Katjuska71
Esikoinen tuli 22-vuotiaana 
Tuntuu, että silloin jaksoi paremmin, kuin nyt kolmannen tullessa 34-vuotiaana uuden pienen kanssa. Etenkin yöheräämisissä.
Tuntuu, että silloin jaksoi paremmin, kuin nyt kolmannen tullessa 34-vuotiaana uuden pienen kanssa. Etenkin yöheräämisissä.Ei kai se liian myöhäistä ole. Tosin eihän sitä ikinä tiedä, miten lapsensaannissa käy...
Itse sain esikoisen 29v ja tulossa toinen (31v). Tuttu sai esikoisen 41 -vuotiaana ja ihan hyvin meni. Kai se on hormoneista ja tuurista etc kiinni.
Itsellä on kyllä välillä ihan sama olo, että kakara tässä on itsekin, mutta kyllä se lapsi kasvattaa myös vanhempiaan. Eli koko ajan tässä kaikki aikuistutaan. Välillä on esim. yövalvomisten vuoksi ollut sellainen olo, että olis parempi ollut tehdä lapset parikymppisinä, silloin ei vain sitä sopivaa puolisoa eikä vauvakuumetta ollut... Ja nyt on ihan tyytyväinen siihen, että "pääsee" eroon lapsista viisikymppisinä ts. että on vielä sitten aikaa itsekin harrastaa ja jaksamista katsoa lapsenlapsia (toivottavasti niitä tulee). Oma äitini sai mut 37 -vuotiaana, ja välillä on ollut sellainen olo, että olis ollut kiva jos hän olisi ollut hieman nuorempi. Tosin sille nyt ei voi mitään, jos lapsia ei tule vasta kun yli kymmenen vuoden yrittämisen jälkeen. Tosin oma äiti -suhteeni on ihan kunnossa ja ihanaat vanhemmat ovat, joskus vain tuntuu siltä ettemme oikein ymmärrä toisiamme kun olemme niin eri ikäpolvia. Jos saa lapset vanhempana niin siinä on kyllä se, että osaa jo laittaa omat tarpeensa toiselle sijalle ehkä paremmin kun kovaa bailausmenoa potevat parikymppiset ( Huom. en tarkoita sitä että kaikki parikymppiset vain menee ja kaikki kolmikymppiset istuu kotona). Että tässä vähän plussia ja miinuksia.
Oli miten oli, suosittelen lapsen "tekemistä", ne on niin ihania vaikka kamalia ovatkin välillä. Toivottavasti napsahtaa!
Itse sain esikoisen 29v ja tulossa toinen (31v). Tuttu sai esikoisen 41 -vuotiaana ja ihan hyvin meni. Kai se on hormoneista ja tuurista etc kiinni.
Itsellä on kyllä välillä ihan sama olo, että kakara tässä on itsekin, mutta kyllä se lapsi kasvattaa myös vanhempiaan.
Eli koko ajan tässä kaikki aikuistutaan. Välillä on esim. yövalvomisten vuoksi ollut sellainen olo, että olis parempi ollut tehdä lapset parikymppisinä, silloin ei vain sitä sopivaa puolisoa eikä vauvakuumetta ollut... Ja nyt on ihan tyytyväinen siihen, että "pääsee" eroon lapsista viisikymppisinä ts. että on vielä sitten aikaa itsekin harrastaa ja jaksamista katsoa lapsenlapsia (toivottavasti niitä tulee). Oma äitini sai mut 37 -vuotiaana, ja välillä on ollut sellainen olo, että olis ollut kiva jos hän olisi ollut hieman nuorempi. Tosin sille nyt ei voi mitään, jos lapsia ei tule vasta kun yli kymmenen vuoden yrittämisen jälkeen. Tosin oma äiti -suhteeni on ihan kunnossa ja ihanaat vanhemmat ovat, joskus vain tuntuu siltä ettemme oikein ymmärrä toisiamme kun olemme niin eri ikäpolvia. Jos saa lapset vanhempana niin siinä on kyllä se, että osaa jo laittaa omat tarpeensa toiselle sijalle ehkä paremmin kun kovaa bailausmenoa potevat parikymppiset ( Huom. en tarkoita sitä että kaikki parikymppiset vain menee ja kaikki kolmikymppiset istuu kotona). Että tässä vähän plussia ja miinuksia.Oli miten oli, suosittelen lapsen "tekemistä", ne on niin ihania vaikka kamalia ovatkin välillä.
Toivottavasti napsahtaa!
pirppis
20v. kun esikoinen syntyi, 22v.kun kakkonen,24v.kun kolmonen,32v.kun nelonen ja 34v.kun vitonen...