miltä teistä tuntuu, jotka olette alle 155cm?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja satu86
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

satu86

Vieras
miltä se tuntuu teistä että olette niin "pitkiä" :D ? onko teillä paljon ongelmia tai jossain tullut väärinkäsityksiä?

minä olen 146 cm LYHYT :D kerran olin mieheni ja mieheni mummon kanssa viherlandiassa syömässä. siinä mummo sit meni maksaa ruoat ja nainen kassalla sanoi; kaksi aikuista ja yksi lapsi :laugh: oli siinä selittäminen, olin täysi-ikäinen ja odotin hyvin alussa raskautta lastamme. Nyt se naurattaa mutta silloin se ei naurattanu.

Olin tiistaina kampaajalla ja sanoin että minulla on tytär, eivät meinanneet uskoa sitä, luulivat minua 15 vuotiaaksi. hiukset kun oli leikattu, sanoi parturi että nyt sinä näytät 12 vuotiaalta.. (ei kovin kivalta tuntunu)

kaupassa saan pitkiä katseita kun työnnän ostoskärryillä puolitoista vuotiasta tyttöämme. ja minusta välillä inhottaa lähteä perheen kesken mihinkään kun pelkään että porukka katsoo miestäni kummeksuen että on tuossakin mies kun pistäny "melkein lapsen" paksuksi.. :ashamed:

mieheltä olen monta kertaa kysyny että häpeekö olla mun kanssa. mut aina tulee vastaus että ei häpee ja pituudella ei ole mitään merkitystä kun rakastaa minua kaikesta huolimatta :D ihanaa!

sit viel yx :ashamed: sitten kun mun lapsi/lapset on isompia niin nehän on hetkessä minun mittaisia, vähän voi tuntua oudolta että minua pidemmät sanoo minua äidiksi. anteeksi näin pitkä juttu :snotty:
 
Alkuperäinen kirjoittaja satu86:
sit viel yx :ashamed: sitten kun mun lapsi/lapset on isompia niin nehän on hetkessä minun mittaisia, vähän voi tuntua oudolta että minua pidemmät sanoo minua äidiksi. anteeksi näin pitkä juttu :snotty:

Muuhun asiaasi en voi kommentoida, kun on itsellä 170 senttiä pituutta, mutta ei aikanaan mun äitiä näyttänyt haittaavan, että me hujoppilapset julkisesti kutsuttiin häntä äidiksi :D
Mun veli on jopa 196cm pitkä, ja tais olla jo alle 10-vuotiaana äitiä pitempi. Äiti siis 156cm :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kersantti Pippuri:
Alkuperäinen kirjoittaja satu86:
sit viel yx :ashamed: sitten kun mun lapsi/lapset on isompia niin nehän on hetkessä minun mittaisia, vähän voi tuntua oudolta että minua pidemmät sanoo minua äidiksi. anteeksi näin pitkä juttu :snotty:

Muuhun asiaasi en voi kommentoida, kun on itsellä 170 senttiä pituutta, mutta ei aikanaan mun äitiä näyttänyt haittaavan, että me hujoppilapset julkisesti kutsuttiin häntä äidiksi :D
Mun veli on jopa 196cm pitkä, ja tais olla jo alle 10-vuotiaana äitiä pitempi. Äiti siis 156cm :D

hui. musta jo nyt tuntuu oudolta kantaa tyttöä sylissä kun tuntuu että se on niin iso mun syliin :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja satu86:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja satu86:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Että ompas pienenkokoinen, onneksi en itse ole

no en mä ihan tätä tarkoittanu. kysyin niiden tuntemuksia jotka on pieniä... no onneksi olkoon ettet ole lyhyt, ei tämä minusta ole kivaa :(

Sori

ei se haittaa :D mut sähän voisit lahjoittaa mulle hiukan senttejä :D

Voisin mä ilomielinkin tästä 182 cm varresta 7 cm luopua
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja satu86:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja satu86:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Että ompas pienenkokoinen, onneksi en itse ole

no en mä ihan tätä tarkoittanu. kysyin niiden tuntemuksia jotka on pieniä... no onneksi olkoon ettet ole lyhyt, ei tämä minusta ole kivaa :(

Sori

ei se haittaa :D mut sähän voisit lahjoittaa mulle hiukan senttejä :D

Voisin mä ilomielinkin tästä 182 cm varresta 7 cm luopua

ja mä olisin sit vasta 153 cm :D no olis sekin jotain :laugh:
 
Joskus teininä olisin halunnut olla pidempi, mutta jo vuosikausia musta on ollut jopa kivaa että olen aina se pienin :) Yritä säkin ajatella samalla tavalla..! Miksi muka pitäisi olla pitkä. Ja mielenkiinnolla odotan kasvaako poika musta jo ala-asteiässä ohi :D Mä olen 152cm, pojasta on ennustettu 186cm :whistle: Eikä varmaan kovin yleistä ole, että jo lapsen syntyessä pituuseroa äitiin on alle metri :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja MargeSimpson:
Joskus teininä olisin halunnut olla pidempi, mutta jo vuosikausia musta on ollut jopa kivaa että olen aina se pienin :) Yritä säkin ajatella samalla tavalla..! Miksi muka pitäisi olla pitkä. Ja mielenkiinnolla odotan kasvaako poika musta jo ala-asteiässä ohi :D Mä olen 152cm, pojasta on ennustettu 186cm :whistle: Eikä varmaan kovin yleistä ole, että jo lapsen syntyessä pituuseroa äitiin on alle metri :whistle:

en muuten ole tuollain edes ajatellu että eroa alle metri.. :) juu kyl musta on kiva olla lyhyt aina silloin tällöin, mut sit tulee niitä kausia että haluais olla pidempi kun kaikki mollaa, myös aikuiset :( luulis että ne nyt ymmärtäis kun ovat hiukan "kasvaneet"
 
Mä olen 153cm pitkä. En mä ole paljoakaan sitä edes ajatellut aiemmin. Nyt kun on pienikokoinen lapsi niin aina saa selitellä neuvolassa, lääkärissä, jne. sitä, kun me vanhemmatkin ollaan niin lyhyitä. Mies on kanssa vain 170 cm. Eipä tuo mitta muuten ole haitannut...
 
Olen 152 senttiä, enkä todellakaan kärsi siitä. Pieni koko jotenkin hämää ihmiset luulemaan nuoremmaksi kuin onkaan ja minuakin luultiin teiniksi, joka on lapsia hoitamassa siinä vaiheessa kun itselläni oli jo 3 lasta. :D Minua huimaa korkeissa paikoissa ja olen vain tyytyväinen katsoessani maailmaa näin matalalta tasolta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja satu86:
Alkuperäinen kirjoittaja MargeSimpson:
Joskus teininä olisin halunnut olla pidempi, mutta jo vuosikausia musta on ollut jopa kivaa että olen aina se pienin :) Yritä säkin ajatella samalla tavalla..! Miksi muka pitäisi olla pitkä. Ja mielenkiinnolla odotan kasvaako poika musta jo ala-asteiässä ohi :D Mä olen 152cm, pojasta on ennustettu 186cm :whistle: Eikä varmaan kovin yleistä ole, että jo lapsen syntyessä pituuseroa äitiin on alle metri :whistle:

en muuten ole tuollain edes ajatellu että eroa alle metri.. :) juu kyl musta on kiva olla lyhyt aina silloin tällöin, mut sit tulee niitä kausia että haluais olla pidempi kun kaikki mollaa, myös aikuiset :( luulis että ne nyt ymmärtäis kun ovat hiukan "kasvaneet"

Juu sen olen kyllä huomannut, erään toisen 150cm äidin kanssa että vaikka olisimme pitkien kanssa saman ikäisiä jne., meitä pidetään "lapsina" joiden päälle voi puhua ja jotka voi jyrätä muutenkin. Mehän ollaan niin huomaamattomia :whistle: :D
 
Juu no mun mielipiteen varmaan tiedätkin :laugh: Ei ole muakaan sillä pituudella pilattu, kuten tiedät :D Mutta mua sei oo ikinä millään tavalla haitannu, eikä mua ole siitä kiusattukaan, toisin kun sua :/ Tai jos onkin niin en ole sitä niin ottanu... Kyl mua kakkos luokalla "pikkukakkoseks" sanottiin, mut sou wat...
En mä haluis yhtän pisempi olla, pituutta on suotu sen verran kun on... Ja hei, ei meistä mitään metriheikkejä ois koskaan voinu tullakaan, äitee 152cm ja isä 164cm :laugh:
 
Nyt tosin kun tossa Pupujussissa käyn keikalla niin lyhyydestä on hiukan haittaa... En saa nostettua kajareita jalkoihin itse, mutta onneks osaan apua pyytää niin sitä myös yleensä saan... :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja MargeSimpson:
Juu sen olen kyllä huomannut, erään toisen 150cm äidin kanssa että vaikka olisimme pitkien kanssa saman ikäisiä jne., meitä pidetään "lapsina" joiden päälle voi puhua ja jotka voi jyrätä muutenkin. Mehän ollaan niin huomaamattomia :whistle: :D


Johtuuko tuo nyt mitenkään yksinomaan juuri pituudesta? Itse olen 163cm eli teitä ihan huomattavasti pidempi. Mutta olen hyvin nuoren näköinen ja sirorakenteinen ja eipä muakaan uskota kuin hyvällä tuurilla 16-vuotiaaksi (olen kymmenen vuotta vanhempi...).
 
Mä olen 140cm pitkä ja saan katseita sekä huuteluita tämän kylän nuorilta. Ei se minua haittaa, joskus satuttaa. Mies on 175 cm, joten se vähän kompensoi asiaa.

Ostoskärryt ovat liian korkeat, pankkiautomaateista osa liian korkeita, kaupoissa ei yllä ylähyllylle ja paljon muuta. Toisaalta saan tavarat kätevästi alahyllyltä niin ei tarvitse kumarrella. Ostaessani äitiyshousuja ei myyjä tahtonut uskoa, että ostan itselleni, koska ei se raskauskaan näkynyt kovin hyvin päällepäin. Tyttö on melkein 80 senttiä pitkä ja tuntuu joskus hujopille. Tällä hetkellä näyttää, että tyttö ei jää niin lyhyeksi kuin minä.

Mies on sanonut, että olen kompaktin kokoinen eikä haluaisikaan pidempää naista itselleen.

Saa laittaa myös yksityisviestiä.
 
Mä olen vissin teidän mittapuun mukaan "hujoppi" (159 cm), mutta maailmaa ei ole rakennettu meikäläisen mittaisillekaan. Viimeksi huomasin asian toissapäivänä, kun hain paikallisesta illalla pitsat ja maksoin pankkikortilla. Baaritiskillä olleeseen kortinlukijaan ja sen näppäimiin vielä yletyin, mutta en nähnyt, mitä siinä kortinlukijassa milläkin hetkellä luki. 6 cm lisää pituutta eikä tarvitsisi olla kuin lukutaidoton maksaessaan ruokia :D

Kaupoissa monet tavarat on niin korkealla, että enhän mä niihin ylety. Nuorempana harmittelin mielessäni ja jätin ostamatta, nyt vanhempana olen oppinut pyytämään muilta asiakkailta tai myyjiltä apua.

Viime kesän remontti olisi sujunut varmaan helpommin, jos ei olisi tarvinnut joka välissä kiivetä tikkaille. Keittiö on oma lukunsa...aina pitää olla tuoli alla. Mattoja mä en edes enää tamppaa, näytän nimittäin varsin koomiselta kiivetessäni matto kainalossa mattotelineelle :laugh:

Muuten olen ihan tyytyväinen, ainoastaan tuo, ettei mihinkään ikinä ylety, ottaa välillä päähän.
 
Sori, että tungen tähän ketjuun kun mulla on pituutta 168cm. Mutta mä haluaisin olla lyhyempi ja sirompi. Esim. yks mun kaveri on 160cm pitkä ja sirorakenteinen, mielummin olisin sellainen kuin tällainen sotanorsu :kieh: :ashamed: Vaikka saisin painon normaalin rajoihin, niin siroa musta ei saa koskaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja FedWithGasoline:
Vmäisintä on se, kun joutuu katsomaan muita ylöspäin... Mä kun mieluiten katsoisin muita alaspäin :saint: :xmas: No vitsi vitsi, allekirjoitan ap:n tuntemukset, vaikka olenkin 9cm häntä pidempi, jopa :D

Mun mielestä on jotenki turvallisempaa ja luonnollisempaa kun saa katsoa miestään ylöspäin :D Kun vain löytäis sen sopivan miehen :whistle:
 
ystäväni on 150cm kahden lapsen yh ja on varsinainen miesmagneetti! Yleensä kun liikutaan yhdessä niin äijät pyörii ystäväni ympärillä,on muuten ihan tavallisen näköinen,mutta pieni ja siro.En tiedä,tuntuu että miehet innostuu pienikokoisista.Tuleekohan heillä suojelun halu vai tuntevatko itsensä tosimihiksi pienen naisen rinnalla?
 
Niin ja ystävääni ärsyttää" tytöttely",monesti häntä luullaan paljon nuoremmaksi.Ei aina niin kiva juttu,esim. työhaastattelussa saattaa tulla uskottavuusongelma.Ikää on jo kuitenkin 32v.
 
Mä oon 152 senttinen. Muakin luullaan usein lapseksi, mutta pituudesta se ei johdu, eikä varmaan sinunkaan kohdallasi. Olet varmaan muuten nuoren näköinen. Minun veljeä ja siskoakin luullaan aina ikäistään nuoremmiksi, eikä ne ole niin lyhyitä kuin minä.

Oikeastaan raskausaikana sen kyllä huomasin, että ihmiset katsoivat vihaisesti miestäni. Kerran joku nainen tuli sanomaan, että "olet niin ihanan näköinen, mutta ihan liian nuori olllaksesi raskaana" Se luuli, että olen kaksitoista. :laugh:

Lyhyydestä en ole oikeastaan kärsinyt, paitsi silloin, kun en ylety johonkin. Ja ehkä on ikävää katsoa toisia alhaalta päin. Ja joskus pelkään, että en pysty puolustautumaan jos joku käy kimppuuni. Kun monet lapset on minua isompia.

Minun mies kyllä sanoi, että olen suuttuessani uhkaavan näköinen, vaikka olenkin pienenkokoinen ja huhuilen alhaalta päin. Eli kannattas hankkia mielipuolisen näköiset silmät. ;)

Muuten minusta tuntuu kivalta olla pieni. yleensä jos verrataan, minun kädet on kaikkein pienimmät. Mutta en minä ole kaikkein lyhin. Joskus tuntuu hassulta nähdä hissin peilistä, että joku on minua pienenpi. Silloin tuntuu kauhean jättimäiseltä vähän aikaa.
 

Yhteistyössä