Milloin esikoinen?

20v kun esikko syntyi, 22 kun kakkonen, 24 kolmonen ja 32 kun nelonen... viides olisi tervetullut! olen nyt 33v

 

Syksyllä täytän 36 ja esikoista on aateltu rueta nyt syksyllä yrittämään. Tosin ei ole mitään "kuumetta" ja vähän hirvittää, kun minäkin tunnen vieläkin itteni ihan kakaraksi. Muutenkin vähän pelottaa jos tapahtuu jotain pahaa, on kivulias synnytys jne.
Mutta pakko kai se on pikkuhiljaa taipua siihen ajatukseen jos lapsia tahtoo...Sittenhän sen näkee saako niitä edes, tai muuten se aika ajaa armotta ohi ja kohta ei hyövää edes yrittää. Kaduittaisiko se sitten joskus (lapsettomana), kuka tietää, mutta kun mies niin kovasti tahtoo lasta/lapsia niin kai minä ainakin yrittää voin

 

Esikosen sain ollessani 21v,toinen syntyi ollessani 23v,kolmas 25v,neljäs 27v,viides 29v ja kuudes 32v.Vieläkin kuumeilen... joten saas nähdä miten käy,nyt olen 33v.

 

Esikoinen syntyi kun olin 22, toinen, kun olin 24, kolmas 26v ja neljäs kun täytin 33 :heart: :heart: :heart: :heart:
Viides olis tulossa ens keväänä, kun täytän 34 :heart:

 

Itse oli 19v kun sain esikoisen. Ei kai missään ole määritelty oikeaa äidiksi tulo ikää

 

Itse oli 26 kun sain esikon, hyvä ystäväni sai 2v sitten 36 vuotiaana. Tuskimpa sinullakaan tuo ikä on este jos siltä itsestä tuntuu.

 

Olin jo 32v kun sain esikoisen, aiemmin ei meinaan löytyny sitä sopivaa isäehdokasta B)

 

Mä olin 21 ku esikoinen näytti nenänsä tässä maailmassa. Enemmästäkin tykkäisin tosi paljon, mut ei niitä meille enää suoda, pitää lainailla siskolta ja kavereilta...

 

Sain esikon juuri kesäkuussa ja olen 34v, en koe olevani vanha äidiksi. Tämä on juuri minulle oikea ikä olla vanhempi, on omat menot saanu mennä rauhassa, ei yhtään rimpsajalkaa kolota. Olen myös aika lapsekas luonnoltani, mutta kummasti oman pienen myötä sitä jonkun verran ehkä tuli aikuisemmaks, tullut kärsivällisemmäks ainakin. Oma sisin on kai suht sama, mut vastuu lapsesta kyllä vaikuttaa, vaan hyvällä tavalla.
Siitä vaan jälkikasvun hankintaan jos siltä tuntuu, tiedän aika monia jotka perusti perheen yli 40v. ja hankki vielä pari lasta. Kukin tekee lapset sitten kun on se tunne et nyt. Toiset nuorempana ja toiset vanhempana.
Onnea jos päätätte liittyä joukkoon mukaan, voin vaan sanoa et mikä ilo on, kun pieni poikani ilosena virnisti aamulla taas herätessään. :wave: <br><br>

 

Sain esikoiseni 38 vuotiaana, kolmen kuukauden "yrittämisen" jälkeen ja 20 vuoden e-pillerien popsimisen jälkeen. Nyt olen 4 kk vanhan terveen ja ihanan tyttelin onnellinen äiti. Aikaisemmin en olisi voinut kuvitella tulevani äidiksi, nyt se on maailman luonnollisin asia. Mitä iän myötä alenevaan hedelmällisyyteen tulee, ainakaan minun kohdallani sillä ei ole ollut vaikutusta. Tuleeko tyttelille sisaruksia, sitä ei tiedä, aikaahan tässä vielä on...

 

Esikoisen sain 29v, n.27v tuli vauvakuume päälle ja vuoden suostuttelin miestä vauvan tekoon ja onnistuin. Sen jälkeen mieheni hurahti lapsiin täysin ja haluasi vielä neljännenkin, itse en taida enää jaksaa.

Sinuna rupeaisin toimimaan vauvan hankkimisen suhteen, sillä vauva ei välltämättä tule kuin tilauksesta. ehdit kyllä vielä saada useammankin lapsen jos haluat. Suosittelen lämpimästi! Lapset kyllä kasvattavat vanhempia yhtä paljon kuin me niitä..

 

Ainoan poikani sain 35-vuotiaana pitkän yrityksen jälkeen mutta se kaikki kannatti kun nyt katselee pientä miestä :heart:

 

olin 24 v,kun esikoinen syntyi..pikku kakkonen tervetullut milloin vain!! =)

 

Vastustan ajatusta että vasta lapsen myötä kasvaa aikuiseksi. Entä lapsettomuudesta kärsivät tai sen vapaaehtoisesti valinneet? Mitkä ylipäätään ovat aikuisuuden kriteerit? Ihminen voi toimia kypsästi ja aikuisesti monella elämän saralla lapsettomanakin. Tai lapsia omaava voi vastaavasti olla äärimmäisen vastuuton ja epäkypsä, mistä huostaanottojen määrä maassamme karulla tavalla kertoo. Lapsiin voi siirtää omia lapsuudenaikaisia käsittelemättömiä tunteitaan ilman että koskaan ottaa vastuuta niistä. Vanhemmuuteen voi myös paeta oman itsensä kohtaamista: voi kokea olevansa "aikuinen" käyttäessään valtaa lapseensa ja kokiessaan luonnostaan toimivansa oikein, vaikka kyseessä on vain omilta vanhemmilta peritty epäterve malli. Pyydän: ei katsella maailmaa vaaleanpunaisten äitiyslasien läpi, vaan nähdään itsemme realistisesti. Ehdotan - kasvakaamme ensin aikuisiksi ja tehkäämme vasta sitten lapsia.

 

Ensimmäisen tein kun täytin juuri 18v, toisen tein 19v ja kolmannen 20v ja nyty 32-vuotiiaana iski vauva kuume minuun ja isäntään, toukokuussa syntyy "iltatähti"

 

Jos olet vielä 36 v. kakara, milloin sitten olisit kypsä? Nainen ei voi saada biologisia lapsia enää kypsässä (45-) 50-60 iässä, niin kuin miehet. Jos asia ts. lapset ovat sinulle tärkeitä, suositan pikaista touhuun ryhtymistä, jos voit elää tyytyväisenä myös lapsettomana jatkossa, niin katso, kypsytkö niin, että haluat todella äidiksi.

 

Esikoisen sain ollessani 31v. Kakkosen täytettyäni edellisenä päivänä 38v ja nyt pitäisi sitten toukokuussa saada baby. Kerkiän nippanappa ennen 40v päiviäni, jos vaan kaikki menee hyvin. Eka ultrakin vasta perjantaina, eikä tietoa asuuko vatsassa todella joku?

Ajattelin kyllä, että ensimmäinen jää myös viimeiseksi, mutta erosin esikoisen isästä ja tapasin miellyttävän, mukavan miehen joka oli lapseton, joten tähän on päädytty. Toisaalta välillä kummastelen innostustani vauvoista.. voisihan tämän kuumeilun saada jo pikkasen nuorempanakin Havahtukaa ajoissa, sanoisin näin myöhäisherännäisenä, onneksi aika ei ajanut ohitseni liian lujaa, vaan antoi mahdollisuuden pienokaiseen vielä näin neljänkympin kynnyksellä.

Kolmekymppiseksi asti olin sitä mieltä että olen ja pysyn lapsettomana, omasta tahdosata. Toisin vain kävi... ONNEKSI!!!

Lapset on ihania!!!!!! (hyvä kirjoittaa näin, kun molemmat ovat olleet untenmailla jo pari tuntia ja kotimme on hiljainen, meluton, kohtalaisen siisti..lelut kerätty..päivisin tulee kenties ajoittain joitakin muita sanoja mieleen luoviessani kaaoksessa...

 

Niin,35 oon.
Esikoinen nyt 16-v,sain hänet 19-vuotiaana. Seuraavan 22- vuotiaana ja iltatähden siitä seitsemän vuoden päästä 29-vuotiaana. Vauvakuumetta ei vielä ole mutta haaveilen vielä ennen 40-vuoden täyttämistä neljännestä lapsesta.
Eihän koskaan ole liian myöhäistä yrittää! =)

 

moi

Olin 30 esikoisen saadessani, 31 keskimmimäisen syntyesssä sekä 32 kun, kuopukseni syntyi .
Elikä 2 vuotta ja 6 kuukautta nouriman ja vanhimman välillä.

 

Kuukauden päästä täytin 20, toinen syntyi kun oli 28.

 

Mä sain esikoisen 19 vuotiaana, nyt hän 18v. Toinen syntyi viime vuonna kun olin 35v ja on nyt 1.7v. Tammikuussa laskettu aika tälle kolmannelle eli 37v nyt mittarissa. Nyt vaan kun tota ikää on tullu ni on tullu myös synnytyspelko mitä ei aikasemmin ollu.

 

Sain esikoiseni 27-vuotiaana, täytin kyllä kohta 28 v. Toinen lapsemme syntyi, kun olin 33 v. Toinen odotus oli raskaampi, paljon enemmän kaikenlaista "kremppaa", myös yövalvominen on ollut kovempaa.

 

panehan toimeksi, raskaaksi tuleminen saattaa olla jo vaikeampaa iän myötä!
Olin 19v kun esikoinen syntyi, seuraava 2v myöhemmin. 33 kun kolmas ja ehdin täyttää 35v ennenkuin seuraava (viimeinen?) syntyy...

 

Sain lapsen ollessani 35-v. En kokenut itseäni vanhaksi kunnes törmäsin arkeen ja huomasin kuinka vanhana olen piintynyt omiin tapoihini niin että olikin aika vaikea irtautua juuri niistä. Mielestäni oman äitiyden raskain asia oli juuri se. Haluaisin vielä toisenkin nyt kun tämä koulu tuli käytyä. Se miten käy on vielä tuntematon.

 

Eka tuli kahden viikon kuluttua, kun olin täyttänyt 36. Ja toinen tulee noin kuukautta ennen kuin täytän 38.
Tapasin ihanan miehen ja ikäni takia en uskaltanut lykätä, että jos sitten joutuu vuosikausia yrittämään. Heti tärppäs =)
Olin aikaisemmin mennyt niin kovasti omia menojani, että oli mukava rauhoittua perheelle.
Halusin lapset vielä pinkkaan, ettei vauva-aika veny kauhean pitkäksi, kun ikääkin tulee. Ja kuulemma helpompaa niin loppujen lopuksi, vaikka alussa varmaan rankkaakin. Ei ehdi välillä pääseen helpolla ja sitten laiskistumaan. Vaikka poika onkin ollut kauhean helppohoitoinen.