millasia tukirenkaita teillä

lueskelin tukirenkaista niin uteliaana kyselen millaisia muilla on... mua ainakin harmittaa kun ei verkostoa ole ollenkaan...tällä paikkakunnalla missä asutaan ei tuttuja oikeen ollenkaan.. päivää tuttuja kyllä mutta ei semmosii oikeita ystäviä.sukulaisia ei lähimainkaan... anoppi ja appiukko on mutta nehän ei meitä auta jos ei hengenhätä ole ja välimatkaa 200km yhteen suuntaan ja eihän ne jaksa kun on omia vaivoja...
mietityttää taas että miten sitten kun synnyttämään pitää lähtee...

 

Meillä vanhemmat asuvat 2 ja 25 km päässä. Anopista ja apesta ei ole hoitajiksi kun ovat iäkkäitä. Meidän äiti on alle 60 v ja tulee tarpeen vaatiessa, tälläkin viikolla kahdesti. Katsovat myös poikia jos ollaan mökillä ja halutaan saada jotain tehdyksi. Miehen sisko katsoo silloin tällöin kun tarvitsee ja nyt toisen pojan kummit asuvat naapurissa. Nuoremman jätin kerran sinne kun menimme hautajaisiin. Eli siinä meidän tukiverkko on. Ei pidä sisällään montaa henkilöä. Elättelen toiveita että velipojat hankkisivat tyttöystäviä/vaimoja, joihin voisi sitten ehkä tukeutua. Muuten me ei isännän kanssa kovin usein samoille reissuille kahden kesken päästä, jompikumpi yleensä kotona lasten kanssa.

 

meillä tukirengasta ei ole ollenkaan, kun asutaan
ulkomailla.
hyvin ollaan toimeen tultu ilmankin.

 

\

meillä tukirengasta ei ole ollenkaan, kun asutaan
ulkomailla.
hyvin ollaan toimeen tultu ilmankin.

Voisitkohan kertoa noita teidän selviytymisvinkkejä? mInkä ikäiset lapset teillä on? Minä itse olen aika väsynyt juuri sen vuoksi, että ei ole hoitoapua.

 

Eipä paljon ole tukirenkaita. Lähinnä ja ainoina on anoppi ja appiukko 50 km päässä. Anoppi kyllä toimii lapsenvahtina kun pyytää, mutta on vuorotöissä ja siksi ei aina pysty. Mun vanhemmat on kuolleet ja pieni suku ja sekin kaukana. Sellaisia ystäviä ei ole, jotka auttais. Naapurissa on kotiäiti ja hän on luvannut ottaa joskus lapset hoitoon pariksi tunniksi jos tarvii. Kyllä tässä on yksin saanut selvitä, onneksi parisuhde on kunnossa.

 

\

\

meillä tukirengasta ei ole ollenkaan, kun asutaan
ulkomailla.
hyvin ollaan toimeen tultu ilmankin.

Voisitkohan kertoa noita teidän selviytymisvinkkejä? mInkä ikäiset lapset teillä on? Minä itse olen aika väsynyt juuri sen vuoksi, että ei ole hoitoapua.

multa et kysynyt mutta vastaan silti... meillä on 11,7,4, 2 ja puol ja vuoden ja 2kuukautta ja odotan tätä kuudetta 21.8 on LA.. hyvin sitä pärjää jo vaan asennoituu..muksut on mukana mihin meneekään ainoastaan on anoppi ja appi ovat olleet kaks kertaa hoitamassa meidän muksuja, silloin kun tämä 2,5vuotias oli kampurajalka leikkauksessa puolvuotiaana ja nyt kuukausi sitten kun minun sisko kuoli ja oltiin hautajausissa kun reissu oli kuitenkin 1000km yhteensä eli autossa istumista oli yltäkyllin..
muksut mukaan päivän askareisiin...kyllä se siitä. .mutta tota synnytystä hiukka jännitän, edellinen meni hyvin kun synty aamuyöllä ja vanhin poika oli lapsen vahtina...mut mitäs sitten jos päivällä tulee lähtö ja mies töissä missä lie, et kerkeekö ollenkaan mukaan...

 

Meillä on molemmat anopit käytössä ja samalla paikkakunnalla, mutta oma äitini on, varsinkin arkisin, kiireinen ja toinen anoppi on taas aika vanha ja huono liikkumaan.

Erittäin suuri tuki on ollut naapureista ja tuttavista. Jos naapurustossa asuu lapsiperheitä, kannattaa yrittää perustaa tukiverkostoja sitä kautta. Hyvä tapa on lähteä liikkeelle sillä lailla että tarjoaa itse lastenhoitoapua toiselle, niin sitä kautta syntyy sellaista vastavuoroisuutta että kehtaa sitten antaa vastaavasti omat muksunsa hoitoon. Hyvät naapurit ovat oikea aarre, sillä arkea helpottaa usein, että joku voi pitää lapsia silmällä ihan pienen hetken ilman suurempia manoovereja. Mun äidillä esim. ei ole autoa, ja siinä on aina kauhea rumba että hänet saadaan tänne toiselta puolelta kaupunkia.

Jos ei tunne paikkakunnalta kauheasti ihmisiä, niin vauvan kanssa kulkiessa on helppo tutustu! Vauvaihmiset ovat vähän niinkuin koiraihmisiä...

 

Mun omat vanhemmat asuvat tossa 3 kilsan päässä ja appivanhemmillekin ei kerry matkaa ku reilu 10 km, veljen luo myös lyhyt matka. Kavereita on lähellä, yks perhe on sellanen jolle voitais lapsetki viedä jos olis tarvis. Apua saadaan ihan kiitettävästi, varsinkin jos on tärkeitä menoja, kesäkuukausina vähän vähemmän ku vanhemmat käyvät mökeillään.

 

Meillä isovanhemmat asuvat lähellä ja ovat apuna tarvittaessa.

 

Meillä ei ole tukiverkostoa lainkaan. Meillä on kolme lasta ja sen verran touhukkaita ipanaisia, että mummi on sanonut, että minä en noita ala hoitamaan, omat olen hoitanu ja sen pitäs riittää. Toinen mummula on kaukana ja väki sielä iäkkäämpää, eli sieltä ei tule apuja. Käytännössä lapsemme pääsevät hoitoon noin 2 kertaa vuodessa, mutta kyse on vain tunneista ja syy pitää olla todella pätevä. Esim. lapsen syntymä on tälläinen. Silti mieheni ei pääse sairaalaan yksin, ilman vanhempia lapsia siis minua ja vauvaa katsomaan. Syystä että mummi ei näe sitä tarpeelliseksi. Ystäväperheillä on omat huolet ja tenavat ja raksansa. Joskus tuntuu, että näännyn oman ajan puutteeseen. Meillä ei ole varaa palkata apua. Olen yrittänyt hoitaa muiden lapsia, että joskus vastavuoroisesti saisin edes yhden hoitoon joskus. Ei toimi. Tämä ongelma on todella iso ja rassaa meitä. Lapset on 4, 2 ja 2kk ikäisiä. Olen miettiny monesti, että onkohan kellään tämmöistä. Pieniki loma sais varmaan aikaan ihmeitä. Väsyttää. Silti rakastan lapsiani ja nautin kotiäitinä olosta. Lapset antaa silti enemmän ku ottaa, mutta joskus masentaa ja tuntuu toivottomalta.

 

\

Meillä ei ole tukiverkostoa lainkaan. Meillä on kolme lasta ja sen verran touhukkaita ipanaisia, että mummi on sanonut, että minä en noita ala hoitamaan, omat olen hoitanu ja sen pitäs riittää. Toinen mummula on kaukana ja väki sielä iäkkäämpää, eli sieltä ei tule apuja. Käytännössä lapsemme pääsevät hoitoon noin 2 kertaa vuodessa, mutta kyse on vain tunneista ja syy pitää olla todella pätevä. Esim. lapsen syntymä on tälläinen. Silti mieheni ei pääse sairaalaan yksin, ilman vanhempia lapsia siis minua ja vauvaa katsomaan. Syystä että mummi ei näe sitä tarpeelliseksi. Ystäväperheillä on omat huolet ja tenavat ja raksansa. Joskus tuntuu, että näännyn oman ajan puutteeseen. Meillä ei ole varaa palkata apua. Olen yrittänyt hoitaa muiden lapsia, että joskus vastavuoroisesti saisin edes yhden hoitoon joskus. Ei toimi. Tämä ongelma on todella iso ja rassaa meitä. Lapset on 4, 2 ja 2kk ikäisiä. Olen miettiny monesti, että onkohan kellään tämmöistä. Pieniki loma sais varmaan aikaan ihmeitä. Väsyttää. Silti rakastan lapsiani ja nautin kotiäitinä olosta. Lapset antaa silti enemmän ku ottaa, mutta joskus masentaa ja tuntuu toivottomalta.


tsemppiä...samat on olot täälläkin... ei varsinaisesti kovinkaan herkkua...omat on muksut, eli itse saat kaiken aikaa hoitaa..se on tietty ok, mutta onhan muillakin ihmisillä omaa aikaa.. en valita ... sori.. hiukka pännii kun muut hehkuttaa että anoppilassa on muksut hoidossa jotta he voivat miehensä kanssa viettää laatu aikaa keskenään......

 

\

lueskelin tukirenkaista niin uteliaana kyselen millaisia muilla on... mua ainakin harmittaa kun ei verkostoa ole ollenkaan...tällä paikkakunnalla missä asutaan ei tuttuja oikeen ollenkaan.. päivää tuttuja kyllä mutta ei semmosii oikeita ystäviä.sukulaisia ei lähimainkaan... anoppi ja appiukko on mutta nehän ei meitä auta jos ei hengenhätä ole ja välimatkaa 200km yhteen suuntaan ja eihän ne jaksa kun on omia vaivoja...
mietityttää taas että miten sitten kun synnyttämään pitää lähtee...

No meillä ei tule apua sukulaisilta =) .
Omat vanhempani ovat jo kuolleetkin.
Mieheni vanhemmat ovat aika nuoria ja hyväkuntoisiakin.
Heillä on aikaa matkusteluun, harrastuksiin, kyläilyyn ja kaikenlaiseen "hömppään".
Eivät auta meitä, tikkuakaan eivät laita ristiin =) .

Isovanhemmat ovat vieraskoreita. Lapsenlapset kelpaavat heille suvun juhlissa. Siellä kyllä kehuskellaan, että "katsokaas kaikki, kuinka isovanhemmat ovat tämmöisiä saaneet aikaan"! Ja pah, sanon minä! Eivät ole meidän lapsia synnyttäneet ja hoitaneet.
Lapsenlapset kelpaavat niin kauan, kun ovat puhtaissa vaatteissa ja käyttäytyvät fiksusti.

Meillä on iso perhe. Teemme itse kaiken. Hyvin olemme jaksaneet.
Ei tule sukulaisilta apua lastenhoitoon, kodinhoitoon, talon remonttiin tai rakentamiseen.

Sukulaiset käyvät meillä kyllä kylässä, syövät mahansa täyteen, juovat hyvät kahvit, valittavat kurjaa elämäänsä ja lähtevät kotiinsa =). Siinähän se tukiverkko meillä onkin B) .

Meillä äiti, siis minä, olen yleensä aina kotona. Jos minulla on menoa, niin isä on kotona. Vanhempien menot järjestetään vuorotellen.

Isommat koululaiset voivat vahtia hetken aikaa pienempiä sisaruksiaan. Hoitajan on oltava valppaana, ja hoitoajan kohtuullisen lyhyt, 1-3- tuntia. Vanhemman on tunnettava hyvin lapset, ja mietittävä, kuka voi hoitaa ketä. Isommat koululaiset vahtivat sisaruksiaan aika harvoin, ja siitä sovitaan aina etukäteen.

Lapset kannattaa ottaa mukaan pienestä pitäen kodin töihin.
Se opettaa vastuuta, ja samalla oppii tärkeitä taitoja.
Pienemmillä lapsilla vastuu on omista tavaroista ja leluista huolehtimista, kodin pieniä siivoustöitä ym.
Isommat lapset osaavat laittaa ruokaa, siivota, laittaa pyykkiä kuivumaan, hoitaa lapsia, käydä kaupassa ym.

Meidän naapurustossa on muutamia tuttuja perheitä. Tarvittaessa ja hätätilanteissa saamme muutaman tunnin lastenhoitoapua. Olemme pyytäneet lastenhoitoapua muutaman kerran vuodessa. Kotitöihin ja remonttiin yms. taloustöihin emme pyydä apua =) .

Olet lähdössä synnyttämään:
Tarvitsetko apua isompien sisarusten hoitoon vaiko kodinhoitoapua synnytyksen jälkeen?

Onko naapurustossanne tuttuja perheitä? Pyydä luotettava äiti Teille kaitsemaan lapsianne synnytyksen ajaksi. Jos naapuri voisi ottaa omat lapsensa mukaan, niin olisi seuraakin =).

Kysy lastenhoitajaa Teille hyvissä ajoin. Synnytys voi alkaa nopeastikin. Kun alkaa supistaa ym., niin lastenhoitajan pitää päästä paikalle nopeasti!

Lapsen isällä on oikeus lakisääteiseen isyyslomaan. Kelan verkkosivuilta löytyy tarkat tiedot. Joissakin kunnissa/kaupungeissa synnyttänyt, lapsivuoteinen äiti voi saada kodinhoitajan kotiin auttamaan muutamaksi päväksi. Kotipalvelualalla on myös paljon yksityisiä yrityksiä. Yrityksistä voi ostaa mm. siivousta ja muita kodinhoitotöitä,

Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on maksullinen Lastenhoitopalvelu. Puhelinluettelosta ja verkkosivuilta www.mll.fi löytyy yhteystiedot. Sieltä saa koulutettuja, lastenhoidosta kiinnostuneita hoitajia kohtuuhintaan =) . Osa lastenhoitajapalvelun hoitajista opiskelee hoitoalaa.

Onko lähiseudulla hoitoalan oppilaitosta? Kysy suoraan sieltä, olisiko heillä lastenhoidosta kiinnostuneita, ja lisäansioita tarvitsevia opiskelijoita? Vie "työpaikkailmoitus" oppilaitoksen ilmoitustaululle. Hoitoalan oppilaitoksista saa lastenhoitajaksi sopivia, luotettavia hoitajia. Hoitoalan koulut testaavat hakijansa psykologisilla testeillä jo kouluun haettaessa.

Meillä pärjätään ihan mukavasti =). Lapset ja koti tulevat hoidettua perheen yhteisvoimin. Parisuhdekin on kunnossa, pian on 20 vuotta oltu jo yhdessä. Seksiäkin harrastamme, joten kyllä tuota parisuhdetta voi isossakin perheessä hoitaa :heart: .

Eipä sitä edes huomaa, että sukulaiset eivät auta, kun on tähän niin jo tottunut B) .

Toivottavasti tästä oli Sinulle jotakin apua....
Mukavaa odotusta Sinulle ja iloista kesän jatkoa B) .

 

\

Meillä ei ole tukiverkostoa lainkaan. Meillä on kolme lasta ja sen verran touhukkaita ipanaisia, että mummi on sanonut, että minä en noita ala hoitamaan, omat olen hoitanu ja sen pitäs riittää. Toinen mummula on kaukana ja väki sielä iäkkäämpää, eli sieltä ei tule apuja. Käytännössä lapsemme pääsevät hoitoon noin 2 kertaa vuodessa, mutta kyse on vain tunneista ja syy pitää olla todella pätevä. Esim. lapsen syntymä on tälläinen. Silti mieheni ei pääse sairaalaan yksin, ilman vanhempia lapsia siis minua ja vauvaa katsomaan. Syystä että mummi ei näe sitä tarpeelliseksi. Ystäväperheillä on omat huolet ja tenavat ja raksansa. Joskus tuntuu, että näännyn oman ajan puutteeseen. Meillä ei ole varaa palkata apua. Olen yrittänyt hoitaa muiden lapsia, että joskus vastavuoroisesti saisin edes yhden hoitoon joskus. Ei toimi. Tämä ongelma on todella iso ja rassaa meitä. Lapset on 4, 2 ja 2kk ikäisiä. Olen miettiny monesti, että onkohan kellään tämmöistä. Pieniki loma sais varmaan aikaan ihmeitä. Väsyttää. Silti rakastan lapsiani ja nautin kotiäitinä olosta. Lapset antaa silti enemmän ku ottaa, mutta joskus masentaa ja tuntuu toivottomalta.

Onpas kurja, että et saa omaa aikaa. Meilläkään ei ole ketään, joka hoitaisi. omaa aikaa on kyllä, eli mies hoitaa kiitettävästi. Jja jos haluaisimme, voisimme palkata vierasta apua ainakin pariksi tunniksi, että voisimme edes yhdessä syömässä käydä. Se on ollut vaan omasta saamattomuudesta kiinni, ja siitä, että tuntuu, että äkkiä he kasvavat, ja sitten sitä on enemmän kuin tarpeeksi...

On kurjaa, että meitä on kuitenkin vähemmän, joilla ei siis minkäänlaisia tukiverkkoja, niin vähän, että harvoin sattuu naapuriksi sellaista, jotka haluaisivat tällaista lasten vaihtoa harrastaa. Kaikilla tässäkin lähellä on hoitoapua: isovanhempia, jo aikuisia lapsia, jotka voivat joskus hoitaa, serkkuja, tätejä kummeja ym ym.

Toisaalta en olisi yhtään aiemmin tuota pienempää hennonut antaakaan... nyt voisin jo joksikin aikaa kun viihtyy muiden kuin äidinkin kanssa. ...

Voi kun osaisi auttaa...

 

Tuo on ikävää että on noinkin paljon perheitä ilman tukiverkostoa! Meillä vähän vastaavanlainen tilanne eli aika omillamme olemme. Isovanhempia on kyllä samassakin kaupungissa mutta apu on ollut aika tiukassa. Milloin on työasiat, milloin muut menot heillä etusijalla...Välillä meinaan väsyä kun mieskin tekee tosi paljon töitä ja itse on sitten ihan kiinni lapsissa. Ajattelin pyytää kotipalvelusta hoitoapua, sen verran kuin meidän varat sallii...Että pääsisimme miehenkin kanssa kaksistaan jonnekin muutamaksi tunniksi. :\| No, väliaikaistahan tämä on, joskus sitä omaakin aikaa vielä on. Ja onneksi on tuo esikoinen jo 10-vuotias että hänestä on jo paljonkin apua...!

 

\

\

lueskelin tukirenkaista niin uteliaana kyselen millaisia muilla on... mua ainakin harmittaa kun ei verkostoa ole ollenkaan...tällä paikkakunnalla missä asutaan ei tuttuja oikeen ollenkaan.. päivää tuttuja kyllä mutta ei semmosii oikeita ystäviä.sukulaisia ei lähimainkaan... anoppi ja appiukko on mutta nehän ei meitä auta jos ei hengenhätä ole ja välimatkaa 200km yhteen suuntaan ja eihän ne jaksa kun on omia vaivoja...
mietityttää taas että miten sitten kun synnyttämään pitää lähtee...

No meillä ei tule apua sukulaisilta =) .
Omat vanhempani ovat jo kuolleetkin.
Mieheni vanhemmat ovat aika nuoria ja hyväkuntoisiakin.
Heillä on aikaa matkusteluun, harrastuksiin, kyläilyyn ja kaikenlaiseen "hömppään".
Eivät auta meitä, tikkuakaan eivät laita ristiin =) .

Isovanhemmat ovat vieraskoreita. Lapsenlapset kelpaavat heille suvun juhlissa. Siellä kyllä kehuskellaan, että "katsokaas kaikki, kuinka isovanhemmat ovat tämmöisiä saaneet aikaan"! Ja pah, sanon minä! Eivät ole meidän lapsia synnyttäneet ja hoitaneet.
Lapsenlapset kelpaavat niin kauan, kun ovat puhtaissa vaatteissa ja käyttäytyvät fiksusti.

Meillä on iso perhe. Teemme itse kaiken. Hyvin olemme jaksaneet.
Ei tule sukulaisilta apua lastenhoitoon, kodinhoitoon, talon remonttiin tai rakentamiseen.

Sukulaiset käyvät meillä kyllä kylässä, syövät mahansa täyteen, juovat hyvät kahvit, valittavat kurjaa elämäänsä ja lähtevät kotiinsa =). Siinähän se tukiverkko meillä onkin B) .

Meillä äiti, siis minä, olen yleensä aina kotona. Jos minulla on menoa, niin isä on kotona. Vanhempien menot järjestetään vuorotellen.

Isommat koululaiset voivat vahtia hetken aikaa pienempiä sisaruksiaan. Hoitajan on oltava valppaana, ja hoitoajan kohtuullisen lyhyt, 1-3- tuntia. Vanhemman on tunnettava hyvin lapset, ja mietittävä, kuka voi hoitaa ketä. Isommat koululaiset vahtivat sisaruksiaan aika harvoin, ja siitä sovitaan aina etukäteen.

Lapset kannattaa ottaa mukaan pienestä pitäen kodin töihin.
Se opettaa vastuuta, ja samalla oppii tärkeitä taitoja.
Pienemmillä lapsilla vastuu on omista tavaroista ja leluista huolehtimista, kodin pieniä siivoustöitä ym.
Isommat lapset osaavat laittaa ruokaa, siivota, laittaa pyykkiä kuivumaan, hoitaa lapsia, käydä kaupassa ym.

Meidän naapurustossa on muutamia tuttuja perheitä. Tarvittaessa ja hätätilanteissa saamme muutaman tunnin lastenhoitoapua. Olemme pyytäneet lastenhoitoapua muutaman kerran vuodessa. Kotitöihin ja remonttiin yms. taloustöihin emme pyydä apua =) .

Onko naapurustossanne tuttuja perheitä? Pyydä luotettava äiti Teille kaitsemaan lapsianne synnytyksen ajaksi. Jos naapuri voisi ottaa omat lapsensa mukaan, niin olisi seuraakin =).

Kysy lastenhoitajaa Teille hyvissä ajoin. Synnytys voi alkaa nopeastikin. Kun alkaa supistaa ym., niin lastenhoitajan pitää päästä paikalle nopeasti!

Lapsen isällä on oikeus lakisääteiseen isyyslomaan. Kelan verkkosivuilta löytyy tarkat tiedot. Joissakin kunnissa/kaupungeissa synnyttänyt, lapsivuoteinen äiti voi saada kodinhoitajan kotiin auttamaan muutamaksi päväksi. Kotipalvelualalla on myös paljon yksityisiä yrityksiä. Yrityksistä voi ostaa mm. siivousta ja muita kodinhoitotöitä,

Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on maksullinen Lastenhoitopalvelu. Puhelinluettelosta ja verkkosivuilta www.mll.fi löytyy yhteystiedot. Sieltä saa koulutettuja, lastenhoidosta kiinnostuneita hoitajia kohtuuhintaan =) . Osa lastenhoitajapalvelun hoitajista opiskelee hoitoalaa.

Onko lähiseudulla hoitoalan oppilaitosta? Kysy suoraan sieltä, olisiko heillä lastenhoidosta kiinnostuneita, ja lisäansioita tarvitsevia opiskelijoita? Vie "työpaikkailmoitus" oppilaitoksen ilmoitustaululle. Hoitoalan oppilaitoksista saa lastenhoitajaksi sopivia, luotettavia hoitajia. Hoitoalan koulut testaavat hakijansa psykologisilla testeillä jo kouluun haettaessa.

Meillä pärjätään ihan mukavasti =). Lapset ja koti tulevat hoidettua perheen yhteisvoimin. Parisuhdekin on kunnossa, pian on 20 vuotta oltu jo yhdessä. Seksiäkin harrastamme, joten kyllä tuota parisuhdetta voi isossakin perheessä hoitaa :heart: .

Eipä sitä edes huomaa, että sukulaiset eivät auta, kun on tähän niin jo tottunut B) .

Toivottavasti tästä oli Sinulle jotakin apua....
Mukavaa odotusta Sinulle ja iloista kesän jatkoa B) .

voi kiitos kiitos.. apua sanotaan lähinnä synnytyksen ajaksi.. muutenhan minä kyllä hoidan itse kaiken...ja mies kun saa olla isyyslomalla niin aina se jotain murkimaa pöytään saa muksuille..
ja tosissaan kun tämä äitiysrahakin on se minimi niin eipä sitä viitsi hirveesti alkaa mitään ostopalvelu haluamaan..
mutta kiitos ja nyt onkin jo rv 35+4 eli vähiin käy ennkuin loppuu.
kait se on vaan nostettava leukaylös ja hoettava itsekseen että kyllä me pärjätään....

 

Tukirenkaista ei oo tietoakaan, paitsi omat sukulaiset n.700 kilometrin päässä. Mukavia naapureita löytyy, mutta niitä ei kehtaa vaivata kuin äärimmäisessä pakkotilanteessa. Pyydän apua, jos sitä tarvitsen. Toinen lapsi ymmärsi syntyä virka-aikana lähdin synnärille aamu sitsemän jälkeen ja kymmenen aikaan poika oli syntynyt. Mieheni ja esikoiseni ehtivät syödä aamiaisen ennen kuin kävivät viemässä minut synnärille. Kun tukiverkostoja ei ole ei niiden varaan laske mitään ja kummasti pärjää. Joskus olisi kyllä kiva, että olisi olemassa esim. lapsenvahteja niin moni asia saattaisi sujua helpommin. Toisaalta on turha haikailla semmoisen perään , mitä ei ole. Elämää on elettävä niillä eväillä, mitä on.

 

Joo omilla on tultava toimeen. Ja näköjään sitä tuleekin, ku ei ole muita vaihtoehtoja. Eihän se todellakaan ole isovanhempien tehtävä toimia ilmaisina lapsenvahteina, mutta joskus sitä miettii, että eikö minun lapsista ole heille koskaan iloa, eikö he vois joskus hyvillä mielin ottaa lapsia touhuilemaan vähäksi aikaa. Harmittaa, että meidän lapsilta jää kivat mummulamuistot ja yhteiset hetket isovanhempien kans kokematta ja näkemättä. Olen ottanu muiden lapsia hoitoon mielelläni ja ajatellut, että joskus vastavuoroisesti meidän lapset vois mennä leikkimään kavereiden luo. Tämä ei jostain syystä toimi, koska näiden kavereiden äidit tuntuu ymmärtävän, että kun minä olen kotiäiti, olen lähes aina kotosalla ja meille voi vaan lapsensa nakata ohikulkumatkalla. Ja että kun hoidan omat kolme, kyllä siinä menee pari lisää samalla. Höpö höpö. Tämän homman lopetin ja sanoin, että ei tämä näin vaan onnistu ja toivoisin vastavuoroisuuttakin. Elämä ilman tukirenkaita on ihan onnellista ja ihanaa siltikin. Sillon vaan kirpaisee, kun muut puhuvat onnessaan, että käytiin miehen kans taas pikku lomalla ja lapset oli mummulassa. Muistakaa äidit ja isät arvostaa näitä tukirenkaita, mitä ympärillänne on. Ne on kullanarvoisia. Ehkä meidänkin perhe joskus törmäisi johonki ihanaan enkeliin, joka sois meille mahdollisuuden pitää paussi ja vaikka syömässä kaksin.

 

Meilläkin tilanne, että sukulaiset ja suurin osa ystävistä Suomessa ja ite ulkomailla. Anoppi autellut hiukka ja kieltämättä tukiverkostoa kaipaisin. Omaa aikaa ei jää juurikaan vaikka on vain yksi muksu .En raski miestä kauheasti pitkän työpäivän jälkeen vaivata :ashamed:

 

Olen uusioperheen äiti Kangasalta ja odotan ensimmäistä yhteistä lastamme. Vanhempani asuvat 600km päässä, mutta auttavat esim. ottamalla poikaani mummulaan 1-2 viikoksi kesällä ja talvella tai tulevat mielellään hoitamaan lapsia kun pyydän. Toivovat minun auttavan myös aikanaan omia lapsiani. Ex-anoppini asuu n.10km päässä miehensä kanssa ja heitä tapaamme uusioperheemme voimin tai pyydän lastenhoitoapua harvakseltaan. Kavereideni kanssa vuorottelemme lastenhoitoavussa ja olen tutustuttanut heitä myös keskenään toisiinsa hoitoringin suurentamiseksi. Mieheni ystävä ja ex-vaimo ovat myös tarjonneet lastenhoitoapua vuoroperiaatteella.

Lukiessani kirjoituksia mieleeni tuli että voisitteko tutustua toisiinne tätä kautta ja saada lastenhoitoapua mikäli samalla paikkakunnalla satutte asumaan. Minullekin voi meilailla.

elina1972@hotmail.com

 

Minun vanhemmat auttavat aina tarvittaessa.

 

ei yhtään mitään apua mistään, yksin asun 3 lapsen kanssa ja yksin myös heidät hoidan.

 

Minun vanhemmat vasta vähän yli 50v, äitini on kahden vuoden aikana nyt kerran hoitanut tyttöä 2v yhden päivän ja yhden yön. Pääsimme puolison kanssa kahdestaan viikonlopuksi Kuopiooon.

Appivanhemmat asuvat 450km päässä, anopista olisi muuten suureksi avuksi, hoitaisi tyttöä mielellään.

10km säteellä asuu 1 tuttavaperhe, joka on kerran hoitanut tyttöä tunnin, kun perhepäivähoitaja sairastui yllättäen. Silti niin etäinen, etten voi ajatella pyytää avuksi, kun toinen pieni ensi kuussa syntyy. Synnytän kai tämänkin yksin, niin kuin esikoisenkin. Jos lääkäri ilmoittaisi tiistaina tehdäänkö esim suunniteltu sektio, voisi pyytää anoppia kesälomallaan siksi viikoksi kyläilemään, niin pääsisi puoliso mukaan sairaalaan.

Onneksi vielä suht hyvin pärjätty, mutta kyllä apu olisi usein tarpeen.