen kuin täytän kolmekymmentä, tulisi seuraavista 70 vuodesta (päätin just elää satavuotiaaksi ) ihan hemmetin tylsiä! Elämä on sitä mitä teet siitä ja onneksi ihan luvan kanssa saat itse arvottaa sen mikä SINULLE on tärkeää ja mitä tahdot elämälläsi tehdä

 

26-vuotiaana.

Elämäntilanne: minulla oli 2-vuotias tytär ja toivoin toista lasta. Olin juuri valmistumassa, viimeinen opiskeluvuosi menossa. Sairastelin paljon, ja se tuntui kurjalta. Muuten, olin periaatteessa onnellinen, ja oikeasti onnellinen monista asioista, mutta myös hyvin kiireinen, ja jälkeenpäin katsoen ahdistunut myös oikeista asioista.