Milloin teistä vauva-arki on alkanut helpottamaan?

[Mrs Shillelagh]

1,5-vuotiaan kanssa helpotti heti laitoksella. Esikoinen täyttää kohta kolme, eikä ole helpottanut vieläkään. Tosiaan se vauva-arki saattaa olla joissakin tapauksissa paljon helpompaa, kuin uhma-arki...

 

[jep]

meillä alkoi helpotta sitten kun imetys loppui, eli 1v5kk, siihen asti kaikki oli aika kaoottista ja öisin herättiin 3-7kertaa

Juu. Ja varmaan kannatti RINTARUOKINNAN takia valvoa puolitoista vuotta. En todellakaan ymmärrä ihmisiä, aivan älytöntä. Tuon ikäinen ei ole ikuisuuksiin edes tarvinnut yösyöttöjä.

Meillä on nukuttu nelikuisesta 7-8 h putkeen, kerran herätys ja unta lisää 4-5 h. Pumppasin rintamaidon pulloon; muksu sai kerralla mahan täyteen, ja nukkui sen mukaisesti. Kiinteät aloitettiin 3 kk iässä, nyt kolmivuiotias lapsi ei ole sairastanut juurikaan edes tavallisia flunssia, antibioootit syötiin yhden kerran sen yhden ainoan kunnon flunssan yhteydessä, jonka hän on sairastanut. Ei mitään allergioita, on neuvolan "testeissä" ikäisiään edellä. Tämä vuodatus siksi, että joku kuitenkin sanoo lapseni kärsineen ruokintaratkaisustamme.

 

[ap]

Eli arki voi ehkä helpottua 1-18v. vuoden päästä.. Onpa lohdullista

Hampaita on kai tulossa, en muutakaan syytä keksi tuolle jatkuvalle itkuisuudelle ja itku on sellaista että jos hauskuuttaa, niin voi nauraa välissä ja jatkaa sitten huutoa. Viihdytystä ja toimintaa vaaditaan myös koko hereillä olo ajan.. Rytmejä olemme yrittäneet löytää, mutta tuntuu tosi vaikealta. Aamut alkaa milloin vaan 6-10 välillä ja päiväunia nukutaan 15min-3h:n pätkissä joka päivä menee eritavalla eikä ikinä voi tietää milloin vauva nukkuu ja millon syö.. Mutta ehkä tämä elämä alkaa tästä taas pikkuhiljaa iloksi muuttua..

 

[ralliperuna]

6kk iästä lähtien.Sit tulikin hampaat.

 

[lol]

Eli arki voi ehkä helpottua 1-18v. vuoden päästä.. Onpa lohdullista

Hampaita on kai tulossa, en muutakaan syytä keksi tuolle jatkuvalle itkuisuudelle ja itku on sellaista että jos hauskuuttaa, niin voi nauraa välissä ja jatkaa sitten huutoa. Viihdytystä ja toimintaa vaaditaan myös koko hereillä olo ajan.. Rytmejä olemme yrittäneet löytää, mutta tuntuu tosi vaikealta. Aamut alkaa milloin vaan 6-10 välillä ja päiväunia nukutaan 15min-3h:n pätkissä joka päivä menee eritavalla eikä ikinä voi tietää milloin vauva nukkuu ja millon syö.. Mutta ehkä tämä elämä alkaa tästä taas pikkuhiljaa iloksi muuttua..

Se elämän ilo on kyllä ihan sinusta itsestäsi kiinni. Jos haluat jurnuttaa, valittaa ja voivottaa koko lapsuuden ajan niin n 18 vuotta voit siihen varata. Olisikohan aika muuttaa asennetta ja alkaa löytämään niitä positiivisia asioita elämästä? Todennnäköisesti sulla on IHANA, TERVE lapsi, SAAT hoitaa lastasi kotona, TULET kohtuullisesti toimeen, SINULLA ON koti, SINULLA ON PERHE

 

[Mrs Shillelagh]

Eli arki voi ehkä helpottua 1-18v. vuoden päästä.. Onpa lohdullista

Joo, näin se valitettavasti ja onneksi on. Lapset muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti, aina tulee uusia haasteita kun vanhat on päihitetty...

Ole onnellinen, ettei sun nyt tarvitse murehtia sen seurustelusuhteita sun muita suhteita

 

[juu]

Itse jotenkin ajattelin, että arki helpottuu sitä mukaan kun vauva kasvaa, mutta meillä on reilu puoli vuotias ja tuntuu että pahenee vaan... Rytmeistä ei tietoakaan, yösyönnit ja hulinat alkanut uudestaan, päivät yhtä itkua ja marmatusta.. On tietty niitä hyviäkin hetkiä ja parempia öitä välissä, mutta pääsääntöisesti viime viikot kuluneet näin.. Millon helpottaa vai helpottaako koskaan?

esikoisen vauva-aika oli helpointa ja mukavinta aikaa elämässäni. Jotenkin vaan ihmettelin että olimme saaneet jotain niin uskomatonta aikaan. ei todellakaan nukkunut ja itkuinenkin oli, meillä kävi jopa vauvahieroja jonka numeron sain neuvolasta. (oli kallis)

Mutta silti oli tosi pienet murheet ja ihanaa aikaa.

Isompien kanssa isommat murheet ja rankempaa.

 

[juu]

No, pienten lasten kanssa on pienet huolet ja isojen lasten kanssa on ISOT huolet. Joten suhteuta siihen.

Toi oli kaikkein karmeinta kuultavaa, eikä helpottanut yhtään, kun poika oli valvonut monta yötä putkeen :kieh:

No, valvot vielä monen monta yötä isompienkin lasten kanssa. Mikäs siinä totuudessa on niin vaikeaa?

Mikä on valvoessa jos lapsi on silmien alla.
varmasti karmivampaa olla huolesta soikeana jos lapsella vaikea nuoruus eikä lasta näy kotona.

 

[meillä näin]

meillä on ollut ekat pari kk itkua, sitten helpottanut ja vähitellen alkanut tulla rytmiä. Ensin yöunille meno mutta päiväunet millon sattuu. Vois sanoa että vähitellen helpottaa. Puolitoistavuotiaan kanssa on jo helppoa.

 

[m]

Meillä helpotti just tossa puolivuotiaana. Imetys alkoi loppua, yöt alkoi nukkua, kiinnostui ympäristöstä, oppi istumaan... Siitä lähtien on helpottanut.

 

[illuusia]

Mä en ole kokenut vauva-arkea kummankaan kohdalla mitenkään kovin raskaaksi. Toki ois kiva nukkua jo täysiä yöunia (vauva 8kk) mutta toisaalta asiat voisivat olla huonomminkin ja heräilyjä enemmän.
Mut sanotaan että tietyt vaiheet (hampaiden tulo, eroahdistus) ovat niitä raskaimpia, onneksi ovat vain vaiheita.

 

[hei]

Tuossa 7-8 kk tienoilla helpotti. Ja aina vaan on helpottanu lisää (tosin nyt nousee ekaa minä itse -kautta ja tietty tuo omat vaikeutensa). Mut liikkumisen ja semmosen kannalta on helpottanu.

 

[-]

Mä pidän 1-vuotispäivää helpotuksen merkkipaaluna. Että odotinkin tuota päivää kuopukselle, jo 1kk ikäisenä odotin... Nolotti ihan. Mutta kyllä se silloin alkoi helpottaa. 2-vuotiaan lapsen kanssa elo on jo jopa hauskaa

 

[ap]

Eli arki voi ehkä helpottua 1-18v. vuoden päästä.. Onpa lohdullista

Hampaita on kai tulossa, en muutakaan syytä keksi tuolle jatkuvalle itkuisuudelle ja itku on sellaista että jos hauskuuttaa, niin voi nauraa välissä ja jatkaa sitten huutoa. Viihdytystä ja toimintaa vaaditaan myös koko hereillä olo ajan.. Rytmejä olemme yrittäneet löytää, mutta tuntuu tosi vaikealta. Aamut alkaa milloin vaan 6-10 välillä ja päiväunia nukutaan 15min-3h:n pätkissä joka päivä menee eritavalla eikä ikinä voi tietää milloin vauva nukkuu ja millon syö.. Mutta ehkä tämä elämä alkaa tästä taas pikkuhiljaa iloksi muuttua..

Se elämän ilo on kyllä ihan sinusta itsestäsi kiinni. Jos haluat jurnuttaa, valittaa ja voivottaa koko lapsuuden ajan niin n 18 vuotta voit siihen varata. Olisikohan aika muuttaa asennetta ja alkaa löytämään niitä positiivisia asioita elämästä? Todennnäköisesti sulla on IHANA, TERVE lapsi, SAAT hoitaa lastasi kotona, TULET kohtuullisesti toimeen, SINULLA ON koti, SINULLA ON PERHE

Täydelliset palsta-mammat taas vauhdissa. Varmasti jokainen lastaan rakastava äiti on niinä itkuisina päivinä ja yön pimeinä tunteina miettinyt että puhkeis ne hampaat(tai mikä sitten itkun aiheuttaakin) jo että helpottais elämä sekä äidillä, että vauvalla..