Millanen teidän mies on ollu synnytyksessä?

Alkoi kiinnostaa, kun varmaan miehetkin reagoi erilailla synnytyksessä?
Mun mies on ollu ihmeen cool joka kerta . Joskus olisin toivonut, että sen kasvoista olis ollu nähtävissä, että synnytys on sillekin rankka kokemus, etten vaan mä yksin kärsi :ashamed: ...

 

En mä muista. Hiljanen ja huomaamaton.

 

Istui koko 5 h sängyn vieressä tuolilla kuin pyhäkoulussa

En itse oikein ollut juttutuulella...

 

Oma itsensä.

 

ex ei ollu kovin mukana silleen henkisesti. katteli nyt vaan. nykyinen oli oikein avulias ja kannustava. :heart:

 

Ekassa se oli hermostunut ja vähän hukassa, mutta tuki silti mua.
Tokassa se oli ihan mahtava. Tsemppas ja tulkkas kätilölle, mitä mä halusin, ja mitä siinä tohinassa nyt ehti.
Ja itki molemmilla kerroilla.

 

Rauhallinen ja aika hiljainen. Välillä tylsistynyt. Onneksi on sitten H-hetkellä piristynyt ja ollut hommassa mukana. Koskaan en unohda sitä miten onnellisesti mies nauroi, kun "kolmosemme" syntyi veteen "onnen huntu" päässään. Siis poika tuli maailmaan joku kalvon riekale päässään, näytti niinkuin olisi ollut pojalla valmiiksi "rokkitukka". Kätilö sanoi sitä "onnen hunnuksi".

 

Oletteko puhunut miehenne kanssa, että miten he on kokenut synnytyksen?

Mun mies on vaan sanonut, että kurjalta se tuntui nähdä kuinka kipeetä se teki, mutta mitäpäs muuta hän siinä olis voinut, kuin vain katsella.
Niin se varmaan olikin, mutta kai sitä silti itse olis toivonut miehen kärsivän edes vähän ennemmän yhteisen lapsen eteen :ashamed: ...

 

Ei kyl oikein mitään hajua... Viimeks ainaki piti kädestä, ku ei oikein muutakaan voinut eikä saanut tehdä

 

Meillä on ollut ihan älyttömän hupaisaa synnytyksissä. Ainoastaan lapsen tekeminen on ollut hulvattomampaa...

 

Meillä on ollut ihan älyttömän hupaisaa synnytyksissä. Ainoastaan lapsen tekeminen on ollut hulvattomampaa...

Kerro tarkemmin . Mäkin haluisin kokea hupaisan synnytyksen, mutta se kipu vie mut ihan muihin maailmoihin |O .

 

Meillä on ollut ihan älyttömän hupaisaa synnytyksissä. Ainoastaan lapsen tekeminen on ollut hulvattomampaa...

Meillä muuten myös, varsinkin kahdessa vikassa.

Tuntuu vaan, että ne kätilöt ei aina ole osanneet ottaa sitä meidän keskinäistä lämminhenkistä läpänheittoa ihan vaan läppänä.

Viimeksi osui onneksi vikan tunnin ajaksi tosi jees kätilö, sillä oli asenne kohdillaan.

 

ihan tavallinen. syntymän jäleiset hetket on olleet hyvin lämpimiä, vaikka sanaakaan ei ole vaihdettu hymyjä vain.

 

Oletteko puhunut miehenne kanssa, että miten he on kokenut synnytyksen?

Mun mies on vaan sanonut, että kurjalta se tuntui nähdä kuinka kipeetä se teki, mutta mitäpäs muuta hän siinä olis voinut, kuin vain katsella.
Niin se varmaan olikin, mutta kai sitä silti itse olis toivonut miehen kärsivän edes vähän ennemmän yhteisen lapsen eteen :ashamed: ...

juu. mun mies koki sitä kans erittäin raskaalta kattoa kun minä flippasin tuskissani. :ashamed: kai sille tuli pikkasen avuton olo. :heart:

 

Meillä on ollut ihan älyttömän hupaisaa synnytyksissä. Ainoastaan lapsen tekeminen on ollut hulvattomampaa...

Kerro tarkemmin . Mäkin haluisin kokea hupaisan synnytyksen, mutta se kipu vie mut ihan muihin maailmoihin |O .

Tarpeeksi älytöntä läppää kun heittää, on hauskaa. Mutta minä olen huono kokemaan fyysistä tuskaa, eli en suurissa kivuissa ole kärvistellyt.

Neljättä ponnistaessani kyllä sanoin äijälle, että vitsit seis, nyt alkaa minun showni, ponnistin kaksi kertaa, lapsi oli sitten siinä ja annoin äijälle luvan jatkaa. "No, haueks toi on kyllä aika pieni..." totesi äijä. "Mutta aika hyvä kotitekoiseksi, vai mitä?" kysyin kätilöltä, joka oli hihitellyt synnytyksen ajan.

 

Minut on leikattu suunnitellusti ja etukäteen mies oli paljon hermostuneempi, kuin minä, mutta saliin tullessa se meni ohi. Ainoa asia mikä kaikessa oli sitä häirinnyt oli se leikkaussali-suikka, joka piti olla päässä. Oli kuulema hävennyt sitä, että näytti ihan paavilta Niin ja siitä se ei ollut hirveän innostunut, että salista vauvan ja kätilön kanssa poistuessaan se oli nähnyt mun mahan vahingossa ihan levällään, kun eivät olleet vielä aloittaneet ompelua.

 

Meillä synnytys oli niin nopea, että mies ehti just autolta saliin ja oli ihan äimän käkenä kun vauvaa alettiin ponnistamaan samantien. Nyt kehuu kaikille kuinka helposti vauvat syntyy, eihän siinä ole mitään! Oltiin sairaalassa 11 minuuttia, mut kyl siltäkin itku tuli, vaikka olikin pyörällä päästään. Jälkikäteen iski paniikki, et entäs jos ei oltaiskaan ehditty sairaalaan!

 

Jos lyhyesti sanotaan niin:

Aivan mahtava tuki ja turva!! :heart:

 

esikoisemme syntyi reilut 5 viikkoo sitten. Mies oli tosi reipas ja sain kiskoo sen paitaa kun supisteli ja se kannusti tosi paljon ponnistusvaiheessa! Käskin sen ottaa KAIKESTA mahdollisesta kuvia, joten osa sen ajasta meni mm. istukan kuvaamiseen ja tietenkin vauvan syntymisen kuvaamiseen. Kyllä silläkin tais kyynel tulla silmäkulmaan kun poika oli maailmassa Rankinta sen mielestä oli kattella kun supisteli kipeesti. Kertoo olevansa tosi ylpee musta kun synnytys sujui niin hienosti <3

 

Eka kerran oli innoissaan, täpisi tuolilla ja auttoi ponnistamaan. Toka kerralla taisi olla lääketokkurassa, oli ollut juurikin samaisena päivänä polvileikkauksessa. Nyt kolmannen ja neljännen kohdalla seisoi lähinnä salin nurkassa koska sali oli täynnä lääkäriä, kätilöä, hoitajaa ja kandia (kaksossynnytys, varsin mielenkiintoinen siis...) eikä suoraansanottuna mahtunut muualle... Enempiä kertoja ei tule.

 

ex ei ollu kovin mukana silleen henkisesti. katteli nyt vaan. nykyinen oli oikein avulias ja kannustava. :heart:

Kunnes siitäkin tulee ex niin muistelet erilailla?
Varmaan exäskin oli ihan ok?

 

ex ei ollu kovin mukana silleen henkisesti. katteli nyt vaan. nykyinen oli oikein avulias ja kannustava. :heart:

Kunnes siitäkin tulee ex niin muistelet erilailla?
Varmaan exäskin oli ihan ok?

joku tuttu tai "tuttu" taas jankkaamassa siellä..?

oli se ihan ok muttei läsnä samalla tavalla. näin minä ne synnytykset koin.

 

Oli kiireellinen sektio joten ei voinut oikein muuta ku istua vierellä ja pitää kädestä kiinni.

 

Jos lyhyesti sanotaan niin:

Aivan mahtava tuki ja turva!! :heart:

Samat sanat . Ihana!

 

Ihan samanlaisia nuo oli kun muulloinkin.