Miltä tuntuu pettämisen jälkeen?

[Ei oo pettämisestä kokemusta mutta]

Tuo dianen perustelu siitä että on 'ansainnut' syrjähypyn on vähintäänkin mielenkiintoinen. On ansainnut leveämmän elämän, kuin toimkeentulo antaa myöten on usean ylivelkaantuneen perustelu. On ansainnut useamman ja pitemmän kännin, kuin terveys ja rahat riittävät on usean alkkiksen perustelu. Jotkut vaan luulevat että tästä elämän pullasta voi syöda vaan ne rusinat, ilman seurauksia. Siksikö on vieras ajatus ensin purkaa edelliset suhteet ja sitten vasta hypätä uuteen.

 

[Vahva ???]

Miten hemmetissä minun persoonani on niin vahva, että se jyrää alleen varsinaiset aiheetkin täällä aina?

Ai niin, tietenkin minun persoonani on niin voimakas, mutta, miten ihmeessä TE olette niin surkean heikkoja, että näin aina käy?

voimakas ???
Buuuaahahahahaha.
Kiitos Vitsie, iso kiitos vitsistä.

 

[huhuh]

jopas vitsie vitsin lykkäs, petetty on syyllinen petokseen)

No tuolla logiikalla saa perusteltua kyllä kaiken ja onhan niitä perusteita täällä ennenkin kuultu:

Toteutin vain naiseuttani,
koko perhe voi paremmin, kun minä oli paremman tuulinen pettäessäni,
se vain tuntui niin oikealta,
ja kuuntelin v sydämeni ääntä.

Kiitosvitsie..

 

[Mä oon mikä oon...]

Nimimerkki "NO" kirjoitti:
"Nimenomaan, pettäjä tekee todellakin aivan hirveän teon toiselle, läheisen kuolemakin on helpompi kokea."

Ystävälläni kuoli vaimo ja mies jäi kolmen alle 10-vuotiaan kanssa jatkamaan elämäänsä. Olen 100% varma, että tämä mies kokisi vaimonsa uskottomuuden ykkösvaihtoehtona jos toinen vaihtoehto on kuolema.

Jos ajatellaan hypoteettisesti, niin myös minä valitsisin mielummin pettämisen puolisolta kuin hänen kuolemansa. Pettämisessä sattuisi vain minuun, kuolema vaikuttaisi lapsiin, puolison läheisiin ja myös minuun.

Aika korjaa katkeruuden, vihan ja oman pettymyksen siitä, ettei puoliso ollutkaan sitä mitä kuvitteli eikä suhde mennyt niin kuin joskus haaveili. Jos ei korjaa, niin silloin pitäisi porautua siihen omaan itsesäälissä piehtarointiin ja takoa päähänsä, että asioita joille ei kerta kaikkiaan mitään mahda, niillä on turha elämäänsä pilata ja myrkyttää. Etiäpäin, sano mummo lumessa.

Pettämistä ei voi mielestäni vierittää petetyn harteille. Jos kokee, ettei ole tyytyväinen suhteessaan eikä keskustelut puolison kanssa auta, niin silloin voi purkaa liittonsa ennen kuin lähtee hakemaan uutta "himon kohdetta".

Voihan liitossakin ihastua toiseen, tuntea himoa yms. se sormus kun ei ole mikään sinetti sille, että ihmisellä kuolee, voisiko sanoa, primitiiviset vaistot. Se, osaako ihminen hallita tunteitaan ja ajatella persettään pidemmälle, se on ihan henkilökysymys ja kertoo sinällänsä jotain perusluonteesta, vastuunottamisesta omista teoistaan ja kunnioittamisesta puolisoa kohtaan. Kunnioitus ja arvostus kun ovat yksi niistä peruspilareista, joita hyvässä liitossa tarvitaan.

Ugh. Tuli on puhunut

 

[[suluissa]]

Jos mieheltä ei saa hyvää seksiä tai mies ei auta kotitöissä tai on joku muu junttius, tyhmyys tai muu teko, joka ärsyttää naista, niin ei siltikään pettäminen ole oikeutettua. Pitää pystyä puhumaan niistäkin asioista. Toki peiliinkin voi katsoa.

Jos sohvalla makaa äijä, jonka hiplaa kaukosäädintään enemmän kuin vaimoaan, niin ei silloinkaan pettäminen ole ratkaisu. Sillä saa hetkellistä iloa ja tyydytystä, mutta jälkipyykin peseminen ja valehtelu ovat raskaita taakkoja.

 

[Kun katselee]

noita väkivalta tilastoja, niin ajatus siitä, että kuolemakin on pettämistä parempi, alkaa kuulostaa todelliselta.
Valitseeko mies mieluummin puolisonsa kuoleman, kuin pettäjän nauttivan olostaan ?

 

[NO]

Kyllä kuolema on luonnollisempi kuin petetyksituleminen. Perustelen sen sillä, että luonnollinen kuolema on perusteltavissa; se aiheuttaa myös surua ja tuskaa. pettäjä tekee myös petetylle "kuoleman" aiheuttaen surua ja tuskaa kuitenkin sillä erotuksella, että pettäjä nauttii tekosistaan, siis toiselle aiheuttamastaan "kuolemasta".

petetty voi myös kaivata pettäjää, mutta hän on poissa, jatkaen elämästään nauttimista, Kuolluttakin voi kaivata, mutta sen ymmärtää, että hän on lopullisesti poissa.

useissa eroissa varsinkin mies katoaa myös lasten elämästä äidin myötävaikutuksella tai isän omilla toimilla, joten kyllä se voi olla kuolemaa raskaampaa myös lapsille.

 

[Mä oon mikä oon...]

Juups, eikös olekin kauheaa, että pettäjä saa vielä nauttia elämästään, lapsistaan ja jopa uudesta suhteestaan. Pois tuollainen moraalittomuus! Pettäjä pitäsi laittaa perunasäkkiin joka on kiviä täynnä ja upottaa suohon kansan hurratessa :-/

En puolustele pettäjiä, enkä pettämistä hyväksy -en itselleni, enkä kumppanilleni, mutta joku raja kuitenkin kostonhalullakin. Omituista ajattelua kaikenkaikkiaan tuo kuoleman paremmuuden puolustelu verrattuna pettämiseen -sanoisin jopa sairasta.

Tutkimustuloksia en muista nähneeni, mutta mutulla ajatellen uskon, että suurin osa etävanhemmista tapaa säännöllisesti lapsiaan, eli etävanhempi on parempi vanhempi kuin kuollut vanhempi.

 

[NO]

Ilmeisesti pettäjä ei kykene tuntemaan miltä petetystä tuntuu, vaan puukkoa vaan selkään ja maassa makaavaa pitää potkia.

Onko empatia myös petettyä kohtaan tuntematonta pettäjillä?

Missä on hienotunteisuus? Jos sitä yleensäkään voi pettäjä kokea?

Kuoleman tuntemus on esimerkki asian vakavuudesta, ei konkreettinen tilanne. Mutta ilmeisesti petoksen vertaaminen kuolemaan on pisto pettäjien sydämeen. En minä sille mitään voi, että heti petoksen jälkeen kuolema on ihan oikea termi tapahtuneen tuntemuksille.

 

[NO]

pitää vielä lisätä, että ero ennen uutta suhdetta poistaa tällaisen kokemuksen, kun ei ole edes petettyä tai pettäjää. Mutta on sekin tiedossa, että pettämiseen taipuvainen ihminen on heikko, eikä kykene eroamaan ja järjestämään elämäänsä ilman tällaista valtavaa loukkausta puolisoaan kohtaan. Siis todellinen "syyllinen"

 

[Mä oon mikä oon...]

No, et voi mitään sille et, jos vaimosi on sinua pettänyt etkä siitä pääse ylitse. Minäkään en voi sille mitään, että edes hypoteettisesti vertailu kuolema vs pettäminen kuulostaa sairaalta ja itsekkäältä.

 

[ninni08]

En halua selitellä ja pohtia asiaa tässä; mikään ei ole kuitenkaan mustavalkoista, välillä tuntuu hyvältä, välillä pahalta ja välillä vielä pahemmalta. Samanlaisessa tilanteessa olen kuin sinä alkuperäinen, askeleen pidemmälle ottanut. Kukaan ei voi minua pahemmin moralisoida kuin minä itse.
Jos haluat ap Mirja-marja (tai koett tai joku muu vertaispohdintaa kaipaava) pyöritellä asiaa ilman loanheittoa, voit kirjoittaa minulle osoitteeseen [email moderoitu]

 

[vittupää]

Jos mieheltä ei saa hyvää seksiä tai mies ei auta kotitöissä tai on joku muu junttius, tyhmyys tai muu teko, joka ärsyttää naista, niin ei siltikään pettäminen ole oikeutettua. Pitää pystyä puhumaan niistäkin asioista. Toki peiliinkin voi katsoa.

Jos sohvalla makaa äijä, jonka hiplaa kaukosäädintään enemmän kuin vaimoaan, niin ei silloinkaan pettäminen ole ratkaisu. Sillä saa hetkellistä iloa ja tyydytystä, mutta jälkipyykin peseminen ja valehtelu ovat raskaita taakkoja.

Totta! Edes pettäminen ei ole perustelu sille miksi pitäisi pettää.
Eli vaikka puoliso pettäisi minua, en minä silti pettäisi häntä.
Koska pettäminen on pettäjän oma konkurssi, sitä taakkaa ei kannata petturin takia hankkia itselleen.
Ihminen oppii lapsena valehtelemaan. Omat vanhemmat usein opettavat sitten kuinka valehteluun suhtaudutaan.
Monet ikätoverini lapsuudessa saivat vanhemmiltaan apua ja hyväksyntää valehteluun. Jotkut ihmiset ajattelevat, että valehtelu on oikein joskus...eli siitä tehdään itselle mahdollisimman helppoa. Kaikki toki valehtelevat, mutta se että valehtelun tarve ja oikeutuksen tunne on ihmisessä niin syvällä, että on valmis pettämään oman omaisensa niin pahasti, kertoo siitä että a) se ihminen on henkisesti lapsen tasolla ja b) ei ole ihmisenä oikeastaan minkään arvoinen. Toki hänellä on ihmisarvo ja hänelle pitää antaa toinen mahdollisuus, mutta ei välttämättä enää siinä parisuhteessa.

 

[NO]

No, et voi mitään sille et, jos vaimosi on sinua pettänyt etkä siitä pääse ylitse. Minäkään en voi sille mitään, että edes hypoteettisesti vertailu kuolema vs pettäminen kuulostaa sairaalta ja itsekkäältä.

haha hah, mistä sinä sen tiedät miten minä olen selvinnyt erostani, sanoinkin, että heti petoksen jälkeen tuntemukset ovat pahempia kuin kuolema. ja jos petoksesta selviäminen kestää vuosia, että pystyy taas kokoamaan itsensä ja ymmärtämään, että oli hirviön kohteena, niin mitä pahaa siinä on?

ja jos jonkun mielestä tämä on loanheittoa pettäjiä kohtaan, niin siinähän olette puhtoiset pulmuset viettienne vietävinä, mutta niin törkeästi toimitte, että sietääkin kirjoitella vain toisilleen.

Joku jo pelkäsi henkensäkin puolesta, kai sekin on ihan aiheellinen pelko, kun tietää miten vakavasti toisen mieltä järkyttää.

 

[Mä oon mikä oon...]

Jos petoksesta selviämiseen menee vuosia, niin silloin kannatta hakea ammattiapua. Katkeruus myrkyttää koko ihmisen ja on kuin puu, joka pienestä versosta alkaen kasvaa sureksi tammeksi varjostaen kaiken muun hyvän mitä ihmisessä on.

Pettäminen on toki niin rankka juttu ja sitä rankempi, mitä naivempi petetty on ollut. Maailma ylipäätänsäkin on kova paikka, ihmissyys on enemmän tai vähemmän hukassa monilta, mutta sen kanssa vaan on elettävä parhaan kykynsä mukaisesti. Kuten aiemminkin jo sanoin, ristiä jota ei jaksa eikä pysty kantamaan siitä pitää pyrkiä pääsemään eroon, ennen kuin se lyhitää allensa. On asioita joille ei voi mitään, vaikka kuinka niitä pyörittelisi päässänsä, kaikkia asioita ei voi korjata, eikä hyvittää.

 

[NO]

Jos petoksesta selviämiseen menee vuosia, niin silloin kannatta hakea ammattiapua. Katkeruus myrkyttää koko ihmisen ja on kuin puu, joka pienestä versosta alkaen kasvaa sureksi tammeksi varjostaen kaiken muun hyvän mitä ihmisessä on.

Pettäminen on toki niin rankka juttu ja sitä rankempi, mitä naivempi petetty on ollut. Maailma ylipäätänsäkin on kova paikka, ihmissyys on enemmän tai vähemmän hukassa monilta, mutta sen kanssa vaan on elettävä parhaan kykynsä mukaisesti. Kuten aiemminkin jo sanoin, ristiä jota ei jaksa eikä pysty kantamaan siitä pitää pyrkiä pääsemään eroon, ennen kuin se lyhitää allensa. On asioita joille ei voi mitään, vaikka kuinka niitä pyörittelisi päässänsä, kaikkia asioita ei voi korjata, eikä hyvittää.

Just joo.

"mitä naivempi petetty on ollut"

Milloin loppuu petetyn syyllistäminen? Ei ilmeisesti koskaan, koska pettäjä on omasta mielestään oikeutettu toimimaan miten toimii.

Mitä rankempi juttu, sen pidempään kestää ymmärtää. Ei kannata ylikorostaa ammattiapua; vertaistuki ja hyvät ystävät ovat parempia tapoja selvitä kriisistä ja kannattaa todellakin antaa itselleen aikaa. Erään tutkimuksen mukaan läheisen kuolemasta selviäminen kestää 7v ja erosta toipuminen kestää vielä pidempään.

Toivottavasti joku ymmärtää mitä on tekemässä, eikä todellakaan ala puukottamaan puolisoaan selkään ja aiheuta hänelle pitkäaikaista masennusta omien viettiensä ja oman tyydytyksensä oikeutuksella. pettäjä on erittäin itsekäs ja hän todellakin kantaa vastuun, eikä naivi puoliso.

 

[Mä oon mikä oon...]

En todellakaan syyllistänyt tällä naiviussanalla petettyä!

Se vaan nyt on fakta, että sitä kovemmin pettäminen iskee mitä naivempi (luottaisempi, sinisilmäisempi ym. synonyymit) petetty on ollut. Myös tuosta ammattiavun tarpeellisuudesta mainitsin jo aiemmin. Jos ei yksin pysty asioita käsittelemään, niin ei varmasti ainakaan ole haittaa siitä, että saa apua ihmiseltä joka on koulutettu auttamaan muita ja tuntee ihmismielen käyttäytymistä ja sitä, kuinka siihen voi myös itse vaikuttaa.

 

[:::]

Oivoi...nyt kääntyilee Mikael Agricola haudassaan.. ;(

Onkohan "naivemman" synonyymi "luottaisempi" tai "sinisilmäisempi"...?

Siis naiva = luottainen, sinisilmäinen???

Miten olisi "naiivi"..?

 

[Naima-Aslak]

Oivoi...nyt kääntyilee Mikael Agricola haudassaan.. ;(

Onkohan "naivemman" synonyymi "luottaisempi" tai "sinisilmäisempi"...?

Siis naiva = luottainen, sinisilmäinen???

Miten olisi "naiivi"..?

Se pettäjähän on puolisoista naivempi. Sehän nai ensin vakiokumppaniaan ja sitten vielä kakkosmiestä/-naista. Petetty, uskollinen on kummpaneista vähemmän naiva.

Sitä, miten paljon silmien väri vaikuttaa naimisen määrään, en osaa sanoa, mutta eikös nuo etelämaalaiset suklaasilmämiehet ole aika kovia poikia naimaan suomalaisten sinisilmäisten pellavapäänaisten kanssa?

 

[NO]

saa kyllä kääntää vaikka kylkeään, kas kun ei yhdys sana virhettä - löytynyt

naivi on minulle nekatiivinen ilmaisu
naivi on lapsellinen, noin yleisesti ottaen

 

[Mä oon mikä oon...]

Liikunta tekee Mikaelille varmastikin ihan hyvää, älä sinä siitä kanna huolta. Siellä oli paljon muitakin kirjoitusvirheitä, todella monesta kaksoisvokaalisesta sanasta puuttuu toinen kirjain. Ihan kauheeta...

 

[:::]

Heh..

Noin yleisesti ottaen, "naivi" ja "nekatiivinen" eivät ole suomen kieltä.

Ja se taisi olla "mä oon mikä oon" joka puhui "naivemmasta petetystä".

Mahtaakohan naivempi petetty olla sellainen, joka petetyksi tultuaan nai vieraissa enemmän kuin se pettävä puolisonsa aikoinaan? Eikö se ole silloin melkeinpä kostoksi tulkittavissa? Mutta voihan toki petetyksi tuleminen herättää kostonhimoakin, joka kyllä sinänsä on mielestäni tuomittavaa eikä mielialaa juurikaan kohota.

 

[Jaakko 1]

Naivia ihmisiä...

 

[Sika,]

Oivoi...nyt kääntyilee Mikael Agricola haudassaan.. ;(

Onkohan "naivemman" synonyymi "luottaisempi" tai "sinisilmäisempi"...?

Siis naiva = luottainen, sinisilmäinen???

Miten olisi "naiivi"..?

Se pettäjähän on puolisoista naivempi. Sehän nai ensin vakiokumppaniaan ja sitten vielä kakkosmiestä/-naista. Petetty, uskollinen on kummpaneista vähemmän naiva.

Sitä, miten paljon silmien väri vaikuttaa naimisen määrään, en osaa sanoa, mutta eikös nuo etelämaalaiset suklaasilmämiehet ole aika kovia poikia naimaan suomalaisten sinisilmäisten pellavapäänaisten kanssa?

Ja sitten kun mennään oikein etelään ja oikein suklaasilmiin, niin siellä ei tartte miettiä, miltä pettäjästä tuntuu ? Miltä se nyt yleensä tuntuu, kun kivitetään kuoliaaksi ?

 

[Mä oon mikä oon...]

Jää sinä pohtimaan sitä. Yleisesti ottaen, normaalilla aivokapasiteetilla varustettu ihminen ymmärtää lukemansa, vaikka kirjoituksessa virheitä olisikin. Tuo nyt oli aikamoinen lapsus, tuo mun "naiva", mutta tuskin kenenkään maailma siihen kaatuu jos kaatuu, niin kannattaa taasen miustaa se, että asiat joille ei voi mitään, ne kannattaa sivuuttaa, eikä sekottaa päätänsä moisia pohtimalla. Tämä näistä kirjoitusvirheistä tällä erää kohdaltani.