Milloin suru keskenmenosta helpottaa?

[Adelade]

Reilu kuukausi nyt tapahtuneesta, ja vaikka välillä tuntuu että yli on päässy, niin tietyt jutut saa olon surulliseksi. Esim. nyt siskoni sai vauvan, ja oikeesti tunnen olevani tosi huono ihminen kun en pysty olemaan iloinen asiasta. :ashamed:

Oon miettiny että oisko se uusi raskaus joka auttais tässä tilanteessa parhaiten? Meillä on yritys päällä kokoajan, pelottaa jos toi km jotenkin jää kummittelemaan ja vie ilon uudesta raskaudesta. Oon tosi pessimistinen ja epäilen osaanko ees iloita mahdollisesta plussastakaan sit joskus. :/

Toisaalta pelkään raskaaksi tulemistakin, vaikka tiiän että km:n uusiutumisen riski on pieni (meillä kaks lasta ennestään), mut nyt kun tietää mitä kaikkea voi eteen tulla... jotenkin sitä osaa pelätä nyt enempi kun on tuonkin joutunu kokemaan.

Kukaan ei tästä meiän km:sta tiiä, en tiiä ymmärtäisivätkö paremmin jos kerrottais. Nyt tuntuu siltä etten kestä ees siskon vauvan näkemistä. :'(

 

[Johanna]

Tiedän tunteen, mulla on ollut 2 keskenmenoa ja nyt onneksi jo 3 lasta. Voisitko kertoa km:sta siskollesi? Kyllä hän varmaan vaistoaa, että Sinulla on jotain pielessä.. omalta siskolta ei kai tarvitse tuota salata ja hän varmaan ymmärtää surusi.
Minulla oli pahinta aikaa muutama kuukausi, ja myös lasketut ajat jolloin vauvojen olisi pitänyt syntyä, oli vaikeat. Viimeistään sitten, kun uusi raskaus onnistuu, suru helpottaa. Mutta kyllä minäkin vieläkin muistan meidän menetettyjä pieniä ja väliin mietin, millaisia lapsia heistä olisi tullut ...
Tsemiä ja haleja Sinulle!

 

[Huisi hippu]

itselläni ei ole kokemusta, mutta jos sellainen kohdalleni sattuisi olisin varmasti iloton muutaman kuukauden. sama periaate kuin jos koira kuolisi, ei haluttaisi ottaa uutta pentua ainakaan vuoteen, mutta kun sen pennun lopulta ottaa se piristää mieltä ja on helpompi muistella edellistä koiraa. meillä katosi koira pihalta, meillä oli toinenkin samanlainen koira mutta 4kk vanha pentu vain. tämä nuorempi koira täytti isomman aukon eikä menetys ollut niin suuri. jos joku vinoilee tästä vastauksesta niin ei mutta muuta vertauskuvaa ole. jaksamisia ap:lle!

 

[iita]

vasta sitten kun tulet uudelleen raskaaksi. Ja raskausaika ei välttämättä ole helppo kun pelkäät uudelleen keskenmenoa. Eli ehkä se suru helpottaa vasta kun saat oman vastasyntyneen vauvan syliin. Näin kävi ainakin mulla...

 

[Adelade]

Tiedän tunteen, mulla on ollut 2 keskenmenoa ja nyt onneksi jo 3 lasta. Voisitko kertoa km:sta siskollesi? Kyllä hän varmaan vaistoaa, että Sinulla on jotain pielessä.. omalta siskolta ei kai tarvitse tuota salata ja hän varmaan ymmärtää surusi.
Minulla oli pahinta aikaa muutama kuukausi, ja myös lasketut ajat jolloin vauvojen olisi pitänyt syntyä, oli vaikeat. Viimeistään sitten, kun uusi raskaus onnistuu, suru helpottaa. Mutta kyllä minäkin vieläkin muistan meidän menetettyjä pieniä ja väliin mietin, millaisia lapsia heistä olisi tullut ...
Tsemiä ja haleja Sinulle!

Kiitos haleista.
Aattelin että jonkun ajan kuluttua voisin pyytää anteeks etten osannu sillon olla iloinen kun sai vauvan, ja selittää mitä siinä oli takana.

 

[Adelade]

vasta sitten kun tulet uudelleen raskaaksi. Ja raskausaika ei välttämättä ole helppo kun pelkäät uudelleen keskenmenoa. Eli ehkä se suru helpottaa vasta kun saat oman vastasyntyneen vauvan syliin. Näin kävi ainakin mulla...

Tätä miekin pelkään, ettei siitä raskaudesta pysty nauttimaan... :/
Toisaalta tuntuu että uusi raskaus ois just se mikä helpottais...

 

[Taikatuuli harmailee]

itselläni ei ole kokemusta, mutta jos sellainen kohdalleni sattuisi olisin varmasti iloton muutaman kuukauden. sama periaate kuin jos koira kuolisi, ei haluttaisi ottaa uutta pentua ainakaan vuoteen

Voi helevetti. Vertaat keskenmenoa koiran hankkimiseen, kun ei sulla oo ees kokemusta keskenmenosta. Mieti vähän. Jos ei oo parempaa sanomista ni kannattaa olla ihan hiljaa vaan.

ap:lle: mulla on ollut 2 keskemenoa ja on se toipuminen ottanu oman aikansa. Pahalta tuntui, kun serkku oli raskaana samaan aikaan ja sai vauvan. Mutta ajan myötä suru hälvenee. Tsemppiä ja onnea seuraavaan raskauteen.
Mä tulin heti keskenmenon jälkeen raskaaksi, nyt lapsi on 2 vuotias. Alkuraskaus meni keskenmenoa peläten, mutta jossain vaiheessa pelko väistyi ja osasimme nauttia raskaudesta.

 

[Harhaanjohtaja]

vasta sitten kun tulet uudelleen raskaaksi. Ja raskausaika ei välttämättä ole helppo kun pelkäät uudelleen keskenmenoa. Eli ehkä se suru helpottaa vasta kun saat oman vastasyntyneen vauvan syliin. Näin kävi ainakin mulla...

Tätä miekin pelkään, ettei siitä raskaudesta pysty nauttimaan... :/
Toisaalta tuntuu että uusi raskaus ois just se mikä helpottais...

uus raskaus menee pelätessä tosin osaa välillä nauttiakkin. Mulla keskeytynyt km joulun alla, sen jälkeen yksi varhainen..nyt marrasvauvaa odotellaan, ja sydän sykkyrällä tässä on menty. Viikkoja jo 21 kasassa, ja silti ajoittain pelottaa.

 

[Empuuu]

Ajan kanssa helpottaa, ja uskon tosiaan uuden raskauden olevan hyvä "parannuskeino". Muuta en osaa sanoa.

Mulla keskenmenosta kohta 11 kuukautta ja sattuu yhä. :'( Voimia sulle kovasti, Adelade!

 

[hilleriina]

mulle kävi ainakin just niin, että suru siitä menetetystä lapsesta piti käydä vielä kertaalleen läpi, kun oli ihan oikeasti se uusi vauva sylissä. Muistan sen tunteen, kun oli niin kaksipiippuinen olo kun oli ihana vauva sylissä ja silti itkin silmät päästäni sen menetetyn vuoksi...silloin sitä vasta jotenkin mietti että miltä "se" vauva olisi näyttänyt, minkälainen luonne olisi ollut jne. Kai sitä jotenkin piti päästää irti siitä surusta ja sitten pystyi täysin sydämin iloitsemaan siitä uudesta tulokkaasta. Voimia sinulle ap & halaus! kyllä se siitä pikkuhiljaa helpottaa ja toivotaan niitä plussasäteitä sinne suuntaan ;9

 

[sutinasussu]

Mulla on takana 4km:a 1,5 vuoden sisään. Kyllä se ajan myötä helpottaa, mutta unohdu ei koskaan.
Mulla ainakin paheni toi pelko uudesta km:sta aina mitä enemmän km:ja tulee...
Anna itsellesi aikaa surra. :hug: :hug:

 

[Adelade]

Kiitos, ja voimia teille muillekin saman kokeneille. :hug:

Unohtaa en haluakaan, mut toivon että joskus asia ei olis enää niin kipeä ja sen pystyis hyväksymäänkin jollain tapaa...

 

[piprane ema]

Mulla kans kohta kuukausi keskenmenosta ja välillä tulee melkeen itku kun jostain asiasta tulee se syntymättä jäänyt lapsi mieleen..
Ensin tuntui etten varmaan pitkään aikaan uskalla yrittää uudestaan, mutta kunhan kierto tasaantuu niin yritämme uudestaan. Varmasti sitä on säikkynä sitten jos raskaaksi tulee, mutta on se sen arvoista jos kaikki menee hyvin.

 

[xXXz]

Melko tasan vuosi meni.Uusi raskaus alkoi sitten vähän myöhemmin.Nyt viikkoja 38+jotain ja ihan ohi mennyt koko rskausaika.