Meidän esikoiselta jäi päiväunet 3 vuotiaana, kun jäi päivähoidosta kotiin. Nyt neiti on 4v ja pärjää kyllä hyvin ilman päikkäreitä. Oikein touhukkaan päivän jälkeen (ja jos vielä edellinen iltakin on venähtänyt) tyttö kyllä on joskus sammunut hetkeksi sohvalle alkuillasta. Ja sittenhän sitä kukutaan vielä klo 23.
Keskimmäinen (täytti juuri 2v) on hiukan "ongelmallisempi" tapaus. Hän siirtyi pinnasängystä juniorisänkyyn 1,5 vuotiaana eikä ole sen jälkeen nukkunut varsinaisia päikkäreitä "vapaaehtoisesti" ja omassa sängyssä. Liikenteessä nukahtaa tietenkin heti autoon (iltapäivällä tai illalla), mutta kotioloissa on vaikeeta. Sitten kiukutellaan ja huudetaan väsymystä...

Usein neiti nukahtaa kans sohvalle, mutta vaikka unet on tärkeet, saattaa illalla nukkumaanmeno olla vaikeeta. Eli on ilmeisesti tottunut jo "pärjäämään" ilman unia ja silloin nukahtaa hetkessä illallakin.
Olen huomannut, että päivähoidossa päikkärit hoituu ongelmitta, mutta näin kotona (nyt 3 lasta päivävirkkuja, kun kuopuskin 10kk pärjää vain pienillä torkuilla... :/ ) asia tuntuu välillä sanoinkuvaamattoman vaikealta. Ja kun tuntuu, että MEILLÄ on ainoat "ongelmatapaukset"...
Omasta kokemuksesta sanoisin, että 2-3 vuotias tarvitsee ainakin tunnin torkut ja 4-5 vuotiaskin pienen lepohetken päivällä. Ihmettelen kyllä tuota kuopusta, joka ei edes kiukuttele... =)
Tulipa sepustus.