Millonhan se unikoulu alkaa tepsimään...?

Meillä on nyt aloitettu ns. lempeä tassuttelu unikoulu siime pe-la yönä (eli siis kuusi yötä takana), ensimmäisenä yönä periaatteessa ole hereillä viisi tuntia putkeen (otti parin minuutin tirsoja) joten tokihan siitä on tullut roimaa edistystä. Mutta siis yhä edelleen esimerkiksi viime yönä tyttö heräsi kai kuusi kertaa, tosin maksimissiin kymmenisen minuuttia piti silitellä. Mutta ei kai tämä nyt kuitenkaan voi olla vielä se lopputulos? Meillä lähdettiin liikkeelle tilanteessa, jossa tyttö ei nukahtanut uudelleen oikeastaan kuin rinnalle, heräsi ehkä viitisen kertaa yössä, mutta muutaman maitohörpyn jälkeen nukahti yleensä uudemman kerran.

Meidän tyttö on siis nyt kymmenen kuukautta vanha ja elämänsä parhaana yönä on herännyt kolme kertaa. Olisi ihan kiva jos joskus äiti saisi nukkua pari tuntia putkeen, hohhoi!
 
Mulla oli pullolapsi,mutta tilanne oli ihan sama. Poika oli 11kk ja yöt oli yhtä pullottelua ja paheni vaan. Sitten eräänä päivänä päätin,että otan pullon kerrasta pois,siis kokonaan käytöstä. Yksi yö siihen vaadittiin,että oppi,ettei yöllä ole tarjoilua. Tokikaan meillä ei poika alkanut missään vaiheessa nukkumaan öitä yhteen putkeen,että tuttia piti antaa. Mutta siis ihan huima edistys tapahtui meidän öissä. Nyt poika jo 1v8kk =)
 
Osaako vauva siis nukahtaa itse? Vai nukahtaako siihen silittelyyn? Kun tarkoitushan olisi, että vauva nukahtaa ilman sitä silittelyä. Koska jos nukahtaa siihen silittelyyn, niin vaatii sitä myös herätessään jotta voisi nukahtaa uudelleen. Siis periaattessa ojasta allikkoon, jos ensin nukahti rinnalle ja nyt silitykseen.
Jos tilanne on tämä, niin yrittäkää silittää aina vain lyhyempiä aikoja, lopettakaa just ennen kuin on nukahtamaisillaan. Eli silittely on vain vauvan rauhoittamiseksi, ei nukuttamiseen.

Meillä oppi tuossa 4-5 kk ikäisenä nukahtamaan itsekseen, kun aloitimme tosi selkeät ja aina samanlaisina toistuvat iltarutiinit, nykyään nukahtaa pinnikseen 1-10 minsassa, siis ilman silittelyitä. Tai siis ennen kuin pannaan pinnikseen halaillaan vähän ja silittelen selkää ja silitän pari kertaa myös laskettuani pinnikseen, mutta jätän sitten sinne "hyörimään ja pyörimään", joskus oikein kujertaa, mutta useimmiten vaan pyörii kunnes löytää sopivan asennon. Jos oikein villinä siellä kieriskelee ja sängynlaitoja potkii saatan käydä ottamassa uudelleen syliin, mutta ihan vari pari sekkaa niin, että rauhoittuu, muttei todellakaan saa nukahtaa syliin.
Välillä nukkuikin sitten hyvin, eli 5-8 tuntia putkeen, nyt kyllä on taas pisin pätkä useimmiten vain 4 tuntia, mutta tytöllä taitaakin olla ihan oikeasti nälkä, kun kiinteitä syödään vielä aika vähän, mutta pelkkä päivällä nautittu tisumaito ei innokkaasti kierivälle 6 kk tahdo oikein riittää. Mutta jos on syönyt hyvin päivällä, niin kyllä niitä 5-6 tunnin pätkiä on yölläkin.

Tsemppiä ja jaksamista!

 
Kaikilla nukahtaminen ei tarkasti toistuvista rutiineista huolimatta onnistu helposti. Temperamenttierot ovat jo tässä iässä huimia, ja harvoin vanhemmat oikeasti voivat ottaa kunniaa jälkikasvunsa nukkumis-/nukahtamistaidoista.

Tsemppiä vain kovasti ap:lle! Täällä painiskellaan samanlaisten juttujen kanssa. Helpottaa kun ajattelee, että kyllä se joskus oppii...
 
Olen koittanut kyllä siirtyä silittelystä sängyn heiluttamiseen (keinutassut pinniksessä) heti kun tyttö on rauhottunut, mutta ainakin jonkun kerran olen itse nukahtanut käsi sinne pinnojen väliin :) Eli varmasti sitten jossin määrin ongelmana on yhä, ettei tyttö osaa nukahtaa itsekseen. Ja pakko nyt myöntää, että olen lipsunut siihen, että tyttö saa maitoa joskus viiden maissa, sillä se takaa usein itselle tunnin tai jopa kahden yhtäsoittoiset unet... Tiedostan kyllä, ettei lapsi tiedä yöllä kellonaikaa ja tietenkin nyt varmaan vaan testailee, josko sitä maitoa jo saisi.

Tiitiskälle kiitokset muistuksesta, ettei tosissaan nuo uniongelmat ole vanhempien aikaansaannosta. Meillä myös isompi tyttö (nyt jo yli 2v) nukkui ihan onnettomasti 10kk ikään asti jolloin sitten seisomaannousun myötä alkoi nukkumaan kuin "normaali" lapsi. Nykyään hän herää enää kertaalleen yössä, joskus ei sitäkään :) Mutta kyllähän sitä on eräätkin kerrat tullut mietittyä, että onko nyt jo itsessä jotain vikaa kun mukelot on tuollaisia heikkounisia.
 
Meillä toimii sama tekniikka kuin lentoemollakin. Hetken aikaa sylissä pidän "vauva-asennossa" (kuitenkin lähellä itseäni), odotan että hengitys on rauhallista, eikä venkuile. Lasken sitten sänkyyn annan hyvänyön suukon ja sanon hyvää yötä. Sattaa pyöriä 1-5min. äännähtää, otan syliin rauhoitan ja lasken sänkyyn. Silitän muutaman kerran ja sanon hyvää yötä. Nukahtaa yleensä viimeistään tässä vaiheessa. Tuti meillä kuitenkin on toisinaan ollut ongelmana, ja nyt viikon verran hampaat? Kuitenkin nukkui iltapuuron aloituksen jälkeen 4-10h tuntia putkeen, aikasemmin heräili vähintään 3h välein syömään.

Jos herää yöllä, annan muutaman kerran tutin, jos ei edelleenkään jatka unia, silloin on yleensä ollut nälkä ja olen antanut pienen tilkan maitoa.

En tiedä auttoiko tämä sinua ollenkaan, kerroin vain kokemukseni. Tiedän miltä tuntuu kun on väsynyt ja tahtoisi edes joskus nukkua, jaksamisia sinulle ap. :heart:
 
luin viestiketjua ja ajattelin vastata SuukkoSuulle kun juuri 5kk neuvolasta tulimme pikkuisemme kanssa. Puuroja voi alkaa antamaan 5kkn iässä..meidän Niklas täyttää 26.pvä 5kk ja tänä iltana saa jo ensimmäisen kerran puuroa :)

-Minski
 
Alkuperäinen kirjoittaja lentoemo-76:
Osaako vauva siis nukahtaa itse? Vai nukahtaako siihen silittelyyn? Kun tarkoitushan olisi, että vauva nukahtaa ilman sitä silittelyä. Koska jos nukahtaa siihen silittelyyn, niin vaatii sitä myös herätessään jotta voisi nukahtaa uudelleen. Siis periaattessa ojasta allikkoon, jos ensin nukahti rinnalle ja nyt silitykseen.
Jos tilanne on tämä, niin yrittäkää silittää aina vain lyhyempiä aikoja, lopettakaa just ennen kuin on nukahtamaisillaan. Eli silittely on vain vauvan rauhoittamiseksi, ei nukuttamiseen.
Näin mäkin luulin esikoisen kanssa ja luulin, etten vaan osannut kun en saanut tekniikkaa millään toimimaan. Nyt toisen kanssa olen huomannut, ettei tekniikassa mitään vikaan ollut silloinkaan - esikoinen sattui vain olemaan sellainen kuin oli. Joten ruutia - sussa ei varmasti ole mitään vikaa. Meillä nuo tenavat ovat nukahtamis- ja nukkumistavoiltaan kuin yö ja päivä vaikka samat vanhemmat onkin =)
 
Olet varmasti väsynyt, ja toivottavasti pian vauvasi alkaa nukkumaan pidempiä jaksoja.
Ns. tyytyväisten ja helppojen vauvojen äitien vinkit siitä, kuinka helppoa on saada vauva nukkumaan esim. ilman rintaa, perustuvat vaan heidän (meidän) omiin kokemuksiin. Niin kuin moni totesikin jo edellä, niin joku vauva vaan nukahtaa helposti itsekseen ja toinen tarvitsee enemmän turvaa ja läheisyyttä tai vaikka maitoakin, jotta tuntisi olonsa riittävän turvalliseksi nukahtaa. Jotkut vauvat myös tosi kiukkuisia ja itkuisia väsyneenä, toiset taas rentoja, haukottelevat ja hieroskelevat silmiään...

Olen kyllä samaa mieltä Lentoemon (ja monien asiantuntijoiden) kanssa siitä, että jos haluaa yrittää opettaa vauvaa nukahtamaan itsekseen, ei esim. imetystä kannata korvata sylillä, silityksellä, keinutuksella tms. Vaan kannattaa yrittää ensin rauhoittaa vauva ja sitten vielä vauvan ollessa hereillä, laittaa hänet yksin nukahtamaan mahdollisimman vähin poppaskonstein. Silloin vauvan herätessä yöllä hän ei tarvitse tuolloinkaan niitä poppaskonsteja.

Itselläni kai sellainen tyytyväisempi tai helpompi vauva, ja nukahtaa yksin. Uskon, että vauvani kuitenkin olisi yhtä "taitava" kenen tahansa nukuttajan kanssa, eli kyseessä paljolti temperamentti. Kuitenkin itse olen huomannut toimivaksi keinoksi sen, että illalla ihan rauhassa sylittelee, silittelee, juttelee, pussailee ja keinuttelee ym. niin kauan, että vauva on selkeästi rauhallinen. Ja sänkyyn vasta, kun on oikeasti väsynyt. Sängyssä meillä on vieä tutti ja uniriepu vauvalla turvana.

Jos kuitenkin vauva itkee ja tarvitsee syliä ja lohtua, niin todella varovainen olisin unikouluissa tms. (HUOM. tämä ei ole sinulle Ruutia, vaan ihan yleisesti erilaisista unikouluista) Tarkoitan siis sitä, että vauvalle on tutkitusti haitaksi se, jos kokee, ettei hoitaja auta, vaikka hänellä on hätä ja pelko ja paha olla. Jotkut vauvat varmasti oikeasti tarvitsevat enemmän turvaa ja läheisyyttä, vaikka kuinka yrittäisi häntä "kouluttaa" yksin pärjääväksi, ja silloin on vaan vuoroteltava vaikka miehen kanssa ja nukuttava univelkoja pois keinolla millä hyvänsä vaikka päivisin, kuitenkin muistaen, että vauva on vauva maksimissaan vuoden, pari, mutta traumaattiset kokemukset turvattomuudesta ja hylätyksi tulemisesta voivat vaurioittaa koko elämän. Itselläni melkein tulee itku silmään, kun luen joskus -onneksi harvoin- näistä unikouluista, joissa vauvaa itketetään yksin ensin minuutti, sitten kaksi, sitten viisi... Kyllä se vauva sinne sitten on oppinut tyytymään yksin pimeään huoneeseen, kun on itkenyt ensin voimansa loppuun ja itsetuntonsa nollalukemiin.

Joillekin perhepetikin on varmasti oikeasti tarpeellinen ja hyvä, joillekin useat yölliset lohdutteluhetket. Mutta sitä, miten rankkaa se on vanhemmille, en vähättele ollenkaan. Voimia kaikille!
 
Haa, en olisi uskonut, että koskaan kirjoitan tätä, mutta meillä on nyt tyttö nukkunut pari kertaa yhtä soittoa viiteen asti!!! Ihan uskomatonta. Tein nyt niinkin hurjan tempun, että siirsin tytön omaan huoneeseen (ja aiemmin siellä nukkunut isosisko siirtyi mun viereen potkimaan ;) ). Ja jo ensimmäisenä yönä tyttö tosissaan nukkui melkeinpä yhtä soittoa aamuyöhön asti. Olen kyllä ollut tietoinen, että tyttö on hirmu herkkäuninen, eli yksin nukkuessaan saa enemmän rauhaa. Ja ehkä sitten itse taas olen aina reagoinut liian herkästi kaikkeen. Nyt kun ollaan eri huoneissa niin edelleen toki herään joka inahdukseen, mutta usein tyttö jo rauhottuu ennen kuin ehdin hänen huoneeseensa. Jotenkin sitä on vaan aina ajatellut, että eihän noin pientä nyt minnekään omaan huoneeseen voi laittaa...

Ja Montalcinolle sen verran pitää kirjoittaa, että onneksi nykyään tuo tassutusunikoulu on yleistymässä huudatusunikouluun verrattuna. Itselläni siskonpoika meni läpi tuon jälkimmäisen ja aika ikävää oli kuunnella sitä siskon kertomana.

Mutta pitää nyt ihan omasta puolesta vaan toivoa, että miellä alkaisi pikkuhiljaa nuo heräilyt jäämään muutamaan kappaleeseen per yö. Ja jaksamisia kaikille!
 
Meillä auttoi vauvan vieressä nukkuminen. Yöheräilyt jäivät sitten kokonaan pois. Apua sain kirjasta, josta ote alla.

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
 

Yhteistyössä