Esikoisen sain ollessani 31v. Kakkosen täytettyäni edellisenä päivänä 38v ja nyt pitäisi sitten toukokuussa saada baby. Kerkiän nippanappa ennen 40v päiviäni, jos vaan kaikki menee hyvin. Eka ultrakin vasta perjantaina, eikä tietoa asuuko vatsassa todella joku?
Ajattelin kyllä, että ensimmäinen jää myös viimeiseksi, mutta erosin esikoisen isästä ja tapasin miellyttävän, mukavan miehen joka oli lapseton, joten tähän on päädytty. Toisaalta välillä kummastelen innostustani vauvoista.. voisihan tämän kuumeilun saada jo pikkasen nuorempanakin
Havahtukaa ajoissa, sanoisin näin myöhäisherännäisenä, onneksi aika ei ajanut ohitseni liian lujaa, vaan antoi mahdollisuuden pienokaiseen vielä näin neljänkympin kynnyksellä.
Kolmekymppiseksi asti olin sitä mieltä että olen ja pysyn lapsettomana, omasta tahdosata. Toisin vain kävi... ONNEKSI!!!
Lapset on ihania!!!!!! (hyvä kirjoittaa näin, kun molemmat ovat olleet untenmailla jo pari tuntia ja kotimme on hiljainen, meluton, kohtalaisen siisti..lelut kerätty..päivisin tulee kenties ajoittain joitakin muita sanoja mieleen luoviessani kaaoksessa...