Miltä kuullostaa?Lapsen harrastusrumba meillä...

["mie vaan"]

Eli kyseessä 14-vuotias poika ja isä joka joukkueen huoltajana.

Laitan tähän nyt vaikka tämän viikon ohjelman:

isä töissä metallialalla(raskasta) joka päivä 7-16.
Poika koulussa 7-luokalla joka päivä 9-15



La :Turnaus 17-21
Su :turnaus:11-15 ja 19-21

ma:vapaa pelistä
ti:harjoittelut :17-19
keeli 90 km päässä menee ilta 23 ennenkuin ovat kotona
to.peli 50 km päässä taas iltamyöhään kotona
pe:vapaa peleistä
La harjoitus 11-13-14
su peli :aikaa en muista

Tätä menoa jatkuu kauden ympäri.Isä aina mukana kun huoltajana ja hänellä noiden peliaikojen (harjoittelujen) lisäksi kaikkea muutakin elipaitojen viemistä,luistinten-kiekkojen hakua ym .ym.

eilen vasta oli ti ja mies tuli kiukkusena ja loppuun väsyneenä kotiin.Poika ollut juuri influenssassa viikon ja ihan kamala huoli kun ei pääse pelamaan isällä ja pojalla.
Koulu menee jotenkin ,muttei mitenkään välkysti ja sillä ei ole isälle mitään väliäkään koska pojasta TULEE mukamas jääkiekkoilija ,jota minä epäilen .Niin hyvä ei ole kuitenkaan ja kropaltaan hempula.
Tämä alkaa rassata jo tätä meidän muuta elämää.Eletään jo nyt vähän kahdessa ryhmässä---minä ja tytöt,isä ja poika tuon harrastusmäärän takia.

Miltä kuulostaa?olenko ainua joka marisee tästä hulluudesta.Olen sitä mieltä ,että koulu on no.1 ja sitten tulee muu.En ole pojan bio-äiti ,joten en oikein saa määräysvaltaa enkä sitä haluakkaan ,mutta huolestuttaa tuo.

 

["vieras"]

koulu ei tarvitse olla aina no. 1. Aika monelle koulu on liian helppoakin... Anna heidän nauttia.
Pojastahan voi tulla johonkin liikuntaan liittyvän asian ammattilainen.

 

[Mummeliisa]

Minun pojistani yksi laski vuosia mäkeä ja hiihti. Silloin treenejä oli vähintään viitenä päivänä viikossa ja kisat päälle. Kisamatkoilla ja parissa viikkotreenissä isä aina mukana.
En kokenut tarpeelliseksi puuttua asiaan, koska poika nautti itse hommasta.
Hyytyi sitten aikanaan loukkaantumisiin, mutta isän kuoltua oli innostuskin vähän lopahtamassa, joten kirveli vähemmän kuin mitä muuten olisi kirvellut.

Nykyään sama poika treenaa parina iltana viikossa vapaaehtoistyönä junioreja.

 

[xdxd]

Mitä mieltä poika itse on? Niin se valitettavasti on, että jos meinaa tosissaan harrastaa eikä vaan lätkiä, niin harrastusrytmi on tuo... Ehkä läksyjä ja kokeisiin lukua voisi tehdä autossa/bussissa matkalla peleihin tms, jos muuten ei aika riitä.

 

["vieras"]

jep, muistan ite oman kilpaurheilu-urani, sitä kesti 12vuotta. kivaa se oli, vaikka aika rumbaa välillä. 6vuotiaasta se lähti, parit harkat viikossa, siinä sitten harkkojen määrä nousi pikkuhiljaa niin kuin ikäkin., yläasteella olikin sitten kuudesti viikossa ja kaks kertaa päivässä harkat, eli 12x 2tuntia. aika satsi plus vimeiset ja koulut ja kilpailut päälle. lukion lopputtua loppui myös tämä ura.
tosin mulla vanhemmat ei muuten osallistunut ku rahallisesti ja kuskaajina tähän lajiin.

 

[Jos tahtoo]

Jos tahtoo olla hyvä jossain lajissa niin sitten on treeniä viidesti viikossa. Ei siinä ole mitään kummallista. Ylipäätään joukkuepeliharrastuksissa tuo on ihan normaali treenimäärä, eikä itsellä kärsinyt koulukaan siitä (kiitettäviä sain torkkaan). Mutta muista syistä niitä tyydyttävien arvosanojen oppilaita oli sitten enemmän. Muuten vain lusmuja kaikilla elämän osa-alueilla. Ole onnellinen että poika jaksaa harrastaa liikuntaa, eikä jumita esim tietokoneella kaikkea vapaa-aikaansa.

 

["vieras"]

Minä en tuommoista jaksaisi, muttei meidän lapsista kukaan olekaan harrastanut joukkueurheilua.

 

["Jep"]

jutuista tulee helposti kiistakapuloita perheessä, jos vanhemmilla ei ole samaa linjaa. Kyllä mun mielestä kuitenkin koulun pitää olla nro 1, koska ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu, voi tulla paha loukkaantuminen, josta toipuminen voi kestää/ei toivu kunnolla, kiinnostus lopahtaa, mitä vaan. Mutta jos lapsi itse haluaa harrastaa ja käydä treeneissä, harrastus ja into lähtee lapsesta, en näe mitään pahaa siinä että treenaa paljon. Silloin vanhempien pitää kuitenkin olla herkkänä siinä ettei lapsi väsy, muistaa kuitenkin levon tärkeyden.

Meillä on 10v poika, joka treenaa tosi paljon, mutta tämä on täysin pojasta lähtevää, tässä esimerkki pojan viikosta

MA: koulua 9-13, kotiin välipalalle, lähtö treenaamaan noin 14.30, omalla ajalla treenaa 14.45 asti, joukkue harjoitukset 14.45-18.15 (treenaa kahden ikäluokan kanssa, toinen on vain ylimääräistä) kotiin lähdetään yleensä noin 19.00 jää siis vielä vähäksi aikaa treenaamaan itsekseen.
TI: 8-13.30 koulua Teoriassa vapaa, mutta haluaa aina lähteä hallille, kun veljellä on harkat, lähtee koulun jälkeen noin 15.00 ja kotiin 18.30
Ke Pitkä koulupäivä 9-15, lepää koulun jälkeen ja hallille "vasta" 16.30, treenaa omalla ajalla, 17.45-20.15 treeniä (taas kaksi ikäluokkaa) siitä nopsaan kotiin, kello on jo paljon
TO: koulu 8-12 omista treeneistä vapaa, joten lähtee hallille 14 ja menee toisen ikäluokan treeneihin 17.45-19.15, jää vielä noin puoleksi tunniksi treenailemaan, sitte kotiin
PE: koulua 10-13.30, suoraan koulusta harkkoihin 14.45-16.15, jää hallille kotiin lähtee noin 18.30
LA: Vapaata, mutta lähtee joka la aamu tekniikkaharkkoihin 10 aikaan, paitsi jos on peli turnaus niin sinne, loppupäivän kiellän menevästä hallille, urheilee jotain muuta luistelee/hiihtää/ui...
SU: Aamulla kaverin kanssa hallille 10-12, talenttitreeneihin 14-16 ja illalla 18-19 painitreeneihin.

Olen sanonut että poika saa pelata/treenata niin paljon kuin haluaa, jos koulu menee hyvin ja tähän asti on koulu mennytkin hyvin, poika huolehtii läksyt ja kokeet tosi tarkasti koska tietää, että heti jos koulu ei kiinnosta vähenee treenaaminen. Itsekseen menee hallille (meiltä pitää mennä junalla+kävellen) koska minä en suostu lähtemään tarpeaksi aikaisin viemään. Poika on päättänyt että hänestä tulee jalkapalloilija, valmentajien mielestä edellytyksiä olisi, jos into säilyy. Minulle sillä ei henkilökohtaisesti ole merkitystä, pääaisia, että poika on löytänyt harrastuksen jota rakastaa ja josta on löynyt uusia kivoja kavereita, saatu mielettömän upeita kokemuksia, myös niitä vaikeita tappion hetkiä. En usko että tämänikäisistä voi oikeasti sanoa kenestä tulee ammattilainen ja kenestä ei, lahjakuuden voi nähdä, mutta paljon on niitä pelaajia, joista on sanottu, että tuosta ei ainakaan huippua tule ja niin vain on tullut, sama toisinpäin on oltu varmoja jostain tulee huippu, mutta ei sitten tulekkaan.Pelaajan kehityskaarta on vaikea ennustaa, toinen kehittyy aikaisemmin toinen myöhemmin.

Kyllä meillä tämä on kuitenkin myös meidän vanhempien valinta siinä mielessä, että olemme hyväksyneet sen tosiasian, että aika paljon menee aikaa pojan harrastukseen ja peleihin ym kuskatessa, harkkoihin ei niinkään kun poika kulkee itse, mutta pojan ehdoilla mennään, jos poika näyttää väsyneeltä, laitetaan lepoon, vaikka siitä tuleekin mahdoton itku ja purnaus.

 

["Jep"]

siinä mielessä koulun on oltava numero yksi, että lapsi oppii asiat ja kokeet sekä läksyt tulee hoidettua. Meidän poika nyt sattuu olemaan hyvä koulussa, joten sitä ei kauheasti ole jouduttu pohtimaan.

TOtta mitä moni on sanonut että jos haluaa huipuksi, pakko treenata, minä näen ehkä enmmän niin että kun annan lapsen treenata, annan samalla mahdollisuuden mennä niin pitkälle kuin mahdollista.

Teidän tilanteessa ehkä ongelma on siinä että mies juoksee pojan harrastuksen takia, etkä sinä pidä siitä? Teidän pitäisi yhdessä löytää ratkaisu siihen miten myös yhteistä perheaikaa olisi enemmän ja ratkaisu siihen etteivät työt ja harrastukset kuormittaisi liikaa miestäsi?