[QUOTE="Jenis";30578467]No joo, sanoin että varaisin päikkyaloitukseen kunnolla aikaa, en että repisin kuolemanväsyneen lapsen ylös 3h ennen töiden alkua joka aamu

Kukin tyylillään tietysti, mutta kaatuuko se maailma siihen että pari päivää/viikkoa noustaan vähän aiemmin ja ehditään sitten tehdä vaikka sitä palapeliä aamulla? Tai että aamupala syödään rauhassa kotona, niin että päiväkodilla pääsee suoraan leikkimään?[/QUOTE]
Ei päiväkodissa jätetä lapsia yksin leikkimään (saati että joku täti jäisi sitä yhtä lasta valvomaan), vaan kaikkihan sinne aamupalalle joutuu istumaan samaksi ajaksi, oli syönyt kotona aamupalan tai ei.
Sillä tavallahan pehmeä aloitus voisikin olla järkevää, että veisi lapsen aluksi vähän myöhemmin, vasta aamupalan jälkeen sinne hoitoon. Olisi rauhalliset aamut ja lyhyemmät hoitopäivät. Mutta se ei tainnut aloittajalle olla vaihtoehto, vaan lapsi pitää joka tapauksessa ennen aamupala-aikaa viedä hoitoon.
Sitä paitsi oman kokemukseni mukaan pieni määrä luppoaikaa tekee aamuista vain vaikeampia ja kiireisempiä. On helpompi hoitaa aamutoimet tehokkaasti ja määrätietoisesti, kuin antaa lapsen aloittaa palapelin rakentelu, lastenohjelmien katselu tms. mukava puuha ja sitten kuitenkin repiä lapsi sen äärestä pian.
Isomman lapsen kanssa vinkkejä aamutoimien tehostamiseen mukavissa merkeissä: Tiimalasi! Monet aamut on menneet sen kanssa mukavasti kisaillen, kun lapsi on koittanut ennen tiimalasin loppuun juoksemista käydä pissalla, pukea jonkun/jotkut vaatekappaleet jne. Ja vähän myöhemmin lapsen oma rannekello. Ei tarvitse vielä varsinaisesti kelloa osata, mutta voi kertoa lapselle missä viisarin asennossa pitää olla valmis lähtöön. Samalla lapsi sitä paitsi jo oppii sitä kelloa ja valmentautuu aikaan, jolloin hänen pitää jo itsenäisesti lähteä ajoissa kouluun. Mutta 2-vuotiaan kanssa kyse on vain aikuisten tehokkuudesta ja määrätietoisuudesta, lapsen oma motivointi on tärkeämpää sitten myöhemmin, kun hänen jo odotetaan itse pukeutuvan jne.